Ankin kirjablogi

 "mutta entä jos on queer ja onnellinen? entä jos on sairas ja silti onnellinen? kuka oikeastaan saa määrittää onnellisuuden koostumuksen? entä millainen olisi asetelma, josta tunnistaisin itseni ja kaltaiseni, sellainen missä näkyisi koko ihmisyyden kirjo?" J. S. Meresmaan säeromaanitrilogian viimeinen osa on Kerberos (Myllylahti 2022). Näkökulma on masennuksesta kärsivän Tuukan. Tuukka fundeeraa elämäänsä ja ikävöi kuollutta äitiään sekä ulkomaille muuttanutta isäänsä. Onneksi kuitenkin heillä on Iinan ja Saran kanssa oma polyamorinen perhe. Realismin kannalta minusta nuoret olivat tässä osassa liiankin järkeviä siihen nähden, että ihan jokainen ei ollut edes täysi-ikäinen. Varmasti nykynuoret tai ainakin osa heistä on tiedostavampia kuin vaikkapa minunkaan aikanani oltiin, mutta aivan uskottavana en tätä osaa kokenut. Ei tämä kirja sinänsä huono ollut, Tuukkaan oli tosi helppo samastua ihmisenä ja kiva kun tässä oli sivuasiana metallibändi.   Helmet-haaste 2023: kohda...

 "Ja siellä varjossa, muiden näkymättömissä, kuvan ulkopuolella, kiiluu silmiä, tunteita, kauhuja joille ei ole sanoja." J. S. Meresmaan säeromaani Khimaira (Myllylahti 2021) on jatko-osa Dodolle . Tällä kertaa äänessä on Sara. Sara, Iina ja Tuukka muodostavat tiiviin piirin. Iina seurustelee sekä Tuukan että Saran kanssa, Sara ja Tuukka ovat toistensa eksiä. Epätavallinen kuvio, mutta toimiva. Saralla kuitenkin on monta salaisuutta, jotka hän kätkee sisimpäänsä. Jo Dodossa oli viitteitä siitä, että Saran rikkaat vanhemmat ovat etäisiä ja tässä osassa siihen syvennytään tarkemmin. Saran ääni on omanlaisensa, säkeet ovat usein soinnullisia. Epätavallista nykyaikana, mutta Sara on alun perin venäläinen ja venäjässä loppusoinnut ovat kaikki kaikessa. Ei noloa niin kuin suomen kielessä. Sara rakastaa runoja, erityisesti Anna Ahmatovan. Kirjassa on viittaus Ahmatovan koottuihin runoihin, mikä oli hauska sattuma, sillä olen itsekin lukenut kokoelman Ahmatovan runoja. Kirjassa te...

J. S. Meresmaa on kirjoittanut hyvin ajassa kiinni olevan nuortenkirjan Dodo (Myllylahti 2020). Kyseessä on säeromaani, joita ei olekaan tullut vielä monta luettua. Muotonsa vuoksi kirja oli nopea lukea. Luin sen itse asiassa yhdeltä istumalta! Koin tämän lukutavan olevan hyvä, vaikka varmasti kirjaan olisi ollut myös helppo hypätä takaisin. Kirjan päähenkilö on Iina. Mielenkiintoista on, että Iinan nimi tulee ilmi vasta myöhemmin kirjassa. Pitkään arvuuttelin, onko päähenkilö tyttö vai poika (vai jopa jotain siltä väliltä). Tyttö hän kuitenkin on, ja hirveän rakastunut Tuukkaan. Tuukalla vain on vakava ongelma: hän on pahasti masentunut. Iina on huolissaan poikaystävästään. "Mä tiedän, se pelkää, että lääkärissä ne määrää sille jotain pillereitä. Se pelkää, että se ottais ne pillerit vastaan. Ja se pelkää, että se ottais niitä liikaa. Niin sen äiti teki." Taidokkaasti muutamalla virkkeellä on saatu kerrottua itsetuhosta ja ylisukupolvisista mielenterveysongelmista! Tuukan t...