Brielle & Bear -sarja: Salomey Doku

Brielle & Bear - Olipa kerran...: Salomey Doku. Suomentanut Viivi Ängeslevä. Otava 2024 (Brielle & Bear #1)

Englanninkielinen alkuteos: Brielle & Bear - Once upon a time... Kansi: Salomey Doku & Harper Collins Publishers Ltd

"Satujen lumoa ja ripaus taikaa: Briellen ja Bearin rakkaustarina on lukijalle karkkia.

Suloisen romanttisen sarjakuvasarjan ensimmäinen osa.

Satujen sääntö nro 1: parhaat sadut alkavat sanoilla Olipa kerran… Haaveilusta tykkäävä Brielle tietää kaiken saduista. Hän aloittaa opiskelun Olipa kerran -yliopistossa, ja kun hän tapaa kirjakaupassa Bearin, rugbyjoukkueen ujon varakapteenin, vuosi alkaa mainiosti. Kaksikkoa yhdistää rakkaus kirjoihin.

Brielle on päättänyt unohtaa menneet. Bearin kanssa hän kokee vihdoin elävänsä unelmaansa. Kunnes hän huomaa, ettei ole ainoa, joka salaa jotain…"(Otava)

Oma arvio:

Jee, söpöä sarjakuvaa nuorille! Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Olin niin innoissani tästä Salomey Dokun sarjakuvasta, että harppasin valtaisan arvostelukappaleen järjestyksen ohi ja luin tämän siltä seisomalta, kun sain tämän käsiini. 

Brielle Da Rosa opiskelee kirjallisuutta ensimmäistä vuottaan Olipa kerran -yliopistossa ja työskentelee opintojensa ohella myyjänä - missäpäs muuallakaan kuin - kirjakaupassa. Hän rakastaa romantiikkaa, satuja ja tarinoita. Ja tottahan hänen ensikohtaamisensa koulun rugbyjoukkueen johtajan Atohi Yonasin eli Bearin kanssa tapahtuu kuin sadussa, sillä he törmäävät toisiinsa kirjakaupassa. Kiinnostus herää, mutta kumpikin aluksi keräävät rohkeutta ystäviensä tukemina. Briellen paras kaveri Rosalie opiskelee psykologiaa ja toimiikin ystävänsä ilmaisena terapeuttina. Bearin parhaat kaverit taas löytyvät rugbyjoukkueesta, jossa on ihan oma ryhmäpaineensa ja sääntönsä. 

Salomey Doku: Brielle & Bear - Olipa kerran... (s. 13)

Bear rohkenee pyytää apua Brielleltä oikolukuapua kirjoitustehtäviinsä. Näin hän saisi tekosyyn varjolla olla enemmän Briellen seurassa, joka tuntuu olevan aika suosittu tyttö kivan luonteensa takia. Opiskelujen ohessa he ystävystyvät, kunnes Brielle saa tietää Bearin salanneen häneltä asioita. Onneksi juttelemalla asiat selkiytyy, väärinkäsitykset oiotaan ja ystävyys syvenee. Ehkä he ovat joskus vielä enemmänkin? 

Salomey Doku: Brielle & Bear: Olipa kerran...(s. 89)

Briellen ja Bearin ohella sarjakuvassa on aika paljon sivuhenkilöitä, jotka kyllä esitellään pikaisesti niiden putkahtaessa tarinaan, mutta hiukan meinasin olla sekaisin, kuka on kuka. Ehkä keskeisimpiä sivuhenkilöitä Briellen bestiksen Rosalien lisäksi ovat liehittelevä Pavão ja hänen ystävänsä Malachi, joilla on muodostumassa säröjä ystävyyteen Pavãon käytöksen vuoksi. Myös Pavãon Jezia-tyttöystävä kärsii poikaystävänsä välinpitämättömyydestä, mutta onneks Mal on hänen puolellaan ja lohtunaan. Olisikohan jotain kolmiodraamaa vielä tulossa kuvioihin?

Satujen sääntö nro 11

Lumous löytää aina tien... (s.128)

Brielle & Bear  - Olipa kerran... on kertakaikkisen suloinen ja rakkaudentäyteinen sarjakuva, jossa satumaisuus kulkee mukana nimen lisäksi numeroituina satujen sääntöinä. Toki myös vakavia teemoja käsitellään, kuten lukivaikeuksia ja äidin kuolemaa. Heti ekassa osassa ei tykitetä ihan kaikkea, eli jotain jätetään seuraaviin osiinkin. Briellen ja Bearin  ystävyyssuhde kehittyy rauhassa kohti jotain muutakin, eikä ole instalovea laisinkaan. Väliin sijoitetut muutamat montaasityyliset tunnelmointisivut olivat ehkä hiukkasen tylsiä, etenkin kun niitä oli loppuvaiheilla tiheämmin, mutta muuten sarjakuva eteni sopivaan tahtiin. Piirrostyyli on todella söpöä, mutta ei minusta liian sellaista. Ainoa, mikä minua häiritsi, oli ihmisten liian alhaalla törröttävät korvat. Kirjan lopussa on useampi sivu sarjakuvantekijän selostusta työvaiheista ja muuta kivaa extraa. 

Odotan innolla, miten Briellen ja Bearin tarina jatkuu.

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:

Alice Oseman: Heartstopper-sarja

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta - Pumpkinheads

Heartstopper-sarja: Alice Oseman

Heartstopper - osa 1: Alice Oseman. Suomentanut Oona Juutinen. Tammi 2022 (Heartstopper #1)

Englanninkielinen alkuteos (2018): Heartstopper, volume 1. Kansi: Alice Oseman.

"Poika tapaa pojan. Pojista tulee ystävät. Pojat rakastuvat.

Sydämen sulattava sarjakuvaromaani ystävyydestä ja tunnemyrskystä, jonka vain ensirakkaus voi synnyttää.

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua ja tapaavat jouduttuaan vieruskavereiksi. Charlien sydän on pysähtyä, kun hän näkee Nickin ensi kerran, ja rakastuu päätä pahkaa. Vaikka Charlien järki sanoo, ettei heidän välillään voi koskaan olla mitään ystävyyttä enempää, hän ei voi tunteilleen mitään. Voisiko Nick sittenkin olla vähän kiinnostunut Charliesta…?

Heartstopper-sarjassa käsitellään ystävyyttä, rakkautta ja rohkeutta olla oma itsensä. Charlien ja Nickin polut kietoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman tarinan, joka ei jätä ketään kylmäksi." (Tammi)

Oma arvio:

Olen auttamattomasti myöhässä hehkuttamassa tätä Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaa, sillä mitä kirjasomea on seuraaminen, suurin osa YA-lukijoista on ahminut sarjaan kuuluvat neljä sarjakuvaa jo aikapäiviä sitten alkukielellä englanniksi. Silti aion nyt mattimyöhäishehkuttaa tätä omalta osaltani, joten varokaa vain. Idea Heartstopper-sarjakuvaan on lähtenyt poikimaan Osemanin Solitaire-romaanin maailmasta, jossa päähenkilönä on sarjakuvan poikapäähenkilön Charlien isosisko Tori. Koska Torin pikkuveljestä ja tämän poikaystävästä Nickistä tuli niin valtavan suosittuja, Oseman on kirjoittanut muutamia spin off -kirjoja heidän vaiheistaan ja sitten tulivat vuodesta 2018 lähtien nämä sarjakuvat, jotka räjäyttivät potin. Lisäksi tänä vuonna tuli Netflixiin sarja, joka on myös saanut suitsutusta osakseen. (Ja saa myös minulta ryökäleeltä, joka katsoin sarjan ennen kirjoja.)

"Ei homoutta voi kenenkään ulkonäöstä päätellä." (s. 204)

On hankala kertoa sarjakuvan juonesta niin, ettei tulisi käytyä läpi koko sisältöä. Takakansitekstissäkin on jo spoilattu melko olennaiset. Alkuasetelmassa Charlie on pussailemassa erään Benin kanssa kirjastossa, kun kello soi tunnille. Truhamin koulussa on tehty uudet ryhmäjaot, ja kasiluokkalainen Charlie joutuu istumaan ysiluokkalaisen urheilijatyypin Nickin viereen. Tai pääsee, sillä Nick vaikuttaa heti tosi mukavalta. Charlie tuntuu törmäävän Nickiin joka paikassa ja Nick tervehtii aina häntä iloisesti. Tämä on  varmasti entiselle koulukiusatulle Charlielle hämmentävää.

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 228

Kun Nick huomaa Charlien juoksukyvyt, hän houkuttelee tätä mukaan rugbyjoukkueeseen, vaikka Charlie ei tiedä lajista yhtään mitään. Muut joukkuekaverit ovat homofobisia ja kyräilevät vierestä, kun Nick opettaa Charlien nopeasti lajin pariin. Pojat ystävystyvät, ja Charlie saa Nickiltä apua, kun kusipää-Ben vainoaa tätä. Charlie kun haluaa lopettaa tapailun tyypin kanssa, joka kohtelee tätä huonosti. Harmi, että Nick on hetero, sillä Charlie tykkää pojasta tosissaan. Mutta sitten Nick alkaa käyttäytyä hyvin epäheteromaisesti. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 82

Heartstopper on niin käsittämättömän söpö, hellyttävä ja koskettava rakkaustarina, että se jää mieleen pitkäksi aikaa kummittelemaan. Olin jo Netflix-sarjan katsottuani ihan pastellinvärisessä hurmiossani (nuo värit tuntuu olevan melko vallitsevia sarjassa) ja sarjakuva sykähdyttää ihan yhtä paljon. Hämmästyttävää, miten TV-sarjaan on osattu valita niin samannäköiset tyypit mitä sarjakuvassa on, ja lisäksi se on tarinalle tosi uskollinen. Osemanin piirrostyylissä on vaikutteita mangasta ihan hitusen, mutta ei liikaa. Poikien vaatetyylien esittelyt ja päähahmojen henkilötietokortit tuovat myös mangamaisuutta. Mukavana lisänä lopussa on myös otteet molempien poikien päiväkirjan sivuista sekä Nickin Charlielle tekemän kasetin soittolista. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 244-245

Tyttärelläni on hyllyssä seuraava osa enkuksi, joten enköhän lue sen tähän putkeen, koska seuraavia suomennoksia saa vielä odotella uskoakseni ensi kevääseen. Pitää varmaan tilailla sitten lisää osia niin äidin kuin tyttärenkin iloksi. Tässä sarjakuvassa on niin paljon hyväntahtoisuutta, kuplivaa iloa ja rakkautta, ettei tätä voi olla rakastamatta.

Arvosanani täpötäydet 5 + 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kaiken ei tarvitse olla totta

A Blog of Books and Musicals

The Bookerina Book Blog

A Little Haze Book Blog

Al's Manga Blog

Floweringpages

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride-lukuhaaste

 Heartstopper, volume 2: Alice Oseman. Hodder Childrens book 2019 (Heartstopper #2)

"Nick and Charlie are best friends. Nick knows Charlie’s gay, and Charlie is sure that Nick isn’t.

But love works in surprising ways, and Nick is discovering all kinds of things about his friends, his family … and himself.

By Alice Oseman, winner of the YA Book Prize, Heartstopper is about friendship, loyalty and mental illness. It encompasses all the small stories of Nick and Charlie’s lives that together make up something larger, which speaks to all of us."(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Onnekseni teini-ikäinen tyttäreni tykästyi äitinsä lailla Heartstoppereihin ja tilasi loput, englanninkieliset osat sarjaan. Niinpä pääsin lähes heti perään nauttimaan jatko-osasta.

En osaisi tykätä tästä toisesta osasta yhtään sen vähempää kuin eka osastakaan. Viimeksi jäätiin siihen, kun Harryn bileissä Charlie rohkaistui suutelemaan Nickiä, ja Nick poistui häkeltyneenä paikalta, pääosin koska Harry ja muut huutelivat häntä. Charlie luuli, että Nick meni pois tolaltaan heidän suudelmastaan ja nyt toisen osan alussa soimaa itseään siitä. Sitten päästäänkin lempikohtaukseeni, joka on lähes identtinen TV-sarjan kanssa: seuraavana aamuna kaatosateessa kastunut Nick on Charlien ovella. Charlie pyytää tätä sisään ja huoneeseensa, pyytelee vuolaasti anteeksi tekoaan, jolloin Nick yllättää tämän suutelemalla häntä. Kohtaus Charlien huoneessa on hyvin tunteikas ja koskettava, kun Nick ilmaisee epävarmuutensa siitä, mikä hänen seksuaalisuutensa on. Charlie on vain niin ihanan ymmärtäväinen.

Alice Oseman: Heartstopper, vol. 2, s. 305

Charlie kutsuu myös Nickin keilaamaan ystäviensä kanssa syntymäpäivänään. Ystävät eivät tiedä heidän romanssistaan, ja Tao on todella ynseä Nickiä kohtaan, koska tämän rugby-kaverit ovat kiusanneet aiemmin Charlieta. Nick ja Charlie ovat umpi-ihastuneita, mutta eivät voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nick selvittelee omaa seksuaali-identiteettiään, vaikka on melko varma siitä, että on bi. Hän huomaa, kuinka helpottavaa on kertoa edes jollekin: Higgsin tyttökoulun Tara ja Darcy saavat kunnian tietää ensimmäisenä poikien tapailusta.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 2, s. 427

Kaikki ei mene kuitenkaan niin hyvin, kun Nick puolestaan kutsuu Charlien viettämään iltaa omien kavereidensa kanssa. Leffateatterissa odottaa ikävä yllätys, sillä kiusanhenki Harry on myös paikalla. Nick on hyvin pahoillaan, mutta Charlie haluaa jatkaa iltaa. Harry pilaa koko illan idioottimaisuudellaan, ja seurauksena on paljon pahaa mieltä ja muutama musta silmä.

Nick haluaa lopettaa salailun heidän suhteestaan, sillä hän on hyvin varma siitä, että tykkää Charliesta ihan älyttömästi. Poikien ekoilla oikeilla treffeillä rannalla Nick haluaa kertoa hyvin tärkeän asian Charlielle. Hän haluaa tulla ulos kaapista. Ensimmäisenä asiasta saa kuulla Nickin äiti.

Charlien ja Nickin tarinan lisäksi tässä kirjassa on myös minitarina Taran ja Darcyn romanssista, joka alkaa Higgsin tyttökoulun musiikkiluokassa. Tämä on oikein kiva pieni lisä.

Charlie ja Nick eivät lakkaa olemasta söpöjä. Heidän orastava romanssinsa on kuvattu niin ihanalla tavalla, että sydämeni ei lakkaa sulamasta. Olen niin onnellinen, että löysin tämän. En löydä pienintäkään moitittavaa tästä sarjakuvasta.

Arvosanani 5+

Tämän lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa: 

Goody's Blog

Casey Carlisle

My Endless Shelf

All the books I can read

Writing Bookish Notes

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Heartstopper, volume 3: Alice Oseman. Hodder Children's Book 2020. (Heartstopper #3)

"Charlie didn’t think Nick could ever like him back, but now they’re officially boyfriends. Nick’s even found the courage to come out to his mum.

But coming out isn’t just something that happens once – there’s Nick’s older brother, and a school trip to Paris, not to mention all the other friends and family – and life can be hard, even with someone who loves you by your side. As their feelings get more serious, Charlie and Nick will need each other more than ever before." (Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Heartstopperin kolmas osa jatkuu siitä, mihin Netflix-sarjan ensimmäinen kausi päättyi: Nickin kaapistatuloon äidilleen. Niinpä olin tätä aloittaessani erityisen innostunut, koska en tiennyt, mitä uutta ja jännää Nickin ja Charlien elämässä tapahtuisi. Lisää söpöilyä ainakin, sen voi arvata.

Tämä osa keskittyy aika paljon kaapista tulemisen vaikeuteen. Nick on kertonut biseksuaalisuudestaan äidilleen ja Taralle ja Darcylle, mutta eihän se vielä riitä mihinkään. Miten kertoa asiasta veljelle, isälle, koulutovereille, joukkueelle? Nick ei yhtäkkiä olekaan niin varma. Charlie taas pelkää, että Nick joutuisi samanlaisen kiusaamisen kohteeksi kuin hän aikoinaan, joten Charlie ei hoputa Nickiä asiassa. Charlie haluaa kuitenkin kertoa nyt omalle perheelleen heidän seurustelusta, ja sekin on jo paljon. Vielä pitäisi kertoa ystäville, mutta se ei sitten sujukaan heti niin luontevasti.

Truehamin ja Higgsin  koulujen yhteinen Pariisin reissu on käsillä, ja pojat ovat innoissaan. Vaikka he eivätkään pääse samaan sänkyyn nukkumaan, heillä on välillä herkullisia tilanteita hiipiä pusuttelemaan salassa muilta. Charlie kertoo Aledille heidän seurustelusta, mutta Taolle hän ei oikein uskalla kertoa, koska tämä on kova möläyttelemään. Asia vaivaa Charlieta kovasti.

Alice Oseman: Hearstopper, vol 3: s. 637

Nickiä alkaa hieman huolestuttaa Charlien niukkaruokaisuus, sillä tuntuu, että muutenkin hintelä poika ei juuri syö mitään. Charlie myöntää, että hänellä on hiukan ongelmia syömisen kanssa. Hän on aiemmin kertonut myös Nickille viillelleensä itseään, kun koulukiusaaminen oli pahimmillaan. Nick huomaa välittävänsä Charliesta yhä enemmän, ja meinaa jopa lipsauttaa R-sanan, mutta ei sitten ihan vielä kuitenkaan. Charlie tuntee yhtä syvästi. Hekumoissaan Nick tekee Charlielle lemmarin kaulaan, jota tämä sitten joutuu nolouksissaan peittelemään - tuloksetta. Tyypit alkavat pähkäillä, kuka on tehnyt rakkauspuraisun Charlien kaulaan? Kuka muu seurueesta on homo? Poikien hämmästykseksi Harry puolustelee Nickiä ja Charlieta ja yrittää tulla hieromaan sovintoa.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 3, s. 734

Ellen ja Taon ihastus toisiinsa pääsee myös tässä osassa pieneen sivurooliin. Lisäksi lopussa on oma minisarjis Ellen ensimmäisestä päivästä Higgsin koulussa. Elle ja Tao saa valitettavan vähän tilaa tarinassa, kun taas Netflix-sarjassa heillä on melko suuri osa Nickin ja Charlien romanssin lomassa. 

Muuten luokkaretki menee tuttuun tapaan: on tutustumisia museoihin, hillumista kaupungilla, bileitä hotellihuoneissa pullonpyörityksineen. Olisiko pullonpyöritys sopiva hetki tulla kaapista ulos koko porukalle?

En suostu edelleenkään keksimään mitään vikaa tästä, joten täydet 5+ on arvosanani.

Tämän kirjan lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa:

Jasper & Spice

The Nerd Daily

Casey Carlisle

The Book Dutchesses

Sparklyprettybriiiight

This Splendid Shambles

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli

Älä unohda minua: Anne Muhonen

 Älä unohda minua: Anne Muhonen. Avain 2021. 

 

"Kun kukkakauppias Hilla ottaa nuoren Eeron luokseen työharjoitteluun, hän joutuu samalla kohtaamaan myös oman menneisyytensä.

Anne Muhosen 17. sarjakuva-albumi, "Älä unohda minua", on tarina huomatuksi tulemisen merkityksestä. Jokaisella tulisi olla joku, johon luottaa."(Avain)

Oma arvio:

Harvinaista herkkua eli nuorten sarjakuvaa edustaa tämä kauniskantinen Anne Muhosen Älä unohda minua. Sarjakuvaromaani  kertoo kukkakaupassa työskentelevästä Hillasta, joka ottaa TET-harjoittelijaksi nuoren Eeron. Aluksi Hilla ei ole kovin vakuuttunut Eerosta, jota epämääräiset kaverit tuntuvat vievän poikaa kuin pässiä narussa. Eeron opo saa kuitenkin ylipuhuttua Hillan antamaan Eerolle mahdollisuuden.

Hilla joutuu samalla kohtaamaan myös omia kipukohtiaan tavatessaan Eeron opon Karin, joka sattuu olemaan  hänen ex-poikaystävänsä. Takaumat Hillan menneisyydestä paljastavat kipeän menetyksen, joka on ajanut aikanaan nuoret rakastavaiset erilleen. Karilla on nyt kuitenkin uusi elämä, kun taas Hilla on jäänyt paikalleen. Onneksi hänellä on rakkaat kukat, joita hän vaalii kuin omia lapsiaan.

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.55

 

Hilla huomaa Eeron vaikeudet ja tarjoaa tälle hienovaraista apuaan. Eerolla on vaikeuksia olla oma itsensä kaveriporukassa, joka helposti vie mennessään. Hilla tarjoaakin Eerolle sopimusta: tämä voi aina laittaa Hillalle viestin "X" kun haluaa, että Hilla soittaa tälle teeskennellen äitiä, joka käskee poikaansa heti kotiin. 

 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.39

Hilla ja Eero ovat kuin vaivihkaa avuksi toinen toiselleen. Hilla huomaa myös Eeron lahjakkuuden, kun tämä piirustelee kukkakaupassa, ja kertoo tästä Karille. Hauska yksityiskohta on myös heitä yhdistävä Children of Bodom -bändi: Hilla löytää  Eeron piirtämän, tutulta näyttävän viikatemiehen ja kaivaa muistojen laatikostaan Children of Bodomin levyn, jossa on sama tyyppi kansikuvassa. 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.19

 

Sarjakuvatarinan loppu jättää lohdullisen olon. Tämä oli upean koskettava tarina luottamisesta, ennakkoluulojen voittamisesta ja oman itsensä löytämisestä. Ja siitä miten kaikilla nuorilla olisi hyvä olla luottoaikuinen, jolla laittaa tarvittaessa hätäviestin. Miksei aikuisillakin.

Innostuin lukemaan myös lisää Muhosen sarjakuvia, joita hän on tehnyt jo pitkälti toistakymmentä, niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin suunnattuja. Luin alakouluikäisille lapsille suunnatun Universumin avain (Arktinen banaani, 2017), nuorille ja aikuisille sopivan Kesä, jona opin soittamaan ukuleleä (2018) sekä pari aikuisten sarjakuvaa, Ystäväni varjo (2009) ja sen jatko-osa Varataivas (Suuri kurpitsa 2010). Näistä pidin erityisen paljon koskettavasta Varataivaasta.

Arvosanaksi annan 5 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

-

Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan:

A book that has same title as a song (Eurooppa 3: Älä unohda minua)

Viimeinen ilta - Pumpkinheads: Rainbow Rowell ja Faith Erin Hicks

 Viimeinen ilta - Pumpkinheads: Rainbow Rowells ja Faith Erin Hicks. Suomentanut Taina Wallin. Karisto 2020

Englanninkielinen alkuteos (2019): Pumpkinheads

"Joka syksy high schoolin ajan Deja ja Josie ovat tehneet yhdessä töitä maailman mahtavimmalla kurpitsatilalla Nebraskassa. He jättävät hyvästit joka halloweenina ja kohtaavat jälleen syyskuun koittaessa. Mutta tämä halloween on erilainen. He ovat molemmat valmistumassa, ja edessä on viimeinen työrupeama. Viimeinen työvuoro, viimeiset hyvästit.

Josie on surkeuden perikuva, mutta Deja on päättänyt ottaa viimeisestä päivästä kaiken irti. Nyt heidän on aika kokea kaikki kurpitsatilan hauskat aktiviteetit ja parhaat naposteltavat! Ja Josien on viimeinkin uskaltauduttava toffeekojun söpön tytön puheille... Entä jos heidän viimeinen työvuoronsa olisikin kaikkien aikojen seikkailu?"(Karisto)

Oma arvio:

Nyt on sen verran harvinaista herkkua tarjolla, nimittäin YA-sarjakuvaa ei ihan joka päivä julkaista, etenkään suomeksi. Lempikirjailijani Rainbow Rowell on tehnyt tämän sarjakuvan yhteistyössä kuvittaja Faith Erin Hicksin kanssa ja lopputulos on ihan hauska. Onneksi sain tämän pikimmiten kirjastosta, sillä pyytämäni arvostelukappale loisti poissaolollaan.

Kuten takakansiteksti ja kannen kuvakin paljastaa, kirjan pääosassa seikkailevat pyöreävartaloinen Deja ja kulmikaskasvoinen Josiah eli Josie, jotka eivät ole muuten tekemisissä toistensa kanssa kuin vuotuisissa halloweenin kurpitsajuhlissa. He ovat vuodesta toiseen olleet töissä maissimuhennosmajalla, mutta tänä viimeisenä vuonna ennen valmistumista Deja on järjestänyt heidät piirakkapalatsiin. Dejalla on taka-ajatus: Josiahin ihastus, jota hän nimittää Toffeetytöksi, työskentelee viereisessä Toffeetuvassa, ja nyt pojan on aika ottaa ohjat käsiinsä ja ainaisen haikailun sijaan mennä juttelemaan tuolle punatukkaiselle tytölle.

Tietysti tämä ei olekaan kovin yksinkertaista, sillä Josiahin ujostelun lisäksi Toffeetyttö tuntuu vaihtavan koko ajan paikkaa ja häntä etsivät Deja ja Josia kohtaavat monenlaisia esteitä ja hidastuksia: on varastelevaa pikkupoikaa, itkevää pikkutyttöä, karannutta pässiä jne. Deja on herkkusuu, ja hänen on päästävä maistamaan joka kojun herkkuja. Lisäksi koko teemapuisto tuntuu olevan täynnä Dejan exiä, niin tyttöjä kuin poikia. Mitenkähän lopussa sitten käynee, kun Josie viimein pääsee juttusille Toffeetytön kanssa? Onko unelma hänestä yhtä kantava kuin todellisuus? Loppu on hyvin ennalta-arvattavan suloinen.

Minun on pakko myöntää, että olisin päässyt tarinaan sisälle paljon paremmin, jos se olisi kirjoitettu novelliksi. Johtuneeko siitä, että en ole niin vannoutunut sarjakuvanlukija, vaikka niitäkin nykyään lueskelen. Rowell kirjoittaa ihanan realistisia ja hassunhauskoja kuvauksia ihmisten välisistä kohtaamisista, jotka eivät minusta päässeet sarjakuvassa lainkaan oikeuksiinsa. Huumoripitoisuus tekee tarinasta kuvitettuna jotenkin lapsellisemman kuin mitä se olisi kirjoitetussa tarinassa ollut. Sarjakuva on tosi hauska ja tarina mukava, mutta en saanut tästä sen suurempia innostuksen tunteita.

 

Ruskeaihoinen ja nappisilmäinen Deja on piirretty tosi söpöksi, pyöreävartaloiseksi tytöksi, mutta Josie on jäänyt minun makuuni turhan disneymäisen kirveellä veistetyn näköiseksi. Sitä paitsi hän näyttää minusta nelikymppiseltä maanviljelijältä työasussaan eikä noin parikymppiseltä nuorukaiselta. Jotain mangamaista söpöyttä olisin häneen kaivannut. Muuten Hicksin piirrosjälki on mukavaa katsella ja väritys on syksyisen lämmintä. Sopii hyvin kurpitsajuhlan väreiksi.

Viimeinen ilta tulee olemaan toki hitti yläkoululaisten vinkkauksissa, sillä nuorille kivoja sarjakuvia ei juuri putkahtele tuon tuosta. Tämä voisi olla myös kiva lahjaidea nuorelle, ei niin tottuneelle lukijalle. 

Arvosanani 4- 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta 

Muissa blogeissa: 

Siniset helmet

Kirjahilla 

Oksan hyllyltä

Kirjojen keskellä 

Samantyylistä luettavaa: 

Rainbow Rowell: Midnights (kokoelmassa: My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.)

Anne Frankin päiväkirja: Ari Folman & David Polonsky

Anne Frankin päiväkirja: Ari Folman (sarjakuvasovitus.) David Polonsky (kuvitus.) Suomentanut Anita Odé. Tammi 2019

Englanninkielinen alkuteos ( 2017): The Diary of A Young Girl. Kansi: David Polonsky (kuvat) ja Markko Taina (Suunnittelu.) Anne Frankin ja Frankin perheen tekstit sekä Anne Frank Fondsin arkistomateriaali @Anne Frank Fonds, Basel / Sveitsi, 2017

"Unohtumaton klassikko uudessa muodossa!

Sarjakuvamuotoinen Anne Frankin päiväkirja päivittää yhden viime vuosisadan kuuluisimmista tarinoista nykylukijoihin vetoavaksi, neliväriseksi sarjakuvaksi.

Anne Frankin päiväkirja on klassikkoteos nuoren tytön elämästä raakojen historiallisten mullistusten keskellä. Alkuteokselle uskollisessa, kauniissa sarjakuvassa salaisten päiväkirjamerkintöjen äärimmäinen henkilökohtaisuus yhdistyy vavahduttavalla ja visuaalisella tavalla juutalaisvainojen julmuuteen."(Tammi)

Oma arvio:

Onkohan kukaan voinut suorittaa peruskoulua lukematta klassikkoteosta Anne Frankin päiväkirja (joka Nuoren tytön päiväkirjanakin tunnetaan)? En ihmettele kyseisen elämäkerrallisen teoksen suosiota, sillä se nyt vain on niin loistava kirja tutustuttaa nuoret toisen maailmansodan kauheimpaan ilmiöön, holokaustiin, nuoren juutalaistytön itsensä kertomana. Kun kuulin tämän sarjakuvaversion olevan tulossa, innostuin, sillä on enemmän kuin kiehtovaa nähdä Frankin ja Van Daanin perheen piileskelypaikka kuvitettuna.

Anne Frank ei ole kirjoittanut päiväkirjaansa pinnallisia höpötyksiä, vaan hän kipuilee muun muassa oman perheen sisäisten asenteiden kanssa. Suorasukainen ja äkkipikainen Anne kokee olevansa kaikessa isosiskoansa Margotia huonompi, eikä tätä kokemusta vähennä yhtään hänen vanhempiensa suhtautuminen. Äitiänsä, joka vaikuttaa hyvin tunnekylmältä naiselta, Anne suorastaan vihaa. Isäänsä hän kunnioittaa, vaikka kokee välillä isänsäkin suosivan liikaa Margotia.

Kirjoittaa Anne toki myös rakkaudesta ja pojista, sillä ennen piileskelyä hän on ollut todella suosittu poikien keskuudessa. Nyt hän ei saa enää ihailua osakseen, vain pelkkiä moitteita. Kunnes hän ja  Peter Van Daan lähentyvät.

Toki sarjakuvassa kerrotaan myös siitä ikävimmästä aiheesta, eli sodasta. Lisäksi lukija saa olla läsnä Annen pelkojen kanssa, ja myös muun ahdistuksen, jota aiheuttaa sodan ja piileskelyn lisäksi hänen asuinkumppaninsa. Suurin ahdistus Annelle on se, kun häneltä kielletään Peterin seurassa oleminen juuri, kun he ovat löytäneet toisensa.

David Polonsky on kuvittanut ja Ari Folman sovittanut hienosti Anne Frankin tarinan sarjakuvaksi. Itseäni hieman väsytti sarjakuvan seassa olevat pitkät tekstinpätkät, jotka toisaalta ovat hyvin perusteltuja, Annen tunnoista kertovia päiväkirjan sivuja. Tuntuu vain, että kun on sarjakuvasta kyse, en jaksaisi lukea sen lomassa pitkiä tekstejä. Polonskyn piirrosjälki on minun mieleeni selkeää ja mukavaa katsella.

Jos sinulla on vielä joululahjat hankkimatta, suosittelen tätä vaikuttavista tarinoista kiinnostuneen nuoren (13+) lahjapakettiin.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Bibbidi Bobbidi Book

Kirjojen keskellä

Lisään tämän Popsugar-lukuhaasteen kohtaan:

14. A retelling of a classic

Sontaa: Ulla Donner

Sontaa: Ulla Donner. Suomentanut Sinna Virtanen. S&S 2019.

 

Ruotsinkielinen alkuteos: Skiten

"Kapitalismista, perunatuotteista ja vapaudesta 

Kaikki ovat ilmastovegaaneja, intersektionaalisia feministejä, poliittisesti valveutuneita aktivisteja, ja tekevät työtä asioiden parissa, joihin todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa?

Mainostoimistossa käydään yt-neuvotteluja ja after workissa puretaan tuntoja. Dream Hackers Disruption Agencyn työkaverukset puhuvat keskenään siitä, miten paljon vapautta heillä oikeastaan on. Ovatko he itse valinneet työnsä ja elämäntapansa? Voivatko he edes vaikuttaa siihen, miltä oma elämä tulevaisuudessa näyttää?

Töissä on käynnissä uuden perunapohjaisen makkaran lanseeraus. Innovatiivisen lihankorvikkeen ongelmana vain on, että perunassa ei ole juurikaan proteiinia. Ratkaisu löytyy, mutta siinä piilee omat vaaransa.

Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja halusta vetää itsensä alas vessanpöntöstä." (S&S)

Oma arvio:

Luin aiemmin Sarjakuvametro-haasteen hengessä Ulla Donnerin aiemman sarjakuvateoksen Spleenish (S&S 2017), jossa on vahvoina teemoina yhteiskunnalliset epäkohdat, ja päähenkilön itsesäälissä rypeminen, melankolia ja lievä masennustila. Pidin kovasti hänen kantaaottavasta tyylistään ja persoonallisesta piirrosjäljestään. Niinpä kiinnostui heti tästä uutukaisesta sarjakuvasta Sontaa, jonka harmoninen pinkki-harmaa kansi on jotain muuta kuin kirjan sisältö.

Kirjan keskiössä on Dream Hackers Disruption Agency -niminen mainostoimiston työntekijät, jotka ovat suunnittelemassa uuden lihankorviketuotteen, perunasta kehitellyn makkaran eli Pekkaran mainoskampanjaa. Mainostoimiston pomo on oikea karikatyyri: yli-innokas, lääppiväinen, outoja metaforia käyttävä kouhottaja. Kun mainostoimiston työntekijöille selviää, että heidät ehkä tullaan irtisanomaan kampanjan jälkeen, päättävät he porukalla lähteä afterworkille. Baarissa he tapaavat luovaa kirjoittamistyötä tekevän tuttavansa, jota he yhtä aikaa ihailevat ja paheksuvat. 

Yhdessä tuopposten ääressä jutellaan Pekkarasta ja sen järjettömyydestä (eihän perunassa ole proteiinia!), entisistä suhteistaan, seksismistä, samalla kun coloradonkuoriaiset valtaavat pikku hiljaa kaupunkia. Pekkaran kehittäneet ihmiset ovat näet ratkaisseet tuotteensa protskuongelman lisäämällä siihen murskattuja kuoriaisia. Homma meinaa levitä käsiin.

Tarinan lomassa käydään läpi monia mielenkiintoisia ilmiöitä. Yllä olevassa kohtauksessa Dream Hackersin miespuolinen työntekijä on hämmentänyt naiskollegaansa puristelemalla tätä ratikassa takapuolesta, ihan vaivihkaa. Naisen reaktio on hämmennys, ihmettely ja sitten viha. Reaktio tulee vasta tapahtuneen jälkeen, ja siitä huokuu syyllisyys siitä, olisiko hänen pitänyt tehdä jotain asialle. Lisäksi baarikeskusteluissa yksi työntekijöistä kertoo aiemmasta suhteestaan narsistisen miehen kanssa. Baarissa jutellaan myös työstä, vapaudesta ja omista valinnoista.

Sontaa on yhtä aikaa vakava, hauska, ahdistava ja ehdottomasti ajatuksia herättävä sarjakuvateos. Ulla Donnerin kynänjälki on persoonallista ja helppoa seurattavaa tällaiselle sarjakuvanoviisille. Sarjakuvan aiheet ovat ajankohtaisia, kuten se, miten erilaisia vaihtoehtoja lihansyönnille on jatkuvasti kehitteillä - ovatko lihattomat tuotteetkaan aina niin eettisiä ja terveellisiä? Missä menee se raja, kun huomaa parisuhteen olevan kaikkea muuta kuin terve? Mihin kaikkeen työntekijöiden tulee työssään taipua?

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa ja nettijulkaisuissa:

Kulttuuritoimitus (Riikka Oksanen)

Kohtisuora

Älä ota sitä niin vakavasti 

Oksan hyllyltä

Samantyylistä luettavaa:

Spleenish: Ulla Donner

Manga tutuksi

Koska mangasarjakuvat ovat olleet minulle hyvin vierasta maaperää, päätin viime vuoden lopulla paikata tämän aukon. Otin luettavakseni ensin Io Sakisakan 13-osaisen (josta 10 osaa vasta suomennettu) sarjan Aoha Ride, johon sitten koukutuin ja rakastuin todella syvästi. Niin syvästi, että minun piti tilata kymmenes osa itselleni, kun sitä ei vielä kirjaston kokoelmissa ollut, ja mieheni tilasi sarjasta tehdyn anime-elokuvan. Aoha Riden innoittamana päätin kokeilla muitakin shōjo-mangalajin kirjoja -  vaihtelevalla menestyksellä.

Jos ihmettelet, mikä ihmeen shōjo, niin Wikipediassa kyseinen laji määritellään näin:

"Shōjo (jap. 少女, ”tyttö”, "tyttöjen") on mangan, animen ja muun japanilaisen populaarikulttuurin noin 10–17-vuotiaat tytöt käsittävä kohderyhmä.

Shōjon piirteitä ovat muun muassa liioitellut tunnereaktiot, lapsekkaat ja kauniit piirteet kuten suuret silmät, paksut hiukset ja hoikat tyttöhahmot, yksityiskohtaiset ja tyylikkäät vaatteet ja romanttisen kiinnostuksen kohteena söpöt nuoret pojat. Tyylissä korostuu suloisuus ja nuorekkuus" 

Aoha Ride (osat 1-10/13): Io Sakisaka. Ivrea 2016-2018 

Aoha Riden (japaniksi Ao Haru Ride, englannissa Blue Spring Ride) päähenkilönä on Futaba Yoshioba niminen tyttö, joka on sarjan alussa, yläkoulua aloittavana hyvin epävarma ja arka, eikä oikein osaa olla poikien kanssa. Yhteisessä rosvo-ja-poliisi-leikissä Yoshioba kuitenkin ihastuu mukavaan Kou Tanaka -nimiseen poikaan, jonka kanssa he löytävät yhteisen piilon, pitävät myöhemmin sadetta saman katoksen alla ja sopivat puolihuolimattomat treffit kesäfestivaaleille. Jostain syystä Tanaka ei kuitenkaan saavu koskaan paikalle, ja uuden lukukauden alkaessa koko poikaa ei enää ole samassa koulussa. Futaba ei saa poikaa mielestään.

 

Lukion aloittaa nyt uudenlainen Futaba: hän on tieten tahtoen räväkämpi, äänekkäämpi ja hengailee suosittujen (ja ilkeiden) tyttöjen kanssa. He systemaattisesti kiusaavat nättiä, mutta ujostelevaa Yuuri Makitaa, joka saa söpöstelyllään poikien huomion. Futaba kuitenkin kyseenalaistaa tämän ja yrittää tehdä tuttavuutta Yuurin kanssa, mikä tietenkin närkästyttää tyttölaumaa. Futaban mielestä edistyneiden luokalle tullut uusi poika vaikuttaa kumman tutulta, samoin kuin uusi opettaja Tanaka, jolla sattuu olemaan sama sukunimi kuin hänen ensirakkaudellaan. Vai onko se sattumaa? Käy ilmi, että uusi poika on kuin onkin Futaban ensirakkaus Kou, mutta hänen sukunimensä on vaihtunut muuton jälkeen Mabuchiksi. Mitä on tapahtunut sillä aikaa, ja miksi 16-vuotias Kou vaikuttaa nyt paljon ilkeämmältä kuin nuorempana. Hänen ja Futaban välillä kuitenkin on selvää kipinää, vaikka mangahenkiseen tapaan tyttö ei tietenkään tunnista näitä ihastuksen merkkejä, vaikka joku vääntäisi ne rautalangasta.

Vaikka sarjan tapahtumat pyörivät Futaban ja Mabuchin romanttisen juonikuvion ympärillä, tämän sarjan vahvuuksia on sen monipuoliset henkilöhahmot ja teemat, sekä henkilöhahmojen kypsyminen tarinan edetessä. Yuuri näyttää muille muitakin kuin söpösteleviä puoliaan ja kokee pakkien saamisen ensi-ihastukseltaan, Futaba löytää rohkeuden itsestään irrottautua laumasieluisista kavereistaan ja nousta mukaan rakentamaan luokan yhteishenkeä, ylimielisenä tunnettu Murao paljastaa heikon kohtansa, joutuu kokemaan hylätyksi tulemisen tunteen ja kasvaa yhteistyöhenkisemmäksi ja mukavammaksi tytöksi. Mabuchi kärsii hiljaa äitinsä menettämisen traumasta ja kantaa vastuuta ystävästään, joka on myös menettänyt äitinsä. Mabuchi huomaa liian myöhään, että tykkää Futabasta ihan liikaa, mutta sössii mahdollisuutensa. Poika menettää Futaban mukavalle ja vaatimattomalle, mutta suorapuheiselle pojalle nimeltä Touma Kikuchi. Futaba kuitenkin haikailee lapsuudenrakkautensa perään, mutta toisaalta viihtyy Touman kanssa, koska tämä on niin ystävällinen. Futaballa ja Koulla on tietenkin ajan kuluessa monta söpöä lähentymistä, jotka syystä tai toisesta keskeytyvät. 

Muutamasta asiasta en sarjassa pidä: Mabuchi saattaa välillä läppäistä vähättelevästi Futabaa otsalle, kun tämä alkaa itkemään. Ihmettelen muutenkin, kuuluuko läpsiminen jotenkin olennaisena osana manga-kulttuuria, sillä sitä on muissakin mangoissa? Kuuluuko se japanilaiseen kulttuuriin? Yhdessä osassa Mabuchi myös vihjailee Futaballe, mitä kaikkea pojat voivat hänelle tehdä, kun hän on niin sinisilmäinen, painaen samalla tytön maahan alleen. Raiskauksella pelottelu näyttää olevan mangan yksi ominaisuus, josta en pidä millään muotoa.

Arvosanani koko sarjalle 5-
Rakastunut robottiin (osat 1-2/2): Kayoru. Ivrea 2016

Tämä kaksiosainen sarja kertoo tytön ja androidin ystävyydestä - ja yksipuolisesta rakkaudesta. Mariko löytää roskalavalta epäkuntoon joutuneen robotin, jonka hän pelastaa ja joutuu (tai pääsee) näin ollen Koutan emännäksi. Hän vie Koutan kotiinsa. Androidista tulee tytön henkivartija, mutta myös ystävä. Kun Mariko huomaa rakastuneensa Koutaan, hänen sydämensä särkyy, sillä Kouta ei voi tuntea rakkautta. Vai voiko sittenkin?

Rakastunut robottiin on ihan viihdyttävä, hauska ja romanttinen kaksiosainen manga.

Arvosanani molemmille 3,5

Kuinkaa susi kesytetään (osa 1/1): Nana Shiiba. Ivrea 2014

Kuinka susi kesytetään on kerrassaan omituinen ja sekava, mutta parhaimpina hetkinään ihan söpö manga. Meguri Fugazawan vanhemmat joutuvat matkustamaan muualle, minkä takia tyttö majoitetaan siksi aikaa heidän tuttavaperheen luokse. Perheeseen kuuluu kaksi tosi söpöä poikaa, 17-vuotias Hiyuu ja 15-vuotias Hakuto. Kaikki olisi muuten täydellistä, mutta nämä pojat osoittautuvat täydelliksiksi mulkeroiksi, jotka haluavat savustaa tytön pois kodistaan - miksi ihmeessä, sitä ei kukaan tiedä. He nöyryyttävät, läpsivät, ilkkuvat Meguria, joka tekee kaikkensa sopeutuakseen perheeseen. Kaikesta huolimatta hän ja Hakuto huomaavat ihastuneensa toisiinsa, ja Hiyuukin alkaa vilkuilla tyttöä sillä silmällä.

Tarinassa ei ole oikein päätä eikä häntää. Hiyuu ei kaihda keinoja, joten hän on valmis uhraamaan tytön jopa poikaporukan raiskattavaksi, jolloin onneksi Hakuto tulee hätiin ja pelastaa tytön. Soppaa sekoittaa naapurintyttö Erika Muroi, joka on seurustellut aiemmin Hiyuun kanssa. Hiyuu pakottaa Megurin näyttelemään tämän tyttöystävää, ja Hakutoa tämä tietenkin kiusaa kovasti. Erika haluaa Hiyuun epätoivoisesti takaisin, joten meinaa jopa tarjota Megurin parille tutulle pojalle raiskattavaksi. Toisaalta Megurin ja Hakuton etenevä romanssi on suloista, vaikka alkuasetelma onkin hiukan omituinen. 

Arvosanani 2,5

Love celeb (osa 1/7): Mayu Shinjo. Ivrea 2009

Kadun syvästi sitä päivää, että luin tämän Love Celeb -sarjan ensimmäisen osan. Ihmettelen kovasti, miksi tällaista sontaa on tehty nuorille? Sarjan aloitusosa on ainakin täysin moraaliton, ja mitä olen kuullut ja lukenut arvioita, sarja ei jatku sen paremmin.

Kirjan pääosassa on siis 16-vuotias Kirara Nakazono, joka haluaisi kuuluisaksi näyttelijäksi. Hänen managerinsa Hanamakin metodit ovat vain vähintäänkin kyseenalaiset - hän jankuttaa jatkuvasti, että tytön neitsyydestä on päästävä eroon, yrittää päästä tämän pöksyihin ja järjestää sitten tytön koe-esiintymiseen erittäin vaikutusvaltaisen Ginin luo, joka on tottunut käyttämään naisia leluinaan. Hän uhkaa ja lupaa viedä Kiraran neitsyyden, eikä tyttö oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Toisaalta hopeatukkainen prinssi kiehtoo häntä, mutta myös pelottaa. Pitääkö hänen maata miehen kanssa päästäkseen julkkikseksi? Samalla managerikin vihjailee tytölle törkeyksiä, jos mätkimiseltään joutaa.

En suosittele tätä koskaan, missään ja ikinä kenellekään.

Arvosanani 1

Bloody kiss (osa 1/1): Rina Yagami. Ivrea 2014

Bloody Kiss pitää sisällään kolme urbaania fantasiatarinaa, jotka ovat ihan mukiinmenevää luettavaa.

Ensimmäisessä tarinassa Bloody Kiss Wakaba-niminen tyttö muistelee ensirakkauttaan, kun hän kohtaa hyvin tutun oloisen pojan itkemässä ruusutarhassa. Voiko vampyyrin kanssa rakastua?

Toisessa tarinassa Bloody honey tytöllä on salaisuus: hänen luokkakaverinsa on vampyyri, jolle hän aina maanantaisin luovuttaa vertaan. Mutta mitä jos tyttö haluaa olla enemmänkin kuin pelkkä ravinnonlähde?

Un chocoholic on tarina koulun suosituimmasta pojasta, joka pyytää tyttöä näyttelemään hänen tyttöystäväänsä , jotta lukuisat ihailijat eivät hukuttaisi poikaa ystävänpäiväsuklaisiin. Lopulta tunteet alkavat kuitenkin vaikuttaa melko aidoilta. 

Arvosana 4-



Twiitataan, rakkaani (osa 1/1): Mio Mamura. Ivrea 2013 

 Nimensä mukaisesti tässä mangassa sosiaalinen media on hyvin edustettuna.Ensimmäisessä tarinassa Reona on ihastunut Tokuda Masakiin, joka on rasittavan Mori-nimisen pojan paras kaveri. Tyttö luulee twiittailevansa ihastuksensa kanssa, mutta onkohan näin? Tytöt kinastelevat joka ikinen päivä kertoo siitä, kun ystävyksillä on sama ihastus. Myrtyneisyyteni ja suloisuutesi on tarina mustasukkaisuudesta. Kunnes suklaa sulaa saa tapahtumapaikaksi leipomon, jossa omistajan poika kätkee ihastuksensa tyttöön kiusoittelulla. Huomenna rakastun sinuun päättää sarjakuvan kertomalla Hibiki-nimisen naistenmiehen tarinan. Onko naissankarin sydän kuitenkin sulamassa yhdelle tietylle tytölle? 

Arvosana tälle 3,5

Mangaähky on nyt vähäksi aikaa saavutettu. Aoho Ride -sarjan luen loppuun, kunhan loput osat ilmestyvät. Muuten taidan nyt vähäksi aikaa jättää aiheen ja kokeilla taas jotain muuta.