Vinkki kesäkukkien kastelemiseen

Heinäkuu alkaa olla jo viikkoa vaille valmis ja vaikka oma lomani on loppumassa tänään, on monella lomat vielä päällään tai vasta alkamassa. Helleviikkokin tulossa ja kaikki. Siksipä ajattelin jakaa vinkkini kesäkukkien kasteluun.

Toinen vinkeistä on kauniimpi ja helpottaa kotona olijaakin - toinen vinkki ei niin kaunis, mutta helpottaa lähipiiriä kun itse on kotia kauempana lomailemassa.

Olin katsellut Kotilaiturilla näitä kastelupalloja jo alkukesällä, mutta Katin postauksen jälkeen ymmärsin, että pallot olisivat käteviä pienemmissä ruukuissa olevien yrttien hoitamisessa. Lisäksi ne ovat kauniita lisiä istutuksessa puhtaasti visuaalisestikin. Lasipallot piti siis saada itsellekin.

Kastelupallo on siis lasia ja se täytetään vedellä, jonka jälkeen pallon varsi työnnetään ruukkuun. Vesi siirtyy pallosta mullan kuivuessa kastelemaan kasvia. Meillä terassi on melko paahteinen ja pyrin istuttamaan kaikki reiluihin multatiloihin, jotta pääsen helpommalla kasteluissa. Tänä vuonna istutin kuitenkin osan kasveista pienempiinkin ruukkuihin ja näiden pallojen avulla pääsen helpommalla.

Erityisen näppäriä nämä ovat amppelikasveissa, joista ainakin minulla tahtoo kastelun yhteydessä valua suurin osa vedestä suorinta tietä ulos.

Saman asian ajavat myös muovipullot, joita tökin pystyyn kaikkiin istutuksiimme matkamme ajaksi. Iso 1,5 litran juomapullo täytettynä piti isommatkin mullat kosteina ja pienemmät pullot auttoivat niissä kasveissa, joka olivat terassin katoksen varjossa tai eivät tarvitse niin paljoa vettä.

Kesäkukkien hoitotädiksi lupautunut äitini pääsi helpommalla, sillä vain pari pulloa oli tyhjentynyt hänen käydessään kurkkaamassa, että pihallamme oli kaikki hyvin.

Loma on nyt siis takana ja se piti sisällään huvia ja hyötyä. Minulle sopiva combo. Lomailu ja rentoilu on sitä mukavampaa kun rästilistalta on saanut ruksittua muutaman takaraivossa naputtaneen tehtävän suoritetuksi. Toivottavasti sinullakin on ollut mukava kesä! Jatketaan sitä yhtä mukavissa merkeissä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Euca | uusi pesuainetuttavuus

Eucalyptukset ovat olleet leikkoina jo jonkin aikaa kovasti pinnalla ja rakastan niistä tulevaa raikasta tuulahdusta. Siksi innostuinkin kovasti kun minulle tarjottiin testattavaksi puhdistusainetta, Eucaa, jonka tehoaineena on eteerinen eucalyptusöljy. Tuo puhdistusaine sopii siivouksesta pyykinpesuun ja pienenä lorauksena tehoaineeksi vaikka auton pissapojassa kesäaikaan. Aikamoinen monitoimiaine.

Vanhalla australialaisella reseptillä valmistettu Euca* sopii tosiaan kaikkeen, mitä voi vesipestä. Ihanan tuoksuista eucalyptusöljyä on siinä niin paljon, että se ei ole hajuste vaan yksi tärkeimmistä tehoaineista ja tuo öljy on luontaisesti desinfioiva ja antibakteerinen. Euca-pesutiiviste on myös biologisesti hajoavaa, ei sisällä zeoliittia eikä fosfaattia ja sen ph on neutraali.

Olen testaillut Eucaa nyt pyykinpesussa, pessyt sillä lattioita ja käyttänyt laimennettuna suihkepullossa sekä pintojen puhdistukseen, että ilmanraikastukseen - ja olen myyty. Voimakkaasta tuoksusta huolimatta tuoksu ei jää juurikaan leijailemaan kotiin - olisin voinut tuoksutella sitä pidempäänkin, mutta aineen teho on todella hyvä. Kylpypyyhkeissä tuntui ainakin, että värit todellakin kirkastuivat  ja muussa puhdistuksessa ei tarvita suurta hankaamista, jotta tahrat saa lähtemään.

Pullo ei ole suuren suuri, mutta eipä ainetta paljoa tarvitse laittakaan, esim. koneelliseen pyykkiä tarvitaan enintään kaksi korkillista, suihkepullossa veden joukossa pieni loraus on riittävä. Tuota suuremmat määrät eivät vaikuta enää pesutehoon, vaahtoa tulee vain enemmän.

Valmistaja vinkkaa, että mökkiläisille Euca on aivan huippu. Sopiihan tuote astianpesuun rannassa yhtälailla kuin saunanlauteisiin ja erottelevassa kuivakäymälässä suihkepulloon laimennettuna se toimii desinfioijana ja hajunpoistajana.

 

 

Euca valmistetaan Suomessa ja aine päätyi valmistajalleen heidän ystäviensä kautta. He asuivat pitkään Australiassa ja käyttivät siellä tätä ainetta kodin yleispuhdistusaineena ja pyykinpesussa. Suomeen takaisin muuttaessaan he toivat mukanaan vanhan australialaisen reseptin, ja tällä reseptillä Eucaa nyt Kotkassa valmistetaan.


Jos kiinnostuit ja haluat testata, on Euca Saunalahja-verkkokaupassa tämän kuun loppuun asti tarjoushinnalla 5 € / pullo (normaalisti 6,90 €). Lisäksi Eucan ostaja saa kaupan päälle hunajaisen sydänsaippuan, jossa on sisällä aito hunajakennon palanen mehiläispesästä (saippuoita on rajoitettu määrä).

Ihanaa auringonpaisteista sunnuntaita! Mahtavaa kun kevät saatiin meillekin.

Anu

* Pullo saatu testattavaksi blogiin.


ps. Aromaterapiassa eucalyptusöljyn sanotaan kirkastavan ajatuksia, rauhoittavan mieltä ja tasapainottavan tunteita. Jos siivoamisesta - tai ainakin sen jälkeisestä siisteydestä ja puhtaudesta tulee hyvä mieli, on nyt mahdollista tuplata tuo olotila jo samalla kun heiluttaa rättiä siivouspäivänään. Mukava sivuvaikutus tämäkin.


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kätevän emännän hävikkirieska perunalaatikosta

Nyt on kuulkaas niin kätevä emäntä -olo, että piti tulla heti jakamaan löytö ja lampun syttyminen tännekin. Joku nauraa varmasti ja miettii, että noinhan meillä on aina toimittu, mutta oma lamppuni syttyi vasta nyt. Kaikkien vuosien jälkeen...

Facebook, tuo monen idean alku, johdatteli oikeille jäljille tälläkin kerralla. Siellä joku kertoi tekevänsä joulun ylijäämäporkkanalaatikosta herkullisia sämpylöitä. Porkkanalaatikkoa ja maitoa mikrossa kädenlämpöiseksi, joukkoon sämpyläjauhoja ja hieman kaurahiutaleita, kuivahiivaa, loraus öljyä ja pikkuruinen ripaus suolaa. Nostatuksen jälkeen 200 asteiseen uuniin noin 25 minuutiksi. Tulee kuulemma hyviä sämpylöitä.

Sämpylöitä en vielä tehnyt, mutta lähdin etsimään perunalaatikolle jatkokäyttötapoja. Sain tosiaan lahjaksi ihanan perunalaatikon ja siksi osa itsetehdyistä perunalaatikoista jäi syömättä. Ja hyvä niin, sillä löysin Voicen sivuilta rieskaohjeen, jota testasimme eilen. Oi että, miten tuli hyvää. Tätä voi tehdä ohjeen mukaan mistä tahansa laatikosta, joten ohje on aivan loistava. Ja mikä parasta, aivan todella helppo.

* * * * *

RIESKA JOULULAATIKOISTA

5 dl peruna-, porkkana-, tai lanttulaatikkoa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

3 dl maitoa (laitoin itse maidon joukkoon myös purkin pohjalle jääneen kermalorauksen)

1 tl suolaa

2 rkl voita sulana

Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi, joka saa olla melko löysää. 

Levita taikina leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle lastalla tai veitsellä, noin sentin kerros on sopiva. Pistele pintaan reikiä haarukalla.

Paista rieskaa 220 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti lämpimänä voin kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyy tosiaan täältä Voicen sivuilta klik.

* * * * *

Joululaatikoita tahtoo jäädä meillä aina yli ja vaikka ne eivät olekaan monimutkaisia valmistaa ja raaka-aineetkin ovat edullisia, ei niitä silti haluaisi heittää haaskuun. Tämä ohje säilyy meillä varmasti tulevaisuuteenkin. Vinkkaa ihmeessä kommentteihin jos sinulla on muita jouluruokien hävikkiruokaohjeita. Etenkin rosollia tulee usein tehtyä yli tarpeiden. Sitä olemme paistaneet pannulla jossain vaiheessa jouluruokamaratonin loppusuoralla, mutta myös muut vinkit otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Ilahduttava lampun syttyminen kiilasi lupaamani manteliohjeen edelle kun ajattelin, että jollain toisellakin saattaa olla ylimääräisiä laatikoita jääkaapissaan ja korvissaan perheen huokailut: vieläkö meillä on niitä. Palataan vielä ennen vuodenvaihteen juhlintoja niihin manteleihinkin :)

Mukavaa päivää sinulle!

Anu
 
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Testissä nyhtökaura | helppoja testailuja

Olin katsellut ruokakauppani hyllyjä nyhtökauraa etsien jo jonkin aikaa. Muutaman kerran kyselinkin sen perään. Mieli olisi tehnyt testata tuota uutuutta. Nyhtis ja minä emme kuitenkaan osuneet kauppaan koskaan samaan aikaan.

Samainen kauppa järjesti jokin aika sitten Facebook-arvonnan, jonka palkintona oli laatikollinen nyhtökauraa - ja minä, joka olen aika harvoin onnettaren suosiossa olin sitä nyt.

Niinpä palasin eräältä kauppareissulta onnellisena  kotiin nyhtökauralaatikko sylissäni miettien mitä siitä tekisin. Ensimmäiseksi mieleeni tuli blogisisko-Teijan keväinen postaus nyhtökaurasta ja Teijan tortillat. Ne olivat testauslistan kärjessä.

Nyhtökaura on melko mautonta sellaisenaan, hyvä maustaminen on kaiken a ja o. Paistoin kauraa pannulla öljyssä, lisäsin suolaa ja pippuria ja päädyin lopulta sekoittamaan salsakastikkeen nyhtökauran joukkoon jo pannulla, jotta sain mehukkaamman lopputuloksen. Perhe oli skeptinen, mutta tortillat maistuivat pienen empimisen jälkeen kaikille.

Äitini testasi yhdestä pakkauksesta nyhtökaurapizzaa. Hän oli laittanut nyhtiksen pizzapohjan päälle sellaisenaan, paistamatta ja maustamatta muiden pizzatäytteiden kanssa ja hyvin toimi sekin.  Pizza kaipasi ehkä pientä kostuketta, joten kylmä pizzakastike paistetun pizzan päällä oli äidiltäni hyvä idea. Toinen vaihtoehto voisi olla sekoittaa nyhtökaura ensin pohjan tomaattikastikkeen (normaalia reilumman määrän) kanssa yhteen ja levittää se vasta sitten pohjalle.

Toisena ruokana testasin itse pikaista arkipastaa. Laitoin penne-pastan kiehumaan ja samaan aikaan tein pannulla kastikkeen, johon paistoin taas nyhtökauraa ja lisäsin joukkoon purkin Pirkan arrabiata pastakastiketta (aivan helmi muuten tuo kastike). Joukkoon raastoin jonkin verran parmesania ja annosten päälle vielä hieman lisää. Tämä pasta oli oma suosikkini.

Minut yllätti nyhtökauran riittoisuus. Pakkaus näyttää pieneltä, mutta siitä syö nelihenkinen perhe vallan mainiosti. Tortillassa tein heti kättelyssä virheen ja paistoin kertaheitolla kaksi paketillista nyhtökauraa. Se oli aivan liikaa meidän perheemme kerta-annokseksi. Myös tuosta pastakastikkeesta riitti hyvin vielä toiseksikin ateriaksi, vaikka siihen oli käytetty vain yksi paketillinen.

Meillä perhe ei lopulta lämmennyt nyhtökauraan erityisen kovasti. En tiedä oliko ennakkoluuloja, vai oikeasti mausta johtuvaa. Ruuan ollessa kunnolla lämmintä ei kauran ominaismakua juurikaan maistanut, mutta ruuan jäähtyessä tuo maku tuli enemmän esille. Suutuntuma oli kuitenkin aina miellyttävä, hyvin lähellä nyhtöpossua. Itse voisin kuvitella hyvinkin tekeväni tuota pastaa uudelleen ja ystävän vinkkaamat ja kehumat lindströmin nyhtökaurapihvit jäivät näistä kauroista testaamatta. Ne kiinnostaisivat. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa testaan jossain vaiheessa nekin, mutta paljastan pihvien tarkemman sisällön vasta ruokailun jälkeen.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on nyhtiksestä? Peukku ylös vai alas vai vaakatasoon? Ainakin minulla oli vaikeuksia miettiä alkuun mitä lähtisin testaamaan kun en osannut ollenkaan ajatella miltä nyhtis maistuisi. Nyt ensimmäisten testailujen jälkeen on helpompaa olla luovempi - tai sitten siirtyä testaamaan härkistä. Oletko testannut sitä?

Mukavaa viikon jatkoa!
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Uusi lisäase syysflunssan taltuttamiseen

Syysflunssa on täällä. Koko komeudessaan. Kävin viime viikolla ottamassa influenssarokotteen ja rokotteen antaja vinkkasi, että kroppa on jonkin aikaa rokotteen jälkeen pienessä stressitilassa ja siis normaalia enemmän alttiina kaikille ympäristön pöpöille. "Päiväkodin joulujuhlaan" ei kuulemma kannattaisi mennä muutamaan päivään piikin saamisen jälkeen.

Ja kuinka ollakaan. Vuorokausi piikistäni tuli kuopus kotiin valittaen kuumeista ja nuhaista oloa. Thanks, oikea ajoitus ennen kaikkea, vaikka ei joulujuhlia ollutkaan. Hetken jo luulin selvinneeni, mutta sunnuntaina iltaa kohti oma kurkku karheni, aivastelut lisääntyivät ja nenä alkoi vuotaa.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Olin saanut aikaisemmin syksyllä blogiin testattavaksi ColdZyme-suusuihkeen*, jonka luvattiin vähentävän flunssatartunnan riskiä ja taudin alkuvaiheessa otettuna lyhentävän taudin kestoa. Nyt pääsin testailemaan.

ColdZymeä suihkautetaan nieluun heti flunssaoireiden ilmaannuttua kerran kahdessa tunnissa. Suihkeen sanotaan vaikuttavan ensisijaisesti sairauden syyhyn, mutta se auttaa myös oireisiin. Tuon oireita helpottavan puolen huomasin hyvin nopeasti, sillä unohdin karhean kurkkuni aina joksikin aikaa suihkeen ottamisen jälkeen. Parin tunnin jälkeen uusi suihke on helppo muistaa kun olo on taas uudelleen flunssaisempi.

Suihkeen teho perustuu siihen, että sen ainesosat rakentavat kurkkuun ja suuhun suojaavan kalvon nuhavirusta vastaan. Kalvo sulkee virukset sisäänsä ja estää niitä kiinnittymästä soluihin ja näin keho pääsee eroon niistä luonnollisesti.

Lähipäivät näyttävät mihin päin flunssani etenee, mutta jo tällä kokemuksella ja näillä helpotuksilla uskon, että käyn hakemassa apteekista uuden suihkepullon kodin lääkekaappiin tuttujen taisteluvälineiden C-vitamiinien, sinkin ja hunajan kaveriksi. Tuote on siitäkin näppärä, että sitä voi käyttää ennaltaehkäisevästi kun ympärillä pärskitään ja tulossa olisi tärkeä tilanne, jossa pitäisi olla terveenä.

Nyt parkkeeraan kuitenkin loppusuihkeen kanssa ison nenäliinapinon ja teekupin viereen villasukat jalassa. Kurkkukipu on onneksi loppunut. Toivotaan, että nuhapuolikin helpottaa pian. Pidän peukut pystyssä, että siellä puolella ruutua on säilytty terveinä!

Anu

* Tehty yhteistyössä ColdZymen kanssa. Kiitos.

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Elämä kuin oravalla

Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun välillä tuntuu, että elän oravan elämää. Talven varalle pitää kerätä tammenterhoja, käpyjä, hevoskastanjan siemeniä, jäkäläisiä oksia ja ties mitä. Tutun metsänomistajan mailta myös ehkä hieman sammalta ja jäkälääkin.

Erona oravaan toki se, ettei näitä käytetä meillä talven ravintona, onneksi.

Toistaiseksi olen vielä keräilyvaiheessa. Lähemmäs joulua ja talvea kun mennään, muuttuvat asetelmat uudenlaiseksi ja niihin kuuluvat nämä luonnon aarteet. Onko linjoilla muita oravia? Mitä sinun aarteesi ovat? Etten vain unohda jotain tuiki tarpeellista, joka on loppusyksyllä tai talvella ehdoton hittijuttu :)

Toinen kysymys vielä. Olen kiinnostuneena etsinyt aina välillä vakiokaupastamme nyhtökauraa, mutta toistaiseksi meidän kaupassaoloaikamme eivät ole kohdanneet. Olemme siellä selvästikin eri aikoina. Nyt olin onnettaren suosiossa ja voitin samaisen ruokakaupan Facebook-arvonnasta laatikollisen tuota mielenkiintoista raaka-ainetta. Oletko testannut nyhtökauraa?

Nuo kaikki pakkaukset olivat maustamatonta versiota ja maustaminen on ilmeisesti tässä Se Juttu. Olen ikionnellinen jos vinkkaat tai linkkaat oman lempinyhtökaurareseptisi kommentteihin. Sormia kutittelee jo päästä testailemaan.

Kauniita syyspäiviä!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Uutta potkua ja uskallusta kääntää täysmanuaalille

Valokuvaaminen on koukuttava harrastus. Jo kiinnostuksella ja kameralla pääsee hyvään alkuun, mutta mitä enemmän tietoa tulee, sitä syvemmälle tuon maailman salaisuuksiin alkaa päästä ja sitä enemmän mahdollisuuksia avautuu.

Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä sain taas uutta potkua kuvaamiseeni ja uskallusta kääntää kamera vihdoin manuaalisäädöille. Kiitos siitä kuuluu innostavalle opellemme, Fridalle, tuttu myös Koti kaupungin laidalla -blogistaan.

Valokuvauskurssi järjestettiin Kotilaiturilla ja paikalla oli toistakymmentä asiasta innostunutta naista. Olen käynyt vastaavan kurssin aikaisemminkin, eri henkilön pitämänä tosin, ja silloin pääsin siirtymään kameran automaattipuolelta puoliautomaatille. Kamera vaihtui sen jälkeen ja hetken olin taas isossa pulassa kun kameran logiikka ei enää toiminutkaan kuten vanhassa.

Oli aivan mahtavaa kerrata perusasioita (jotka osin olivat jo unohtuneet), saada uutta oppia ja mikä parasta, saada vinkkejä asetelmien tekemiseen ja siihen, miten omiin kuviinsa saisi lisää sitä jotain. Fridaa ei ole suotta kehuttu. Tuo upea nainen osaa asiansa ja osaa kertoa sen selkosuomella. Liityn siis minäkin lämpimästi hänen suosittelijoidensa rivistöön.

Kamera kääntyi nyt manuaaliasetusten puolelle. Hetki menee taas kotioloissa harjoitellessa, mutta oivallusten saaminen eri asioihin tuntuu niiiiin hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa omia treenejään.

Ja Kotilaituri. Huokaus. Täynnä ihania sävyjä, ihania tuotteita ja kauniita kuvauskohteita, vai mitä sanot. KIITOS molemmille naisille, Katille ja Fridalle antoisasta kurssi-illasta ja tietysti kaikille kurssikavereille myös!

Loppuun vielä eilisen päivän timantti, jos et ole huomannut sitä blogini Facebook-sivulta. Löysin Kotivinkin Fb-sivulta toimivan tavan banaanikärpästen hävittämiseen. Testasin sitä eilen aamulla ja jo hetken kuluttua kävi purkissa melkoinen kuhina (videotodiste meidän purkistamme tuolla Arjen timanttien Fb-sivulla). Käy kurkkimassa, jos pikkukärpäset ahdistelevat teilläkin.

Hyvää tuulta päivääsi!
Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Hemmottelulla jaksamista arkeen ja ETU sinullekin

Oma jaksaminen on tärkeää ja hyvinvoivan ihmisen lähellä on toistenkin hyvä olla. Sopivissa määrin on hyvä olla itsekäs ja ottaa itselleen pieniä hetkiä, jotta taas jaksaa arkea.

Onko muita, joilta tahtovat unohtua nuo omat hetket? Omat tekemiset ja rauhalliset hetket on kaikkein helpointa sysätä syrjään kun aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Myös oma väsymys on muka helpompaa kestää kuin läheisten. Tai tuolta minusta ainakin tuntuu.

Minä olen kerännyt jaksamista viime aikoina aivan ihanalta hierontapöydältä. Turussa Aurajokirannassa, Hoitola Aurassa hoitoja antava Sari Mattila* on aivan helmilöytö. Nainen, joka tekee työtään selvästi sydämellään ja taitavin käsin.

Sari tekee hemmotteluhoitojakin, mutta itse hän kokee, että hänellä on eniten annettavaa klassisessa hieronnassa. Siinä missä itse ajattelen, että arjen ei niin mukavista rutiineistakin voi tehdä mahdollisimman mukavia, ajattelee Sari samoin hieronnasta. Hän pyrkii siihen, että hieronta on asiakkaalle aina hyvä kokemus; vaikuttava, mutta nautittava, arjen tunnelmaa nostattava hetki. Ainakin minun kohdallani tuo on onnistunut täydellisesti.

Miellyttävä, rauhoittava ympäristö, pehmeä valo ja luonnon äänet taustalla on rentouttavaa asettua hierontapöydälle. Hierontaöljyyn voidaan asiakkaan halutessa lisätä eteeristä öljyä - esim. energisoivaa inkivääriä tai greippiä, lämmittävää pippuria tai rentouttavaa kardemummaa - tai osana hoitoa voidaan käyttää lämpimiä vuolukiviä kaikkein jännittyneimpien lihasten hoitoon. Nuo kivet myös rentouttavat. Silti itse hieronta on klassinen, kunnon otteilla tehty ja hoidon jälkeen tuntee oikeasti, miten pääkin kääntyy taas paremmin.

Sarin tavoitteena on, että hieronta olisi luonnollinen osa arkea ja että se olisi hyvänolon ylläpitoa, ei pelkkää lihasten kireyksien poistamista. Kun akuutit vaivat on poistettu, on hyvä käydä hieronnassa noin kerran kuukaudessa, jotta kehittymässä olevat vaivat pystytään huomaamaan, eikä suurempia lihasjännityksiä pääse kehittymään.

Hoidon yhteydessä voidaan tehdä lyhyt ryhtikartoitus, jotta selviää mistä kireydet voivat johtua. Minulle tuo kartoitus tehtiin viimeisimmällä kerralla ja sain hyvät ohjeet, miten pystyn pitämään hieronnassa avattuja jumituksia poissa myös kotioloissa. Hyvin pienilläkin asioilla kehonsa hyvinvointiin pystyy vaikuttamaan tälläkin saralla kun vain tietää mitä tehdä.

Ja loppuun vielä iloisia uutisia. Sari on luvannut hemmotella kaikkia Arjen timanttien lukijoita edulla ja antaa kaikille syyskuun aikana uuden varauksen tehneille 60 minuutin hieronnan 38 euron hintaan (normaali hinta 45 €). Muista vain sanoa blogini nimi ajanvarauksen yhteydessä. Suosittelen lämpimästi, sillä hetki sydämellisen Sarin hierontapöydällä on todellinen arjen timanttihetki ♥

* Yhteistyössä Hieroja Sari Mattila, KIITOS! | Hoitola Aura, Hämeenkatu 32 Turku, p. 0400 639 545, www.sarimattila.fi


Hyvää mieltä viikonloppuusi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Saunajoogaa Alvar Aallon seurassa

Satumaisen kauniilla paikalla Kauttualla, pauhaavan kosken vieressä, kirkasvesisen Eurajoen rannalla,  kohoaa äkkiseltään katsottuna vaatimattoman näköinen rakennus. Kun katseen antaa viivähtää pidempään näkee, ettei kyseessä olekaan mikä tahansa rakennus.

Alvar Aallon suunnittelema Jokisauna* on toiminut valmistuessaan vuonna 1948 Ahlström Oy:n henkilökunnan sauna- ja pesulatilana. Rakennus oli päästetty rapistumaan, mutta nykyinen omistaja Eija veljineen lähti toteuttamaan isänsä unelmaa, osti saunan ja alkoi kunnostaa sitä suurella pieteetillä siten, että se muistuttaisi käytettyjä värejä ja yksityiskohtia myöten mahdollisimman paljon sitä rakennusta, joka se oli aikanaan ollut.

Aallon pariskunnan kädenjälki näkyy Jokisaunalla siis upeasti, arkkitehtuurin lisäksi myös tilan kalusteissa ja piensisustuksessa.

Vietimme ystäväni Katin kanssa Kauttuan Ruukin alueella aivan ihanan rentoutuspäivän helatorstaina. Jätän suosiolla toiseen postaukseen muut upeat löytömme ja aloitan kertomisen päivän loppupuolelta. Pääsimme nimittäin nauttimaan Jokisaunan saunayogasta.

Saunan lämpö on joogan aikana noin 50 astetta, eikä saunassa heitetä löylyä. Neljänkymmenenviiden minuutin mittaisen joogan aikana tehtiin kevyitä taivutuksia ja venytyksiä, jokainen omaa kehoaan kuunnellen. En normaalisti pysty olemaan saunassa kovin pitkää aikaa kerrallaan ja jännäsin hieman miten saunajoogassa käy, mutta joogatessa sauna ja sen lämpö oikeastaan unohtui ja runsas vedenjuontikin piti varmasti huonon olon poissa.

Saunajoogan jälkeen olo oli aivan mieletön. Ohjaajamme Tuomas Rouhikko sanoi tunnin aluksi, että jokainen kokee saunajoogan omalla tavallaan. Itse koin harjoituksen erityisen rentouttavana. Koin myös, että jo tuo yksi saunajoogakerta antoi vetreyttä ja seuraavana yönä nukuin pitkästä aikaa kuin tukki, kertaakaan heräämättä.

Saunajoogan ja suihkun jälkeen (rohkeimmat uskaltautuivat jopa pulahtamaan toukokuiseen jokiveteen) nautiskelimme vielä herkullista keittolounasta jokisaunan terassilla. Maukas, ihana, itsetehty ruoka suussasulavine jälkkäreineen kruunasi hyvänolon tunteen.

 

Esteetikko sai nauttia taas kaikilla aisteilla hyvän ystävän ja Alvar Aallon seurassa, ihanan sauna-akka Eijan vieraana. Kiitos! 

Suosittelen lämpimästi liittymään Jokisaunan tykkääjäksi Facebookissa. Uusia saunajoogakertoja on ymmärtääkseni suunnitteilla ja tietoa niistä tulee tuonne Facebook-sivulle, samoin kuin muista Jokisaunan tapahtumista. Halutessaan kannattaa kysellä myös omaa tilaisuutta ystävä- tai työporukalle.  Myös herkulliselle lounaalle kannattaa pysähtyä ohi ajaessaan. Ja jos näet tuolla kuvissa näkyvän Eijan, kannattaa nykäistä häntä hihasta ja pyytää kertomaan Jokisaunan tarinaa. Eijalla on muistoja saunalta jo pienestä tytöstä asti.

Mukavaa myöhäisiltaa!

Anu

* Yhteistyössä Jokisaunan kanssa. Jokisauna löytyy osoitteesta Sepäntie 1, 27500 Kauttua.

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.