Comparative Elite Sport Development systems

structures and public policy 1st Edition Barrie

Houlihan download pdf

https://ebookultra.com/download/comparative-elite-sport-development-
systems-structures-and-public-policy-1st-edition-barrie-houlihan/

Visit ebookultra.com today to download the complete set of

ebook or textbook!
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

Public Policy Beyond the Financial Crisis An International

Comparative Study 1st Edition Philip Haynes

https://ebookultra.com/download/public-policy-beyond-the-financial-
crisis-an-international-comparative-study-1st-edition-philip-haynes/

Handbook of Global Social Policy Public Administration and

Public Policy 1st Edition Stuart Nagel

https://ebookultra.com/download/handbook-of-global-social-policy-
public-administration-and-public-policy-1st-edition-stuart-nagel/

Studying Public Policy Policy Cycles and Policy Subsystems

M. Ramesh

https://ebookultra.com/download/studying-public-policy-policy-cycles-
and-policy-subsystems-m-ramesh/

Major League Winners Using Sports and Cultural Centers as

Tools for Economic Development Public Administration and
Public Policy 1st Edition Mark S. Rosentraub
https://ebookultra.com/download/major-league-winners-using-sports-and-
cultural-centers-as-tools-for-economic-development-public-
administration-and-public-policy-1st-edition-mark-s-rosentraub/
Handbook of Long Term Care Administration and Policy
Public Administration and Public Policy 1st Edition
Cynthia Massie Mara
https://ebookultra.com/download/handbook-of-long-term-care-
administration-and-policy-public-administration-and-public-policy-1st-
edition-cynthia-massie-mara/

Sport and Women Social Issues in International Perspective

International Society for Comparative Physical Education
Sport 1st Edition Ilse Hartmann
https://ebookultra.com/download/sport-and-women-social-issues-in-
international-perspective-international-society-for-comparative-
physical-education-sport-1st-edition-ilse-hartmann/

Public Policy the Challenge of Chronic Noncommunicable

Diseases Directions in Development 1st Edition Olusoji
Adeyi
https://ebookultra.com/download/public-policy-the-challenge-of-
chronic-noncommunicable-diseases-directions-in-development-1st-
edition-olusoji-adeyi/

Handbook of Public Management Practice and Reform Public

Administration and Public Policy 1st Edition Kuo-Tsai Liou

https://ebookultra.com/download/handbook-of-public-management-
practice-and-reform-public-administration-and-public-policy-1st-
edition-kuo-tsai-liou/

Talent Identification and Development in Sport 1st Edition

Joseph Baker

https://ebookultra.com/download/talent-identification-and-development-
in-sport-1st-edition-joseph-baker/
Comparative Elite Sport Development systems structures
and public policy 1st Edition Barrie Houlihan Digital
Instant Download
Author(s): Barrie Houlihan, Mick Green
ISBN(s): 9780750682817, 0080554423
Edition: 1
File Details: PDF, 1.09 MB
Year: 2007
Language: english
Comparative Elite Sport
Development:
systems, structures and
public policy
This page intentionally left blank
Comparative Elite Sport
Development: systems,
structures and public
policy

Barrie Houlihan
Professor of Sport Policy
Institute of Sport and Leisure Policy
School of Sport and Exercise Sciences
Loughborough University

Mick Green
Lecturer in Sport Management and Policy
Institute of Sport and Leisure Policy
School of Sport and Exercise Sciences
Loughborough University

AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON •

NEW YORK • OXFORD • PARIS • SAN DIEGO •
SAN FRANCISCO • SINGAPORE • SYDNEY • TOKYO
Butterworth-Heinemann is an imprint of Elsevier
 Butterworth-Heinemann is an imprint of Elsevier
Linacre House, Jordan Hill, Oxford OX2 8DP, UK
30 Corporate Drive, Suite 400, Burlington, MA 01803, USA

First edition 2008

Copyright © 2008
Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system

or transmitted in any form or by any means electronic, mechanical, photocopying,
recording or otherwise without the prior written permission of the publisher

Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights
Department in Oxford, UK: phone (44) (0) 1865 843830; fax (44) (0) 1865 853333;
email: permissions@elsevier.com. Alternatively you can submit your request online
by visiting the Elsevier web site at http://elsevier.com/locate/permissions, and selecting
Obtaining permission to use Elsevier material

 Recognizing the importance of preserving what has been written, Elsevier prints its
books on acid-free paper whenever possible

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Library of Congress Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the Library of Congress

ISBN: 978-0-7506-8281-7

For information on all Butterworth-Heinemann publications

visit our web site at http://books.elsevier.com

Typeset by Charon Tec Ltd (A Macmillan Company), Chennai, India

www.charontec.com

Printed and bound in Great Britain

08 09 10 11 12 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
For my dad (‘Tiny’ Green), sadly not here to see this book
This page intentionally left blank
 Contents

List of contributors xi
List of figures xii
List of tables xiii

1 Comparative elite sport development 1

Barrie Houlihan and Mick Green
Introduction 2
Developing elite athletes 3
Pressures for convergence 9
Explaining elite sport policy development 14
Conclusion 20
References 21

2 China 26
Fan Hong
Introduction 27
The origin and development of the Chinese
elite sport system 27
The characteristics of the ‘whole country support
for the elite sport system’ (Juguo tizgi) 36
Elite athlete development 38
Elite sport system critique 44
The strategy of winning Olympic medals
in 2008 46
Conclusion 49
References 50

● ● ● ●
vii
 Contents

3 Japan 53
Mayumi Ya-Ya Yamamoto
Introduction 54
Current structure of the elite sport system 54
The development of elite sport policy in Japan 58
Four dimensions of the elite sport infrastructure
in Japan 63
Talent identification system and the
development of potential athletes 72
Competition opportunities for young athletes 74
Distinctive features of the Japanese elite
sport system 76
Conclusion 78
Notes 79
References 79

4 Singapore 83
Lionel Teo
Introduction 84
Development of sports excellence in Singapore 86
National sport associations 91
Dimensions of elite sport policy development 92
Summary of key issues 104
Recent developments and future directions of
elite sport policy in Singapore 105
Conclusions 108
References 109

5 Germany 115
Karen Petry, Dirk Steinbach and Verena Burk
Introduction 116
Development and structure of the German
(top level) sports system 116
Dimensions of elite sport development in
Germany 127
Conclusions 142
Notes 143
References 144

6 France 147
Emmanuel Bayle, Christophe Durand and
Luc Nikonoff
Introduction 148
Characteristics of the French model of
elite sport 151
Tensions, conflicts, and the future 156
Conclusions 164

● ● ● ●
viii
 Contents

Notes 164
References 165
7 Poland . 166
Jolanta Zyśko
Introduction 167
Elite sport in Poland 167
Changes in the system of elite sport
governance 178
Discussion of the elite sport system 184
Conclusions 190
Notes 191
References 192
8 Norway 194
Pål Augestad and Nils Asle Bergsgard
Introduction 195
The elite sport system in Norway 195
The infrastructure of elite sport 198
Focusing events 206
Government and elite sport 208
The Norwegian way 210
Concluding remarks 213
Notes 214
References 215
9 New Zealand 218
Shane Collins
Introduction 219
Current structure of the elite sport system 219
Increasing government intervention 221
The business of elite sport 225
Important dimensions of elite sport
development 232
Conclusion 239
References 240
10 United States 242
Emily Sparvero, Laurence Chalip and
B. Christine Green
Introduction 243
Federal involvement in elite sport 243
Athlete pathways 249
Success of American athletes 253
Research and development 259
Elite sport development amid the chaos 260
Observations and implications 268
References 270

● ● ● ●
ix
 Contents

11 Conclusion 272
Mick Green and Barrie Houlihan
Introduction 273
Common pressures for convergence 273
Mechanisms for convergence and processes
of learning 278
An assessment of the three ‘explanations’ 288
References 291

Index 295

● ● ● ●
x
List of contributors

Pål Augestad, Telemark University College, Norway

Emmanuel Bayle, Burgundy University, France
Nils Asle Bergsgard, International Research Institute of Stavanger,
Norway
Verena Burk, Eberhard-Karls Universität Tübingen, Germany
Laurence Chalip, University of Texas at Austin, USA
Shane Collins, Loughborough University, UK
Christophe Durand, Caen Normandie University, France
B. Christine Green, University of Texas at Austin, USA
Mick Green, Loughborough University, UK
Fan Hong, University College Cork, Ireland
Barrie Houlihan, Loughborough University, UK
Luc Nikonoff, Health, Youth and Sports Ministry, Sport Direction,
Paris, France
Karen Petry, Deutsche Sporthochschule Köln, Germany
Emily Sparvero, Texas A&M University, USA
Dirk Steinbach, Deutsche Sporthochschule Köln, Germany
Lionel Teo, Nanyang Polytechnic, Singapore
Mayumi Ya-Ya Yamamoto, Loughborough University, UK
.
Jolanta Z yśko, Jozef Pilsudski University of Physical Education,
Poland

● ● ● ●
xi
 List of figures

Figure 2.1 The administrative structure of Chinese

sport 1952–1996 37
Figure 2.2 The administrative structure of Chinese
sport 1997–2006 38
Figure 2.3 Pyramid of the selective system 40
Figure 3.1 Organisational structure of elite sport in
Japan 55
Figure 4.1 Schematic representation of the Sports
Community and the Sporting Vision
of Singapore 85
Figure 5.1 The development of the West German
sports system after the World War II 120
Figure 5.2 Model of training and performance 134
Figure 7.1 The organisational structure of sport in
Poland 176
Figure 7.2 Historical changes in the naming of the
central national administrative body for
the management of physical culture in
Poland since 1946 181
Figure 8.1 Direct state funding (lottery money) for
elite sport development in NIF/NOC, the
income from sponsors of NIF/NOC, and
total expenditure on elite sport by
NIF/NOC, 1996–2005 210
Figure 10.1 Key organisations in American sport
development 252
Figure 10.2 US medal performance in the summer
Olympic Games 255
Figure 10.3 US medal performance in the winter
Olympic Games 256

● ● ● ●
xii
 List of tables

Table 1.1 Factors contributing to elite success 4

Table 2.1 China’s participation in the summer
Olympics 1984–2004 35
Table 2.2 China’s participation in the summer
Asian Games 1978–2002 35
Table 2.3 Chinese sports budget 1981–1996 39
Table 2.4 Budget for elite sports teams 1991–1997 39
Table 3.1 Competitive Sports Division Budget
Allocation regarding the preparation
for the NTC, JISS, 1998 Nagano Games,
and 2002 World Cup 65
Table 5.1 Top level German performances in the
sports of athletics, swimming
and hockey 128
Table 7.1 Public sport financing: 1989–2006 177
Table 9.1 SPARC actual total funding 230
Table 9.2 Allocation of SPARC investment funds 230
Table 10.1 School and professional system
support for Olympic sports 254

● ● ●
xiii
This page intentionally left blank
 C H A P T E R
• • • • 1
Comparative elite sport
development
Barrie Houlihan and Mick Green
 Comparative Elite Sport Development: systems, structures and public policy

Introduction
In the 4 years prior to the Athens Olympic Games in 2004, the
UK government allocated around £70 million in direct financial
support to UK athletes. At the Games, the Great Britain and
Northern Ireland team obtained a total of 30 medals, 9 of which
were gold – an approximate cost of £2.3 million per medal. In
the run up to the Beijing Games in 2008, the government has
allocated a sum of £75 million in direct financial support. The
United Kingdom is far from being alone in providing substan-
tial support for its elite, and especially, Olympic athletes. The
poor performance by the Australian team at the 1976 Montreal
Olympics prompted a government enquiry which led to sus-
tained and substantial investment of public funds in elite train-
ing facilities such as the Australian Institute of Sport and in
direct support to athletes and domestic Olympic sports federa-
tions. At around the same time, the government of the German
Democratic Republic (GDR; former East Germany) was
reputed to be spending about 1 per cent of its gross domestic
product on elite sport. As Bergsgard et al. (2007, p. 170) note,
government resources ‘were very much concentrated in high
performance training centres in Berlin where there was a substan-
tial “over-employment” of support personnel’. A DSB official
reported, following reunification, that ‘when we took over, in
East Berlin in track and field, we took over 65 physiotherapists.
Each individual athlete had his own …’. Even in free market,
non-interventionist and decentralised political systems, such as
the United States, draconian government intervention in sport
was not unusual if it was deemed necessary to protect elite
sport success. For example, in 1978 the US Congress legislated
to resolve the long-standing dispute between the National
Collegiate Athletic Association (NCAA) and the Amateur
Athletic Union (AAU) for control over elite track and field
athletes (cf. Hunt, 2007). The Amateur Sports Act marginalised
the AAU and gave the US Olympic Committee primary
responsibility for the preparation of teams to represent the
United States.
There are a variety of explanations why such a diverse range
of governments should be so concerned with elite sport success
which include international prestige and diplomatic recogni-
tion, ideological competition and a belief that international
sporting success generates domestic political benefits ranging
from the rather nebulous ‘feel good factor’ to more concrete eco-
nomic impacts associated with the hosting of elite competitions.
In recent years hosting major sports events has been, for a num-
ber of countries, an important element in various forms of

● ● ● ●
2
 Comparative elite sport development

economic development including tourism promotion (Sydney

2000 Olympic Games) and urban regeneration (Barcelona 1992
and London 2012 Olympic Games). The economic benefits of
hosting major sports events are increasingly significant in post-
industrial countries where the sports-related service sector is an
important engine for growth and employment (Gratton and
Taylor, 2000). However, if countries are to be in a position to use
sport as a resource, whether for diplomatic, economic or social
objectives, they are in a much better position to exploit sport’s
potential if they possess assets in the form of recognised world-
class elite athletes. There are few governments who have not
recognised the value of sport as a high-visibility, low-cost and
extremely malleable resource which can be adapted to achieve,
or at least give the impression to the public/electorate of achiev-
ing, a wide variety of domestic and international goals. Such is
the flexibility of sport as a policy instrument that it is increas-
ingly difficult for governments, providing of course that they
possess the necessary financial resources, not to espouse a com-
mitment to elite sport and competition as illustrated by
Canada’s agonising over the place of elite sport in public policy
following the Ben Johnson doping scandal at the 1988 Seoul
Olympic Games. Despite many statements decrying the distor-
tion of values resulting from a commitment to the pursuit
of Olympic medals, Canada is now investing heavily in elite
sport in advance of its hosting of the 2010 winter Olympics in
Vancouver.

Developing elite athletes

There have been a number of attempts to identify the ingredi-
ents of successful elite athlete development such as those by
Fisher and Borms (1990), Abbott et al. (2002), Digel (2002a, b),
Green and Oakley (2001a, b), Oakley and Green (2001), UK
Sport (2006). Although the various authors identify a different
number of key elements in a successful elite development sys-
tem, there is considerable overlap between the analyses (see
Table 1.1). In particular, it is possible to organise the elements or
characteristics into three reasonably distinct clusters: context-
ual, for example, the availability of funding/wealth; proces-
sual, for example, a system for identifying talent, determining
the basis on which particular sports will be offered support;
and specific, for example, bespoke training facilities.
For Oakley and Green (2001; see also Green and Oakley,
2001a) the 10 characteristics listed in Table 1.1 represent ‘com-
mon approaches to the problem of enhancing elite sport rather

● ● ● ●
3
●
●
●
Table 1.1 Factors contributing to elite success
4

Factors Oakley and Green Digel UK Sport (SPLISS Green and Houlihan
Consortium)

Contextual An excellence culture Support, especially Financial support Support for ‘full-time’
financial, of the state athletes
Appropriate funding Economic success and Participation in sport
business sponsorship
A media supported Scientific research
positive sports culture
Processual Clear understanding of the Talent development through Talent identification and
role of different agencies the education system development system
Simplicity of administration Talent development through Athletic and post-career
the armed forces support
Effective system for monitoring Integrated approach to
athlete progress policy development
Talent identification and Coaching provision and
targeting of resources coach development
Comprehensive planning
system for each sport
Lifestyle support
Specific Well-structured competitive Sports science support International A hierarchy of competition
programmes services competition opportunities centred on
preparation for
international events
Well-developed specific Training facilities Elite facility development
facilities
The provision of coaching,
sports science and sports
medicine support services

Sources: Digel (2002a, b); Green and Houlihan (2005); Oakley and Green (2001); and UK Sport (2006).
 Comparative elite sport development

than responses to the social, political and economic elements in

each country’ (2001, p. 91). Moreover, they suggest ‘that there is
a growing trend towards a homogeneous model of elite sport
development’ (2001, p. 91). Digel’s analysis (2002a, b) focuses
more on the context within which an effective elite sport system
can develop, but there is a clear overlap with the analysis of
Oakley and Green insofar as he stresses the importance of a cul-
ture supportive of elite achievement, adequate financial sup-
port, and processes through which talent can be identified and
developed.
The joint report by UK Sport, Vrije Univeriteit Brussel, WJH
Mulier Institut (The Netherlands) and Sheffield Hallam
University, UK (known as the SPLISS Consortium) compared
elite development systems in six countries (United Kingdom,
Canada, Italy, Norway, The Netherlands and Belgium) in relation
to the nine factors (pillars) listed in Table 1.1. The findings were
‘inconclusive’ insofar as there was no clear relationship between
particular factors and elite success. However, the authors did
note that the three most successful countries at the Athens
Olympic Games, Italy, United Kingdom and The Netherlands, all
scored well in relation to the following four factors: funding for
national governing bodies (NGBs); coaching provision and
coaching development; athletic and post-career support and
training facilities. The report also suggested that the similar high
scores for the United Kingdom and The Netherlands in relation
to ‘athletic and post-career support’ and ‘international competi-
tion’ might be due to both countries benefiting ‘from the learning
curve of other nations which might be described as “early
adopters” such as Australia’ (UK Sport, 2006, p. 15). Finally, the
report noted the paradox of

increasing global competition … encouraging nations to adopt … more

strategic elite sport policy in order to differentiate themselves from other
nations. The net result is an increasingly homogeneous elite sport devel-
opment system which is ostensibly based around a near uniform model
of elite sport development with subtle local variations (2006, p. 16).

However, in an article also published in 2006, by many of the

same authors of the UK Sport report they qualify their initial
conclusion by stating that

It is impossible to create one single model for explaining international

success. A system leading to success in one nation may be doomed to
fail in another. Therefore it needs to be emphasised that the combination
of the nine pillars may be specific to a given nation’s context and that dif-
ferent systems may all be successful’.
(De Bosscher et al., 2006, p. 209)

● ● ● ●
5
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Hallatunturin
lapset
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Hallatunturin lapset

Author: Laura Fitinghoff

Translator: Dagmar Klemetti

Release date: December 8, 2018 [eBook #58428]

Language: Finnish

Credits: Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HALLATUNTURIN

LAPSET ***
Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

HALLATUNTURIN LAPSET
Kirj.

Laura Fitinghoff

Suomensi

Dagmar Klemetti
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1911.
KATOVUOSI JA PETTULEIPÄ.

Norrlannissa oli katovuosi. "Katovuosi" merkitsee, että leipä alkaa

loppua sieltä, missä lapsijoukko on suuri, ja maatilkku, josta elää
pitää, pieni. Maatilkun pienuus ei vaikuta paljon, kun kesä on
varhainen, ja ohra, josta sielläpäin leivotaan valkoista, kaunista
leipää, kypsyy jo heinäkuussa, niin että voi lähteä sitä myllyyn
jauhattamaan.

Ei se maatilkun pienuus haittaa silloinkaan, kun kesä on pitkä ja

tarpeeksi kuiva, niin että peruna kasvaa vankasti maassa ja syksyllä,
syyskuussa, saa kaivaa kaksi-, jopa kolmekymmentä isoa, koreaa
perunaa siitä reijästä, mihin kesäkuussa pantiin yksi ainoa, tosin
"monisilmäinen", sillä jokainen peräti pienikin perunan silmä eli
pyöreä kolo sen kyljessä, työntää ituja, kun se on pantu lämpöiseen,
kuivaan hiekkamaahan. Niin, kun Norrlannissa sattuu hyvä vuosi,
kun sataa paljon juhannuksen edellä ja öisin on lämmin sekä
runsaasti kastetta, puhkee koivu tuoksuvan hienoksi ja vihannaksi,
vaikka se pari päivää sitte värjötteli alastomin, ruskeina kiiltävin
oksin. Mesimarjakukat, tummanpunertavat kuin pienoiset
ruusulapset, nousevat ojien partaille. Sellaisilla ilmoilla ne kehittyvät
pian ihaniksi, meheviksi mesimarjoiksi. Harmaat kivipaadet
verhoutuvat valkeihin ja sinipunertaviin lehtomaitikkoihin, jotka ovat
piilosilla helakkojen kissankäpälien kanssa. Lapset sitovat niistä
seppeleitä, rakentelevat leikkitupia hietakuoppiin, missä pitkät,
korkeat horsmat seisovat tiheissä riveissä ruusunpunaisina ja
uljasryhtisinä, ja minne kukkivat orjanruusut kurkistelevat heitä
viettävän maakerroksen reunalta. Iloa ja naurua ja hälinää kuuluu,
jos minne kääntyy. Saadaan syödä valkeita, makeita nauriita, ja
pellolla kasvaa herneitä täysinäisine palkoineen. Myöskin
pikkutupasissa ja mataloissa majoissa on kyllin leipää, voita, juustoa
sekä muuta hyvää ja erinomaista.

Mutta katovuosina ei ole paljon iloa. Lumi pysyy lähelle

juhannusta. Nauriit, jotka kylvetään myöhään siemeninä maahan,
ehtivät tuskin pienen perunan kokoisiksi, kun halla saapuu tehden
niiden sijan niin kovaksi ja ahtaaksi, etteivät ne voi kasvaa.
Herneenpalot riippuvat pelloilla surkastuneina kuin pienet,
mustuneet, rievut — niihin ei tule ainoatakaan hernettä. Samoin on
käynyt ohrantähkien, jotka tavallisesti heiluvat uljaina korkeissa
varsissaan; nyt ne nuokkuvat viheriän, lyhyen korren latvassa kuin
taittuneina. Niinpä saattaa hyvin ymmärtää, ettei katovuosina kartu
myllyyn vietäväksi ei ohria eikä herneitä, ja jos halla onkin
varovaisemmin liikkunut jossakin korkealla sijaitsevassa talossa, on
vilja kuitenkin niin voimatonta ja omituista, että jauhot tulevat
mustanharmaita, ja niistä laitetut pannukakut ovat kuin pehmeätä
savivelliä.

Sellaisessa ruuassa ei ole paljon ravintoa. Lapset laihtuvat pian.

Heidän hyvinä vuosina niin ruusuiset poskensa saavat harmahtavan
värin, eikä silmissä ole enää kirkasta loistetta.

Kun lapset parvissa seuraavat vanhempiaan etelämmäksi kerjuulle

hallattomiin seutuihin, ovat he kuin pieniä ukkoja ja mummoja. On
sydäntä särkevää nähdä heitä.

Ensimäinen luku.

SEITSEMÄN PIENTÄ ORPOA.

Kauheana nälkävuonna 1860-luvun lopulla saapui sellainen joukko

kaukaa Norrlannista Hallatunturilta. Joukon muodosti pieni,
seitsenlapsinen ryhmä, joka yksinäisenä ja turvattomana vaelsi
köyhtyneiden, talvikolkkojen paikkakuntien läpi. Ei isää eikä äitiä
ollut heitä saattelemassa. Olipa vain seitsemän pientä nälkiintynyttä,
ja hän, joka heitä ikäänkuin johti, oli vasta kolmannellatoista. Hänen
nimensä oli Antti tai oikeastaan Antero. — Lapset tulivat
Hallatunturilta, missä halla oli ankarimmin pidellyt taloja. Heidän
isänsä oli katovuoden aikana ruvennut juomaan. Siitä sekä
pettuleivästä ja niukasta ruuasta oli hän heikontunut ja käynyt
kömpelöksi, niin että lopuksi oli sortunut metsään kaatamansa
hongan alle. Eräänä päivänä kannettiin hänet kuolleena kotiin.

Vaimon huolet lisääntyivät. Hän ei jaksanut niitä kauvemmin

kestää, vaan suorastaan riutui murheesta, enimmäkseen kuitenkin
nälästä. Sillä voihan ymmärtää, että ne ruuanmurenet, jotka hän sai
kootuiksi, soi hän mieluummin lapsille kuin itselleen.

Kun hänen nyt piti kuolla, suretti ja ahdisti häntä enimmän se, että
lapset, joitten tähden hän oli työtä tehnyt ja kärsinyt, joutuisivat
köyhäintaloon tai, mikä vielä pahempi, tarjottaisiin "huutokaupalla"
sille, joka halusi heidät ottaa kunnan myöntämästä pienimmästä
rahamäärästä.
 "Älkää huoliko murehtia sitä, äiti", sanoi Antti, joka istui sängyn
vieressä ja koetti tyrkyttää äidille äsken liedellä keittämäänsä
vesivelliä.

"Ne vievät teidät, jos tahdotte tai ei", läähätti sairas. "Tällaisena
nälkävuonna, jolloin jokaisen on pakko ansaita elääksensä! Eikä ole
ketään, joka on teille hyvä ja pitää teistä huolta."

"Me menemme täältä pois, äiti. Panemme pikkutytöt kelkkaan, ja

sitte vaellamme alamaassa talojen väliä niinkuin muutkin aikuiset
kulkijaimet. Opettajan Kalle sanoo isänsä puhuneen, että etelässä
ovat ihmiset saaneet niin ohria kuin perunoitakin, ja saattepa nähdä,
äiti, että niitä riittää kyllä meillekin."

"Niin, jos Jumalan siunaus antaa leivän, ette koskaan jää ilman.
Olet niin keventänyt ja valaissut mieltäni puheellasi, pikku Antti,
Mutta Helokki…"

"Sekin saa tulla kanssamme. Älkää nyt siinä maatessanne hätäilkö,

äiti!"

"En minä enää hätäilekään. — Tuntuu niin helpolta. Sinun

ympärilläsi on sellainen taivaallinen kirkkaus, ja lastenkin ympärillä
tuolla sängynoljissa, ja korkeudessa lauletaan niin ihanasti. — Antti
niin — ihanasti!"

Samassa lysähti Antin äiti takaisin riepuihin, joita oli hänen päänsä
alla. Antti sulki hänen silmäluomensa ja asetti virsikirjan leuan alle,
ettei se painuisi. Niin oli äiti tehnyt, kun isän loppu oli tullut.

Tuskin oli äiti haudassa, kun kunnanmiehet kokoontuivat

toimittaakseen lapset joko köyhäintaloon tai sijoittaakseen heidät
jonnekin huutolaisina.

Mutta sinä päivänä, jolloin he saapuivat kaatumaisillaan olevaan

tupaan, mistä luulivat löytävänsä lapset, oli se tyhjä.

Vieressä sijaitseva lautakatos, missä he tiesivät vuohen

oleskelleen, oli myöskin tyhjä. Tupa oli pesty ja siivottu, niinkuin
olisivat vanhat, kunnolliset ihmiset aikoneet jättää sen toisten käsiin.

Lapset, joita he tulivat noutamaan, olivat selvästi lähteneet

tiehensä jo edellisenä päivänä. Mutta miehet päättelivät, ettei
kovinkaan kauvan tarvitsisi odottaa, ennenkuin he taas palaisivat ja
vieläpä köyhäinkyydillä jostakin lähipitäjästä. Sitä paitsi ei kukaan
voinut tietää, mitä tietä he olivat lähteneet. Puhelinta ja
sähkölennätintä ei näissä erämaissa ollut, ja asialle ei siis voinut
mitään. Kaikki kylän hevoset olivat metsäajoissa, ja vaikka ne olisivat
kotosallakin olleet, niin kelläpä olisi ollut aikaa lähteä tenavia takaa-
ajamaan. "Kääntynevät takaisin, kun nälkä kivistää. Vuohesta oli
vahinkoa; olisihan sen saanut heidän hyväkseen myydäkin. Mutta,
kuten sanottu, kohta lienevät täällä sekä tenavat että vuohi."

Lapset pääsivät siis taipaleelle vainolaisten häiritsemättä. Mutta

ennenkuin päivä kallistui iltaan, alkoivat pikkutytöt Sanna-Kaisa ja
Martta-Eeva surkeasti parkua ja valittaa.

Eivät he kylmästä itkeneet, vaikka nenä ja kädet olivat

ruiskukansinervät ja varpaat niin paleltuneet, etteivät he voineet
jaloillaan seisoa. Ei, he valittivat ja itkivät nälkäänsä. Kovimman
leipäkannikan, pienimmän perunan olisivat he halusta nielaisseet.
Mutta suurmetsän läpi vievä tie oli yli kaksi peninkulmaa pitkä,
eivätkä he olleet käväisseet yhdenkään tuvan oven sisäpuolella koko
päivänä. Ensin eivät he yrittäneetkään pelosta, että heidät
pidätettäisiin ja vietäisiin köyhäintaloon —, sitten oli siihen pakko,
kun koko metsän varrella ei näkynyt ainoata vaivaistakaan pientä
mökkiä, minne olisi voinut päästä.

"Tule, Helokki", houkutteli Antti vihdoin. "En siedä kuulla lasten

ulinaa. Vetäise sitä taas kerran, Anna-Liisa."

"Kyllä, mutta emmeköhän tee oikein syntiä, kun olemme jo niin

monta kertaa tänään kiskoneet sen utarista maitoa", muistutti
yhdennellätoista oleva Anna-Liisa.

"Olkaahan nyt vaiti, rakkaat lapset. Saatte taas maitopisaran.

Helokki, kaunis, hieno neitsykäinen, tule, niin lypsän sinut. Lapset
kuolevat nälkään."

Helokki, äärimäisen laiha, mutta siitä huolimatta uljas,

kellanruskea vuohi, kiipesi tien viereisestä männiköstä, missä oli
saanut hyvän aterian, ja asettautui hiljaa Anna-Liisan eteen, joka
kyykistyi ja veti muutaman maidonsäteen pieneen, vasemmassa
kädessään olevaan puumaljaan.

"Anna minullekin — Anna minullekin", vinkuivat Pekka-Erkki ja

Mauno.

"Pitäisipä teidän hävetä, aikamiehet. Sinä Pekka-Erkki olet jo

kuudennella vuodella — ja Mauno jo seitsemännellä."

"Älä sinä, kuudennellahan minä olen, sen sanoi äiti, ja häneltä

minä välistä sain maitoakin."

"Mutta sinä käännyt seitsemännelle Kynttelistä, ja siihen on vain

viikko. Meidän, jotka olemme miesväkeä, ei noin vain sovi antaa
myöten. — Käykää edellä ja pidelkää Helokin turkista, niin ette
ainakaan käsistänne palele."

Antti se siten puhui komentaen, ja pikkupojat eivät tienneet muuta

neuvoa kuin totella, koska Helokki, jolla oli "ihmisälyä", sen he
varmasti uskoivat, myöskin oli komennussanat kuullut ja painautui
heihin pörhöisine, lämpine turkkineen.

"Tuotaa Elotti tänne, että metin taamme lämmitellä", huusivat

pikkutytöt kelkasta.

"Olkaa nyt kilttejä. Ajatelkaa, jos äiti kuulisi pikkutyttöjensä

yhtenään kitisevän. Ettekös ole juuri saaneet maitoa, joka on
makeaa ja lämmintä?"

"Mutta se ei ollut paljon mitään", vaikeroi Sanna-Kaisa.

"Ei mitään", todisti Martta-Eeva nyyhkyttäen, kyyneleet suurissa,

surullisissa silmissään.

"Siinä oli kummallekin kaksi lusikallista. Ja kohta kai pääsemme

suureen taloon, jossa te saatte ruokaa. Istu sinäkin kelkkaan,
Matleena, niin että lämmitätte toisianne. — Kas niin, nyt ovat
pikkutytöt kilttejä, kun eivät enää marise! Äiti olisi kovasti iloinen, jos
näkisi teidät."

Antti hiveli pikkusiskojen kylmästä sinisiä poskia ja peitteli heidän

jäykät, punaiset kätensä saalinriepuihin, mitkä olivat ristiin sidotut
heidän ympärilleen, sekä kiersi vanhan, kuluneen
lammasnahkavällyn tiukemmin jalkoja suojaamaan.

"Alahan taas työntää kelkkaa, Anna-Liisa, että pääsemme tästä

metsästä.
Opettajan Kalle sanoi, että kun sen lappalaiskodan jätteet, missä
Lapin-Iisakki kuoli, näkyvät, ei olla enää kaukana asutuilta mailta."

"Niin, mutta minulle hän sanoi, että täällä vuorilla kuljeskelee

susia.
Ja senkin Kalle sanoi, että olin hullu, kun lähdin kanssasi."

Anna-Liisa kulki etukumarassa ja työnsi kelkkaa. Kyyneleet

tippuivat pikkusiskojen kaulahisilla käärityille päille. Hän nyyhkytti
niin, että se kuului nikotukselta.

"En huoli sinulle vastata, koska puhut noin päin seiniä", huusi Antti
kovalla äänellä tullakseen kuulluksi. Hän kulki nimittäin etunenässä
ja veti kelkkaa nuora olkapään yli kiskottuna.

"Luuletko ehkä, että Kalle olisi ottanut sinut vaivoikseen ja antanut

sinulle ruokaa ja vaatteita? Eikö heidän tupansa ole jo ennestäänkin
täynnä lapsia?"

"Mutta siellä ei olisi tarvinnut nähdä nälkää eikä paleltua

kuoliaaksi."

"Niinkuin he olisivat tahtoneet pitää sinut siellä! Köyhäintalossa

olisit tänä päivänä yhdessä pitaali-Saaran ja hullu-Laurin kanssa."

"Ei niillä ole nälkä, eikä niiden liioin tarvitse kuoliaaksi paleltua."

"Hyi tuollaista tyttöä —! Tänä aamuna sait syödä kylliksesi

vesivellisä, vuohenjuustoa ja leipää, Simo-Paavalin antamaa; yhtä
hyvin olet saanut kuin mekin. Mutta jos ei vatsasi ole koko päivän
kukkuroillaan, rupeat voivottelemaan ja takaisin tahtomaan —
vieläpä köyhäintaloon."
 "Niin, mihinkä luulet meidän nyt tulevan! Arvelet kai vieväsi meitä
kuninkaan luo. — Hui — hui — hui", nyyhkytti Anna-Liisa.

"Niin, älähän huoli, miksenpä voisi sitäkin tehdä, jos niiksi tulee, ja
pyytää häntä ottamaan sinut. Voisithan kaiketi paimentaa hänen
vuohiansa! Se olisi toki suurellisempaa kuin istua köyhäintalon takan
edessä tuijottamassa."

"Kuinkahan monta vuohta lienee kuninkaalla?" visersi Matleena

saalinaukosta.

Hänestä tuntui, että kuninkaasta puhuttaessa alkoi olo vähän

helpottaa. Toden perästä oli hän koko ajan hyväksynyt Anna-Liisan
puheen, vaikka hänen mielestänsä oli ilkeää, että he molemmin
hyökkäisivät Antin kimppuun, joka, sen hän tarkkaan tiesi, ei ollut
syönyt Jumalan einettäkään, ennenkuin kaikki muut olivat aamulla
ennen lähtöä kyllänsä saaneet.

"Voi, en minä tiedä", sanoi Antti, "kuinka monta vuohta

kuninkaalla on. Mäkitupalaisilla, kuten meillä, on yksi vuohi,
torppareilla viisi, kuusi, suurtalollisilla kaksikymmentä ja
enemmänkin."

"Hyvänen aika, tottahan kuninkaalla sitten on sata. — En minä niin

monen kanssa tulisi aikaan."

Anna-Liisa päästi irti kelkanpielistä, niisti sormiinsa ja pyyhkäisi

kyyneleet silmistään samalla kädellä, mistä hän kuitenkin oli vetänyt
pois lapasen. Myöskin Antti pysähtyi, niin että kelkannuora jäi
höllänä riippumaan. Hän otti päästään ison, koinsyömän karvalakin,
joka oli aikoinaan ollut isän ja pyyhki hien kauniilta otsaltaan. Hänen
sinisissä silmissään kuvastui närkästystä, kun hän katsoi taakseen
sisareensa.

"Kuka tiesi on kuninkaalla sata vuohta ja ehkäpä tuhatkin — niin

kaiketi on niitä yhtä monta kuin lappalaisella poroja. Mutta et
suinkaan ajattele, että kuningas välittäisi pitää laskua siitä, kuinka
monta vuohta tuollainen piskuinen kuin sinä voisi paimentaa? Jos
hän tuumii, että kykenet sataa hoitamaan, niin pystyt siihen, sillä
siinä tapauksessa hänellä lienee erityistä helposti paimennettavaa
vuohilajia, ehkä Jerusalemista asti; tai sitte on hänellä ihmeellisiä
vuohikoiria, jotka osaavat pitää ne koossa."

"Ajatteles, kuinka hienoksi ja koreaksi tulet, Anna-Liisa. Saat kai

kävellä oikeissa kengissä ja silkkihuivi päässä ja ruusunkukikas hame
yllä, niin että olet kuin orjanruusumäki kesällä. Aatteles, että sinusta
tulee niin korea!"

Matleena veti saalin nenältänsä ja yritti kääntyä voidaksensa

tarkastella Anna-Liisaa. Suloinen, pieni lapsukainen se Matleena oli.
Kullanruskea tukka oli välkkyvä ja kiharainen, ja suurissa,
tummansinisissä silmissä oli niin hyvä katse. Hän tuntui uskovan,
että Anna-Liisalla, joka kulki takana kelkkaa työntäen, jo nyt oli
hienot kengät, orjanruusuilla kirjailtu puku ja silkkihuivi, vain siksi,
että hän niin kuvitteli. — Anna-Liisa ei kuitenkaan näyttänyt tällä
hetkellä erikoisen sievältä mustanharmaassa villahuivissaan, joka oli
tiukasti tanuttu päähän ja solmulla niskassa, äidin vanhassa,
ruudukkaassa röijyssä, jonka vyötärys ulottui aina polviin saakka, ja
äidin rauskat, läntistyneet kengät jalassa. Niiden halkeamien välistä
näkyi saraheinää, jota oli niihin lämpimän vuoksi ja täytteeksi tukittu.

Ei ollut helppoa kulkea kylmänä talvipäivänä peninkulmanpituisen

metsän läpi sellaisessa vaatetuksessa, eikä ehkä sopinut
kummastella, että Anna-Liisan muuten aika sievillä, sinisilmäisillä ja
vaalean tukan reunustamilla kasvoilla oli synkkä, tuima ilme. Hän ja
veikko ponnistivat jälleen eteenpäin kelkkoineen. Anna-Liisa napisten
ja mutisten, Matleena aivan riemastuneena — kuvitellen mielessään
kuninkaallisen vuohipaimenen ihanaa oloa ja elämää.

"Pekka-Erkki, Mauno, pysähtykää", hän huusi molemmille veljille.

Rikkinäisissä paikkakengissä sekä isän surkean huonosti sopivissa
vaatteissa tallustivat nämä eteenpäin Helokin molemmin puolin,
kädet sen turkissa.

Molemmat pojat seisahtuivat jääden odottamaan kuormaa. He

olivat perin kyllästyneitä ja uupuneita loppumattomaan vaellukseen.
Jos kohta he olivatkin "miesväkeä" ja kuinka paljon hyvänsä
kuudennella ja seitsemännellä vuodella, nakersi nälkä kuitenkin
pikku vatsoja, pakkanen puri kynsiin ja varpaisiin, ja vaaterääsyt
painoivat enemmän kuin lämmittivät. Mutta siksi mieheviä he olivat
kuitenkin, että jaksoivat pidättää ruikutuksensa ja valituksensa,
vaikka kyyneleet juoksivat pitkin kylmänsinertäviä poskia, ja lyhyet,
tukahutetut nyyhkytykset panivat pienet hartiat salavihkaa
nykimään.

"Mikä nyt on!" — sanoivat he miehekkään mahtavasti alkaen

kulkea kelkan vieressä. "Autammeko teitä vetämään? Sinä, Antti, kai
kohtapuoleen väsyt?"

Mauno työnsi huippulakin, joka oli ollut Simo Paavalinpojan vaarin

omaisuutta, takaisin päälaelle ja hierasi toisten havaitsematta pois
epämiehekästen kyynelten mahdolliset jäljet.

Antti sylkäisi kouriinsa, tarttui kiinni niin, että kelkannuora leikkasi

veitsensyvyisen uurteen ihan olkapään kohdalle sarkatakkiin, joka,
vanha ja kulunut kun oli, ei enää järin paljon hankausta sietänyt.
Hän ponnisti ja veti, niinkuin ylämäki, minkä he nyt saavuttivat, olisi
ollut liukuva alamäki, eikä viitsinyt edes vastata Maunon vaivaiseen
ehdotukseen. Yksinpä kumaraisesta seljästäkin näkyi, miten hän sitä
halveksi.

"Ettehän te kaikin voi meitä vetää, te vain kerskaatte", sanoi

Matleena, joka oli tullut puheliaaksi ja jonka ei enää niin paljon ollut
vilu, kun pikkusiskot likistäytyivät häneen ja olivat nukuttuaan
vaienneet. "Mutta nyt saatte kuulla hauskaa."

"Tietäkää, että Anna-Liisasta tulee kuninkaan vuohipaimen.

Hänellä on sadottain vuohia, isompia kuin Helokki."

"Yksikään vuohi ei ole Helokin vertainen, muista se —" sanoi

Mauno ja katsoi uhkaavasti Matleenaan.

"Vai niin, — oletko ehkä nähnyt Jerusalemin vuohia? Niillä on

sarvet, jotka ovat aivan kuun näköiset, kun se on uusi ja kirkas, niin
että niiden ympärillä vain sädehtii. Ja ne saapuvat sadoin tuhansin ja
niitä näkee juoksentelevan rämeillä ja ne syövät karpaloita."

"Kunpa niitä olisi tässä. Minä voisin syödä tuhat kannullista", vikisi
Pekka-Erkki.

"Niin, ne syövät karpaloita." — Matleenan ääneen tuli uneksiva,

kaihoava sävy. — "Ne syövät karpaloita, sillä koko neva on täynnä
niitä — ja viiliä suurista ruuhista, kuningas ei siitä välitä."

"Voi, kun olisi yksikin kirnupiimäpytty", valitti Mauno.

"Ja näkkileipää niin paljon kuin jaksaisimme kelkassa vetää", lisäsi

Pekka-Erkki tyytymättömästi silmäten kelkan mitätöntä kuormaa.
 "Tietysti kuninkaan vuohet syövät näkkileipää!" Matleena jatkoi
kuvaustaan vähääkään loukkaantumatta, vaikka sisarukset osoittivat
heikkoa harrastusta itse asiaan ja alituisesti palasivat
ruokakysymykseen.

"Niin, ne syövät näkkileipää pikkuseimistä."

"Äskenhän ne olivat nevalla. — Eivät suinkaan vuohet siihen

aikaan kesästä ole sisällä", huomautti Antti, joka kuullakseen
Matleenan naurettavan kekseliästä puhetta, oli työntänyt lakin
korviltaan vinoon, niin että se oli keikahtamaisillaan päästä.

"Tottakai niiden sisälle pitää illalla sääskien ja hyönteisten ja

mesikämmenen tähden, eivät ne kuninkaan luonakaan niistä ole
vapaita."

"Kukapa liioin haluaisi olla ulkosalla vuohia paimentamassa koko

yön."
Anna-Liisa sekaantui armollisesti puheeseen.

"Kuljeskellako vuohia paimentamassa, kun saa istua sisällä

sianlihaa syömässä, jota kuninkaan luona paistetaan, niin että rasva
tippuu ja tuoksuu niin hyvältä — niin hyvältä —"

Anna-Liisalla ei ollut sanoja ilmaistakseen, miten ihanaa olisi

paistetun sianlihan haju.

"Ja koko padallisia perunoita", lisäsi Mauno kiihkeästi.

"Joiden kuoret ovat haljenneet, ja joita saa syödä kannuttaisin",

sanoi
Pekka-Erkki.
 "Niin, kun ensin vuohet ovat saaneet. — Saattepa kuulla. Ne
tulivat nevan yli ja olivat syöneet itsensä niin täyteen, että olivat yhtä
pyöreitä kuin se Simo-Paavalin sika, joka syksyllä tapettiin."

"Sittenpä ne eivät niin hirveästi juosta pyyhällä, että jaksaa

perässä pysyä", sanoi Anna-Liisa hyväksyen.

"Ei, kulkevat juuri niinkuin se sika käveli, aivan samalla tavalla

sorkkien. Sitte ne kipuavat tunturille. Kuninkaan karjamajoissa on
sellainen loisto, ettei kirkonkukko kirkkaampi. Ja sitte tulevat vuohet,
ymmärrättehän, ja niiden tuhatsataiset sarvet, jotka ovat kuin
uusikuu, valaisevat kerrassaan kaiken."

"Ja miten sellaiset vuohet mahtavat lypsää!" sanoi Mauno

ikävöivällä äänellä. "Tottahan saisi oikein korvollisia maitoa."

"Ja voisi tehdä juustoa, niin että halkeisi, niin saisi kyllänsä", arveli
Pekka-Erkki.

"Niin, mutta kas kuninkaan pitäisi ensin saada vatsansa täpösen

täyteen, ja kaikkien hänen renkiensä ja piikainsa", kiirehti Matleena
sanomaan.

"Tiedättekö sitä paitsi, lapset, että kuningas voi saada sellaista,

joka on vieläkin hienompaa kuin sianliha ja perunat ja vuohenjuusto.
Hän voi hankkia tuoretta lohtakin, jos hän tahtoo", sanoi Antti
ylemmyydellä.

"Ei kumminkaan talvella; kun lohi ryömii pitkin joenpohjaa

suurvesiä kohden, ei sitä ole helppo pyytää", huomautti Anna-Liisa.

"Joka tapauksessa syö hän talvellakin vain kaikkein hienointa",

ratkaisi Antti asian hölmistymättä. "Hän syö parhainta ruokaa, ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com