Helppo ja herkullinen mustikkapiirakka

Mustikka-aika ei ole vielä käsillä, mutta minulla on ollut jo pidempään valtava mustikkapiirakan mieliteko. Löysinkin hyvältä kuulostavan ohjeen ja viime viikonloppuna testasimme sitä. Piirakasta tuli juuri niin herkullinen kuin pitikin ja sen valmistaminen oli niin helppoa kuin vain mahdollista. Ei vatkaamisia eikä montaa työvaihetta. Pelkkiä sekoittelemisia vain.

* * * * *

HERKULLINEN MUSTIKKAPIIRAKKA

POHJA:

150 g margariinia

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

400 g mustikoita

MURUTAIKINA

100 g margariinia

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kaada mustikat taikinan päälle.

Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi sormenpäillä. Ripottele murutaikina mustikoiden päälle. 

Paista piirakka 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

 

Alkuperäinen ohje Say It Anyway -blogi, täällä klik.

* * * * *

 

 

 
 

Mustikkamäärä on melko suuri ja olin jo tekemässä reseptiin tuttuun tapaani omavaltaista muutosta kunnes päädyin tällä kertaa pitäytymään tarkasti ohjeessa. Se kannatti, sillä piirakka oli erittäin onnistunut ja mehevä. 

 

Jos sinulla on tarve tyhjentää pakastinta tulevaa marjasesonkia varten tai muuten vain mustikkapiirakkahimo, niin suosittelen testaamaan tätä. Iso plussa myös helppoakin helpommasta toteutuksesta ja minusta myös kauniista ulkonäöstä. Silläkin kun on esteetikolle merkitystä. Meiltä tälle tulee ainakin täydet pisteet.

 

Mukavaa viikonloppua!

Anu 

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Onnenkantamoisia

Kun on kerran kuullut voikukan siemeniä kutsuttavan onnenkantamoisiksi, ei voi välttyä miettimästä niitä aina sellaisina.

Yksi lempitauluistani on Hanna Variksen Onnenkantamoinen-grafiikanlehti. Taulun oranssi-vihreä -värimaailma ei ole ehkä aivan omintani, mutta sen ajatus sai paikan sydämessäni ensinäkemällä. Taulussa oleva tarina muistuu voikukka-aikaan mieleeni yhä uudelleen, vuosi toisensa jälkeen.

Kuvassa voikukan siemen on lähtenyt lentoon ja se etsii sopivaa paikkaa laskeutua toisten hattarapallojen seuratessa sitä kuvan alareunassa. Koko maailma on avoinna sille. Ehkä tuulen pyyhkäisy voi johtaa sen eri paikkaa kuin minne se itse suunnitteli menevänsä, mutta se antaa silti tuulen johdattaa. Varmasti se jossain vaiheessa kuitenkin kääntää itseään sinnekin suuntaan, jonne se haluaa mennä. Pakottamatta. Näin haluan uskoa.

Tänä aamuna istuin terassilla aamukahvilla linnunlaulua kuunnellen. Viikot ovat olleet hektisiä (ehkä olet huomannut sen postaustahdistanikin...), mutta nyt hetki oli rauhallinen ja mieli hyvä auringonpaisteessa. Ja siinä samassa mieli alkoi vaeltaa ja silmät ahmivat alkukesän vihreää kauneutta. Tuo taulu tuli mieleeni ja lopulta hain ensin puhelimen kuvailuihin, sen jälkeen vielä kamerankin.

Onnenkantamoisia. Nehän tätä elämää vievät monesti eteenpäin omien suunnitelmien lisäksi. Ne tulevat yllättäen, nurkan takaa ja johtavat lopulta asioihin, jota ei ollut ehkä osannut ajatellakaan. Lopputulos on usein kuitenkin hyvä. Kaikella on tarkoituksensa.

Kun tai jos seuraavan kerran tuskailet kotipihallasi tätä näkymää, käännä ajattelu positiiviselle ja mieti, miten hetken kuluttua maisema on täynnä onnenkantamoisia, sinulle se on sitä jo nyt. Mies ei ole meillä vielä ostanut tätä ajatusta, vaan könkkää voikukkia tuskissaan pois nurmikolta. Totta puhuen välillä sama tuska iskee minuunkin, mutta ainakin jonkun harmituskerran voi pyyhkäistä noilla ajatuksilla pois.

Onnenkantamoisten täyteistä viikonloppua sinulle! Enkä nyt tällä kertaa tarkoita niitä voikukkahattarapalloja :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Retroklassikko | uunijäätelö

Uunijäätelön mieliteko on vaivannut minua jo pitkään. Tänään kun vadelmapuskien välissä marjoja keräillessäni mietin minne saisin kaikki marjat säilöttyä tuli mieleeni, että mitäpä jos "säilötään" osa marjoista uunijäätelössä suoraan vatsoihin.

Sokerikakkupohja olisi helppo tehdä itsekin, mutta oikaisin ja hain lähikaupasta valmiin kakkupohjan. Sen päälle pilkoin jäätelöä ja ripottelin reilusti vadelmia. Päälle kaadoin vielä kinuskikastikenauhoja.

Sen jälkeen vatkasin marengin neljästä kananmunan valkuaisesta. Kun valkuaisvaahto alkoi olla jo kovaa, lisäsin joukkoon 1 dl:n sokeria ja jatkoin vatkaamista vielä hetken. Valkuaisvaahto leviteltiin huolellisesti jäätelön päälle reunoja myöten.

Yhtään jäätelön paljastavaa koloa ei saa jäädä, jotta jäätelö pysyy marenkikuoren sisällä raikkaan viileänä. Päälle olisi voinut ripotella pähkinämuruja tai mantelilastuja - ne unohdin tohkeissani.

Koko komeus sitten uuniin reiluun 225 asteeseen 10-15 minuutiksi. Koristeeksi vielä tuoreita vadelmia ja lisää kinuskikastiketta sen jälkeen kun jäätelökakku oli otettu uunista.

Retroherkku oli juuri niin hyvää ja makeaa kuin muistin sen olevankin. Emme jaksaneet herkutella koko kakkua yhdeltä istumalta, joten laitoin testimielessä loput pakastimeen. Tätä kirjoittaessani kävin (ihan vain testatakseni - yhtään ei tehnyt mieli ei ei...) leikkaamassa palan ja uunijäätelö on hyvää näköjään pakastettunakin. Ei siis hätää, jos osa nautinnosta pitää jättää myöhäisempään.

Huomenna on tiedossa mielenkiintoinen päivä, sillä lähdemme moikkaamaan esikoista Roihu-partioleirille. Leirin some-tiimi on ollut aivan huikea ja me kotijoukotkin olemme saaneet Instan, Fb:n ja Youtuben kautta esimakua siitä mitä tuo leiri on. Huomenna kuitenkin oikein paikanpäälle. Ihana päästä näkemään myös esikoinen, jota on jo ikävä.

Herkullista ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Juhannus ilman hyttysiä

Juhannus ilman hyttysiä? Noinkohan se onnistuu, mutta jos edes ilman ihan vieri vieressä olevia kutisevia hyttysen pistoja, niin kiva olisi.

Juhannusvalmisteluja on tänään tehty vesisateessa. Kuopus päivitteli ruokakaupassa moneen kertaan ostosten määrää ja sen jälkeen kävin vielä torilla, jossa omat käteni meinasivat loppua ihan väkisin kesken. Miten torilla aina innostuukin keräämään koriinsa vaikka mitä ihania marjoja ja kasviksia.

Meillä juhannukseen kuuluu hyvä ruoka ja toiveissa olisi, että näillä ostoksilla selvittäisiin helpostikin pyhien yli ilman uutta ruokakauppakäyntiä.

Meillä ei ole mökkipaikkaa, jossa juhannusta voisimme viettää, mutta jo useampana vuonna olemme viettäneet juhannuksen kotona. Mahdollisimman pitkälle vielä nimenomaan vielä kotiterassilla. Jos lämpötila laskee hytisyttäväksi, vedetään filtit niskaan ja yritetään selvitä ilman sinisiä huulia ainakin juhannusaterian yli. Siinä on oma tunnelmansa.

Tänä vuonna hyttysiä tuntuu olevan aivan hurjasti. Kiitos ihanan kampaajani, sain tietää citronella pelargonista (pelargonium citrosum) ja kävin hakemassa sellaisen terassin pöydälle. Kasvi tuoksuu hyvin voimakkaasti sitruunalle ja sen pitäisi pitää hyttysiä loitommalla. Aika näyttää miten kasvi toimii, mutta jos ei muuta, niin tuo tuoksu on ainakin ihana.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee ohittamaan tuon karkottimen ja pistää, tiesi viikon Turun Sanomat kertoa, että ratamonlehti, jota on pehmennetty rullaamalla pulloa lehden päällä, auttaa kutinaan kortisonin ja muiden apteekkituotteiden ohella. 

Oikein ihanaa, rentoa juhannusta!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Maalausprojekti ja yrtteilyä

Niin on suvivirsi laulettu ja koululaisten kesäloma alkanut. Männyn siitepölyaika alkaa ilmeisesti olla jo voiton puolella ja terassillakin on taas mukavampi olla kun keltainen terassipinnote ei ole enää niin paksu ja aivastuttava. Terassi onkin saanut pari uutta DIY-kalustetta - vai menevätkö tällaiset maalailut diystä, en tiedä.

Ehdin maalata yhden kaapelikelan terassille jo ennen siitepölyaikaa ja sormia on syyhyttänyt maalata vielä toinen varastossa värimuutostaan odottanut. Tällä viikolla uhmasin tuota keltaista taikapölyä ja sateen uhkaa ja maalasin toisenkin. Yllätys, pari tuntia myöhemmin tuli kunnon sadekuuro ja sain kiskoa onneksi jo puolikuivan tekeleeni varaston puolelle. Selvisin säikähdyksellä ja nyt sai pihakeinukin sivupöydän, jolle voi laskea kahvikuppinsa.

Kävin tällä viikolla myös yrtti- ja kukkaostoksilla Liedon Kukka ja Puutarhassa. Kuten joskus jo kerroinkin, on kasvihuoneemme surullisessa kunnossa ja siksi olen istutellut pienen hyötypuutarhani istutuksia eri tavalla kuin aikaisemmin. Haluan, että esimerkiksi napostelupaprika on silmiemme alla, jotta saamme oikeasti itse syödä kypsyneet paprikat. Pihan eläimille en haluaisi näitä herkkuja antaa.

Paprika on ihan hauskan näköinen jo itsessäänkin, mutta istutin sen juurelle vielä pitsilehden, jotta koko komeus menisi enemmän kesäkukkaistutuksesta. Viereen, omaan ruukkuunsa, pääsi minulle uusi tuttavuus, valkosipuliyrtti.

Innostun aina kun näen uusia yrttejä. Tällä kertaa toinen ainakin minulle uusi yrtti oli colayrtti, joka tuoksuu oikeasti, millepä muulle kuin coca colalle. Colayrtti on alla olevassa kuvassa tuo tillin näköinen ja se on kuulemma perinteinen juomayrtti. Suunnittelinkin käyttäväni sitä ainakin makuaineeksi jääveden joukossa.

Esikoinen teki eräänä iltana smoothien, johon hän laittoin hieman myös tätä yrttiä ja se toimi mukavasti. Loppujen lopuksi on kuitenkin vaikea miettiä mikä sopisi colalle makupariksi. Olisiko hyviä ehdotuksia tai ylipäätään ehdotuksia miten sinä käyttäisit sitä? Kyselee ihminen, joka innostuneena hankkii yrtin ja miettii vasta sitten mihin voisi käyttää sitä - eikä ollut edes ensimmäinen kerta... Eräs ystävä ideoi, että colayrtti voisi sopia esim. possunlihan marinadiin. Sitä ajattelin testata jossain vaiheessa.

Sellaisia täällä - mitäs siellä? Oikein paljon onnea kaikille valmistuneille ja lomansa aloittaneille! Tämä lähtee nyt suolaisen piirakan tekoon ja yrittää sivusilmällä pitää vahtia, etteivät uudet istutukset ota osumaa tyttären ja isänsä pesäpallo-ottelussa.

Mukavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka, se kovasti kehuttu

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka maistuu aina erityisen herkulliselta. Pihamme raparperi oli kasvanut siihen mittaan, että saimme tämän vuoden ensimmäisen piirakan tehtyä viikonloppuna. Testissä oli monen kehuma maisemakahvilan raparperipiirakan ohje.

Piirakka olikin ihanan mehevä ja se maistui todella hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Sen pidemmälle sitä ei sitten meillä enää riittänytkään.

* * * * *

MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA

MURUSEOS

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

250 g voisulaa

POHJATAIKINA:

noin 2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

TÄYTE:

1 l raparperipaloja

2 prk rahkaa (2 x 250 g)

(itse laitoin toisen tavallista rahkaa, toisen vaniljarahkaa)

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

PINNALLE:

noin 1/3 muruseoksesta

1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.

3. Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperipaloja.

4. Sekoita rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.  

Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Resepti löydetty hyvien vinkkien jälkeen Kotiliedestä, klik. 

* * * * * 

 

Yhtälailla kuin raparperipiirakka kuuluu alkukesään, kuuluu siihen myös todella kylmä raparperikeitto. Ilmeisesti meidän olisi aika istuttaa raparperimme viereen toinen, sillä  tämä piiras verotti raparperiamme niin paljon, että soppaa pitää odottaa kunnes uutta ehtii kasvamaan tilalle.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Äkkilähtö viikonloppuun

Meidän perheessä koko perheen yhteiset lomat ovat kortilla. Tätä nykyä tuntuu, että enenevissä määrin myös viikonloput lyhenytyvät kun miehen työt vievät hänet ajoittain jo sunnuntai-iltana mennessään. Näillä pelimerkeillä kuitenkin mennään ja siksi meidän onkin pitänyt kehitellä tapoja, joilla viikonloppu- ja lomafiiliksiin päästäisiin siirtymään mahdollisimman nopeasti.

Kyläily, vieraiden kutsuminen tai heti perjantaina matkaan lähteminen ovat tehokkaita tapoja virittää mieli vapaalle. Kun yhteinen aika kotinurkissa on kuitenkin vähäistä, tulee useimmiten siksi jäätyä kotiin, oman perheen kesken. Tänä kesänä olen huomannut, että vapaallaolon tunteen saa melko pienelläkin vaivalla nopeasti, ihan kotonakin.

Meillä se tarkoittaa, että valmistetaan perjantaina heti töiden jälkeen jotain herkkusyötävää ja katetaan se kauniisti ja ajatuksella, hieman normaalista poikkeavalla tavalla ja säiden salliessa mielellään pihalle. Mahtaakohan liittyä muuten juuri tuohon, että kun päätään käyttää johonkin mieluisaan pähkäämiseen, nappaa se ajatukset irti arjesta?

Tällä kertaa herkuttelimme tänä kesänä ilmestyneen Lomaruokaa-kirjan* rapusalaatilla. Suurin osa salaatista laitettiin tarjolle ohjeen mukaisesti rapeisiin salaattikuppeihin, mutta osa lusikoitiin ruissipsien päälle ja täyte toimi valtavan hyvin siinäkin. Raikkaan salaatin kyytipojiksi aikuisille kaadettiin lasiin hanapaketista mojitoa ja lapsille omaa herkkujuotavaa.

Tuossa samaisessa kirjassa on muuten myös itse tehtävän mojiton ohje ja vitsit miten se on hyvää. Nämä valmiit sekoitukset kalpenevat sen rinnalla täysin. Kirjassa on paljon muitakin kivoja, erittäin helppotekoisia, mutta jonkin jujun sisältäviä kesäruokaohjeita. Kokeiltu on mm. laventelilla maustettua ananasta ja fetahernetahnaa ja seuraavaksi ajattelin napsaista oksan rosmariinistani ja tehdä aprikoosi-rosmariinihilloa, jota kirjassa suositellaan yhdistettäväksi vahvan vuohenjuuston kanssa.

Tänä viikonloppuna meitä virittäytyykin vapaaseen tynkäporukka. Perheen nuorimmainen lähti tänä aamuna partioleirille ja palaa vasta sunnuntai-iltana. Olemme olleet kesän niin tiiviisti yhdessä, että tämänkin mittainen ero tuntuu hurjalta. Tyttö pärjää leirillään varmasti hyvin, mutta miten pärjää äiti... Se jää nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle ♥

Anu

* Lomaruokaa-kirja saatu blogiyhteistyön merkeissä.

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Ojanpenkan kukkakaupassa

Meidän pihamme pioniaika oli tänä kesänä  a i v a n  liian lyhyt. Sade piiskasi kaikki pionit aivan sohjoksi, enkä ehtinyt saada kuin pari kaunista kukkaa pelastetuksi.

Niinpä lähdin eilen iltakävelyllä katselemaan Ojanpenkan Kukkakaupan antimia ja vaikka sielläkään valikoima ei ollut aivan parhaimmillaan, löytyi kuitenkin jotain piristystä sekä sisälle, että terassin pöydälle.

Sisälle hieman simppelimpää, terassin pöydälle rönsyilevämpää.

Samaisella "kukkakauppareissullani" huomasin, että lähimetsässä on aivan valtavasti mustikoita. Vieläpä suuren kokoisia marjoja. Tänään voisi käydä tekemässä pienen mustikkaretken ja leipoa kesän ensimmäisen mustikkapiirakan.

Suloista sunnuntaita sinullekin! Muistathan muuten, että Janssen Cosmeticsin arvontaan on osallistumisaikaa vielä tämä päivä.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Helpotusta helteeseen

Kovin monena päivänä tänä kesänä ei ole sen suurempia hellehelpotuksia tarvittu, mutta siinä vaiheessa kun hellepäivä tulee, on syytä olla valmistautunut, jotta pääsee nauttimaan jokaisesta minuutista. Eikö.


Erään ruotsalaisen lehden nettisivuilta löytyi huippuidea: jääpalat voi tehdä muffinivuokiin. Vuoat ovat sen verran suuria, että jääpalan sisälle mahtuu kivoja koristeitakin helposti: sitruunan tai limen viipale, yrttejä, marjoja, syötäviä kukkia, väriaineella värjättyä vettä tai mitä kukin sitten keksiikin.

Meillä oli pakkasessa tilapäinen ahtaus, joten tein kokeiluerän tällaisiin yksittäisiin vuokiin, mutta muffinipelti (etenkin silikoninen) toimii erinomaisesti myös. Silikonivuoasta jäätyneet palat oli helppo irrottaa ja sitten vain jääpalamuffinit kannuun ja nauttimaan helteisestä päivästä. Mintun oksa tuolla hana-astiassa antoi muuten yllättävän paljon makua juomaan.

Tuolla samaisella nettisivulla oli paljon muitakin kivoja kesävinkkejä. Kokeiluun menee meillä ainakin vesimelonijäätelöt. Meloni on jo valmiina. Enää pitää hankkia tikut kaupasta tai sitten tuhota kasa Eskimo-puikkoja. Ei huono vaihtoehto sekään. Mutta nyt uusi erä muffinijääpaloja pakkaseen, jotta viileä virkistystä riittää kun lämmin päivä saavuttaa meidät.

Mukavaa myöhäisiltaa sinulle - ja hei, olethan muistanut osallistua Janssen Cosmeticsin arvontaan klik tästä!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Terassin mööpelivalssi

Omat silmät sokeutuvat helposti kodille. Näkee, että jotain muutosta kaivataan, kokonaisuus ei näytä hyvältä, mutta mitä pitäisi tehdä - sitä ei hoksaa.

Takaterassimme on melko suuri, mutta en ole saanut sitä mieluisan näköiseksi. Jotain on puuttunut. Terassilla on ollut paljon minulle mieleisiä yksityiskohtia, mutta punainen lanka on ollut kadoksissa. Sain avukseni Villa Puomi -blogin ihanan tyylitaiturin Hannan ja niin alkoi mööpelivalssi. Sohva kääntyi ympäri, pöytä siirtyi keskemmälle, grilli siirtyi niiden välistä - ja vielä muita pienempiä valssin pyörteitä.

Aikaisemmin sohvaryhmä oli oma juttunsa ja selkä kohti ruokapöytää. Nyt kun sohvaa pyöräytettiin ympäri, on koko setti enemmän yhtä. Mies ei ymmärrä tällaisia kokeillaanko-tuota-tuolla-ja-tuota-tuolla-ei-kun-sittenkin-tuolla -juttuja, joten oli aivan luksusta, että kalusteita pyörittelemässä oli saman henkinen ystävä. Kiitos Hanna ♥

Alkukesän aikana tertsulle on ilmestynyt myös paljon mustaa. Hannan vinkistä lähdin metsästämään heinäseipäitä. Niitä löytyikin lähempää kuin olisin uskonut, appiukon navetan vintiltä. Öljysin seipäät mustaksi ja kun vauhtiin pääsin, vaihtoivat väriä myös puutarhalta löytyneet puulaatikot, joissa nyt on heiniä ja kesäkukkia. Seipäät ovat hauskoja aivan sellaisinaan, mutta nuo Airamin aurinkokennopallovalot* sopivat myös hyvin roikkumaan seipääseen. Samoin ajattelin solmia pariin seipääseen Lidlin appelsiinimehupullot tervanarulla ja laittaa pulloihin oksia tai kesän kukkasia juhlan tai arjen piristystarpeen hetkellä.

Tällaista kesäillan valssia on täällä tanssittu. Onko teillä menty tangoa vai peräti rokattu?
Aurinkoista iltaa sinullekin!

Anu

* Airamin pallovalot saatu blogiyhteistyön merkeissä

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesäreseptikirja

Mitä se oli kun tein viime vuonna raparperista? Mikähän sen hyvän omenapiirakan resepti olikaan? Mitä ihmettä me tehtiin grillailujen lisukkeeksi viime kesänä? Tuntuuko tutulta? Minun pääni on niin hatara, että luovuin viime kesänä toivosta ja päätin aloittaa oman kesäreseptikirjan.

Muistikirjojen suurkuluttaja - niinhän olen kertonutkin itsestäni aikaisemmin. Tähän tarvitaan siis taas yksi muistikirja. Ja vitsit, miten tänä vuonna on ollut kiva tehdä kaikkea, kun tiedän heti mistä vanhoja, hyväksi todettuja ohjeita ja ideoita voi etsiä.

Nythän näitä samoja asiota löytyy jatkossa myös täältä blogin puolelta, mutta olen toisaalta niin paperi-ihminen, että kokkaillessa on kiva katsoa ohje muistikirjasta. Silloin ei haittaa vaikka kokatessa hieman roiskuisikin. Muistikirjan sivulla kun pieni tahra ei ole niin iso juttu, mutta löysä, siivet selkäänsä saanut taikinakökö valumassa tietsikan näppiksen väleistä ei ihan niin kiva.

Kesäreseptikirjaani eivät pääse mitkä tahansa reseptit, vaan vain sellaiset, jotka oikeasti on todettu hyviksi ohjeiksi. Uusimpina resepteinä kirjaani pääsevät blogistakin tutut raparperikakku ja raparperi-mansikkapavlova. Samaiseen kirjaa kerään myös kesään liittyviä inspiraatiokuvia lehdistä. Onko sinulla jotain systeemiä, jolla muistat erilaiset hyväksi todetut kausireseptit vielä seuraavanakin vuonna?

Ja toinen juttu. Laitoin tässä yhtenä päivänä merkille, että meillä ei ole ollut kotona kärpäsiä. Missä kaikki kärpäset ovat? Ei sillä, että olisin niitä erityisemmin kaivannut, mutta silti. Onko tämä kylmä sää kangistanut kärpäsetkin vai mitä on tapahtunut? Oletko huomannut samaa?

Mukavaa päivää!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.