Kiss me -sarja: Catherine Rider

 Kiss me - Rakkautta Mykonoksella: Catherine Rider. Suomentanut  Terhi Leskinen. Otava 2022 (Kiss me #1)

Englanninkielinen alkuteos (2017): Kiss me in Mykonos. Kansi: ?

"Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie lukijan romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

New Yorkin kasvatti Izzy viettää kesää, joka ei muistuta hänen haaveitaan edes etäisesti. Paahtavasta auringosta ja kutkuttavasta lomaromanssista nauttimisen sijaan hän kaitsee lapsia risteilyaluksen uumenissa! Chicagolainen Zach puolestaan on saapunut synnyinseudulleen Mykonokselle keskelle eripuraista sukukokousta. Kohtalo tuo nuoret yhteen, ja vaikka rakastuminen ei ole kummankaan suunnitelmissa, idyllisen Kreikan sinisenä kimmeltävä meri ja huumaavat auringonlaskut päättävät heidän puolestaan." (Otava)

Oma arvio:

Olen hieman hämmennyksissäni tämän uuden Kiss me -sarjan julkaisujärjestyksestä, sillä pikaisen tutkiskelujeni mukaan tämä Kiss me - Rakkautta Mykonoksella olisi oikeasti sarjan kuudes osa! Mielenkiintoista, että on päädytty suomentamaan tästä sarjan osasta, ja sarjan virallisesti ensimmäinen osa, Kiss me - Rakkautta New Yorkissa, ilmestyy sitten suomeksi syksyllä 2022. Sinänsähän tällä ei ole mitään väliä, koska nämä ovat käsittääkseni täysin itsenäisiä osia. Ehkä on ajateltu, että tämä kesäromanssi halutaan julkaista kesän kynnyksellä. Catherine Rider -nimen takana lymyilee kaksi kirjailijaa, Stephanie Elliott ja James Noble. 

Kiitän vielä bloggaajakollegaani, joka ystävällisesti lähetti minulle ylimääräisen ennakkokappaleen. Tiedät, kuka olet.

Newyorkilainen, 17-vuotias Izzy on jumittanut eräälle Välimerellä risteilevälle alukselle vetämään Tenavakerhoa hummeripuvussa, vaikka hänen poikaystävänsä Tyler lupaili tälle pääroolia laivan kabaree-esityksessä. Nyt pääroolia vetää kuvankaunis Bella, jonka kanssa sitten Izzy yllättää poikaystävänsä hytissä sekstailemassa. Kun laiva saapuu Mykonokselle, Izzy syöksyy satamaan selvittämään ajatuksiaan. Petetty, raivoissaan oleva Izzy marssii yhteen rantabulevardin ravintoloista saadakseen lohdukseen suurta herkkuaan, spanakopitaa.

Kyseinen ravintola sattuu olemaan suljettu mesimerin ajaksi. Chigakosta vanhempiensa synnyinmaahan pariksi viikoksi saapunut 19-vuotias Zach on sukunsa ravintolassa yksin, kun nuori tyttö pamahtaa sisään. Zach on niin kiltti, ettei henno olla tekemättä tytölle ruokaa. He alkavat jutella, ja Zach tulee selittäneeksi Izzylle oman ongelmansa: hän on tullut Mykonokselle ehdottamaan sukulaisilleen, että he möisivät isovanhemmilta perinnöksi jääneen tilan, jotta Zach saisi rahaa oman yrityksensä perustamiseen. Suku on kuitenkin tehnyt melko selväksi heti hänen saavuttuaan, että talo jätetään sukulaisille ja sinne muuttaa Zachin serkku Spiro vaimonsa Kalin kanssa. 

He kaikki nyökkäävät muistuttaen minulle, miten suunniteltua heidän toimintansa on ollut - sekä talon että rakkauselämäni suhteen. (s. 207)

Aikansa juteltuaan kaksikko lähtee viinikellariin hakemaan lisää viiniä, mutta käy klassiset ja ovi pamahtaa kiinni jättäen nuoret telkien taakse. Siinä ei sitten auta kuin jatkaa jutustelua, ja Izzy kertoo myös Zachille surkeasta tilanteestaan. Kun nuoret päästetään viimein kellarista, Izzylle tulee kiire satamaan, sillä laiva on lähdössä jatkamaan matkaansa. Kuinkas käykään: Izzy jää rannalle ruikuttamaan ja hänen on nyt löydettävä majapaikka pariksi viikoksi, ennen kuin laiva palaa kierrokseltaan. Pelastus löytyy läheltä, sillä Zachin sukulaiset ottavat Izzyn mielihyvin vieraakseen.

"Elämä ei ole mitään romanttista komediaa", sanon rikkoen hiljaisuuden. "Kaikki eivät pääse kokemaan suurenmoista, tarunhohtoista rakkaustarinaa.---" (s. 209)

Zach vakuuttelee kirjan alusta saakka niin sukulaisilleen, itselleen kuin lukijoille, ettei ole tullut saarelle etsimään tyttöystävää. Sukulaisten yllätystreffiyritykset menevät puihin, koska Zach pitää päänsä. Zach ei oikein edes usko rakkauteen. Hänellä on vain yksi päämäärä: saada vakuutettua sukunsa siitä, miksi myyminen kannattaa. Sukulaiset taas eivät voi käsittää moista itsekkyyttä, joten toivotontahan kaikki on. Zach kuitenkin pitää Izzystä, ja pian he löytävät yhteiset salaisuuden Zachin edesmenneen mummonsa menneisyydestä. Izzy joutuu myös miettimään omia unelmiaan ja sitä, miten saisi ne toteutettua. Hän luuli, että Tyler oli se mitä hän halusi... 

Jotain on tapahtumassa. Jotain mikä ei muistuta mitään, mitä olen kokenut aiemmin. Jotain mikä voisi olla aika upeaa, jos keksimme, miten saamme sen toimimaan. (s. 149)

Kirjassa tutustutaan pääparin edesottamuksien lisäksi Zachin kaoottiseen sukuun, kuten bilettäviin serkkuihin Steviin ja Zinaan. Syntyypä tarinan aikana uusi vauvakin sukuun, sekin kaaoksen saattelemana. Oikea suku- ja perhetarina siis, mutta valitettavasti romantiikkapuoli jää hyvin heikoksi.

Minulla oli kovat odotukset tästä sarjasta. Ensinnäkin, kaipaan kovasti lisää suomennettua YA-romantiikkaa. Toiseksi, matkailu eri maissa yhdistettynä romantiikkaan, mikäs voisi olla sen parempaa. Valitettavasti tämä Kiss me -sarjan avaus ei kuitenkaan vakuuttanut minua, sillä kirjan luettuani tunsin olevani tunnekylmä kuin kivi. Minulle tuli hieman petetty olo, sillä minulle jäi olo, kuin olisi kovasti yritetty kirjoittaa YA:ta, muttei kirjoittajilla ole hajuakaan, miten. Pseudonyymin takana oleva Stephanie Elliot tosin näyttää kirjoittaneen nuorille aiemminkin. Mutta tosiaan, hyvää YA:ta ei synny pelkästään siten, että päähenkilöt ovat nuoria. Täytyy olla se erikoinen juttu, jota en osaa selittää. Henkilöhahmot olivat laimeita, juoni oli laimea, Kreikan kuvailu oli laimeaa, kaikki oli vähän turhan laimeaa. Odottelen nyt seuraavia osia ja toivon niiden aiheuttavan minulle enemmän tuntemuksia suuntaan kuin toiseen kuin tämä. 

Arvosanani 3-

Tästä kirjasta sain ennakkokappaleen bloggaajakollegaltani.

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

Seinäjoen kirjaston lukuhaaste; 23. Kirjassa ollaan perhejuhlissa

Popsugar challenge; A book set on a plane, train or cruise ship

Kiss me - Rakkautta New Yorkissa: Catherine Rider. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2022 (Kiss me #2)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Kiss me in New York. Kansi: Päivi Puustinen, Stock.Adobe.com

"Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

Charlotten unelmien vaihto-oppilaskausi New Yorkissa on päättynyt pettymykseen ja sydänsuruihin. Nyt Charlotte haluaa vain päästä jouluksi kotiin, mutta hankala sää jumittaa hänet lentokentälle. Anthonyn tilanne on, jos mahdollista, vielä surkeampi, sillä hänen järjestämänsä romanttinen yllätys on palkittu tylysti pakeilla.

Osuessaan sattumalta yhteiseen taksiin nämä epäonniset nuoret päätyvät piristävälle päiväretkelle, josta kehkeytyy jotakin paljon suurempaa. Iso omena osoittautuu sittenkin rakkauden kaupungiksi."(Otava)

Oma arvio:

Olin pikkuisen pettynyt luettuani uuden romanttisen Kiss me -sarjan ensimmäisen suomennoksen Kiss me - Rakkautta Mykonoksella. Niinpä odotukseni eivät olleet kovin korkealla aloittaessani tätä toista osaa, jossa rakkautta koettaisiin nyt New Yorkin kaupungissa. Mutta yllätyksiä on elämä täynnä: tämähän olikin varsin viihdyttävä ja hyvä.

Kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä on aika samantyyppinen asetelma: brittiläinen Charlotte on tullut jätetyksi vaihto-opiskelukaupungissaan ja nuolee nyt haavojaan lentoasemalla. Hän saa tietää, että lento kotimaahan on viivästynyt ja hänen on vietettävä jouluaattonsa lentoyhtiön tarjoamassa hotellissa, ennen kuin hän pääsee kotiin perheensä luo. Hän kuitenkin päättää lähteä seikkailemaan kaupungille mieluummin kuin miettimään eroaan Colinista hotellihuoneeseen. Mutta kuinkas ollakaan, taksissa istuu eräs Anthony, poika, jonka Charlotte kohtasi jo lentokentällä aika nolossa yhteydessä. Myös Anthony on pettynyt rakkaudessaan, sillä hänen etäsuhteensa sai surkean päätöksensä juuri lentokentällä, kun hänen tyttöystävänsä hyppäsikin ihan toisen pojan kaulaan. Anthonyllä on myös oma syynsä inhota joulua, eikä tämä vastoinkäyminen yhtään kohota hänen mielialaansa.

1. TEE JOTAIN MITÄ LAKKASIT TEKEMÄSTÄ, KOSKA EKSÄSI EI PITÄNYT SIITÄ (s. 34)

Kirjan tarinaa siivittää eräs self help -kirja, jonka eräs random-tyyppi osti Charlottelle lentoaseman kirjakaupasta. Kymmenen helppoa askelta erosta toipumiseen toimii nyt Charlotten ja Anthonyn yhteisen jouluaattopäivän oppaana, josta he päättävät käydä kohdan kerrallaan eteenpäin. Samalla, kun he käyvät mutkan katastrofaalisiksi osoittautuvissa bileissä, stailaavat toisilleen uuden tyylin tavaratalossa, laskevat mäkeä kielletyllä alueella, toimivat baarissa erään alkoholisoituneen miehen lyhytterapeuttina ja pelastavat koiranpennun eräältä huijarilta kadulla, he tulevat jakaneeksi toisilleen elämänsä kipeitä kohtia. Charlotte on saanut paikan Columbian yliopistosta, mutta hän on alkanut jo miettiä, haluaako hän enää palata koskaan New Yorkiin. Yksi syy tähän on tietysti Colin, mutta myös se, ettei hän ole oikein löytänyt itsestään sitä uudenlaista, räväkkää Charlottea, joka hänestä olisi pitänyt vaihto-oppilasvuotena kehkeytyä.

Anthony taas välttelee kotiin menoa, koska kokee italianamerikkalaisen perheensä tunnelman ahdistavaksi. Hänen äitinsä on menehtynyt syöpään, ja tunteet nousevat kaikilla pintaan. Charlotten seura sekä Mistakeksi nimetty koiranpentu antavat Anthonylle uutta virtaa, vaikka mielessä yhä pyörii se nöyryytys, jonka hän lentokentällä koki Mayan suudellessa uutta poikaystäväänsä. Hänen on vaikea uskoa sitä, että Maya ei ole enää hänen kanssaan, vaikka alkaakin huomata heidän suhteessaan olleita epäkohtia, etenkin kun hän vertaa tätä Charlotteen. Charlotte on jotain erilaista kuin amerikkalaiset tytöt yleensä. Erityisen hullaantunut Anthony on tietysti tämän brittiaksenttiin, mutta myös välittömyyteen ja aitouteen. Charlotte ei osaa nähdä itseään kun Anthony, mutta alkaa illan edetessä myös huomata, kuinka hyvin hän viihtyy pojan seurassa, ja kuinka Colin alkaa tuntua yhä ääliömäisemmältä hänen ajatuksissaan.

Ai kuka on Uusi Charlotte? Se olen periaatteessa minä - ainakin me näytämme identtisiltä, sillä en pysty muuttamaan ulkonäköäni - mutta Uusi Charlotte on impulsiivinen ja sosiaalinen, kun taas Vanha Charlotte on vähän pidättyväisempi. Uusi Charlotte ottaa riskejä; Vanha Charlotte ei ikinä tekisi niin. (s. 8)

Kiss me - Rakkautta New Yorkissa noudattaa hyvin kliseistä romanttisen komedian kaavaa, vähän mustasukkaisuutta ja sen sellaista, mutta sitähän saa mitä tilaa. Minusta tämä on juonellisesti hyvin rakennettu, Anthonyn ja Charlotten romanssi etenee luontevaa kaavaansa ja kirja viihdyttää self help -kirjateemansa kautta. Toki olisin kaivannut hiukan enemmän tunteiden kuvailua nuoren parin välille: esimerkiksi erilaisten tuntemusten kuvaukset suudellessa ja koskettaessa puuttuvat tyystin. On eri asia kirjoittaa, kuinka pari suutelee, kuin että kuvaa sitä jomman kumman tai molempien näkökulmasta, millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Näillä on iso ero. Pelkkä suutelun mainitseminen ei riitä, siitä jää vähän sellainen "meh"-fiilis. Tunnetta peliin, kiitos!

Eikö siihen muuta tarvita? Pari seksikästä tyttöä väläyttelee hampaitaan ja räpsyttelee ripsiään, ja hänen särkynyt sydämensä on parantunut? Oliko se edes särkynyt? Vai olinko minä ainoa, jonka tunteet olivat todellisia? (s. 100)

Seuraavissa Kiss me -sarjan osissa rakastutaan ensi vuonna 2023 Palm Springsissä ja Lontoossa. Odotan näistä erityisesti Lontoon osuutta. Ehkä hiukan kaipaisin sarjaan muutakin kuin läntistä kulttuuria, joten voisikohan sarjan osia sijoittaa välillä vaikka Aasiaan tai esim. Australiaan? Olisi hauskaa. Nämä on siitä kiva sarja, että jokainen kirja on ihan oma, itsenäinen teoksensa. Nämä lähtevätkin minulla varmasti genrevinkkauksiin mukaan.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa: 

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

Pelletaivas: Anne Lukkarila

 Pelletaivas: Anne Lukkarila. Basam Books 2021

Kansi: Tiia Javanainen/ Purotie Design

"Iinun abivuotta sävyttää kasvava ahdistus. Läheisten sairaudet ja pelko heidän menettämisestä, näköalattomuus omasta tulevaisuudesta, tietään etsivät seksuaalisuus sekä eritysherkkyys luovat paineet, jotka purkautuvat Iinun spontaaniksi pakomatkaksi kesäiseen Eurooppaan juuri omien yo-juhlien kynnyksellä. Matkalla Iinun tavoittaa musertava uutinen, hänen paras ystävänsä jäi rattijuopon yliajamaksi lakkiaisyönä. Olisiko onnettomuutta tapahtunut, jos Iinu olisi jäänyt?

Milla näkee kuolemansa jälkeen ihmisen kokoista kipuilua enemmän ja ohjaa Iinun odysseiaa tuonpuoleisesta. Iinu hakee etsimäänsä Pariisista, Barcelonasta, L ́loret de Marista ja Venetsasta, kohtaa vaaroja, valoja ja varjoja tietämättä, miten Milla seuraa häntä matkallaan. Lopulta Iinu löytää haluamansa ja palaa kotiin, valmiina antamaan anteeksi itselleen ja Millalle. Iinu on oppinut luopumisen läksynsä.

Iinun matka on ihmisen kokoinen kasvutarina, Millan matka ihmiskunnan mittainen. Tarina avaa aikamme suuria teemoja, jotka näkyvät koko maailman kipuiluna. Ilmastonmuutos, läheisten katoaminen muistisairauteen, sota, pakolaisuus, ihmisen yksilöllisyyden ja sananvapauden kriisit. Kantavana teemana on lohtu. Tieto siitä, että kasvu tapahtuu aina kivun kautta, oli kyse ihmisestä tai ihmiskunnasta." (Basam Books)

Oma arvio:

Pitkästä aikaa minulla oli sellainen tilanne, etten oikein alussa keksinyt mitään, mitä kirjoittaisin lukemastani kirjasta. Nappasin vinkin tästä kirjasta kirjailijan Twitter-tililtä ja pyysin arvostelukappaletta Pelletaivas-romaanista, jota Anne Lukkarila oli vasta esittelemässä myös Oulun kirjailijaseuran Uusi kirjallisuusfestivaali -nimisessä tapahtumassa. En tuolloin osallistunut kyseiseen tapahtumaan, mutta nimi jäi mieleen. Hiukan minua hämää kirjan kansikuva, josta minulle tulee ensivaikutelma, että kyseessä olisi lastenkirja. Kuvan leijaa pitelevä pellekin näyttää äkkiseltään pikkupojalta.

Pelletaivas ei ole pituudella pilattu, se on vain 130-sivuinen, mutta aiheeltaan ja sisällöltään raskas ja ahdistavakin. Päähenkilönä on Iinu, joka karkaa juuri ennen lakkiaisiaan Eurooppaan pakoon kaikkea sitä ahdistavaa, mitä hänellä kotimaahan jäi. Sinne jäi myös Milla, paras ystävä, jonka kanssa heidän piti viettää lakkiaisia yhdessä. Iinu ei vielä kirjan alussa tiedä, että Milla on kuollut. Rattijuoppo törmäsi yöllä taksiin, jonka kyydissä Milla oli. Nyt jo kuollut Milla vuorottelee minäkertojaäänenä kirjan muiden lukujen välissä. Milla seuraa Iinun matkaa halki Euroopan ja toimii tämän suojelusenkelinä - tai pikemminkin pellenä, sillä hän ottaa välillä ilmestyessään näkyviin Iinun ja Millan penkkariteemaisen pelleasun käyttöönsä uudelleen.

Meidän piti muuttaa maailmaa, Milla lauloi ja kun hän puristi Iinua käsikynkästä, uskoi Iinu mihin vaan. (s. 16)

Alussa lukijalle valotetaan niitä syitä, jotka johtivat Iinun äkilliseen lähtöön: Hänen pappansa on sairaalassa. Hänen exänsä, Nipa, jonka kanssa hänellä oli lähinnä seksiä, kiinnostaa Millaa, eikä Iinu ole oikein varma, mitä mieltä asiasta on. Iina tutustuu kaunissilmäiseen Taruun Levin reissulla ja rakastuu - samalla hän joutuu pyörittelemään päässään seksuaali-identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä, tulemaan ulos kaapista perheelleen ja ystävilleen ja selittelemään itseään Millalle. Tulevaisuudensuunnitelmatkin ahdistaa. Kaikki tämä alkaa olla paljon ajattelevalle Iinulle liikaa, ja sitten hän päättää vain häipyä. 

Iinusta tuntui, että hän oli kotona mutta ei kuitenkaan ollut. (s.30)

Iinu seikkailee Pariisissa, missä joutuu puhelimessa selittelemään lähtöään itkuiselle Tarulle, kuulee Millan kuolemasta ja ostaa Disneylandista itselleen pehmopellen, jotka kantaa matkassaan lopun matkaa. Hän yrittää selittää puhelimessa Millan äidille tämän halunneen hautauksen sijaan polttohautauksen. Barcelonassa hän tutustuu Bastianiin ja Imadiin, musiikkituottajaan ja IT-nörttiin, jotka suunnittelevat uutta mullistavaa sovellusta. Espanjan rantakohteessa hän kohtaa norjalaisen Louin ja rakastuu. Loui on valokuvaaja ja hänelläkin on jonkinlaista epävarmuutta identiteettinsä kanssa. Vaikka kuinka Iinu haluaisi pitää Louista kiinni, tämä palaa takaisin Norjaan ja ohjaa Iinun matkustamaan Venetsiaan, jossa suomalainen Ritu toimisi tämän oppaana. Kaikki nämä matkat Milla seuraa varjona ystävänsä perässä ja pelastaa tämän välillä hankalista tilanteista ottamalla pellehahmon itselleen.

Tämä kirja oli jotenkin kamalan raskasta luettavaa. Kuolleen ystävän mukanaolo ja pelleteema teki siitä minusta jotenkin vielä ahdistavamman. En oikein saanut kiinni mistään, enkä löytänyt valonkipinää oikein mistään loppua lukuunottamatta. Kyllä se toivo siellä jossain oli, mutta minun oli sitä kauhean vaikea kaivaa kaiken synkkämielisyyden keskeltä. Haamu-Millan näkökulmat olivat väliin hiukan liian filosofisia minun makuuni. Kuitenkin ajatus suojelusenkelistä on minusta ihana: kuinka monesta pulasta Milla ehtiikään Iinun pelastaa reissun aikana.

Saapuva aika on ilmaelementin aikaa. Ilma symboloi vapautta ja itsenäisyyttä. Ihminen keksii uusia tapoja lentää ja tekoäly kehittyy nopeasti. (s. 66)

Tämä on  mielestäni new adult  -ikäisille (18-30) sopiva ja ajatuksia herättävä kirja identiteetistä, kasvusta, ahdistuksesta, luopumisesta ja hyväksymisestä. Voikin olla, että ehkä joku valveutunut, ilmastoahdistuksen ja identiteetin kanssa kipuileva nuori aikuinen saa tästä enemmän  kuin esim. minä.

Arvosanani 3-

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Muissa blogeissa:

-

Samantyylistä luettavaa:

Tuhkataivas: Kati-Annika Ansas 

Silmät avatessa on edelleen pimeää: Riina Mattila

Dodo ja Khimaira: J.S. Meresmaa 

 

The Cruelty -sarja: Scott Bergstrom

The Cruelty - Nyt olet yksin: Scott Bergstrom. Suomentanut Inka Parpola. Otava 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2017): The Cruelty. Kansi: Päivi Puustinen/ Able Images/ Nordic Photos, Shutterstock

"Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä. Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa." (Otava)

Oma arvio:

The Cruelty - Nyt olet yksin voidaan määritellä moraalisesti arveluttavaksi (morally complicated) nuorten aikuisten kirjaksi. Tämä on minulle ihan uusi alalaji, ja yllätyksekseni myös Victoria Aveyardin Punainen kuningatar lokeroidaan tähän kategoriaan. Esimerkiksi Buzzfeed on listannut joitakin moraalisesti arveluttavia kirjoja. Scott Bergstrom on aiheuttanut paljon kohua  esikoisteoksellaan sekä  haastatteluissaan antamilla kommenteilla, joissa hän on arvostellut yleisesti nuorten aikuisten kirjallisuutta. Hänen tarkoituksenaan on puhaltaa uutta tuulta YA-kirjallisuuteen, mutta monet soimaavat hänen kompastuneen omaan nokkeluuteensa. Ainakin hänen teoksensa on saanut paljon huomiota osakseen, sen voi todeta pikaisella googlettelulla.

En yleensä lue kirjasta arvioita, ennen kuin olen tehnyt omani, sillä haluan muodostaa täysin omat mielipiteeni kirjasta. Tällä kertaa minun oli ihan pakko käydä vilkaisemassa kirjan ja kirjailijan aiheuttamaa kohua, josta sain vihiä jo ennen kuin olin kirjaa aloittanut. Minusta näyttää siltä, että monet ovat loukkaantuneet kirjan kohtauksesta, jossa päähenkilö Gwendolyn lukee metrossa nuorten aikuisten dystopiaa. Gwenin mielipiteiden takaa väistämättä tuntuu puskevan esiin kirjailijan oma mielipide kyseisen genren kirjoista, sillä hän on haastatteluissa antanut viitteitä samanmoisista ajatuksista. YA-fanit vaikuttavat hyvin loukkaantuneilta tuosta kohdasta, johon on viitattu  useissa blogeissa, enkä ihmettele.

Kaivan kirjan repusta ja nojaan oveen, kun juna syöksyy läpi joenalisen tunnelin kohti Queensia. Valintani on dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa on nuori sankaritar. Kirjalla itsellään ei ole varsinaisesti väliä, koska ne kaikki ovat samanlaisia. Sankaritarparka, jonka täytyy marssia sotaan, vaikka oikeasti hänen tekisi vain mieli karata sen kauniin pojan kanssa ja elää villimarjoista ja rakkauden voimasta. Paperimaailmoja, joissa sankarit ovat todellisia. (s.20)

(Yritän tehdä objektiivisen arvion kirjasta, vaikka olenkin lukenut sitä koskevia kirjoituksia. Suurin osa ajatuksistani on kuitenkin virinnyt kirjaa lukiessa, ennen kuin olen ollut tietoinen muiden mielipiteistä tai itse kirjaan liittymättömistä seikoista.)

Kun aloin lukea kirjaa, olin hyvin innostunut: mahtavaa, toimintahenkinen nuorten aikuisten kirja.  Päähenkilönä nuori nainen, jossa on mukavasti potkua. Hiukan romantiikkaa, mukava isäsuhde. Erikoinen, maailmaa nähneen nuoren elämä isän diplomaatti-ammatin takia. Matkailua: Pariisin kautta Berliiniin ja sieltä Prahaan. Kirjan alkumetreillä viihdyn kovasti tarinan parissa ja odotukseni ovat korkealla.

Mutta.  Sivu sivulta teemat muuttuvat raadollisimmaksi ja synkemmiksi, ja Gwen alkaa muuttua  oudon nopeasti hapuilevasta diplomaatin tyttärestä kylmäpäiseksi taistelijaksi, joka pyörii rikollispiireissä kuin kotonaan. Mietin, miten tämä eroaa esimerkiksi Nälkäpelin Katnissin tai Outolinnun Trisin teoista ja valinnoista, jotka nekin ovat useassa kohtaa moraalisesti arveluttavia? Onko se, että tämän kirjan tapahtumat on sijoitettu reaalimaailmaa vastaavaan ympäristöön, jotenkin vähemmän hyväksyttävää kuin dystopiseen maailmaan sijoitetut tapahtumat? Pitihän Sally Greenin Puoliksi paha -trilogian kirjatkin sisällään todella raakaa väkivaltaa, mutta sen tapahtumat sijoittuivat osin fantasiamaailmaan.

Olen varma, että isäni on täällä. Pystyn yhä haistamaan hänet, tai uskon pystyväni, tai kuvittelen pystyväni. Hajuun on sekoittunut kauhua ja kärsimystä, ja vannon isäni elämän ja äitini muiston kautta, että päästän tästä vastuussa olevan henkilön päiviltä. (s. 226)

Gwen joutuu sellaiseen maailmaan, mihin nuoren naisenalun ei kuuluisi joutua.  Hän joutuu tekemään kammottavia tekoja pelastaakseen siepatun isänsä. Siinä vaiheessa, kun mukaan tulee ihmiskauppaa, ajattelen ahdistuneena, että joko tämä kirja loppuisi. Jos Gwenin pään sisälle olisi päässyt paremmin, kirjan tapahtumat olisi voinut sulattaa helpommin. Hänestä ei vain tunnu saavan mitään irti, vaikka jotain pieniä hetkittäisiä, inhimillisiä katumuksen ja surun tunteenpilkahduksia hänellä on. Odotin jossain  vaiheessa totaalista romahdusta, mutta ei. Jotenkin lukiessa sen hyväksyy, että Gwenin on tehtävä moraalisesti hyvinkin arveluttavia ratkaisuja isänsä pelastamiseksi, mutta... jokin mättää. Kirjan sivuhenkilöinä on tunnekylmiä rikollispiireihin kuuluvia tyyppejä ja ilotyttöjä,  joten olo alkaa sivu sivulta turraantua.

Yelin ääni kajahtaa jälleen: "Tee se."

Ja minä teen. (s. 150)

Kirjan juoni on sinänsä vetävä eikä tylsiä hetkiä juuri koeta. On mielenkiintoista seurata, miten Gwen löytää aina tiensä kohti ratkaisua ja keksii keinot, niinkin kamalia kuin ne ovatkin. Kirjan loppu on onnistunut, se antaa hiukan toivoa mutta jättää paljon kysymyksiä vastausta vaille - jatko-osissa Gwen jatkaa uudella identiteetillään. Minä tuskin luen sarjaa pidemmälle, tämä ei vain ollut minun sydämen asiani. Väkivaltaisuus ja raadolliset aiheet eivät ole siihen pääasiallisia syitä, vaan se, että kirjasta puuttuu nuorten aikuisten kirjalle ominaista tunnetta ja toiveikkuutta.

Arvosanani 2

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

The Cruelty - Nyt olet yksin muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa:

Kemisti: Stephenie Meyer 
Puoliksi paha -trilogia: Sally Green

Firebird-trilogy: Claudia Gray

A Thousand Pieces of You: Claudia Gray. HarperCollins 2014. Ei suomennettu.

"Marguerite Caine's physicist parents are known for their groundbreaking achievements. Their most astonishing invention, called the Firebird, allows users to jump into multiple universes—and promises to revolutionize science forever. But then Marguerite's father is murdered, and the killer—her parent's handsome, enigmatic assistant Paul— escapes into another dimension before the law can touch him.

Marguerite refuses to let the man who destroyed her family go free. So she races after Paul through different universes, always leaping into another version of herself. But she also meets alternate versions of the people she knows—including Paul, whose life entangles with hers in increasingly familiar ways. Before long she begins to question Paul's guilt—as well as her own heart. And soon she discovers the truth behind her father's death is far more sinister than she expected.

A Thousand Pieces of You explores an amazingly intricate multi-universe where fate is unavoidable, the truth elusive, and love the greatest mystery of all."

Oma arvio:

Olenko maininnut sitä, kuinka mahtava juttu on se, että olen löytänyt bloggaamisen myötä samanhenkisiä lukijoita kuin minä ja heidän avullaan sellaisia kirjoja, joita en olisi ehkä muuten huomannut? No, nyt mainitsin!

A Thousand Pieces of You on kirja täynnä sydäntä riipaisevaa romantiikkaa (juuri sellaista, josta pidän) ripauksella scifiä. Päähenkilö Margueriten perheessä on tapahtunut traaginen onnettomuus, kun perheen tiedemiesisän, tohtori Henry Cainen, auto on suistunut jokeen ja tämä on menehtynyt. Syyllinen auton jarrujen peukalointiin uskotaan olevan perheen uskottu tutkimusassistentti, nuori Paul Markov, joka on kuin perheenjäsen ja todella tärkeä henkilö Margueritelle. Paul on vienyt rinnakkaistodellisuuksien välillä matkustamiseen käytettävän Firebird-laitteen mennessään toiseen ulottuvuuteen. 

Firebird on Margueritan isän ja äidin, tohtori Sophia Kovalenkan, kehittelemä laite. Onneksi toinen perheen nuorista tutkimusapulaisista, Theo, jonka kanssa Marguerite flirttailee mielellään, on kehitellyt omin päin omat kappaleensa Firebird-laitteista, ja yhdessä Margueriten kanssa he lähtevät Paulin perään kosto mielessään. 

I hesitated for a moment, thinking of what this meant for my mother. if something went wrong on this trip - if I turned into atomic soup - she would have lost both me and Dad within the space of two days. There wern't even words for that would do to her.

Rinnakkaisulottuvuuksissa matkustaminen tekee tästä kirjasta erittäin jännittävän. Luen ahmimalla kohdan, jossa Marguerite matkustaa ulottuvuuteen, jossa hän on venäläisen  tsaarin tytär, hänen kuninkaallinen korkeutensa ja herttuatar Marguerite. Hänen oma vartijansa, luutnantti Paul Markov, kiehtoo Margueritea etäisellä läsnäolollaan, ja heidän suhteensa eteneminen kiihkeäksi rakkaudeksi on ihanan kutkuttavaa luettavaa. 

"You are not my Marguerite. And yet - you are. This essential thing yous share - your soul - that is what I love." Paul's smile is sadder and more beautiful than I have ever seen before. "I would love you in any shape, in any world, with any past. Never doubt that."

Siirryttyään tämän jälkeen taas uuteen ulottuvuuteen, Marguerite huomaa, että hänen oma Paulinsa on ihan yhtä kiehtova kuin luutnantti Markov, mutta tuntee oudolla tavalla pettävänsä häntä. Entä muistaako herttuatar Marguerite viettäneensä hetkiä luutnantti Markovin kanssa, kun "oikea" Marguerite on poistunut hänen kehostaan?

Tämä kirja on ennen kaikkea ihastuttavan romanttinen ja viihdyttävä tarina, johon oman ripauksensa tuo scifiosuus rinnakkaistodellisuusmatkustuksineen, kuten moderniin Lontooseen ja vedenalaiseen tutkimuskeskukseen. Lopussa on yllättäviä käänteitä, onnellisia sattumia ja ihania kohtaamisia. Minä todellakin ihastuin tähän (ja Paul Markoviin!)

Kirjan toinen osa, vuonna 2015 ilmestynyt Ten Thousand Skies Above You, on tilauksessa kotikaupunkini kirjaston kokoelmiin, ja kunhan saan se käsiini, jatkan mielelläni tämän trilogian lukemista!

Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muita samantyyppisiä kirjoja/sarjoja: 

Kerstin Gier: Rakkaus ei katso aikaa -trilogia (päättymätön rakkaus)
Kat Falls: Veden alla -sarja (vedenalainen elämä)

Muissa blogeissa:

Todella vaiheessa
Yöpöydän kirjat
Notko, se lukeva peikko
Kirjasirkus

   
Ten Thousand Skies Above You: Claudia Gray. 2015 HarperTeen. Ei suomennettu.

    
Kansi: Craig Shields (kansitaide), Sarah Creech ja Alison Klapthor.

"Ever since she used the Firebird, her parents' invention, to cross into alternate dimensions, Marguerite has caught the attention of enemies who will do anything to force her into helping them dominate the multiverse—even hurting the people she loves. She resists until her boyfriend, Paul, is attacked and his consciousness scattered across multiple dimensions.

Marguerite has no choice but to search for each splinter of Paul’s soul. The hunt sends her racing through a war-torn San Francisco, the criminal underworld of New York City, and a glittering Paris where another Marguerite hides a shocking secret. Each world brings Marguerite one step closer to rescuing Paul. But with each trial she faces, she begins to question the destiny she thought they shared"

Oma arvio: 

Tovi oli ehtinyt jo kulua Firebird-trilogian ensimmäisen osan lukemisesta, kun sain viimein käsiini tämän toisen osan. Ensimmäiseksi en voinut muuta kuin ihastella kirjan kaunista kantta, joka kuvastaa hienosti kirjan rinnakkaismaailmateemaa - ja paljastaa, että tässä osassa tullaan seikkailemaan ainakin Pariisissa ja New Yorkissa.

"You really believe that? That you're in love with every Paul, everywhere?"

"I don't believe," I said. "I know." (s. 51) 

Kirjan alussa Marguerite on jälleen omana itsenään omassa maailmassaan, turvallisesti kotonaan vanhempiensa, siskonsa ja Theon kanssa. Theon terveys alkaa kuitenkin huolestuttaa niin Margueritean kuin hänen vanhempiaan - kun Theo oli viime osassa häijyn, rinnakkaismaailmojen alkuunpanevan TriadVersen Theo-version kaappaama, hän sai osansa eräänlaisesta rinnakkaismaailmoissa matkustamisen apuhuumeesta nimeltä Nightthief. Ikävä kyllä huumeen haittavaikutukset ovat pahoja, ja Theon kunto romahtaa yhtäkkisesti. Marguerite tarjoutuu matkustamaan taas eri ulottuvuuksiin löytääkseen Paul Markovin ja parannuksen Theon oireisiin, jotka voivat koitua tämän kohtaloksi. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän lähtee matkaan ja saa seurakseen Theon, joka tuntee yhä syyllisyyttä rinnakkaishahmonsa aiemmista tekosista - ja on myös rakastunut Margueriteen.

Roomassa Marguerite löytää Paulin katolilaispapin  rinnakkaisversiosta, mutta tapaa siellä myös ikävä kyllä pahis Wyatt Conleyn, Triad Corporationin johtajan, joka kertoo tälle jakaneensa Paulin tietoisuuden neljään eri osaan. Jotta Marguerite saa Paulin takaisin, hänen pitää tehdä muutama likainen työ Conleyn puolesta, eli tuhota neljän ulottuvuuden Firebird-projektit. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin totella.

"I went easy on you, didn't smash him up too much. Four pieces, in four different dimensions. You just rescued the first one!---" (s. 62)

Rakastin jo edellisessä osassa kirjan rinnakkaistodellisuuksia, ja tässä osassa rinnakkaismaailmasukkuloinnissa päästään kunnolla vauhtiin. Marguerite ja Theo käyvät niin sotaisassa WarVersessä, kuin Pariisissa, jossa venäläinen versio Margueritesta on vieraisilla eräästä painavasta syystä. Lisäksi he käyvät New Yorkissa, jossa Paulin versio ei olekaan kovin miellyttävä, ja tietenkin Triadversessä, joka on siis kaiken pahan alku ja juuri, paikka, josta rinnakkaistodellisuudet ovat saaneet alkunsa. Triad Corporationin maailmassa kaupallisuus on viety huippuunsa, ja raha hallitsee kaikkea. Paulin ja Theon versiot siellä eivät olekaan Cainen tutkijapariskunnan suosiossa, eikä itse Margueritekaan ole puheiden mukaan kovin mukava persoona.

Kuva: Pixabay

Rinnakkaismaailmoissa matkustelu saa Margueriten pään pyörälle ja pistää hänet miettimään, onko kaikki kovan työn ja tuskan arvoista. Hän on aina uskonut, että hänet ja Paulin johdattaa kohtalo yhteen joka ulottuvuudessa, mutta kaikkien maailmojen Paulit eivät olekaan samanlaisia - joillakin on hyvin epämiellyttäviä piirteitä. Marguerite haluaa hetkeksi jopa hiukan taukoa Paulin tietoisuuksien keräämisessä, sillä hän alkaa epäillä, voiko hän rakastaa kaikkia Paulin puolia.

I loved him so much. I love him still; I will always love him,  I think, to the end of my life. But I've spent most of the past three months convinced that my love for him meant that I loved every Paul, Everywhere. Every person he could ever be. (s. 260)

Theon tunteet Margueritea kohtaan eivät käy epäselviksi, ja WarVersessä asetelma onkin niin päin, että Margueriten ja Theon versiot ovat rakastuneita toisiinsa, kun taas Paul katsoo heidän onneaan onnettomana vierestä. Välillä minä jo mielessäni toivon, että Marguerite rakastuisikin Theoon, joka on ihanasti tämän tukena, mutta ei hän tietenkään voi unohtaa Paul Markovia. Marguerite myös tuntee myötätuntoa eri todellisuuksien Marguerite-versioita kohtaan ja joutuu miettimään tekojensa eettisyyttä.

But I Stole the Grand Duchess Marguerite's first and only night  with Lieutenant Markov. I won't steal any more firsts with Paul. Each me should get to experience that moment. (s. 68)

Pidän siitä, miten tämä kirja pitää jännitystä yllä tarjoamalla yllättäviä käänteitä lähes joka luvun lopussa. Rinnakkaistodellisuuksissa matkustaminen ja uusien Margueriten, Theon ja Paulin versioihin on kiehtovaa tutustua, vaikka aina kaikki esiin tuleva ei olekaan miellyttävää. Mielenkiintoista ajattelemisen aihetta antaa se, miten eri todellisuudet alkavat kehittyä eri suuntiin ihmisten valintojen ja muiden olosuhteiden takia. Esimerkiksi sotaisassa WarVersessä Margueriten vanhemmat eivät ole päässeet kehittelemään Firebirdiä kovin pitkälle, sillä heidän pitää tehdä töitä armeijalle. Siksi myöskään teknologia ei ole kehittynyt kovin pitkälle, koska kaikki suunnitellaan armeijan tarpeisiin.

Alan päästä paremmin jyvälle Firebird-projektista ja sen tarkoitusperistä. Kun Marguerite saapuu TriadVerseen, koko pakka menee sekaisin, eikä enää voi olla varma, keneen voi luottaa. Kirja loppuu hyytävään käänteeseen, joten minun on pakko lukea mahdollisimman pian trilogian päätösosa, A Million Worlds With You. Harmikseni tässä osassa ei kuitenkaan ollut niin paljon mahtavaa ja pakahduttavaa rakkauskipinää Paulin ja Margueriten välillä kuin ensimmäisessä osassa.

Arvosanaksi annan 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat
Notko, se lukeva peikko
Todella vaiheessa



A Million Worlds With You: Claudia Gray. HarperTeen  2016. Ei suomennettu. 

Kansi: Craig Shields (kansitaide), Sarah Creech.

A million universes. A million dangers. One destiny.

"The fate of the multiverse rests in Marguerite Caine’s hands. Marguerite has been at the center of a cross-dimensional feud since she first traveled to another universe using her parents’ invention, the Firebird. Only now has she learned the true plans of the evil Triad Corporation—and that those plans could spell doom for dozens or hundreds of universes, each facing total annihilation.

Paul Markov has always been at Marguerite’s side, but Triad’s last attack has left him a changed man—angry and shadowed by tragedy. He struggles to overcome the damage done to him, but despite Marguerite’s efforts to help, Paul may never be the same again.

So it’s up to Marguerite alone to stop the destruction of the multiverse. Billions of lives are at stake. The risks have never been higher. And Triad has unleashed its ultimate weapon: another dimension’s Marguerite—wicked, psychologically twisted, and always one step ahead.

In the conclusion to Claudia Gray’s Firebird trilogy, fate and family will be questioned, loves will be won and lost, and the multiverse will be forever changed. It’s a battle of the Marguerites…and only one can win."

Oma arvio: 

"---I'm not the same person you fell in love with. I've changed more than you could ever realize. And I will never be the same again."(s. 82)

Firebirg-trilogian kolmas osa A Million Worlds With You on täynnä jännittäviä tilanteita, kaihertavia tunteita ja yhä lisää hyppyjä eri aikaulottuvuuksiin. Tällä kertaa Marguerite on kilpajuoksussa hänen pahis-versionsa kanssa, joka on lähtöisin Home Office -nimisestä ulottuvuudesta, sieltä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Marguerite on nimennyt hänet Wicked-nimellä, ja hän yrittää nyt pelastaa muiden ulottuvuuksien Margueritoja, jotka Wicked asettaa erilaisiin vaaranpaikkoihin.

Outer space. You're in outer space. Deep breaths. I can't talk myself down. Oh, my freaking God I'm in outer space! There's no oxygen in space! (s. 90)

Kuva: Pixabay

Each time we make a choice, or luck comes into play, reality splits in two. This has been going on for infinity and always will. (s. 12)   

Se, mikä tässä trilogiassa on ollut alusta saakka parasta, pääsee tässä päätösosassa vahvimmilleen: eri ulottuvuuksien moninaisuus. Nyt pääsen tutustumaan avaruudessa maata kiertävään avaruusasemaan, SpaceVerseen, jossa Margueriten perhe on komennuksella  ja Egyptissä sijaitsevaan  EgyptVerseen, jossa Margueriten perhe tutkii vanhoja hautoja ja hieroglyfejä. Marguerite palaa myös muun muassa RomeVerseen, jossa Paul on katolisena pappina sekä sotaisaan WarVerseen, jossa hän ja Theo ovat rakastavaisia. Wicked tuntuu aina olevan askeleen edellä, mutta Marguerite ei lannistu. Hänelle jokaisen ulottuvuuden versio itsestään on tärkeä ja elämisen arvoinen. Menetyksiltä ei voi kuitenkaan välttyä. Hän saa apua myös WarVersessä asuvilta vanhempiensa versioilta, jotka ovat viimein kehittäneet viestintäyhteyden eri ulottuvuuksien välille.

 How do you grieve for another you? (s. 46)

Kuva: Pixabay

Marguerite tutustuu myös sellaiseen ulottuvuuteen, jossa hänellä ja Paulilla on yhteinen lapsi. Neuvostoliiton ajan MoscowVerse ympäristönä tuo muutenkin hänelle mieleen luutnantti Paul Markovin, johon hän rakastui ollessaan venäläisen herttuatar Margueriten nahoissa. CloneVersessä taas hänen vanhempansa ovat menestyneet genetiikan alalla ja onnistuneet kehittämään ihmisen kloonausmenetelmän. Seitsemän Marguerite-kloonia mahdollistavat mielenkiintoisen, joskin minusta hieman absurdiksi paisuvan eri Marguerite-versioiden kokoontumisen.

Kirjan alusta lähtien Margueriten ja Paulin välillä kaihertaa. Paulin tietoisuuden oltua jakaantuneena neljään eri ulottuvuuteen, hänen aivonsa ovat kärsineet vaurioita. Hän alkaa epäillä yhä enemmän hänen ja Margueriten yhteiseen kohtaloon, ja hän alkaa työntää tyttöä kauemmas itsestään. Tämä kaihertaa Margueriten mieltä, joten hän nauttii muiden versioiden mahdollisuuksista olla Paulin kanssa. Silti hän ei halua enää varastaa heiltä tärkeitä tilanteita, sillä hän kantaa mukanaan yhä syyllisyyttä siitä, että vei Pietarin Margueritelta mahdollisuuden rakastella luutnantti Paul Markovin kanssa.

Olen hieman suruissani, että tämä mainio trilogia päättyy. Vaikka tarina päättyy onnellisesti, olisin halunnut vielä jatkaa  seikkailua ulottuvuuksien välillä Margueriten kanssa. Hänen ja Paulin rakkaustarina kasvaa ja muuttaa suuntaansa tarinan edetessä, mutta heidän yhteinen kohtalonsa, joka seuraa ulottuvuuksista toiseen, kietoo heidät yhteen. Firebird on kiehtova, ihana, monisäikeinen trilogia, ja tämä päätösosa on kermana kakun päällä.

Tätä kirjaa lukiessa kannattaa kuunnella The Beatlesin Yellow Submarine biisiä, jolla on merkittävä rooli. Ensinnäkin Margueriten isän lempiyhtye on The Beatles, ja toiseksi, Wicked käyttää kysymystä kappaleen sukellusveneen väristä eräänlaisena turvakoodina. Nimittäin eri ulottuvuuksissa sukellusvene saattaa olla eri värinen, esimerkiksi violetti tai vihreä:  https://open.spotify.com/track/6NqtddM4j4X9dG75yOmy0S

Arvosanani 5-

A Million Worlds With You muissa blogeissa: 

Nice Girls Read Books 
Brett Micheal Orr
My Thoughts Literally
Star2.com (Sharmilla Ganesan)
Forever Young Adult


Rinnakkaistodellisuuksia on myös näissä kirjoissa:

Pimeää ainetta: Blake Crouch
Tiimalasi - Elämä alkaa kuoleman jälkeen: Gena Showalter
Kirjanoita: Anne Leinonen
Where Futures End: Parker Peevyhouse