Ankin kirjablogi

"Siiri hymyili arvoituksellisen tyytyväisenä. "Mikä on ihminen?" Suoristauduin tuohtuneena. Siiri jatkoi: "Jos joku sanoo olevansa ihminen, eikö hän silloin ole ihminen? Mikä muu hän olisi? Koirako?" "Ei sitä voi olla jotakin vain sanomalla olevansa jotakin..." "Millä muulla tavalla voi olla jotakin kuin sanomalla olevansa jotakin?" Siiri hymyili. "Minä olen biseksuaali ja minä olen pakana. Mitä sinä olet?"" Jenny Kangasvuon esikoinen Sudenverta (Teos 2012) on kirjasyksyni yllättäjä. En ollut aiemmin edes kuullut tällaisesta kirjasta ja otin sen uteliaana tutkittavaksi kirjaston uutuushyllystä. Olin aika skeptinen ihmissusi-teeman suhteen, mutta kun kirja oli aikuisten puolella, aloin lukea.      Onneksi luin! Sudenveri on erilainen ja raikas sukusaaga. Joukko ihmisiä on sekä susia että ihmisiä, ja he voivat muuttaa hahmoaan aina halutessaan. Heidän keskuuteensa syntyy kuitenkin säännöllisesti niitä, jotka ovat puol...

Sininen linna on voimauttava ja ihana tarina 29-vuotiaasta naisesta, joka järkyttävän diagnoosin kuultuaan päättää vapautua kahlitsevasta pelostaan kaikkea ja erityisesti sukulaisiaan kohtaan. Arasta ja värittömästä vanhastapiiasta sukeutuu mielenkiintoinen ja huumorintajuinen nuori nainen, joka ei pelkää edes rakastamansa miehen kosimista.    Reeta Karoliina pohtii blogissaan henkilökohtaisuutta ja myöntää, ettei voisi kirjoittaa kuten Timo Hännikäinen Ilman -kirjassaan. Itse olen mielestäni näissä blogiteksteissä pitänyt henkilökohtaiset kokemukseni yksityisinä, mutta ehkä tämän kirjan kohdalla voisin vähän raottaa jotain. Kuten esittelyssä kirjoitin, Sinisen linnan päähenkilö Valancy on aluksi arka ja suurin piirtein kaikkea pelkäävä. Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran viime keväänä, ja kuinka hyvin tunnistinkaan itseni! Tai melkein entisen itseni... Olen aina ollut hyvin ujo ja minulla on ollut vaikeuksia saada ääneni kuuluviin aina (on itse asiassa toisinaan vielä...

Joskus, kun tuuri käy, sattuu eteen sellainen kirja, johon rakastuu ja jonka maailmaan haluaa uppoutua ikiajoiksi. Dinan kirja on minun kohdallani semmoinen. Yleensä välttelen takakansitekstien laittoa, mutta tämä pätkä jonka laitan ei varsinaisesti olekaan sellainen. En oikein tiedä, että mistä se on, tähän se oli viimeiselle lehdelle liimattu (kyseessä on siis kirjaston kirja). Mutta tämä summaa kaiken niin upeasti, paljon paremmin mitä itse osaan sanoa, joten käytetään nyt tätä: "Dina tulee kuusivuotiaana vahingossa aiheuttaneeksi äitinsä kuoleman. Isä ei enää siedä nähdä häntä ja yksinäinen tyttö kehittää omat tapansa selviytyä. Hän seurustelee kuolleen äitinsä kanssa, muiden ihmisten tunteet eivät häntä juuri liikuta. Kun Dina kuusitoistavuotiaana naitetaan paljon itseään vanhemmalle kestikievarin isännälle, hän on yhtä aikaa oikukas lapsi, kiihkeä nuori nainen ja jääkylmä paholainen. Onni kestää aikansa, mutta kun Jacob väsähtää ja etsii rauhaa viileämmästä sylistä, Di...

Voi miten mahtava kirja! Lyhyt, ytimekäs muttei sisällötön. Kaikkia niitä asioita, joita olen ruvennut pohtimaan. Sain tietää Despentesistä jonkin blogin kautta, olisiko ollut Hreathemuksen. Ainakin hänellä on arvio tästä kirjasta. Ja niin luin läpi kaikki suomenkieliset jutut netistä ja lopulta lainasin Kauniita asioita (joka on ihan alussa) ja varasin tämän King Kong-tytön sekä Pane mua:n. Despentes on Ranskan kolmannen aallon feministi eikä ujostele kirjoittaesaan asioista, jotka häntä vituttavat. Hän on kirjoittanut King Kongin kirjakielellä, mutta sekoittaa mukaan tarvittaessa alatyylisempiäkin sanoja. On turha väittää, etteikö hän tietäisi mistä on puhumassa käsitellessään tulenarkoja aiheita kuten prostituutio ja raiskaus. Hän on joutunut joukkoraiskatuksi ja hän on ollut prostitutoitu - ihan omasta vapaasta tahdostaan näin sivumennen. Despentes tuo esiin asiat, joista ei puhuta, vaikka jokainen tietää niiden olemassaolosta. Kuten sen, että vaikka naisten asema on parantun...