Hellepäivän rahkajäätelö ja vuosipäivä

Mahtavat helteet jatkuvat ja jäätelön kulutus on meillä luvattoman suurta. Olen katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa Nicholas Vahen jäätelömuotteja, joiden tikut etenkin ovat aivan superhienot. Toistaiseksi olen vielä saanut pidettyä itseni tiukkana ja jättänyt muotit kauppaan.

Nuo muotit saivat kuitenkin mielen raksuttamaan ja suunnittelemaan itsetehdystä jäätelöstä jädepuikkoja. Niinpä syntyi idea hellepäivän viilentävästä välipalasta, joka nautitaan puikkomuodossa.

* * * * *

HELLEPÄIVÄN RAHKAJÄÄTELÖPUIKOT

1 prk päärynä-kinuskirahka

1 prk Flora Vanilla

Vaahdota Flora Vanilla. Lisää vaahdon joukkoon päärynä-kinuskirahka ja vatkaa vielä hetki. 

Täytä jäätelömuotit massalla ja siirrä pakastimeen jäätymään. Nautiskele.

* * * * *

Tupperwaren vanhat jäätelömuotit pääsivät taas käyttöön ja jätski maistui kaikille. Pienemmän raatilaisen kommentti oli: "Tää on törKEEN hyvää!". Maustetuissa rahkoissa löytyy valinnanvaraa, joten variaatioita on helppo tehdä ja vielä terveellisemmällä pääsee kun vaihtaa rahkan maustamattomaan versioon ja lisää joukkoon vaikkapa marjoja. Meillä päärynäjäde on yksi tyttöjen lempijäätelöistä ja siksi ei ollut vaikea valita mistä mausta kokeilut meillä aloitetaan. 

Mutta hei, tänään on vuosipäivä, sillä ensimmäinen varsinainen blogitekstini syntyi tasan vuosi sitten. Ihan parasta tässä vuodessa ovat lisääntyneet kommentit. Olen niin kiitollinen ja otettu jokaisesta lukijasta ja etenkin joka ikisestä kommentista! Kommentteja on aivan mahtavaa lukea ja niiden kautta on ollut ihana päästä tutustumaan myös teihin lukijoihin. KIITOS! Olette ihania <3 Yksi syy tähän blogin aloittamiseenhan oli, että kaipaan työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, joissa jaetaan ideoita, herkullisia reseptejä tai ylipäätään ajatuksia. Kiitos kommenttienne, en istu enää yksikseni höpöttämässä tuossa kahvipöydässä :)

Taidanpa siis juhlistaa päivää ja napata itsellenikin yhden rahkajäden ja mennä ulos mummon seuraksi. Sitä olen tässä myös miettinyt, että aika jännää, että moni niistä blogeista, joita itse luen, on viettänyt yksivuotissynttäripäiväänsä ihan lähiaikoina. Mitähän viime vuonna tähän aikaan oikein mahtoi tapahtua, kun se innosti niin monia aloittamaan blogin kirjoittamisen...

Suloista sunnuntai-iltaa! Kannattaa muuten pysyä kuulolla, sillä synttäreiden kunniaksi on tiedossa aivan mahtava arvonta parin viikon sisällä.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Mansikoita, mustikoita

Tänään on ollut koululaisten ensimmäinen virallinen kesälomapäivä ja vihdoinkin aurinko palasi omalta lomaltaan. Ihan mahtavaa.

Innostuimme kuopuksen kanssa kauppareissun päätteeksi lähikaupan ulkopuolella olevalla kojulla ja varasimme välipalalle mansikoita, mustikoita ja herneitäkin. Ulkolaisia kaikki vielä toistaiseksi, mutta ihan hyvin näissäkin oli jo oikeita makuja. Kotimaisia odotellessa...

Lämpimän päivän terassisohvapiknikille teimme vielä oman smoothien: jäisiä mustikoita, banaania, Kuidukasta ja vaniljasoijajuomaa. Vaniljarahka olisi sopinut tuohon juomaan hyvin, mutta sitä meiltä ei löytynyt. Tuo vaniljasoijajuoma tekee smoothiesta jäisten marjojen kanssa oikeinkin pirtelömäistä ja juoma maistuu ainakin meillä myös lapsille.

Pensasmustikoissa olen niin mainoksen uhri. Useammassa blogissa on kirjoiteltu viime aikoina pensasmustikoista ja siitä se tarve tännekin sitten tuli. Ja hyviltähän ne maistuivat, ihanat mutusteltavat. Olenko minä vain helppo, vai tekeekö blogimaailma toisillekin tällaisia pakko-saada-tarpeita? Tästä mustikkatarpeesta en nyt ole kovin pahoillani - se oli ihan positiivinen juttu.

Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Iltapala kun kaapissa ei ole mitään

Iltapala pitäisi tehdä, mutta kaapissa "ei ole mitään". Kauppaan ei millään viitsisi lähteä, joten aivosolut töihin. Onko tuttua jollain muullakin? Välillä kyllä tuntuu, että parhaat ruuat tai ateriat syntyvät juuri näissä tilanteissa.

Muistin nähneeni Tupun tupa -blogissa juustoteeleipästen ohjeen (klik) ja muistan vielä kommentoineenikin, että näihin leipäsiinhän löytyy aina aineksia kaapista. Siispä vain ohje esiin, ainekset sekaisin ja teeleipäset uuniin. Kävipä superhelposti ja taas tuli todistettua itselle, että leipominen ei ole välttämättä aikaa vievää (aloittamisesta uunivalmiisiin leipäsiin meni ehkä noin 20 minuuttia).

Kaveriksi kiisseli perunajauhopaketin kyljessä olevan reseptin mukaan. Tein kiisselin tosiaan muuten reseptin mukaan, mutta tapanani on lisätä jäiset marjat vasta valmiiseen kiisseliin. Näin ne jäähdyttävät kiisselin samalla ja herkuttelemaan päästään nopeammin.

Nyt on olo kuin paremmallakin kodinhengettärellä. Kotona tuoksuvat tuoreet leivonnaiset ja vatsat ovat täynnä. Jopa nuhanenä, jolle ruoka ei ole tänään oikein maistunut totesi, että mä taisin nyt syödä aika hyvin. Hetki vielä ja sen jälkeen tuonne sateeseen parantamaan maailmaa ystävän kanssa lenkkeillen.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinullekin!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Vispipuuroretroilua

Kun olin pieni... Tietääkö olevansa keski-ikäinen kun aloittaa tarinansa noin? Ehkä, mutta aloitan silti. Eli siis: kun olin pieni, teki äitimme usein välipalaksi vispipuuroa. Se oli yksi lempivälipaloistani, enkä muista että se olisi koskaan kyllästyttänyt.

Vispipuuro kuuluu helposti unohdettujen välipalojen listalle. Se ei kuitenkaan ansaitsisi olla tuolla listalla. Sen verran hyvin se maistuu koko sakille. Eilen meillä kuitenkin retroiltiin ja tein välipalaksi vaaleanpunaista, kuohkeaa unelmaa.

Tein puuron mannasuurimopurkin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Sen verran ohjetta piti kuitenkin  muuttaa, että oikaisin hieman ja käytin nesteenä äidin tekemien viinimarja- ja kriikunamehujen sekoitusta vedellä laimennettuna. Mannasuurimoina käytin Nallen tummia suurimoita, joista tehty puuro uppoaa meillä aivan yhtä hyvin kuin vaaleistakin tehty, mutta on vain runsaskuituisempaa. Vinkkinä muuten, että jos vispipuurosta tulee liian tuhdin makuista, voi joukkoon vatkata haluamansa määrän vispautuvaa vanilliinikastiketta (esim. Flora Vanilla) puuron vatkaamisen loppupuolella. Se pehmentää makua mukavasti.

Koko satsi meni ja kulho tuli kaavittua melkein niin puhtaaksi, ettei sitä olisi tarvinnut laittaa astianpesukoneeseen. Olisikohan aihetta muistaa tämä välipalavaihtoehto hieman paremmin, eikä pitää näin pitkää taukoa kuin tällä kertaa...

Mukavaa päivää!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Banaania pakkaseen

Oletko koskaan testannut banaanin pakastamista? Ihan huippujuttu. Itselleni ei ollut tullut mieleenikään pakastaa banaania, kunnes jostain luin, ettei banaani laita sitä ollenkaan pahakseen.

Ainakin meillä banaanin kulutus on hieman kausittaista. Välillä niitä syödään useinkin, mutta valitettavan usein osa tertun banaaneista pääsee mustumaankin niin paljon, ettei niitä tee enää mieli syödä. Vaan eipä pääse enää. Pilkon banaaneita jäätelörasiaan ja sieltä niitä on helppo ottaa aina tarpeen mukaan käyttöön.

Jäiset banaanit ovat aivan loistavia smoothiessa. Ne tekevät smoothiesta ihanan kylmää, pirtelömäistä, ja antavat mukavasti makeutta. Tänään tein itselleni pikaisen välipalasmoothien ja laitoin siihen jäisen banaanin lisäksi jäisiä viinimarjoja, vaniljarahkaa, maitoa ja Kuidukasta. Niin hyvää.

Olen kuullut myös, että jäisestä banaanista voi valmistaa tehosekoittimella soseuttamalla "jäätelöä". Jäinen banaani siis vain soseutetaan ja mausteeksi voi laittaa esimerkiksi kaakaota. Kuuleman mukaan on kuin suklaapehmistä. Sitä täytyy kokeilla.

Mukavaa päivää ulkona olevasta ikävästä ilmasta huolimatta!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Iltapalaksi bageleita

Minulla on aikakauslehtiä lukiessani tapana taitella sivujen kulmia aina kun sivulla on jotain mielenkiintoista. Viimeistä Maku-lehteä luin joko hyvin, hyvin nälkäisenä tai sen reseptit kolahtivat minuun täydellisesti. Iso osa lehden sivuista on taitettu yläkulmastaan. Kuvassa oleva sivukin on taitettu molempiin suuntiin...

Yksi himoitsemistani resepteistä oli lehdessä oleva bageleiden resepti. Yritys leipoa noita herkkuja on ollut jo pari viikonloppua, mutta aina eteen on tullut jotain, mikä on jättänyt yrityksen yritykseksi. Tänään oli vihdoin kuitenkin Se Päivä.

Siispä ensin taikinahommia, sitten keittämistä, keitettyjen bageleiden päälle siemeniä ja viimeiseksi vielä uuniin. Ihan bagelin näköisiä näistä tuli ja makukin oli kohdallaan kun vielä paahtoi halkaistut bagelit. Ilman paahtamista nuo olivat melkoisen sitkeitä. Ehkä niiden kuuluukin olla, sitä en tiedä, mutta omaan makuun paahdetut versiot olivat mukavampia. Oikeastaan olivat tosi herkkuja.

Resepti Maku-lehdestä 5/2013

Nyt on vatsa killillään, osa leipomuksista pakkasessa ja muutama varattuna vielä aamiaisellekin. Olipa hyvää.

Heipat,

Anu

Ystävyysmuffinit

Kuopuksella oli tänään leikkitreffit ja lupasin tehdä tytöille välipalalle muffineja. Leikkitreffien kunniaksi muffareista tuli tällaisia ystävyysversioita.

Muffinit ovat siitä ihania arkileivonnaisia, että kotoa löytyy aina kaikkea mitä niihin tarvitaan. Muffineiden leipominen on myös nopsaa puuhaa, eikä se vaadi montaa eri työvaihetta. Leivon muffinini aina samalla perusreseptillä, vaihtelen vain taikinan joukkoon heiteltäviä täytteitä. Tällä kertaa lisäsin taikinaan mustikoita ja reilun kokoisia valkosuklaapaloja. Resepti toimii minusta kaikkein parhaiten marjojen kanssa ja niin suklaasieppo kuin olenkin, on suosikkinitäytteeni näissä aivan ehdottomasti vadelma. Kermaviilin / rahkan / jugurtin tai vastaavan laittaminen taikinaan tekee muffineista mukavan meheviä.

Tässä perusreseptini, johon lisään milloin mitäkin sattumia: marjoja, suklaapaloja, toffeepaloja, pähkinämurskaa....

Leipurin oma kahvihetki sen jälkeen kun treffiläiset olivat jatkaneet leikkiensä pariin.

Mukavaa päivää sinullekin!

Anu

Maailman toiseksi parhaat sämpylät - ilman vaivaamista

Lämmin, tuore leipä tai sämpylät ovat aivan taivaallisia. Nämä sämpylät ovat lisäksi myös ihanan helppoja tehdä, eikä taikinaan tarvitse edes laittaa käsiään. Ellei sitten halua taikinaterapiaa itselleen. Mutta vaivata ei tarvitse ollenkaan.

Leipäkäärepostauksessani kerroinkin, että jostain omituisesta syystä minulla on kynnys leipoa kaikkea mitä pitää vaivata. Siksi olenkin ollut superonnellinen tästä Sikke Sumarin Ruokaa Rakkaudella -kirjasta löytämästäni Namasten sämpylöiden ohjeesta. Äitini leipomat sämpylät ovat maailman parhaita, mutta niitä en ole toistuvista kotiväen pyynnöistä huolimatta (taas kerran: jostain omituisesta syystä) oppinut tekemään. Mutta perheen mielestäkin nämä sämpylät ovat maailman toiseksi parhaita.


Taikina sekoitetaan samalla tavalla kuin puuro ja jos ei halua leipoa koko taikinaa kerralla sämpylöiksi, voi taikinaa säilyttää muutamia päiviä jääkaapissa ja leipoa sieltä aina tarpeen mukaan. Ajattele, tuoreet ja lämpimät sämpylät aamiaispöytään molemmiksi viikonlopun aamuiksi perjantai-iltana tehdystä taikinasta. Ei paha :)
 

*****

MAAILMAN TOISEKSI PARHAAT SÄMPYLÄT

(virallisesti: Namasten sämpylät)

7,5 dl lämmintä vettä

25-30 g tuorehiivaa

1,5 rkl suolaa

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 täysjyväjauhoja

2-4 rkl pellavan ja/tai auringonkukan siemeniä

n. 10-12 dl vehnäjauhoja

(lisää jauhot vähitellen, jotta pystyt seuraamaan, ettei taikinasta tule liian tiukkaa)

Tee löysä taikina ja anna sen nousta kaksi tuntia. Kieräytä taikina puukauhalla irti laidoista ja laita se liinalla peitettynä yöksi jääkaappiin tai käytä heti. Jos säilytät taikinaa jääkaapissa, voit tehdä sämpylät suoraan jääkaappikylmästä taikinasta pellille ja uuniin. Taikina on löysää ja sitkeää, joten käsittele sitä kahdella isolla lusikalla. 

Tee sämpylöihin saksilla risti (itse en ole tähän kyllä pystynyt) ja huiskauta päälle jauhoja. Alkuperäisessä ohjeessa sämpylöitä paistetaan uunissa 230 asteessa noin 35 minuuttia. Meillä sämpylöistä tuli tuolla ohjeella jo liiankin rapeakuorisia, joten olen paistanut sämpylöitä hieman alhaisemmassa lämpötilassa aavistuksen lyhyemmän ajan. Uunista otettuja sämpylöitä ei peitetä liinalla. 

*****

Siemeniä, jauhoja ja hiutaleita voi vaihdella mielensä mukaan. Tärkeää on kuitenkin säilyttää vehnää puolet jauhojen määrästä. Tällöin sämpylöiden koostumus pysyy Siken mielestä täydellisenä.

Tämän helpompaa ei voi sämpylöiden tekeminen olla! Kannattaa kokeilla. Tein tällä kertaa samalla myös toisen taikinan valmiiksi jääkaappiin ja testaan leipäkääreen toimivuutta tälläkin reseptillä.  Palataan asiaan, kerron miten kokeilu onnistui. 

Leivontailoa!

Anu

Perjantain aaton pannari

Perjantaipannari olisi sopinut postauksen otsikoksi, mutta olkoon tällä kertaa perjantain aaton pannari. Saadaan tähän torstaihinkin jotain kivaa. Perjantain aatto kun kuulostaa jo lähes viikonlopulta ;-)

Niin klassikko kuin pannari onkin, en tahtonut pitkiin aikoihin millään löytää juuri oikeanlaista pannarireseptiä. Pannarista tuli aina liian ohut tai paksu tai löllykkä tai jotain mitä ei pitänyt. Nykyisellä reseptillä pannari onnistuu aina. Tai okei, kerran ei onnistunut. Tosin sekään ei ollut  taikinan vika, olin vain ajatuksissani laittanut pellin vinoon uuniin: toinen reuna oli pykälää korkeammalla kuin toinen. Toinen puoli pannaripellillisestä oli siis pelkkää "nahkaa", toinen taas mehevän ylipullukka. Jep.

Pannaribileitäkin meillä on joskus vietetty perhekyläilyillä. Pannarin kylkeen tarjolle vain erilaisia hilloja, jäätelöä, kermavaahtoa, marjoja, vaahterasiirappia, ehkä strösseleitäkin (pienemmälläkin valikoimalla on kyllä pärjätty). Jokainen saa koota itselleen mieluisan annoksen. Ja ehkä toisen ja ehkä kolmannen... Maistuu kaikille ja on emännän kannalta tosi helppoa.

Ai mikäkö Se Oikea Pannariresepti sitten on? No tässä, olepa hyvä:

*****

THE PANNARI

3 kananmunaa

9 dl maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

1-2 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta (sekoitetaan jauhoihin)

Paistetaan uunissa 180-200 asteessa kiertoilmalla 30 minuuttia.

*****

Oma (viimeistään tämän jälkeen julkinen) pannarisalaisuuteni on kardemumma, jota lisään taikinaan reilun ropsauksen, noin ruokalusikallisen. Ahvenanmaan pannukakun tyyliin.

Mukavaa torstain jatkoa!

Anu