Ankin kirjablogi

 "Naisvihalla oli vankat juuret antiikin kulttuureissa. Kreikkalainen ja roomalainen näytelmä ja runo suorastaan elävät ruoskimalla ja pilkkaamalla naista. Kukaan ei säästy: portto on aina ahne, vaimo on aina äksy. Vaimon ja avioliiton ivaaminen oli huvinäytelmien pysyvä teema. Sen on täytynyt saavuttaa huomattavaa vastakaikua katsojissa, sillä antiikin aikana ei tehty taidetta taiteen vuoksi vaan yleisölle." Kaari Utrion suurteos Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia (Tammi 1984) kertoo alaotsikkonsa mukaisesti lapsen ja naisen historiasta. Syvään juurtunut naisviha ja naisten halveksunta siivittävät historian havinaa. Naisvihassa kunnostautuivat erityisesti kirkonmiehet. Kristinuskon leviäminen Euroopassa tarkoitti naiselle yhä tukalampia oloja. Opin paljon uutta tästä kirjasta. Esimerkiksi sen, miten järkyttävällä tavalla myös lapsia kohdeltiin. Heitä saatettiin tappaa keskiajalla noin vain, sillä nälkä ja köyhyys ei sallinut enempää syöviä suita. Juuri köyhy...

"Herman Winholtin hahmo vainosi Vendela Dalhusia silloinkin, kun hän käpertyi ritari Hartmanin suojaisaan syliin. Vendela oli vuosien aikana yrittänyt ratkaista Herman Winholtin arvoitusta. Oliko Herman Winholtin pahuus Vendela Dalhusin, huonon vaimon, syytä? Mutta Herman Winholt oli tehnyt kauheita tekoja jo ennen kuin tunsi Vendelan. Hän oli itse hakeutunut merirosvoksi Arnick Dalhusin palvelukseen, vaikka olisi voinut menestyä kunniallisena palkkasoturina maassa, jossa miekalle oli aina työtä." Kaari Utrion kirja Vendela (Otava 1989/Suomalainen kirjakerho) kertoo kainosta neidosta, joka on jalosukuinen mutta köyhä. Vendela Dalhus on tätinsä opilla valmis parantaja, ja hänet aiotaan naittaa vanhalle Göbelinus Holstille, Turun porvarille. Se on Vendelalle suuri tilaisuus, sillä hänellä ei ole myötäjäisiä. Käy kuitenkin niin, että Holst yrittää maata Vendelan jo ennen häitä ja Vendela kumauttaa hänet tajuttomaksi. Ei Vendela muutenkaan rakasta miestä, hänen sydämensä on vieny...

Huomasin tämän kirjan parissa blogissa ja kiinnostuin. Enkä (taaskaan) pettynyt! Kirja on kokoelma Utrion eri lehdissä julkaisemia kolumneja. Tekstit on jaettu aihepiireittäin. Niissä käsitellään eri asioita, mm. käytöstapoja, elämän ilmiöitä, taidetta ja perhettä. Vanhimmat kolumneista ovat 80-luvulta, uusimmat vain muutaman vuoden vanhoja. Oikein mukava kirja! Utriolla todella on sana hallussa ja kolumneja lukiessa sai välillä hihitellä ääneen. Tekstit ovat sattuvia ja mielenkiintoisia. Hieno tapa tutustua kolmeen viime vuosikymmeneen! Kahdeksankymmentäluvulla Utrio on tuonut esiin ajatuksiaan isyydestä ja miksi isät eivät jää kotiin hoitamaan lapsia. Tilanne on nykyisin onneksi parempaan päin. Ikävä kyllä on sellaistakin, joka vielä on ajankohtaista. Suosittelen lämpimästi kaikille! Kolumnit antavat ajattelemisen aihetta taatusti jokaiselle.