Download the full version and explore a variety of ebooks

or textbooks at https://ebookultra.com

The People s Republic of China 1949 1976 2nd

Edition Michael Lynch

_____ Tap the link below to start your download _____

https://ebookultra.com/download/the-people-s-republic-of-
china-1949-1976-2nd-edition-michael-lynch/

Find ebooks or textbooks at ebookultra.com today!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

The Politics of China Sixty Years of the People s Republic

of China Roderick Macfarquhar

https://ebookultra.com/download/the-politics-of-china-sixty-years-of-
the-people-s-republic-of-china-roderick-macfarquhar/

Overseas Chinese in the People s Republic of China 1st

Edition Glen Peterson

https://ebookultra.com/download/overseas-chinese-in-the-people-s-
republic-of-china-1st-edition-glen-peterson/

China in Transformation 1900 1949 2nd Edition Mackerras

https://ebookultra.com/download/china-in-transformation-1900-1949-2nd-
edition-mackerras/

China From the Inside Out Fitting the People s Republic

into the World 1st Edition Ronald C. Keith

https://ebookultra.com/download/china-from-the-inside-out-fitting-the-
people-s-republic-into-the-world-1st-edition-ronald-c-keith/
Managing Foreign Research and Development in the People s
Republic of China The New Think Tank of the World 1st
Edition Zheng Han (Auth.)
https://ebookultra.com/download/managing-foreign-research-and-
development-in-the-people-s-republic-of-china-the-new-think-tank-of-
the-world-1st-edition-zheng-han-auth/

China s Relations with Arabia and the Gulf 1949 1999

Mohamed Bin Huwaidin

https://ebookultra.com/download/china-s-relations-with-arabia-and-the-
gulf-1949-1999-mohamed-bin-huwaidin/

The Origins of Genome Architecture 1st Edition Michael

Lynch

https://ebookultra.com/download/the-origins-of-genome-
architecture-1st-edition-michael-lynch/

Negotiating with the Enemy U S China Talks During the Cold

War 1949 1972 Yafeng Xia

https://ebookultra.com/download/negotiating-with-the-enemy-u-s-china-
talks-during-the-cold-war-1949-1972-yafeng-xia/

Slang The People s Poetry 1st Edition Michael Adams

https://ebookultra.com/download/slang-the-people-s-poetry-1st-edition-
michael-adams/
The People s Republic of China 1949 1976 2nd Edition
Michael Lynch Digital Instant Download
Author(s): Michael Lynch
ISBN(s): 9780340929278, 0340929278
Edition: 2
File Details: PDF, 3.62 MB
Year: 2012
Language: english
access to history

The People’s Republic of

China 1949–76 SECOND EDITION
Michael Lynch

PART OF HACHETTE LIVRE UK

Study guides revised and updated, 2008, by Angela Leonard (Edexcel) and
Sally Waller (AQA).

The Publishers would like to thank the following for permission to reproduce
copyright material: AFP/Getty Images, pages 53, 62; © Bettmann/CORBIS,
pages 5, 10, 74, 142, 171; Li Zhensheng/Contact Press, pages 92, 122; © CORBIS,
page 153; Getty Images, pages 87, 88.
The Publishers would like to acknowledge use of the following extracts:
Ivan R. Dee Publishers for an extract from Mao: A Reinterpretation by Lee Feigon,
2002; Edexcel Limited for an extract used on page 133; Phoenix Press for an
extract from Mao by Jonathan Spence, 2000.
Every effort has been made to trace all copyright holders, but if any have been
inadvertently overlooked the Publishers will be pleased to make the necessary
arrangements at the first opportunity.

Hodder Headline’s policy is to use papers that are natural, renewable and
recyclable products and made from wood grown in sustainable forests.
The logging and manufacturing processes are expected to conform to the
environmental regulations of the country of origin.

Orders: please contact Bookpoint Ltd, 130 Milton Park, Abingdon, Oxon
OX14 4SB. Telephone: (44) 01235 827720. Fax: (44) 01235 400454. Lines are
open 9.00–5.00, Monday to Saturday, with a 24-hour message answering service.
Visit our website at www.hoddereducation.co.uk

Michael Lynch 2008

First published in 2008 by
Hodder Education, part of Hachette Livre UK
338 Euston Road
London NW1 3BH

Impression number 5 4 3 2 1
Year 2012 2011 2010 2009 2008

All rights reserved. Apart from any use permitted under UK copyright law, no
part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopying and recording, or held
within any information storage and retrieval system, without permission in writing
from the publisher or under licence from the Copyright Licensing Agency
Limited. Further details of such licences (for reprographic reproduction)
may be obtained from the Copyright Licensing Agency Limited, Saffron House,
6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS.

Cover photo by Camera Press, London

Typeset in Baskerville by Gray Publishing, Tunbridge Wells
Printed in Malta

A catalogue record for this title is available from the British Library

ISBN: 978 0340 929 278

Some figures in the printed version of this book are not available for inclusion in the eBook for copyright reasons.
Contents

Dedication v
Chapter 1 Introduction: China Under Mao 1949–76 1
1 China Before 1949 2
2 Mao’s Career Before 1949 4
3 The Reshaping of China under Mao 1949–76 9
4 Mao’s China and the Historians 14

Chapter 2 The Early Years of the PRC 1949–57 19

1 The Consolidation of Communist Power 1949–57 19
2 China and the Korean War 1950–3 28
3 The Economy: The First Five-Year Plan 1952–6 34
4 The Hundred Flowers Campaign 1957 36
5 The Key Debate 39
Study Guide 42

Chapter 3 The Great Leap Forward 1958–62 44

1 Introduction 45
2 The Reform of Industry 46
3 The Reform of Agriculture 55
4 China’s Great Famine 1958–62 57
Study Guide 70

Chapter 4 The Cultural Revolution 1966–76 72

1 The Prelude to the Cultural Revolution: The Power Struggle 1962–6 73
2 The Cultural Revolution 1966–76 78
3 The End of the Mao Era 103
Study Guide 105

Chapter 5 Life in Mao’s China 1949–76 107

1 Religion in the PRC 107
2 The Status of Women and the Family 112
3 The Reshaping of Chinese Culture 121
4 Education and Health 124
5 Mao’s Prison Camps: The Laogai 129
Study Guide 132
iv | Contents

Chapter 6 Mao’s China and International Relations 134

1 China’s International Relations under Mao 134
2 Mao’s China and the Soviet Union 135
3 The PRC and the United States 150

Chapter 7 China After Mao: The Deng Revolution 1978–97 155

1 The Abandonment of Maoism 155
2 Deng’s Economic Reforms 158
3 The Pro-democracy Movement 1979–89 163

Glossary 173
Glossary of names 181
Index 182
Dedication

Keith Randell (1943–2002)

The Access to History series was conceived and developed by Keith, who created a series to
‘cater for students as they are, not as we might wish them to be’. He leaves a living
legacy of a series that for over 20 years has provided a trusted, stimulating and well-
loved accompaniment to post-16 study. Our aim with these new editions is to continue to
offer students the best possible support for their studies.

Note on spellings
There are two main styles of transliterating Chinese names into English, the older
Wade–Giles system and the more recent Pinyin form. In this book it is Pinyin that is
normally used. To avoid confusion, the Wide–Giles or alternative form is added in
brackets after the first appearance of the name. There is also a glossary of names at
the end of the book (page 181) giving a list of names in both forms.
1 Introduction: China
Under Mao 1949–76

POINTS TO CONSIDER
On 1 October 1949 Mao Zedong, Chairman of the Chinese
Communist Party, stood on a balcony of the old imperial
palace in Beijing to proclaim the formal establishment of the
People’s Republic of China. His pronouncement marked
the final victory of the Chinese Communists over their
enemies after two decades of civil war. How Mao went on
to reshape China and the impact this had on the world at
large are the main themes of this book. To lay the ground
for this analysis the first chapter covers the following areas:
• China before 1949
• Mao’s career before 1949
• The reshaping of China under Mao 1949–76
• Mao’s China and the historians

Key dates
1840s Europe began to impose itself on China
1911 Collapse of the ruling Qing dynasty
1925 Chiang Kaishek became leader of GMD
1937 Japanese occupation of China
1945 Japan defeated at the end of the Second World
War
1945–9 Civil war between Communists and Nationalists
1949 Communist takeover of mainland China
PRC established under Mao Zedong
1950–3 Korean War
1951 ‘Anti-movements’ launched
1952 Political parties other than CCP banned
1952–6 China’s first Five-Year Plan
1957 Hundred Flowers campaign launched
1958–62 The Great Leap Forward
1966–76 The Great Proletarian Cultural Revolution
1976 Death of Mao Zedong
2 | The People’s Republic of China 1949–76

1 | China Before 1949 Key question

Imperial China What was the
character of imperial
At the start of the twentieth century, China was one of the oldest China?
cultures and nations in the world. By tradition, Chinese society
and politics were deeply conservative. China’s principal shaping

Key terms
influence had been Confucianism, a philosophy that required the Confucianism
Chinese people to accept without complaint their place in an A pattern of
unchanging social order. Over two and a half millennia of thought based on
development, this had produced a hierarchical structure in the teachings of
which the first duty of the citizen was to obey lawful authority, Confucius (551–479
expressed in its highest political form in the rule of the emperor. BC), who
China’s conservative character was also reflected in its emphasised the
attitude towards the outside world. Until the nineteenth century need for harmony
in human relations.

N Hierarchical
Province boundaries
structure
Soviets A pattern of
Qingdao Treaty ports indicated JILIN government in
by italic type
which each class or
group owes
obedience to the
IA
G OL LIAONING authority above it.
M ON HEBEI
R
INNE
Beijing
Datong
GANSU Yinchuan Tianjin
Taiyuan Baoding
Weihai
GXIA
NIN SHANXI SHANDONG
Xining
Ji’nan Qingdao
QINGHAI Lanzhou

SHAANXI Zhengzhou Kaifeng

GANSU JIA
Xi’an NG
HENAN SU
ANHUI Nanjing
SICHUAN Yanan Suzhou
Hefei
Soviet HUBEI Shanghai
Chengdu Hangzhou
Wuhan Ningho
Chongqing
Nanchang ZHEJIANG

Changsha

HUNAN JIANGXI
GUIZHOU Fuzhou
Jiangxi Matsu
Guiyang Soviet FUJIAN
Kunming Xiamen
Guilin
YUNNAN GUANGXI GUANGDONG Quemoy
Guangzhou Amoy
Nanning
Kowloon TAIWAN
Hanoi
Map of China
Haiphong 1900–49, showing its
0 250 500 main provinces, the
HAINAN
treaty ports and the
km Jiangxi and Yanan
Soviets.
 Introduction: China Under Mao 1949–76 | 3
Key terms
Unequal treaties China had essentially been a closed society. For over 2000 years it
Agreements forced had deliberately avoided contact with other nations wherever
on China in the possible. Largely isolated from foreign influences, it had
nineteenth century, developed a deep sense of its own superiority over all other
which obliged it to cultures. However, this self-belief was suddenly and profoundly
surrender territory shaken in the 1840s when a number of Western industrial nations,
and accept trade on principally Britain and France, used their greater military strength
Western terms. and more advanced technology to impose themselves on China.
The Chinese were forced to open their ports to foreign commerce
Republic and to enter into a series of ‘unequal treaties’. By 1900 over 50 of
A form of China’s key ports and towns were in foreign possession.
government in Chinese bitterness at such humiliation created mounting
which there is no dissatisfaction with the imperial government. The Qing (Manchu)
monarch and power dynasty’s inability to protect China encouraged the growth of a
is exercised by revolutionary movement. The remarkable feature of this
elected movement was its desire to achieve ‘a revolution against the world
representatives. to join the world’, to end China’s subjection to the West by
adopting progressive Western political and economic ways.

Key question China from revolution to revolution 1911–49

What fundamental In 1911 China underwent the first of its modern revolutions when
changes did China the Qing government collapsed. Although a republic was set up
experience between in place of the imperial system, it was unclear where the real
1911 and 1949? power in China now lay. For the next 40 years, rival warlords and
factions struggled to assert authority. Two main revolutionary
Key terms

Warlords parties were in contention: the Nationalists or Guomindang

Powerful local (GMD) led after 1925 by Chiang Kaishek (Jiang Jieshi), and the
generals in China Chinese Communist Party (CCP), whose leader from the later
who exploited the 1920s was Mao Zedong. Although the GMD was the nominal
weakness of the government of China from the early 1930s, it was never able to
central government crush its Communist rivals.
to set themselves up Moreover, such power as the Nationalists had was seriously
as rulers in their compromised after 1937 by their apparently half-hearted
own areas. response to the military occupation of many of the richest and
most densely populated parts of the Chinese mainland by China’s
Nationalists
neighbour and traditional enemy, Japan. In contrast to Chiang
A Chinese
Kaishek’s lack of fight, Mao Zedong led the CCP from its bases in
revolutionary party
Jiangxi (Kiangsi) and Yanan (Yenan) in a spirited resistance to the
created in the early
Japanese occupation.
twentieth century
By the time the Japanese had been defeated in 1945, Mao’s
and based on the
Communists had become a more powerful force in China than
‘Three People’s
the Nationalists. This was proved beyond doubt 4 years later
Principles’:
when Chiang and the GMD forces were forced to take refuge on
socialism, democracy
the island of Formosa (Taiwan) after suffering a series of
and national
shattering military defeats at the hands of Mao’s armies. Mao and
regeneration.
the CCP were now in a position to establish Communist rule over
Chinese the whole of mainland China.
Communist Party
Formed in 1921
and committed to a
Marxist revolution
in China.
4 | The People’s Republic of China 1949–76

Summary diagram: China before 1949

Traditional China China 1911–49

Confucianism Fall of the Qing dynasty

Conformity – Deference – Obedience Internal turmoil – The warlords

Hierarchy GMD v CCP

Imperial authority Mao in Jiangxi and Yanan

China: an enclosed society Japanese occupation

Disruptive impact of the West on China Victory of the CCP in the civil war 1945–9

2 | Mao’s Career Before 1949 Key question

‘A clean sheet of paper has no blotches, and so the newest and What were the main
most beautiful pictures can be painted on it.’ This was Mao influences that
shaped Mao as a
Zedong’s poetic description of the opportunity that lay before the revolutionary?
new China in 1949. But behind the fine words was a fierce
resolution. The picture that Mao intended to paint would allow

Key terms
Dialectic
no space for brushwork other than his own. He intended to create
The Marxist notion
China in his own image. He would continue to use the methods
that historical
that had brought him to power in 1949. Mao had been shaped by
development occurs
the brutal world in which he grew up.
through a
The lessons that Mao learned as a young man in China were
progressive series of
violent ones. All his experiences as a young revolutionary
conflicts between
convinced him that unless he was prepared to use unyielding
social classes.
methods he could achieve little. He despised his countrymen who
were not willing to use extremism in pursuing their goals for Marxist
China. In the end, as he saw it, it was force which made things A believer in the
happen. Mao believed in the dialectic as the explanation of life. theories of the
That was why he had become a Marxist and a founder member German
of the CCP in 1921. He held that all change, all progress, revolutionary Karl
resulted from suppression of the weaker by the stronger. Marx (1818–83),
It was a belief that characterised his behaviour in all the major who used the notion
episodes of his career. of the dialectic to
explain history as a
Mao’s early years continuous conflict
Mao was born into a relatively well-to-do landed family in Hunan between the ‘haves’
province. He was what might be termed a ‘natural rebel’. Doted and the ‘have-nots’,
on by his mother, he fell out with his father and refused to show the exploiters and
him the respect traditionally expected of a Chinese son. As a the exploited.
 Introduction: China Under Mao 1949–76 | 5

Profile: Mao Zedong (up to 1949)

1893 Born in Hunan province
1901–6 Attended primary school
1912 Joined anti-Qing army in Hunan
1912–18 Trained as a teacher
1918 Joined the Hunan independence movement
1919 Worked as a librarian at Beijing University
Helped to organise strikes in Hunan
1921 Became a founder member of the Chinese Communist
Party (CCP)
1923 Joined Guomindang (GMD)
1924–7 Involved in planning CCP–GMD alliance against the
warlords
1927–34 Created the Jiangxi Soviet
1930 Suppressed a mutiny in the Red Army at Futian
1934–5 Led the Long March to Yanan
1935–45 Created the Yanan Soviet
1942 Crushed opposition within the CCP
1945–9 Led the CCP to victory over Chiang Kaishek and
the Nationalists
1949 Declared the creation of the People’s Republic of China

teenager, Mao played a small role as a volunteer soldier in

Changsha in the Chinese revolution of 1911, which saw the
collapse and abdication of the Qing. He then moved to Beijing
where he furthered his education and in 1919 took up a post as
librarian in Beijing University. It was there that he was introduced
to Marxist ideas and developed the conviction that if China was
to be truly regenerated it would have to undergo a profound
social and political revolution.

Mao as a Chinese revolutionary 1911–27

Mao’s belief was strengthened by his awareness that the 1911
revolution had brought China little benefit. Although a
republican government had replaced the imperial system, it
exercised only nominal power. Throughout China local warlords
and factions struggled to assert authority. Mao recorded the
savagery that became commonplace:

During my student days in Hunan, the city was overrun by the

forces of rival war lords – not once but half a dozen times. Twice
the school was occupied by troops and all the school funds
confiscated. The brutal punishments inflicted on the peasants
included such things as gouging out eyes, ripping out tongues,
disembowelling and decapitation, slashing with knives and grinding
with sand, burning with kerosene and branding with red-hot irons.

The barbarity Mao witnessed greatly affected him, but it was not
the cruelty that moved him so much as his realisation that it was
the strongest and most ruthless who always won. He concluded
6 | The People’s Republic of China 1949–76

that the only way to gain power was through violence. This helps
to explain why throughout his career he was so ready to use
brutal means in crushing political opponents. One of his most
revealing sayings was, ‘all power grows out of the barrel of a gun’.
Another was, ‘a revolution is not a tea-party; it is an act of
violence, by which one class overthrows another’. He was

Key terms
impressed by the extreme methods used by the Bolsheviks in the Bolsheviks
Russian revolution that began in 1917. Communist
revolutionaries who
Mao at Jiangxi 1927–34 seized power in
In 1924 China’s two major revolutionary parties, the Nationalists Russia in 1917.
and the Communists, had formed a united front against the
warlords, but the GMD–CCP unity was more apparent than real. Soviet
The GMD’s main aim under Chiang was to destroy the A system of
Communists. In 1927 it launched a systematic extermination government
campaign against them. Mao survived by taking his CCP forces to organised on
the mountains of Jiangxi province, where he organised guerrilla Communist
resistance against the Nationalists. principles.
During the next 7 years Mao helped to establish the Jiangxi Comintern
Soviet, dedicated to achieving a peasant revolution. While there, he Communist
showed himself unwilling to accept dictation from the Comintern. International, the
He frequently rejected the orders from Moscow that instructed the body set up in
CCP to base its activities in the towns rather than the countryside. Moscow in 1919 to
It was also during the Jiangxi period (1927–34) that Mao organise world-wide
revealed the calculated ferocity that marked his whole career. In revolution.
the notorious ‘Futian incident’ in 1930 he had no qualms in
torturing and executing some 4000 Red Army troops whom he Red Army
regarded as rebels. The title given to
the Communist
[T]hey were brought out to be tortured, women as well as men … troops that Mao
They were tortured to make them speak and they were tortured on led, later to be
Mao’s orders. There is a document in the party archives which Mao known as the
approved which says, ‘do not kill the important leaders too quickly, People’s Liberation
but squeeze out of them the maximum information; then from the Army (PLA).
clues they give you can go on to unearth others’.

The Long March 1934–5

Although the GMD became the official government of China in
the early 1930s, it was weakened by the Japanese military
occupation, beginning in 1931, of many parts of the Chinese
mainland. Chiang Kaishek was seen to be more intent on
crushing his Communist enemies within China than resisting the
Japanese invader. In 1934 Chiang encircled the CCP’s base in
Jiangxi with a view to destroying it altogether. Again Mao
survived, this time by joining and eventually leading the besieged
Communists in their escape north to Yanan in Shaanxi province.
The journey to Yanan, which took over a year to complete, was
later elevated by CCP propaganda into one of the great epics of
Communist folklore: the Long March. It was never as glorious as
the propagandists made out; of the 100,000 who fled from Jiangxi,
scarcely 20,000 survived to reach their destination. Nevertheless,
the march was certainly an important stage in the development of
Chinese Communism. It was during the March that a critical
 Introduction: China Under Mao 1949–76 | 7

strategy meeting took place at Zunyi. Mao outmanoeuvred his

opponents in the CCP and imposed on the party his idea that to
be successful the revolution in China must be based on the
peasants in the countryside, not on the workers in the towns.

The Yanan years 1935–45

During the Yanan period Mao, by a combination of political and
military skill and brutal suppression, succeeded in imposing his
personal authority on the CCP. At the same time he fought off
attempts by the Comintern to dominate the party. In the early
Key terms

Rectification of 1940s he launched a series of ‘rectification of conduct’

conduct campaigns campaigns to consolidate his hold. It was also while he was at
A series of ferocious Yanan that Mao wrote his major political works setting out his
purges by which revolutionary ideas.
Mao removed any
member of the CCP Victory over the GMD 1945–9
he suspected of With the surrender of Japan at the end of the Second World War
opposing him. in 1945, Mao turned on the GMD in a renewal of the civil war
that had lasted intermittently since the late 1920s. A fierce 4-year
Stalin’s USSR struggle for supremacy ended with the complete victory of the
Between 1929 and Communists. Chiang and the GMD were driven from the Chinese
1953, the Soviet mainland to their one remaining stronghold, the offshore island
Union (USSR) was of Taiwan. In October 1949 Mao triumphantly declared that a
under the rule of new Communist society had come into being – the People’s
Joseph Stalin. Republic of China (PRC).

Mao’s policy in the countryside 1945–9

One of the most remarkable features of the civil war period was
the brutal treatment of the peasants by Mao’s Communists in the
areas they controlled. Between 1945 and 1949, the CCP,
continuing the policies that they had followed during the Jiangxi
and Yanan periods, committed fearful atrocities against the
peasants in order to force them to join the struggle against
Chiang Kaishek’s Nationalists.
Key figure

Anying It is interesting that Mao sent his son, Anying, to take part in
(1922–50) Mao the suppression of the peasantry. Mao thought his son needed
Anying was Mao toughening up. What Anying then experienced came close to
Zedong’s oldest son. unhinging him mentally.
He led a lonely and One incident illustrates the type of horror he witnessed. In one
unhappy life in his set of villages which the Red Army had seized, the locals were
father’s shadow rounded up and made to attend an anti-landlord rally. It was the
before dying in middle of winter with temperatures well below zero. For five days
1950, aged 28, in the villagers were not allowed to leave the unsheltered area they
the Korean War. had been herded into. They were forced to chant Maoist slogans
and denounce the landlords who were publicly paraded before
them. Some people froze to death standing up. The climax came
on the fifth day when the condemned landlords were kicked and
punched to death as the crowds shouted ‘Kill, Kill, Kill’.
Anying recorded in his diary that the barbarity was worse than
anything he had seen or heard of while studying Soviet
Communism in Stalin’s USSR. His attempt to come to terms with
what he now saw in China caused him agonies of doubt. He was
‘so full of pain’ that he wept. What particularly disturbed him was
8 | The People’s Republic of China 1949–76

the realisation that the party cadres carrying out the land policies
were among the worst types of people in China. Anying described
them as ‘thugs’ and ‘the dregs of society’.
The reason why the savage policies of the CCP did not lose it
the support of the peasants as a whole was that the record of the
Nationalists was little better. Both Communists and Nationalists
treated the Chinese peasants with deep contempt. The great
difference was that while this might be understandable in the
GMD since it was the party of the exploiting propertied classes, it
defied sense for the CCP, a party that had come into being to
liberate the people of China, to engage in their savage oppression.

Key figure
It was their embarrassment over this that led many members of Liu Shaoqi
the CCP to protest against the appalling things being done in (1898–1968)
their name in the countryside. Mao, as he invariably did when his A gifted party
policies became excessive, simply blamed the mistakes on the organiser who was
failings of others. He declared himself guiltless and told Liu to become President
Shaoqi to shoulder the blame. Liu did as he was told, confessing of the PRC in 1959.
to the party that he had let things slide until corrected by Mao.

Summary diagram: Mao’s career before 1949

Born into a violent age

Mao angered by China’s weakness and subjection to foreign control

Became a revolutionary and turned to Marxism

Helped to found the Chinese Communist Party (CCP) in 1921

Helped to organise the CCP–GMD alliance that destroyed the warlords, 1924–7

Escaped the White Terror by fleeing to Jiangxi where he set up a soviet, 1927–34

Used brutal means to crush rivals in the CCP

Set out on the Long March to escape the GMD encirclement

Created the Yanan Soviet 1935

Led a military resistance to the Nationalists while at Yanan

Wrote his major political works and planned a peasant revolution while at Yanan

Launched the rectification campaigns to suppress opposition within the CCP

Defeated Chiang Kaishek and the Nationalists in the civil war 1945–9

Used terror tactics to control the countryside

Declared the creation of the People’s Republic of China in 1949

 Introduction: China Under Mao 1949–76 | 9

Key question 3 | The Reshaping of China under Mao

What basic changes 1949–76
occurred in China
under Mao’s
The consolidation of Communist authority 1949–57
leadership? During the Jiangxi and Yanan periods of the 1930s and 1940s,
Mao Zedong had remorselessly enforced his authority on the
CCP. His dominance became even greater with the creation of the
Key dates

PRC established People’s Republic of China in 1949. Between then and his death
under Mao Zedong: in 1976, he was revered by the mass of the Chinese people as a
1949 living god. But the adulation that was lavished on him could not
‘Anti-movements’ hide the huge problems he faced as leader of the new China.
launched: 1951
Mao’s most demanding task was to bring stability to a nation that
Korean War: 1950–3 had been riven by decades of turmoil. His approach was a simple
one; he would tolerate no opposition to the CCP. All other parties
were outlawed and the total obedience of the nation to the new
government was demanded.

Removal of officials
Initially, the officials and public figures who had previously served
Key term

Class enemies the GMD Nationalist government but had not fled to Taiwan were
Those reactionaries asked by the Communist authorities to stay in their posts. They
who refused to were promised that if they pledged themselves to the new China
accept the new they would suffer no retaliation for their past behaviour. For a
China that the short period this undertaking was honoured, but, once the
Communist officials had served their purpose by providing the young PRC
government was with the necessary continuity of administration, they were turned
creating. on and persecuted as class enemies.

The ‘anti-movements’
The concept of class enemies was basic to the social and political
strategies of the Communists in government. Invoking the
traditional Chinese duty of respecting authority, Mao and the
CCP leaders began public campaigns against anyone in public life
who opposed official policy. From 1950 onwards an atmosphere of
fear and uncertainty was systematically created by a series of ‘anti-
movements’, launched against those whom the CCP regarded as
socially or politically suspect. The Chinese people were
encouraged to expose all who had co-operated with the former
GMD government. China became a nation of informers. It was
enough for individuals to be charged by their neighbours with
having belonged to the privileged classes for them to be publicly
denounced and to have their property seized. Their pleas of
loyalty to Mao’s new China were ignored.
The vengeful atmosphere was intensified by China’s being
drawn into the Korean War of 1950–3 (see page 28). This struggle
placed great demands on the young PRC and made those who
were less than whole-hearted in supporting it open to the charge
that they were imperilling the nation’s existence. Some of the
worst excesses occurred in the countryside where millions of
landlords were brutally dispossessed of their lands, which were
then redistributed among the peasants.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 "Herra kuningas", hän sanoi, "taivas on synkkä raskaista
lumipilvistä, enkä minä enää näe tuota pikkuista valoa." Kuningas
sanoi: "mene vielä takaisin vuoren kukkulalle."

Taas sanoi kuningas hetken perästä: "missä vartiani on?" Ja vartia

tuli. Mutta nyt havaitsi kuningas, että vartia vapisi ja hän oli aivan
sokea.

Kuningas sanoi: "sinä uskollinen vartiani, miksi sinä vapiset? Ja

kuinka sinä tulit noin sokeaksi?"

Vartia sanoi: "herra kuningas, pilvet ovat kadonneet, ja tähti,

suurempi ja kirkkaampi kuin kaikki muut tähdet, loistaa taivaan
kannelta. Tästä syystä minä vapisen, ja sen näkö saatti minun
sokeaksi."

Kuningas sanoi: "mitähän tämä tietänee? Eikö valkeus nyt ole

kadonnut ja pimeyden valta ikuinen?"

Mutta kaikki peikot seisoivat yli-ympäri ääneti ja vavisten, eikä

kukaan vastannut.

Viimein yksi joukosta sanoi: "herra kuningas, täällä seisoo oven

vieressä kaksi ihmislasta. Kysytään heiltä; ehkä he tietävät enemmän
kuin me."

Kuningas sanoi: "kutsukaat tänne lapset." Heti vedettiin Fredrik ja

Lotta kuninkaan istuimen eteen, ja arvaa tuon helposti, että ne sillä
kertaa olivat hyvin alla päin, pahoilla mielin. Kuningatar näki heidän
suuren pelkonsa ja sanoi yhdelle tonttu-ämmälle, joka seisoi
valtaistuimen vieressä: "annappas lapsiraukoille vähän lohikäärmeen
verta ja pari koppakiiskin kuorta virvoitukseksi, että he saavat
suunsa auki."

"Syökäät ja juokaat! syökäät ja juokaat!" sanoi ämmä. Mutta

tähän ei lapsilla ollut ensinkään halua.

Kuningas sanoi lapsille: "te olette nyt täällä minun vallassani, ja

minun on voima muuttaa teidät variksiksi taikka hämähäkeiksi. Mutta
minua haluttaa panna yksi arvoitus teidän eteenne, ja jos osaatte
selittää sen, annan minä viedä teidät eheinä takaisin kotiinne.
Suostutteko siihen?"

"Kyllä me suostumme", sanoivat lapset.

"No niin", sanoi kuningas. "Mitä se tietää, kun valkea koittaa

keskellä vuoden pimeintä yötä, jolloin kaikki valkeus on kadonnut ja
peikot hallitsevat maailmaa? Kaukaa idästä näkyy tähti, joka loistaa
heleämmin, kuin kaikki muut tähdet, ja uhkaa vallalleni perikatoa.
Sanokaat minulle, lapset, mitä se tähti merkitsee?"

Lotta sanoi: "se on tähti, joka joulu-yönä nousee Betlehemin ylitse

Juudan maalla ja loistaa ympäri koko maailmaa."

Kuningas sanoi: "miksi se niin loistaa?"

Fredrik sanoi: "siksi, että tänä yönä on Vapahtajamme syntynyt, ja

hän on se valkeus, joka valaisee koko maailman. Ja tästä alkaa
valkeus enetä ja kaikki päivät uudestaan pidentyä."

Kuningas rupesi kovasti vapisemaan istuimellansa, ja hän sanoi

jälleen: "mikä sen valkeuden herran ja kuninkaan nimi on, joka tänä
yönä on syntynyt ja joka on tullut vapauttamaan maailmaa pimeyden
vallasta?"
 Molemmat lapset sanoivat: "Jesus Kristus, Jumalan poika."

Mutta tuskin tämä oli lausuttu, ennenkuin koko vuori alkoi väristä
ja vavista ja luhistua kokoon, ja raju tuuli puhalsi suuren salin lävitse
ja kukisti kuninkaan istuimen, ja tähti paistaa heloitti sisään
pimeinten rotkojen ylitse, ja kaikki peikot hajosivat kuin varjot ja
savu, kunnes ei muuta ollut jäljillä, kuin jäinen joulupuu, ja tämä
alkoi kiiltää ja sulaa, ja korkealta ilmasta rupesivat enkelien äänet
soimaan kuin kanteleet. Mutta lapset peittivät kasvonsa käsillään
eivätkä rohjenneet katsahtaa ylös, ja heihin tuli ikäänkuin uni, kun
jotakuta kovin väsyttää, eivätkä he enää tietäneet, mitä vuoressa
tapahtui.

Kun he jälleen heräsivät, makasivat he kumpikin vuoteessansa, ja

valkea paloi pesässä, ja vanha Kaisa, jonka aina oli tapa herättää
heidät, seisoi vuoteen vieressä ja sanoi heille: "joutukaat ylös, että
ehditte kirkkoon!"

Fredrik ja Lotta nousivat istualle ja katselivat hämmästyneinä

Kaisaa tokko hän kenties oli vaan kyynärän pituinen, parta leuassa,
ja tahtoi tarita heille lohikäärmeen vertä ja koppakiiskin kuoria.
Mutta sen sijaan he huomasivat, että kahvipöytä tuoreihine
joulukakkuinensa jo seisoi valmiina, sillä jouluaamuna kaikki lapset
saivat kahvia, vaikk'ei sitä tapaa muutoin pidetty. Ja ulkoa kuului
kulkusten kilinä, ihmisiä lähti pitkät jonot kirkkoon, ja valkeita näkyi
kaikista akkunoista, mutta kaikkein kirkkaammalta loisti kirkko.

Fredrik ja Lotta katselivat toinen toistansa eivätkä tohtineet jutella

Kaisalle, että he olivat olleet peikkojen joulua viettämässä. Kenties
hän ei olisi uskonut heitä, vaan nauranut ja sanonut, että he olivat
nukkuneet koko yön vuoteessansa. Et sinä sitä tiedä, enkä minä sitä
tiedä, eikä kukaan oikein tiedä, kuinka se asia oli. Mutta jos sinä
tiedät sen, ja jos minä tiedän sen, niin emme ole kumpikaan sitä
tietävinämme, ja joll'ei kukaan sitä tiedä, ei myöskään kukaan tiedä,
tiedätkö sinä sen ja tiedänkö minä sen. Ja nyt sinä tiedät, mitä minä
tiedän, joka en mitään tiedä, ja hauska olisi tietää, mitä sinä tiedät
ja tiedätkö sinä enemmän kuin minä tiedän.
KUN ON JUHANNUS.

Juhannuksena on vihantaa ja valoisaa elää maan päällä. Silloin kaikki

linnut laulavat, silloin kaikki puut viheriöitsevät ja aurinko sukeltaa
järveen sill'aikaa, kun kukko pikimältään ummistaa silmänsä orrella,
ja nousee taaskin, ennenkun kukko edes on ennättänyt saada sukat
jalkaansa.

Suomi on niin suuri maa, että pohjoisissa osissa on kesä paljon

valoisampi ja talvi paljon pimeämpi kuin eteläisemmissä seuduissa.
Sen vaikuttaa maan erilainen etäisyys päiväntasaajasta, josta saa
oppia maantieteessä.

Tiirassa, Helsingissä ja Viipurissa täytyy sytyttää kynttilä juhannus-

yönä, jos tahtoo lukea, ja jos taivas sattuu olemaan pilvessä. Mutta
Oulussa voi kolmen kuukauden kuluessa lukea kirjaa läpi koko yön
ilman kynttilää, jos olisi kuinkakin pilvistä. Oli kerran pieni koira, joka
oli syntynyt Huhtikuun loppupuolella ja siis Heinäkuun lopulla oli
kolmen kuukauden vanha. Koko hänen elämänsä aikana ei ollut
kertaakaan pimeä. Kun sitte Elokuu tuli ja yöt rupesivat
pimenemään, oli pennun mielestä kovin kummallista. Hän luuli, että
koko luonto oli kömpinyt säkkiin, ja asettautui rappusille ja rupesi
haukkumaan pimeyttä.
 Juhannus-aattona on poikien tapana olla niityllä pallosilla, ja tytöt
leikkivät ja tanssivat. Ne, joilla on varaa, saavat tippaleipiä, rinkeliä
ja mettä, ja köyhät lapset saavat sitä vaan katsella, ell'ei joku ja'a
osaansa heidän kanssansa. Yöllä palaa korkeilla paikoilla tuli, jota
Suomessa nimitetään kokoksi ja muutamilla seuduilla Ruotsissa
Balder'in rovioksi, ja tuli merkitsee, että kaikki ihmiset iloitsevat
valon ajasta. Kun pimeyden aika on jouluna, palavat kynttilät
kirkkaina kirkossa, ja se merkitsee, että Herramme Jesus Kristus on
maailman ijankaikkinen valkeus, joka loistaa kaiken pimeyden läpi
täällä maan päällä. Mutta juhannuksen aikaan on jumalanpalvelus
koko luonnossa ja silloin on koko metsä kirkkona, siellä valaisee
auringon komea lyhty taivaan katolta, sinikellot siellä soittavat,
kunnianarvoisat männyt saarnaavat, kosken kuohu siellä messuaa, ja
tuuli soittaa urkuja puitten latvoissa, ja pienet linnut heleillä
äänillänsä laulavat alinomaa virsiä Jumalan kiitokseksi.

Esipuhe kesän saarnaan on otettu Isä meidän alkusanoista:

"Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntas.
Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa kuin taivassa." Ja lintujen
lauluilla on sanoja, vaikka kaikki eivät niitä ymmärrä. Nämä sanat
ovat linnut oppineet Jumalan enkeleiltä ja ne kuuluvat näin: "Kunnia
olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä
tahto!"

Mutta kukkaset sanovat toisillensa: "Kuningas Salomo kaikessa

kunniassansa ei ollut vaatettu niinkuin yksikään meistä."

Totta on hyvä kiittää ja ylistää Jumalaa sekä kirkossa muiden

kanssa että yksin kamarissaan. Mutta iloista on myöskin, kun koko
maa ylistää Jumalan hyvyyttä ja kun seisoo päivän paisteessa
metsässä ja kuulee puitten puhuttelevan toinen toistansa: "katso,
me olemme kaikki Jumalan lapsia ja mitä me olemme, siksi olemme
me tulleet Hänen sanomattoman armonsa kautta. Kiittäkäämme ja
ylistäkäämme Hänen pyhää nimeänsä!"

Minä tahdon kertoa teille jotakin hauskaa ja kaunista, joka

tapahtui eräänä juhannus-yönä.

Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa Sohvi olivat nukkuneet

iltapuolella, voidaksensa pitää pienet silmänsä auki, kun yö tuli. Kello
6 illalla söivät kumpikin voileipänsä ja lasisen maitoa, ja sitte he
menivät niitylle palloinensa, sauvoinensa ja heittorenkainensa. Ja he
olivat kumpikin saaneet isältänsä pienen hopearahan ostaaksensa
jotakin hyvää, sillä siellä istui tavallisesti muijia, jotka myivät vohvelia
ja pannukakkuja lapsille.

Niityllä oli monta poikaa ja tyttöä jo ennestään. Siellä oli vallaton

Valtteri, joka joutui pahaan pulaan kiekkonsa kanssa, ja Kalle, joka
oli opettanut Kaisalle Euroopan karttaa ja Matti, joka oli puolustanut
Urholan linnaa ja Emma, joka oli kuullut sinikellojen soittoa, ja Aina
ja Terese, jotka olivat tavanneet haltijan metsässä. He heittivät
palloa ja kiekkoja, olivat "leskisillä", leikkivät "haukkaa ja kyyhkystä."
Ja se oli hyvin hauskaa. Itse varpusetkin, jotka istuivat läheisen
ladon katolla, visertelivät omalla hauskalla tavallaan, niinkuin niiden
on tapana, kun niiden mielestä jotakin on oikein sukkelaa
maailmassa.

Kun nyt Kaarle Kustaa ja Sohvi olivat juosseet väsyksiin asti, sanoi
veli sisarelle: "tule, niin menemme maantien varrelle muijan luo ja
ostamme vohvelia rahallani!" — "Niin, tehdäänpä niin", Sohvi sanoi.

Mutta maantien varrella istui viisi tai kuusi poikaa ja tyttöä, jotka
par'aikaa ajoivat hottiinsa ja latoivat sokeria vohveleille niin paksusti,
että kärpäset olisivat voineet ajaa lumiauraa niiden päällä, jos vaan
olisivat saaneet lupaa.

Aivan lähellä istui pieni, repaleinen kerjäläistyttö, joka ääneti

katseli vohvelia. Hän ei sanonut mitään, hän ei pyytänyt mitään,
mutta alinomaa katseli hän sinnepäin ja toisinaan imi hän pieniä
sormiaan.

"Sinun on varmaankin kovin nälkä", sanoi Sohvi. "Etkö ole syönyt

mitään ennen tänäpäivänä?"

Pienokainen istui alussa ääneti eikä tahtonut vastata. Mutta

lopullisesti sanoi hän: "minä en ole syönyt mitään eilisestä."

"Tässä, ota minun rahani ja osta itsellesi ruokaa", sanoi Kaarle

Kustaa. "Me olemme syöneet voileivän jo aikaisemmin iltapuolella, ja
paitsi sitä, on minun sisarellani vielä yksi raha."

"Säästäkäämme minun rahani siksi, kun meidän on enemmän

nälkä", sanoi
Sohvi. "Niin", sanoi Kaarle Kustaa.

Ja sitte lähtivät he taas leikkimään. Mutta tyttönen nyykäytti:

"kiitoksia, kiitoksia!" Eikä kukaan tiennyt, mitä hän rahallansa osti.

Nyt tuli jo myöhäinen ilta ja muutamat lapset menivät kotiin

nukkumaan, toiset lähtivät metsään polttamaan kokkoa.
Korkeimmalla kukkulalla oli iso läjä pihkaisia puita ja muuta, jota
sukkelasti saa palamaan ja kun aurinko laski, sytytettiin se, ja silloin
rupesi tuo iso latomus palamaan. Kylläpä se oli komea nähdä!
Tummat kuuset seisoivat ympärinsä; korkealle tuprusi savua ja
liekkiä sinistä yötaivasta kohti ja valkean ympärillä tanssivat pienet ja
suuret. Iltarastas, joka juuri piti laulajaisia metsässä, vaikeni hiljaa;
hyttyset olivat niin ihastuksissaan, että lensivät suorastaan tuleen ja
repo metsässä kurkisti varovaisesti kiven takaa, ottaaksensa selkoa,
mitä kummallisia laitoksia tuo mahtoi olla.

Kun ensimmäiset polttoaineet loppuivat, olivat kaikki pojat valmiit

laahaamaan sinne uutta ja nyt kuului hoilotusta ja naurua, jo olipa
oikein iloa metsässä! Mekot ja housut, ne saivat maksaa pidot,
pihkaisiksi ja nokisiksi kun tulivat.

"Hyi, Kaarle Kustaa!" sanoi Sohvi veljelleen, joka tuli laahaten

suurta puuta, joka oli puolta pitempi kuin hän itse. "Mitä äiti sanoo,
kun niin ryötät vaatteesi?"

"Onhan se kyllä paha", sanoi Kaarle Kustaa, vaan ei voinut

kuitenkaan muuta kuin nauraa. "Tiedätkö mitä, Sohvi? Sinulla on
pitkät viikset ja vieläpä leukapartaakin noesta. Kylläpä olet oikein
kaunis!"

Sohvi oikein pelästyi, kasteli nenäliinansa nipukkaa ja rupesi

pyyhkimään huuliansa. "Onko jo pois?" kysyi hän.

"Niin, tulevaksi kerraksi", sanoi Kaarle Kustaa, ja pian olikin

Sohvilla uudestaan viikset, sillä hän tahtoi väkisinkin puhaltaa
valkeaa, kun ei se oikein ottanut palaakseen.

"Nyt menemme ostamaan voileipää", sanoi Kaarle Kustaa, "sillä

minun on suunnattoman nälkä."

"Niin tehdäänpä niin", sanoi Sohvi. "Minulla on vielä rahani."

Mutta tällä kertaa seisoi tien varrella pieni poika melkein ilman
vaatteita, sillä hänen päällänsä oli ainoastaan repaleinen paita.
 Ja kun hän seisoi valkean ääressä, oli hänen lämmin, mutta kun
hän tahtoi auttaa muita kantamaan polttopuita, oli hänen kylmä, että
hampaat tärisivät, sillä yö-ilmassa oli vilponen, niin kuin useinkin on
juhannuksen aikana. — "Miksi et pue enemmän päällesi?" kysyi
Kaarle Kustaa häneltä.

"Minulla ei ole vaatteita", poika vastasi ja hiipi niin lähelle valkeaa

kuin hän taisi.

"Semmoinen rehjänä, jolla ei edes ole vaatteita, voisi mennä

kotiinsa ja panna maata", sanoi pitkä Tuure, joka seisoi siinä lähellä.

"Minulla ei ole kotoa, jossa saisin panna maata", vastasi

kerjäläispoika.

"Sinulla on kaksi pitkä takkia", sanoi Sohvi Tuurelle, joka kantoi

päällystakkiansa käsivarrella. "Lainaa toinen pojalle!"

"Lainaa!" naurahti Tuure. "Niin, jos joku maksaa vuokraa takistani,

niin kyllähän lainaan takkini siksi, kun aurinko nousee."

"Tuossa sen saat", sanoi Sohvi, ja hän antoi Tuurelle

hopearahansa. Ja takki puettiin pojan päälle ja hänen oli lämmin ja
hyvä olla ja hauskaa. Mutta ei kenelläkään ollut hauskempi kuin
Kaarle Kustaalla ja hänen sisarellansa, vaikka he olivat ilman sekä
vohvelia, voileipiä että rahaa.

Niin paloi valkea koko yön, eikä se yö ollut pimeä. Sillä hetken
kuluttua puna taivaanrannalla koillisessa rupesi hohtamaan yhä
heleämmin ja lopullisesti tuli se kirkkaaksi kuin keltaisin kulta. "Heti
aurinko nousee", sanoi Kaarle Kustaa. "Tulkaa, nouskaamme vuorelle
paremmin nähdäksemme!" "Missä on takkini? Tahdon takkini", huusi
Tuure, joka oli ottanut maksun siitä, kun oli tehnyt hyvän työn. "Oi,
minkälainen narri minä olinkaan!" huusi hän. "Nyt olen kadottanut
hopearahan, jonka vuokraksi sain!"

Ei ole milloinkaan siunausta siitä, jos ansaitsee rahaa sillä, jota

köyhille annetaan. Takkinsa löysi Tuure kyllä mäellä, mutta iloista
mielialaa ei hän löytänyt. Hän oli harmissaan ja tiuskasi kaikille
ihmisille. Ja vierasta poikaa ei näkynyt enää. Ei kukaan tietänyt,
mihin hän oli kadonnut.

Kun Kaarle Kustaa ja Sohvi tulivat vuoren korkeimmalle kohdalle,

näkivät he ihmeekseen, että nuo molemmat köyhät lapset, jotka
olivat saaneet heidän hopearahansa, olivat siellä ennen heitä.
Eivätkä he enää näyttäneet köyhiltä eivätkä surullisilta. Tyytyväisyys
loisti heidän kasvoistaan ja he sanoivat: "Koska te olette olleet hyviä
meille, niin kiitämme teitä niinkuin ei kukaan ole kiittänyt teitä ennen
meitä. Asettukaa polvillenne lähelle meitä!" Kaarle Kustaa ja Sohvi
laskeutuivat polvilleen, vaikka he eivät ymmärtäneet, mitä lapset
tarkoittivat. He unohtivat, että he olivat sekä nälkäisiä että unisia. He
ajattelivat: "mitä me nyt saamme nähdä?"

Samassa hiljeni metsä niin hiljaiseksi, että kuuli hyttysen surinan.

Mutta hyttyset laskivat siipensä, linnut vaikenivat; yksin raju
koskikaan ei enää kohissut kallioita vastaan metsässä.

Samassa kultainen valo säteili yli koko taivaan kannen ja suuri,

loistava aurinko kohosi hiljaa taivaan rannalle, ja oli kuin ilon
värähdys olisi tuntunut läpi koko luonnon. Samana hetkenä kaikki
luonnon äänet rupesivat taas kuulumaan, hyttyset surisivat, linnut
lauloivat, koski kohisi ja suuri metsä rupesi suhisemaan.

"Huomatkaa nyt!" sanoivat kerjäläislapset.

 Silloin näkivät Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa, miten pienet
läpikuultavat enkelit täyttivät ilman; niitä oli luvultansa miljoonia ja
legioonia, ja ne liehuivat ylös ja alas kukin holhokkinsa luo, sillä
jokaisella puulla oli enkelinsä, ja jokaisella kukkasella omansa ja
jokaisella eläimellä oli oma suojelushenkensä.

Silloin sanoi Sohvi veljellensä: "Näetkö, että kaikilla luoduilla

olennoilla on suojelushenkensä, joka vie heidän rukouksensa
Jumalalle. Mutta meillä molemmilla ei ole." "Niinkö luulette", kysyivät
kerjäläislapset, "Ketä me sitte olisimme? Ettekö jo ymmärrä, että me
olemme teidän suojelusenkelinne? Ja vaikka te ette ole nähneet
meitä ennen, niin olette tunteneet meidät teidän sydämmissänne
joka kerran, kun olette rukoilleet Jumalaa taikka tehneet jotakin
hyvää. Juuri me olemme levittäneet valkoiset siipemme kätkyenne
yli, kun te olitte pienet. Me käymme joka hetki teidän vieressänne ja
Jesuksen nimessä varjelemme teitä kaikesta pahasta tässä
maailmassa. Ja me seuraamme teitä läpi koko elämänne, jos vaan
pelkäätte Jumalaa ja noudatatte hänen käskyjänsä kuuliaisuudessa
ja rakkaudessa ja rauhassa ja totuudessa elämän loppuun."

Köyhäin lasten näin puhuessa tulivat he niin loistavan kirkkaiksi ja

läpikuultaviksi, että saattoi heidän lävitsensä nähdä auringon ja
puitten lehdet, kunnes he vähitellen muuttuivat valkeiksi pilviksi
hohtavassa aamuruskossa.

Ja Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa lupasivat jotakin toinen

toisillensa. He tahtoivat aina elää niin, että heidän hyvät enkelinsä
saisivat heistä iloa. Ja kun he nostivat silmänsä, kuulivat he metsän
saarnan ja lintujen virsiä juhannuksen aikaan: "Pyhitetty olkoon
sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun
tahtosi niin maassa kuin taivaassa."
KUKKAIN HALTIAN JA
AALLOTTAREN SATUJA.

1. Kultakärpänen

(Kukkain haltia kertoo.)

Miss' on oravan jäljet ja muurahaistie?

Lukin seittiin laaditko silmäsen sie?
Mehiläisiä silmäsi nähnyt on.
Vaan tunnetko keijuisten tuomion?

Vähä kärpänen kiilteli kullasta vain.

Sanoi ampiaispoika: — ol' armahanain!
— Mehiläinen on kultani, kiitos vaan…
Se nyt kärpäsen kuoletti vaapsellaan.

Ja kun kuu rupes laaksohon loistelemaan,

Tuli keijuiset yhtehen tuomitsemaan,
Ja nyt kuolohon tappaja tuomittihin,
Mehiläinen sen tuomion täyttikin.
 Vähä kärpänen lehtisen kuihtuneen
Sai keijuislaaksossa arkukseen.
Suruvirsiä sääsket veisasi.
Koko niitty se kastetta kyynelsi.

2. Punainen lippu.

(Aallotar kertoo.)

Ilo Aaltolass' oli riehuva niin,

Kun louna vei siskoni tanssijaisiin,
Ja he raivosti tanssi… Mut poikanen, kas!
Oli karilla seitsemänvuotias.

Hän ol' uljas, ei vaaraa arvannutkaan.

Piti vain punalippua kourassaan.
— Uros aalto, nyt leikimme! Käy sotimaan!
Käy pääll', ota lippuni, jos saat vaan!

Ja nyt lainehet roiski ja räiski ja löi,

Karin ympäri raivoissaan elämöi,
Mut ne ruhjotuin päin alas vaipui vaan:
Sitä poikainen nauroi riemussaan.

Lumivuorena hyökylaine nyt käy

Yli kallion… ei koko karia näy…
On poikakin poissa: mä uhmailevan
Punalippusen aallolla näin viruvan.

3. Jalopeura.
(Kukkain haltia.)

Jalopeurani, oi!… Saharassa jos sen

Olisit jalon nähnyt harppauksen!
Oli uljas se päivinä nuoruuden,
Erämaan kuningas, pöpö tiikerien.

Se pit' halpana väijyvän pantterin

Sekä myös pahan, pelkurin sakaalin.
Jalopeuraa ryntäs se vastahan,
Löi maahan norsunkin vahvimman.

Niin ennen. Nyt kaupunkipaikassa näin

Väen virtaavan eläintarhaa päin.
Jalopeura, se kauhistus erämaan,
Oli pilkkana julkean joukon nyt vaan.

Hampaitta ja kynsittä karsinassaan

Se nyt selkää joukolle köyristi vaan,
Sai kuumaa rautaa, ruoskaa sai.
— Jalopeurani, parempi kuolema kai!

Ja se alkoi ääntäni kuuntelemaan.

— Jalopeurako riemuin ei kaatuiskaan?
Vain arvoton kahlitun on elo tää,
Noin pilkkaa täynnä ja myös häpeää.

Lisäs sanani naurua katsojain.

Pedon nyt piti hyppiä kissana vain,
Ja johtaja nosti jo ruoskaa… Ui!
Jalopeura nyt hyppyhyn kuuristui.
 Ja se pyövelinä kimppuun karkasi. Kas,
Jalopeurani nyt oli taas kuningas.
Tyrannin löi se ja raukenevin
Mua katsehin silmäs ja kuolikin.

4. Meren syvyydessä.

(Aallotar.)

Valas purskuva mun oli ratsunani.

Syvimpään merehen menin ratsastain.
Yhä hiljaa siellä on, on iki yö;
Mut on sielläkin Herra ja Herran työ.

Rumat, kauheat, kolkot sen vuoret on.

Väritön muta paksu ja muodoton.
Lohikäärmeet hirveät siell' asustaa,
Meren viemiä uhreja ahmustaa.

Ei ääntä, ei niin valon rahtuakaan!

Meri määrätön rintaa painoi vaan.
Jotakin putos mulle nyt jalkoihin;
Minä kummastuin otin sen sylinhin.

Näkymättömät peikot nielläksehen

Sitä pyydysti multa; mä säilytin sen,
Ja mä aaltojen pauhuun ratsastin,
Valon näin sekä ilmaa henkäilin.

Ja, kas! hukkunut laps oli mun sylissäin,

Mitä armahin tyttö… Sen henkivän näin,
Sopet suun, tosin kelmeät, liikahtikin;
Pudonneen sen laivasta arvasin.

Sepä syvään uppos, ei kuollutkaan.

Ylös nousin mä rantahan kukkaisaan,
Sitä kukkain keskellä suutelin: oi,
Ilo suuri! se auki jo silmät loi.

Niin kaukana, pienenä pilkkuna vaan

Lens purje tuulessa joutuisaan.
Siell' äiti itkevä seisoen
Yhä katseli, katseli vain merehen.

— Alas laskeos, laivuri, venhe nyt.

Meri tyttöni juuri on ryöstänyt!
— Vene ei täss' auta! mi jää, se jää:
Peninkulmaa on syvä seutu tää.

Mä nyt saavuin vierehen laivan sen;

Laps ui yli aallon hymyillen.
— Ulos venhe! Lapsens äiti jo saa.
Meri mykkäkin kiitti nyt myös Jumalaa.

5. Lähde.

(Kukkain haltia.)

Hämehessä mun on kivilinnojain:

Yli metsän vuoret ne siintää vain.
Rusopilviä niillä on aamuisin,
Siell' untuvi pohjonen iltaisin.
 Siell' on laaksossa järvi ja honkiakin,
Ja järvessä saari on kukkaisin,
Ja saarella luola on pylväineen
Ja luolassa lähde suihkuineen.

On lähtehen reunalla valkopää,

Satavuotinen prinsessa: kuihtunut tää.
Hän laskevi pisarat kaikki vain,
Lorinaa tuon lähtehen tarkastain.

Oli kahdeksantoista hän, kun sotimaan

Ritarinsa jo puolesta riens isänmaan,
Ja hän vannoin varrota sulhastaan,
Kunnes lähteess' ei ole tippaakaan.

Minun linnani kaukaa haamuittaa,

Veden käydessä luolanakin vipajaa:
Yhä lähde se tippuvi, tippuvi vain.
Yhä varroten laskevi prinsessain.

6. Sumusaaret.

(Aallotar.)

Itämeressä mulla on kareja: nuo

Kimaltain ylös aallosta päänsä luo.
Ne illan usvassa nousevat,
Valoss' aamun aaltohon vaipuvat.

Kummeksivat rannalla lapset niin:

— Mepä soudamme saarihin siintäviin!
Veden siltaa sinne ei pitkältä lie,
Peninkulmaa pitkä ei kai se tie.

— Mitä, tyttöni, annat, jos soutaisin,

Sulle valkokukkasen noutaisin?
— Somimman punaruusuni antaisin;
Vaan aamuksi tullos sä takaisin!

Sumun maahan poika läks soutamaan,

Muut lapset rannalla vartosi vaan.
Koko yön he vartosi ahkeraan,
Vaan ei vene varrottu tullutkaan.

Kun mä eilen uin sumusaaria päin,

Venosen minä aaltoa kyntävän näin.
Mies vanha souteli venhossaan,
Mut hän kaukana viel' oli satamastaan.
TOTUUDEN HELMI.

Satu, kolme tapausta.

Henkilöt:

Kuningas.
Kuningatar.
Kuninkaan julistaja.
Tulpaani, kuninkaan puutarhuri
Bumburrifex, rosvo, velho ja ihmissyöjä.
Bumburra, hänen vaimonsa.
Tähkö, poika, | Tulpaanin lapset.
Palko, tyttö, |
Nopsajalka, köyhä poika.
Varma, hänen sisarensa.
Hunttu Honkasalmelta, mylläri poika.
Kalle Kukkanen, |
Matti Laukka, | Tähkön ja Palon
Riikka Kukkanen | leikkikumppaneja.
Kasi Aituri, tyttö. |
Musti, koira.
Ukkoja, akkoja ja lapsia kuninkaan kaupungista.

Ensimmäinen tapaus.

Vihreä niitty puutarhurin tuvan edessä. Puutarhan aita näkyy aivan

vieressä. Tähkö, Palko, Kalle, Matti, Riikka ja Kasi tanssivat. Hunttu
on liian lihava tanssimaan.

Lapset laulavat.

Nyt on kevät, hausk' on meidän hypellä

Kummuilla ja vihreöillä niityillä,
Nythän leivo riemuisena laulahtaa,
Tuulen leyhkä koivun oksaa tuudittaa,
Jopa raskas kuusikin nyt huojuu.
Tuhannet nyt heloittaapi kukkaset,
Tuhannet nyt hyppeleepi hyttyset,
Nyt on kevät, hausk' on meidän hypellä
Kummuilla ja vihreöillä niityillä,
Nythän leivo riemuisena laulahtaa,
Tuulen leyhkä koivun oksaa tuudittaa,
Jopa raskas kuusikin nyt huojuu.

Kasi (lyö Mattia). Untamo!

Matti (lyö Palkoa). Sinä se olet!

Palko (lyö Kallea). Tästä saat!

Kalle (lyö Riikkaa). Riikka sen sai!

 Riikka (lyö Tähköä). Tähköpä sen saikin!

Tähkö (lyö Hunttua). Hunttu sen sai!

Kaikki lapset. Hunttu sen sai! Huttu sen sai!

Hunttu (joka on istunut ruohossa, nousee kömpelösti ylös). No,

malttakaahan; tulkaapas tänne, kyllä minä annan takaisin.

(Lapset juoksevat pakoon laulaen:)

Lipi, lipi, lipi, lipi, hauskaa kansaa,

Makkarat soittaa ja rieskat ne tanssaa.
Lipi, lipi, lipi, lipi, untamo, Hunttu,
Hunttu Honkasalmelta!

Hunttu. Malttakaahan, kyllä minä hunttuutan teitä. Vahinko, että

söin puuroa päivälliseksi; se on varmaan painunut minulle jalkoihin.

(Lapset juoksentelevat pakoon ja Hunttu lönkyttää jäljestä.

Tulpaani tulee tuvasta, ruiskukannu kädessä.)

Tulpaani. Niin, sen kyllä saatoin arvata, nyt ne kelvottomat lapsen

veitikat taas juoksentelevat ruohoa tallaamassa. Eivät ne muuta tee
kuin pahuutta päivät päästänsä. Ettekö pysy teillä, sanon minä!
Uskaltakaapahan käydä mellastelemassa puutarhassa! Koskekaahan
vain koivun oksaankaan aidan sisäpuolella, niin kyllä minä sitä
tanssitan teidän seljässänne! (Itsekseen.) Niin, olisipa todellakin
kaunista, jos he taittaisivat kruunaustulpaanin, jota nyt olen kastellut
ja hoidellut koko kuusi viikkoa kuin omaa lastani! Se ehtii juuri
paraiksi valmistua ylihuomeiseksi kuninkaan ja kuningattaren
kruunajaisiin. Mitähän kuningas sanoo, kun näkee sellaisen ihmeen.
Vähintään hän nimittää minut suuren auringonruusun ritariksi. Se
vasta on tähti, joka kelpaa, niin suuri, että riippuu vatsalla asti! Huh,
miten kuuma tänään on! Jospa täällä olisi ketään, jonka saisin
avukseni kastelemaan puutarhaa. Mutta nuo lapset, eivät ne koskaan
osaa muuta kuin meluta ja juoksennella. (Nopsajalka ja Varma
tulevat.) Tuossa tulee taas kaksi uutta lasta. Keitä te olette? Mitä
teillä on täällä tekemistä?

Nopsajalka (nostaen lakkiaan). Me olemme kaksi köyhää lasta,

joilla ei ole isää eikä äitiä. Isämme oli sotamies, ja hän on kuollut
sodassa.

Varma (niiaten). Ja äitimme on myönyt nauriita kuninkaalle. Nyt

me menemme kuninkaan kaupunkiin etsimään palvelusta.

Tulpaani. Katsoppas vain; tuollaisetko nulikat saisivat palvelusta!

Mutta tosiaan te voitte minua auttaa aivan heti paikalla. Osaitteko
kastella kukkia?

Nopsajalka. Kyllä minä osaan kantaa vettä.

Varma. Ja minä aina kastelin äitini nauriita siihen aikaan, kuin

meillä vielä oli pieni naurismaa.

Tulpaani. Hyvä, hyvä. Kastelkaa nyt kukat tuolla puutarhassa, niin

saatte ruokaa ja yösijan huomeiseen asti. Mutta varokaa tulpaania,
kuuletteko, varokaa tulpaania! Se säästetään kuninkaan omakätisiin
kruunajaisiin. Menkää nyt, minä tulen kohta perästä. Varokaa
tulpaania! (Menee tupaan.)

Nopsajalka (ottaa ruiskukannun). Tule, Varma, niin teemme, kuten

hän käski.
 Varma. Se lienee hyvin kaunis tulpaani. Sitä meidän pitää varoa
kuin omaa silmäteräämme. (Menevät.)

Tähkö (kurkistaa aidan ylitse puutarhan puolelta). Tulkaa tänne,

pojat, tulkaa tänne, niin narraamme Huntun etsimään meitä!

Matti (aidan takaa). Eiköhän sinun isäsi vain suutu?

Tähkö. Mitä vielä? Tulkaa vain!

Palko (aidan takaa). Tulkaa, tytöt, tulkaa vain, älkää ollenkaan

peljätkö!

Kasi (aidan takaa). Tuossa tulee Hunttu jo!

Tähkö (aidan takaa). Tulkaa, juoskaamme pensasten taakse, että

hän ei löydä meitä!

(Kuuluu melua aidan takaa puutarhasta.)

Kalle (aidan takaa). Voi, juoksentelit kukkapenkissä!

Tähkö. Viisi minä huolin kukkapenkeistä. Tulkaa pois vain, että

Hunttu ei löydä meitä!

Hunttu (tulee puhkuen ja käy istumaan aidan viereen, pannen

toisen jalan allensa). Huh, nyt minä olen juossut itseni kuoliaaksi,
minä aivan hajoan taikka sulan mäsäksi. Tokkohan minulla vielä on
jalat tallella? Tässä on toinen. Mutta missä se toinen on? Eikö
kukaan ole nähnyt minun toista jalkaani? Mihin ihmeellekähän
olenkaan voinut hukata toisen jalkani?

Lapset (tirkistelevät, nenät aidan raoissa, ja laulavat "ukko Noakin"

nuotilla, siten, että kukin yksikseen vuorotellen laulaa: Hunttu).
 Hunttu, Hunttu, Hunttu, Hunttu
Honkasalmelta!
Hän kun jauhattaapi,
Niin lapset hältä saapi
Oikein paljon, oikein paljon
Soker'pullia.

Hunttu (puoli itkussa). Malttakaas vähän, eikö kukaan ole nähnyt,

mihin minulta on pudonnut toinen jalka.

Lapset (laulavat).

Hunttu, Hunttu, Hunttu, Hunttu

Honkasalmelta!
Hän kun jauhattaapi,
Lapset hältä saapi
Oikein paljon, oikein paljon
Piparkakkuja.

Hunttu. Minä jauhatan sekä pullia että piparkakkuja sille, joka

löytää minun toisen jalkani.

Tähkö (pistää kepin aidan raosta ja lyö Hunttua sääreen). Tuossa

sinun toinen jalkasi on!

Hunttu (hypähtää seisomaan). Aijai, mitenkä se koski kipeästi,

aijaijai! Mutta mitä tämä on? Minullahan taitaa ollakin kaksi jalkaa.
(Lukee.) Yks', kaks'… Ei, luetaanpas uudestaan: yks', kaks'… (hyppii
ilosta). Jo minä löysin toisen jalkani! No, jopas löysin toisen jalkani!
(Lapset meluavat puutarhassa.)

Tähkö (kurkistaa aidan ylitse). Isä tulee! Isä tulee!

 Palko (aidan takaa). Kulkaas, tytöt, älkää sanoko, että olimme
puutarhassa!

Tähkö. Niin, pojat, älkää sanoko sitä isälle. (Hän menee taas
piiloon.)

Tulpaani (tulee tuvasta). Teinpä hyvin tyhmästi, kun lähetin vieraat

lapset yksinään puutarhaan, Tokkohan ne antavat edes
karviaismarjan raakaleidenkaan olla rauhassa. (Kurkistaa aidan
raosta puutarhaan.) Mitä ihmettä, millaista täällä on? Turkkilaisiako
siellä on ollut mellastelemassa minun kukkapenkeissäni?… Voi
tulpaaniani! Voi minun tulpaaniani! Voi suurta, kaunista, harvinaisen
komeata kukkaani!

Nopsajalka (puutarhassa). Tule pois, Varma: ikävätä tämä on,

mutta emme me voi sitä auttaa.

Varma (puutarhassa). Odotahan, minä koetan nostaa pystyyn

koreata tulpaania!

Tulpaani (ulkopuolella). Enkö jo sanonut? Enkö minä sitä jo

sanonut? Nyt nuo kelvottomat kerjäläispenikat ovat juoksennelleet
kuin hottentotit minun kukkapenkeissäni, ja tuossa nyt tyttö juuri on
taittamassa minun kaunista tulpaaniani. Tulkaapas tänne, niin kyllä
minä teidät opetan!

Nopsajalka (aidan takaa). Tule pois, Varma!

(Tähkö, Palko ja muut lapset tulevat toiselta puolen, ikään kuin

metsästä.)

Tulpaani. Ahah, vai olette tekin tässä? Oletteko olleet penkkejä

sotkemassa, kelvottomat veitikat? Oletteko olleet puutarhassa,
sanokaa!

Palko. Emme, hyvä isä, mehän tulemme juuri metsästä.

Tähkö. Niin, siellä me leikkelimme itsellemme vihellyspillejä.

Kasi. Ja poimiskelimme karpaloita.

Riikka (nykäsee häntä kylkeen). Hyi, miten sinä valehtelet.

Kasi. Vaiti, sinä siinä. Oli niin hirveätä kivikkoa siellä metsässä.
Minulta hävisi sinne toinen kenkä.

Kalle. Ja minulta läntistyi kanta toisesta saappaasta.

Matti (hiljaa). Niin, juoksennellessasi sedän kukkapenkeissä.

Kalle (hiljaa). Vaiti, sinä siinä, taikka saat selkääsi.

(Hunttu tulee, koetellen jalkojansa).

Tulpaani. Mitä minä huolin teidän kengistänne ja saappaistanne!

Kunhan vain ette ole olleet puutarhassa.

Hunttu. Kyllä se oli niin, että me tosiaankin…

Kasi (sulkee kädellään häneltä suun). Jos et ole vaiti, niin minä
varastan sinulta jalkasi!

Palko. Mitä te, isä, puhutte, onko kuka tehnyt pahaa puutarhassa?

Tähkö. Onko kuka tehnyt pahaa meidän tulpaanillenne?

Tulpaani. Voi minua onnetonta puutarhuria! Minun kukkani on

sotkettu, kruunaustulpaanini on katkaistu! Mitähän kuningas tästä
sanoo?

Kasi. Minä luulin nähneeni kaksi vierasta lasta puutarhassa.

Kalle. Niin minäkin. Ja tuossahan ne juuri tulevatkin molemmat, ja

tytöllä on koko tulpaani kädessä!

(Nopsajalka ja Varma tulevat.)

Tulpaani. Te myyrät! Te kaalimadot! Te omenan varkaat! Miten te

uskalsitte tehdä sellaista tuhoa minun tarhassani? Tiedättekö, että
kuningas saattaa piiskauttaa sellaisia petoja nokkosilla, ja osaan sitä
tehdä minäkin!

Nopsajalka. Hyvä mestari, kun me menimme puutarhaan

kastelemaan kukkia, oli kaikki jo sotkettu ja turmeltu. Emme me sille
mitään voi.

Varma. Ja tässä, hyvä mestari, on tulpaani. Minä kyllä koetin

nostaa sitä pystyyn, mutta ei se jaksanut seisoa, se oli ihan poikki.

Tulpaani. Kuuleppas vain, mitä ne lörpöttelevät, nuo linnunpojat!

Eivät ole tietävinään koko asiasta.

Kasi. Miten viaton tuo tyttö on olevinaan! Ikään kuin eivät kaikki
tietäisi, että hän juuri taittoi tulpaanin.

Tähkö. Ja tuo poika, miten hän teeskentelee! Ikään kuin hän ei

olisi astua tallustellut kukkapenkeissä.

Riikka (hiljaa). Mutta kuules, Kasi, sinähän juuri talloit?

Matti (hiljaa). Mutta kuules, Tähkö, sinähän juuri juoksentelit, ja

me tulimme jäljestä.
 Kasi ja Tähkö. Sinä valehtelet. Nuo ne olivat!

Kalle ja Palko. Niin, niin, nuo kerjäläispennut ovat syypäät

kaikkeen.

Hunttu. Malttakaas, nyt minä muistan. Ei ne nuo olleet, vaan…

Kasi (hiljaa). Etkö kuule, että kuningas saattaa piiskauttaa meitä

kaikkia nokkosilla?

Hunttu (hiljaa). Niin, mutta koska he ovat syyttömät…

Kasi (hiljaa). Jokaisella on oma selkä lähinnä.

Hunttu. Se oli vahinko, se, Kasi. Minä jo ihan tunnen, miten

nokkoset polttavat selkääni.

Tulpaani. Kuuletteko te, käärmeen sikiöt? Kuuletteko te,

lihakärpäset? Kaikki sanovat, että te olitte pahan teossa, ja näinhän
minä sen omillakin silmilläni.

Nopsajalka. Minä sanon teille, mestari, jotakin. Sisareni ja minä

emme koskaan valehtele.

Varma. Kun äitimme kuoli pois meiltä, kutsui hän meidät

luoksensa ja sanoi: rakkaat lapset, minä olen köyhä, minulla ei ole
hopeaa eikä kultaa antaa teille kuollessani. Mutta minä annan teille
parempaa kuin kulta ja hopea; se on kolme lausetta pyhästä
raamatusta. Tahdotteko, mestari, kuulla ne kolme lausetta?

Tulpaani. No, millaiset ne lauseet ovat?

Nopsajalka. Ensimmäinen on Viisauden kirjasta, tämä: "se suu,

joka valhettelee, tappaa sielun."
 Varma. Toinen on Sirakin kirjasta ja sanoo näin: "Älä koskaan
puhu totuutta vastaan, vaan anna häpeän tulla päälles, jos sinä
viallinen olet."

Nopsajalka. Kolmas on myöskin Sirakin kirjasta, ja se on tällainen:

"Vastaa totuuden puolesta kuolemaan asti, niin Herra Jumala on
sotiva sinun edestäs."

Tulpaani. Olivatpa ne kauniit lauseet, mutta uskotteko te myöskin

ne?

Varma. Uskomme, mestari. Äitimme opetti ne meille kuollessaan.

Nopsajalka. Ja siitä te, mestari, voitte käsittää, että me emme

koskaan valehtele.

Tulpaani. Hyvät lapset, minä alan uskoa, että te olette viattomat.

Kasi. Kylläpä se on kaunis luottamus, kun tyttö tuossa seisoo,

tulpaani kädessä!

Tähkö. Ja ettekö näe, isä, että pojan jalat ovat mullassa puutarhan
penkeistä?

(Matti ja Riikka nykivät turhaan heitä vaatteista.)

Kalle. Kukapa muu sen olisi tehnyt?

Palko. Eihän ketään muita ole käynyt puutarhassa.

Tulpaani. Niin, se on totta, se. Ja kuitenkin seisotte siinä

valehtelemassa minulle vasten silmiä, te kelvottomat, petolliset
kerjäläispennut! Heti matkaanne niin kauas, kuin tietä kestää.
Kiittäkää onneanne, että minä en lähetä nimismiestä niskaanne.
Putkaan teidät pitäisi toimittaa. Turmella tuolla tavalla minun ainoa
iloni, kaunis kruunaustulpaanini! Mutta odottakaahan, jos vain
uskallatte hiipiä vielä kaupunkiin, niin minä kerron kuninkaalle, mitä
olette tehnyt.

Nopsajalka. Tule pois, Varma. Älä ole pahoillasi, pikku siskoseni.

Me kyllä olemme köyhät, mutta me olemme kuitenkin rikkaat niin
kauan, kuin meillä on äitimme perintö. (He menevät.)

Tulpaani. Minä onneton puutarhuri, minähän nyt olen ihan kuin

kuorittu tulpaani! Mitähän kuningas sanoo, kun hänet kruunataan
ilman kruunaustulpaania? (Menee.)

Matti. Hyvästi jääkää. Minusta ei ollenkaan tuntunut hyvälle, että

valehtelimme köyhäin lasten päähän.

Riikka. Ei minustakaan. Tuntuu ihan kuin neula kaivelisi

sydämmessä.

Palko. Tekikö sitte mielesi saada selkääsi nokkosilla?

Tähkö. Eikä tässä mitään vahinkoa tapahtunut. Päästihän isä ne

tyhmät lapset menemään rauhassa tiehensä.

Kalle. Niin, joutavia. Tulivat vain vähän pahaan maineesen, mutta

me pääsimme pulasta.

Kasi. Te, Matti ja Riikka, älkää luulkokaan, että teillä muka on niin
ylevät omattunnot! Ken on vaiti ja siten yhtyy kujeesen, kun toiset
selvittäytyvät pienellä hätävalheella, hän ei ole yhtään parempi
toisia.
 Hunttu. Niin se juuri on. Hyi häpeätä, hyi meitä kaikkia! (Lähtee
menemään pois.)

Kasi. Kas Honkasalmen Hunttua! Mihinkä hän nyt lähtee

tallustelemaan kelvottomilla jaloillaan?

Hunttu. Niin, niin, Hunttu raukka on vähän tyhmä, mutta hän

näyttää, että hän on rehellinen mies.

(Ensimmäisen tapauksen loppu.)

Toinen tapaus.

Bumburrifexin tupa metsässä. Seinällä riippuu pyssyjä ja sapeleja.

Pöydällä palaa kynttilä. Uuninluuta seisoo uunin nurkassa. Bumburra
istuu yksinään, villoja kartaten.

Bumburra.

Nuku, lapsein, nuku vain

Kartan piikkein päällä!
Villatuppu lapsenain
Minulla on täällä.
Maailma on, tiedän sen,
Niinkuin kartta piikkinen,
Nuku, lapsein, nuku vain
Kartan piikkein päällä.

Laps, kun suureks vartut vain,

Otan kutrin vienon,
Siitä kehrään rukillain
 Säikeen ani hienon.
Aika kuluu, rukki käy,
Kasva, suureks ennättäy,
Laps, kun suureks vartut vain,
Kehrään säikeen hienon.

Mutta tässä minä vain istun karttaamassa enkä ollenkaan muista,

että mieheni, suuri Bumburrifex, kohta tulee kotiin. Niin, suuri hän
on, se on varma, mutta hän saisi ennemmin olla pieni, pienempi
hiirtäkin, jos hän vain heittäisi pahat tapansa. Onpa välistä ikään
kuin hiukan ruma olla rouvana ryövärillä, ihmissyöjällä ja velholla.
Mutta mikäpä tässä auttaa? Jokin toimi täytyy jokaisella tässä
maailmassa olla. Minun ukkoseni on tavallaan kyllä rehellinen mies.
Kun hän ryöstää jotakin, niin hän aina ottaa toisilta rosvoilta. Hän
loitsii vain huviksensa; jotainhan hänelläkin pitää olla huvitusta
joutohetkinään. Ihmisiä hän ei syö koskaan muulloin kuin hyvin
nälissään, milloin minulla ei ole kylliksi ruokaa kaapissa. Kuten nyt
esimerkiksi. Tosiaankaan nyt ei olisi hyvä pikku lasten hiipiä tänne,
kun minulla on vain yksi ainoa kukko padassa. Varsinkaan
sotamiesten lasten. No, siitä minun nyt ei tarvitse olla huolissani.
Metsässä on koiran ilma; sataa, kuin olisi taivas auki. Eiköhän Musti
parkakin mielellään nyt ryömi kojuunsa siellä ulkona.

(Musti haukkuu ulkona hau vau vau!)

Bumburra. Vai niin, joko mieheni nyt tulee kotiin. Ja minulla kun
on vain kukko iltaseksi! Onhan minulla porsaskin, mutta se on
jouluporsas, se. (Hän avaa oven, Nopsajalka ja Varma astuvat
sisään.) Mitä ihmettä? Kaksi lasta!

Nopsajalka. Hyvä emäntä, olkaa niin hyvä, antakaa yösijaa

kahdelle köyhälle lapselle! Me olemme läpimärkinä sateesta.
 Bumburra. Menkää heti tiehenne! Onko meillä tilaa kaikille mieron
kiertäjille, jotka metsää samoelevat?

Varma. Meillä ei ole isää eikä äitiä. Me eksyimme pimeässä, ja

metsä on täynnä susia.

Nopsajalka. Me näimme etäältä tulta ja ilostuimme, kun löysimme

metsästä tuvan.

Bumburra. Ilostuitteko? Kyllä varmaan vähemmän iloitsisitte, jos

tietäisitte, mihin nyt olette tulleet. Parempi teidän olisi nukkua suden
pesässä. Mutta pitänee minun katsoa, mitä voin tehdä teille. Jos
teidät joku syö suuhunsa, niin älkää syyttäkö minua!

Nopsajalka. Kuka syödään?

Bumburra. Te taikka minä; mutta tuskinpa vain minä kelvannen.

Tietäkää, että minun mieheni, suuri Bumburrifex, on ihmissyöjä.

Varma. Huh, Nopsa, lähdetään pois täältä. Minna pelottaa niin

hirveästi.

Nopsajalka. Emäntä vain meitä vähän pelottelee.

Bumburra. Ette te saa jäädä tänne, ettekä te myöskään voi mennä

metsään susien syötäväksi. No, jääkää sitte tänne. Ehkäpä joku
keino keksitään, kun vain ette ole sotamiehen lapsia. Minun ukkoni
vihaa sotamiehiä, he kun eivät anna hänen rosvota rauhassa, ja
sentähden hän välistä syöksentelee heidän lapsiansa.

Varma. Kuuletko, Nopsa, hän on myöskin rosvo!

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com