Ankin kirjablogi

 "Kaikki olemme olleet tilanteessa, jossa täytyy valita. Oma etu tai toisen etu. Koko ihmiskunta tuntuu kysyvän, miltä minusta nyt tuntuu.      Koko olemisemme eettinen pohja nousee kuitenkin täysin toisesta kysymyksestä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Se on kysymys, jonka pohjalta voimme luoda uuden tulevaisuuden." Hannu-Pekka Björkmanin uusin teos Metsä ei kuule neuvojani (Kirjapaja 2022) on kokoelma hänen kolumneistaan Eeva-lehdessä vuosina 2014-2022. Hän pysähtyy välillä tuokiokuviin, välillä taas jonkinlaisiin ilmiöihin. Kaiken taustalla on kuitenkin tarve ymmärtää merkityksiä. Kolumnikokoelma oli kohdallani kuin helmiä sioille. Olen aina pitänyt Björkmanin kirkkaasta ajattelusta, mutta en osannut pysähtyä tekstien äärelle. Olen nopea lukija luonnostani, mutta nyt olisi tarvittu hidastamista. Monta kertaa huomasin ajattelevani aivan muita asioita kuin luettavaa tekstiä. Se on sikäli ironista, koska Björkmanin tekstit liikkuvat nimenomaan suurissa linjoissa ja ikiaik...

 "Kun olin tuore äiti ja jaksoin vielä lukea vauvanhoito-oppaita, ahdistuin kun niissä käskettiin katsomaan vauvaa silmiin samalla, kun antaa pulloa, katsekontakti nimittäin edistää äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Mutta olin yleensä niin väsynyt tuttelia juottaessani, että pidin silmiä kiinni ja yritin ottaa samalla pienet torkut. Tämä tulee olemaan se syy, miksi pojastani kehkeytyy myöhemmin huumediileri." Anna-Leena Härkösen kirja Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava 2012) on kokoelma kolumneja vuosilta 2003-2011. Niissä Härkönen kirjoittaa pieniä arjen huomioita nasevalla ja humoristisella tyylillään. Olen lukenut näitä kokoelmia kaksi aiemmin , ja aina ne kyllä viihdyttävät. Näiden tämän kirjan kolumnien aikaan Härkösen poika oli vielä pieni, ja siitäkös riitti kolumnien aiheita. Lasten suusta kuulee totuuden, kuten sanotaan. Voisin kuvitella, että nämä kirjoitukset voivat olla lohdullisia ruuhkavuosia eläville vanhemmille. "Sain kerran kotiini mikrotuki...

 "Mikä vapauden tunne tulee, kun päättää ettei jonotakaan tuntitolkulla Pietarinkirkkoon vaan painuu jätskille." Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelma Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia (Otava 2018) on odotetusti viihdyttävä. Härkönen osaa sanoittaa nasevasti ennen kaikkea arjen ilmiöitä ja ajatuksia, jotka enemmän tai vähemmän hävettävät. Joissain kolumneissa oltiin yllättävän syvissäkin vesissä. Naishirviöissä Härkönen kirjoittaa naisista, jotka edesauttivat kansanmurhia natsi-Saksassa, Kohteliaisuus taas pohtii sitä, miksi naisten on vaikea olla lamaantumatta seksuaalisen häirinnän tapahtuessa heille.  Suurin osa kolumneista on kuitenkin verrattain hupaisia. Härkönen kertoo peittelemättä tavarahimoistaan ja ikääntymisestään. Usein hänen poikansa tokaisut ovat kolumnien hauskinta antia. Kun Härkönen oli tiedustellut pojaltaan, mitä tämä tykkää Häräntappoaseesta , oli poika todennut että "Kaipa se tästä paranee" . Loppuun hän ei ollut koskaan päässyt. Juuri...

  "Kerran olin unohtanut lukita invavessan oven (tiedetään, enhän minä ole invalidi) ja ovi kiskaistiin auki. Pelästyimme molemmat, sekä minä että sisään tunkeutuja, niin paljon että huusimme suoraa huutoa toisiamme silmiin tuijottaen. Tunkeutuja paiskasi oven kiinni." Kirjoitukset ovat ilmestyneet Apu-lehdessä vuosina 2018-2020. Otava 2021. Anna-Leena Härkönen ei ehkä tee maailmoja mullistavaa kirjallisuutta, mutta hänen teksteihinsä on ihana hypätä aina välillä. Ois niin kiva ja muita kirjoituksia on kokoelma hänen kolumnejaan. Härkönen kirjoittaa nasevasti ja ainakin minua hän hauskuuttaa jutuillaan. Esimerkiksi tuo yllä oleva sitaatissa mainittu tilanne naurattaa kovasti. Tilannehuumori on Härkösen vahva puoli. Liikuttavaa antia on teksti Lakkiaiset, jossa kirjailija pohtii kipuaan poikansa kasvettua aikuiseksi. On aika jättää tietynlaiset jäähyväiset, kun poika lähtee kotoa. Hauska ja oivaltava taas on kirjoitus Puhe ylioppilaalle, jossa on kaikenlaisia elämänohjeita: ...

Huomasin tämän kirjan parissa blogissa ja kiinnostuin. Enkä (taaskaan) pettynyt! Kirja on kokoelma Utrion eri lehdissä julkaisemia kolumneja. Tekstit on jaettu aihepiireittäin. Niissä käsitellään eri asioita, mm. käytöstapoja, elämän ilmiöitä, taidetta ja perhettä. Vanhimmat kolumneista ovat 80-luvulta, uusimmat vain muutaman vuoden vanhoja. Oikein mukava kirja! Utriolla todella on sana hallussa ja kolumneja lukiessa sai välillä hihitellä ääneen. Tekstit ovat sattuvia ja mielenkiintoisia. Hieno tapa tutustua kolmeen viime vuosikymmeneen! Kahdeksankymmentäluvulla Utrio on tuonut esiin ajatuksiaan isyydestä ja miksi isät eivät jää kotiin hoitamaan lapsia. Tilanne on nykyisin onneksi parempaan päin. Ikävä kyllä on sellaistakin, joka vielä on ajankohtaista. Suosittelen lämpimästi kaikille! Kolumnit antavat ajattelemisen aihetta taatusti jokaiselle.