Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa

Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.

Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.

Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;)

Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.

Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.

Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.

Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?

Hyvää mieltä viikkoon!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kotiseuturetkellä Linnavuorella

Jopas on tullut pitkä tauko postauksiin. Paljon olisi kerrottavaa, mutta kuka on pihistänyt sen ajan, jolloin tähän koneen viereen tulisi istuttua? No, tätä tämä kesäaika taitaa olla vähän jokaisella.

Meillä on taas kotiseuturetkeilty. Lähdimme perheen ja vanhempieni kanssa juhannuskahveille Liedon Linnavuorelle juhannusviikonlopun sunnuntaina. En jaksa lakata ihmettelemästä, miten upeita paikkoja läheltä löytyy, vaikka lähes ikäni olen näillä kulmilla asunutkin.

Olin kuullut pitkistä portaista ja hulppeasta näköalasta paljon puheita ja niitähän piti lähteä katsomaan. Linnavuorella on pitkä historia ja mielenkiintoinen tarina ja voit lukea jotain siitä mm. täältä klik. Sivulla 12 on kerrottu Liedon Vanhalinnasta ja Linnavuoresta.

Olin käynyt Liedon Vanhalinnassa vain kerran aikaisemmin. Jos en aivan väärin muista, niin tuo kerta oli ala-asteen viidennellä luokalla kun olimme luokkaretkellä - ihan muutama vaivainen vuosi sitten siis. Tuosta kerrasta ei mieleeni ole kuitenkaan jäänyt muuta kuin bussimatka, jota varten yksi luokkalaiseni poika oli nauhoittanut C-kasetin molemmat puolet täyteen Queenin Radio Ga Ga:a. Biisi tuli tutuksi, Vanhalinna ei niinkään.

Tällä kerralla mielenkiintoa oli kuitenkin eri tavalla. Muutamaa porrasta vajaat 200 rappua Vanhalinnan pihasta avautui aivan huikea maisema. Tuo Linnavuoren juurella virtaava joki on Aurajoki ja kauempana näkyy Turun tuttuja maamerkkejä. Uskomatonta, että Turun keskustaan on oikeasti vain noin 10 minuutin ajomatka.

Eikä retkeä ilman eväitä. Vuoren huipulla oli pitkiä penkkejä, joille oli hyvä levittää herkut.

Linnavuori oli kiva ja helppo retkikohde. Siinä on helppoa pitää myös pieni jaloittelutauko jos olet tulossa Hämeenlinnan suunnalta Turkuun. Auton saa halutessaan parkkiin aivan Linnavuoren alle. Vanhalinnan ja Linnavuoren ympäristössä kulkee myös arkeologiapolku ja muitakin reitistöjä, joten piipahdusta pidemmätkin patikoinnit ovat mahdollisia. 

Tähän loppuun taas vielä muutama Lähiruokatreffeiltä tekemäni löytö, joista olen luvannut vinkkailla. Innostuin noilla treffeillä Hamppufarmin uusiin Hamppusnackseihin. Niitä meillä oli nyt eväänäkin, sillä ne sopivat todella hyvin juustojen kanssa herkuteltaviksi. Olen suunnitellut pakkaavani niitä syksyllä myös lasten kouluevääksi. Snackseissa on kivasti makua (+hurjasti proteiinia) ja ne maistuvat sellaisinaan - ja ovat huomattavasti terveellisempiä kuin suolakeksit tai välipalapatukat. Myös eväspöydän juustolautaselle päätyneet Jokioisten Kartanon Meijerin ja Ålands Mejerietin juustot olivat lähiruokatreffien löytöjä. Jokioisilta suosikkini on Willebrandin cheddarjuusto ja Ålands Mejerietin shampanjabrie on aivan huikea. Brie-juusto, jonka välissä on kerros shampanjatuorejuustoa...

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna on aamulla lähtö kohti Helsinkiä, jossa odottaa esikoisen koko vuoden kohokohta, One Directionin keikka. Kiva viikonloppu siis edessä.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Mitä tehtäis ulkona?

Ei ehkä ihan kaikkein ajankohtaisin kysymys ainakaan heille, joilla on yhtään omaa pihaa, mutta menkööt silti. Pahimmat kurakelit ovat jo takana ja silloinhan tuota kysymystä tulee mietittyä enemmänkin. Paremmilla säilläkin tulee aina välillä hetkiä, jolloin olisi kiva mennä ulos, mutta olisi kiva myös tehdä siellä jotain mielekästä. Mutta mitä?

Siskoni opiskeluissa oli eräänä tehtävänä tutustua geokätköilyyn. Kuopuksemme entinen hoitotäti harrasti kätköilyä ja mietin jo silloin, että olisi kiva kokeilla minkälainen tuo selvästi koukuttava harrastus on. Nyt oli siis hyvä sauma liittyä testaajarinkiin ja lähteä etsimään lähiseudun kätköjä.

Olin jotenkin olettanut, että varusteiksi tarvitaan jotain erityistä. Ehkä joskus on tarvittukin, mutta nyt riitti kun puhelimeen latasi sovelluksen ja lähti liikkeelle. Me latasimme sovellukseksi ilmaisen Geocaching (Intro, Groundspeak Inc.) -nimisen sovelluksen.

Kätköjä on eri kokoisia ja niissä on erilaisia vaikeustasoja. Jotkut kätköistä löytyvät siis suhteellisen nopeasti, toisissa on enemmän etsimistä ja pähkinöitä purtavaksi.

Osa kätköjen tekijöistä on nähnyt todella paljon vaivaa ja kätkön yhteyteen on kirjoitettu paljonkin kätköön tai sen ympäristöön liittyvää tarinaa. Geokätköily sopii siksi ihan mahtavasti myös omaan kotiseutuun tai matkakohteeseen tutustumiseen. Tiedänkin perheen, joka suunnittelee lomamatkat monesti geokätköilyn ympärille, enkä yhtään ihmettele sitä.

Pikkuriikkinen kilpailuhenkisyys innostuneisuus nosti päätään etsiessämme kätköjä ja jossain vaiheessa huomasimme, että olimme siskoni kanssa kävelleet niin uppoutuneesti, nenät kiinni puhelimissamme, että olimme "unohtaneet" hetkeksi kokonaan mukana olleen lapsikolmikon. Onneksi trio ei kuitenkaan ollut kaukana.

Nämä kuvat ovat jo vapulta, jolloin korkkasimme geokätköilyn maailman. Siksi kuvien luonto on vielä paljon nykyistä vähemmän vihreää. Kätköjen etsimisen välillä poikkesimme katsomaan myös nuoruutemme kotikylän ylpeyden, SIG:n muistoksi Raision lukion seinään vappuna kiinnitettyä laattaa.

Tässä yksi idea kesälomapäiviin kun tuntuu, ettei ole mitään tekemistä. Suunnistus, aarteen etsintä, ulkoilu ja keräily yhdessä ja samassa paketissa, haluttaessa pieni kisakin. Hauskaa. Ja mikä estää kätkemästä omaa geokätköä ja seurata miten se vetää etsijöitä. Mites, oletko sinä etsinyt geokätköjä? Jos olet, niin onko sinulla vinkata kätköstä, joka olisi tavalla tai toisella erityisen hieno ja kokemisen arvoinen?

Huomenna alkavat sitten koululaisten kesälomat. Oikein hyvää päättäjäisviikonloppua sinulle ja mukavia juhlia, jos sellaiset ovat tiedossa! Peukut ja varpaat ovat pystyssä kaikille juhlien järjestäjille, että säät suosivat ♥

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Joulukuun ensimmäinen

Viime viikonloppu oli pienten joulusomistusten aikaa. Viime viikot ovat olleet todella tiivisohjelmaisia ja oli aivan ihanaa luoda käsillään jotain kaunista. Se, jos mikä rentouttaa.

Vanhat esineet eivät ole aikaisemmin olleet minun juttuni. Olen pitänyt niitä kauniina, mutta omaan kotiin ne eivät ole jotenkaan istuneet. Never say never. Kelkka on kääntynyt ja nyt en saa silmiäni irti vanhasta salaattikaukalosta, jonka löysin ystävän vinkkauksesta (kiitos Kati!) Pimeeltä Vintiltä Paattisilta. Pimeeltä Vintiltä on muuten kotoisin myös se päre, joka löytyy jouluverkostamme.

Tuo paikka on aivan ihana aarreaitta. Vanhan pihapiirin rakennuksissa on vaikka mitä kaunista. Osa esineistä on löytynyt noista rakennuksista, osa muualta. Itse lähdin täsmäostoksille etsimään taikinavakkaa / salaattikaukaloa / kalansuolausastiaa ja jossain vaiheessa oli pakko laittaa laput silmille ja sulkea silmät kaikelta muulta. Niin paljon inspiraatiota herättäviä esineitä tuolla Pimeellä Vintillä oli. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa jos liikut sillä suunnalla!

Sieltä löytyi tämä ihana, yhdestä puusta veistetty salaattikaukalo, johon katoin miehen synttärikahveilla tarjottavaa ja joka nyt sai sisäänsä jouluisen asetelman. Koti on edelleen melko hujan hajan, mutta onneksi nyt on ainakin yksi paikka, jota voi katsella hyvillä mielin. Eiköhän tämä hullunmylly saada tästä ympäriltäkin tällä viikolla pikkuhiljaan taltutetuksi.

Olen melkoinen sieni imemään vaikutteita ympäriltäni. Kiitos silmieni avaamisesta näille vanhoille kauneuksille kuuluu kahdelle ihanalle blogiystävälle, upealle tyylitaiturille ja asetelmien tekemisen mestarille Villa Puomin Hannalle ja Kotilaiturin Katille. Teidän blogienne seuraaminen on herättänyt ihastuksen näihin kaunottariin ♥

Tunnelmaa alkaneelle joulukuulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Syyslomapäivä metsässä

Tällä viikolla arjen on katkaissut koululaisten syysloma. Meillä on lomailtu tyttököörin kesken ja päätimme ennen lomaa listata asioita, joita lapset haluaisivat tehdä ja valita niistä sitten suosikit. Kylpylä, risteily, Ideaparkin sisähuvipuisto, leffa sekä oma ehdotukseni, huumorilla heitetty haravointi... Vaihtoehtoja kertyi, mutta yllätyksekseni kaikkien suosikiksi valikoitui yhdessä vanhempieni kanssa tehtävä vaellusretki Turun seudun korkeimmalle kohdalle, Kullaanvuorelle.

Kohde oli itseasiassa sama, jonne retkeilimme viime syksynäkin ystäväperheen kanssa. Pakkasimme makkarat, kahvit ja muut eväät reppuihin ja lähdimme reissuun. Kuopuksen ilo oli aivan huikea kun hän löysi parkkipaikan lähelle puun viereen viime syksynä jättämänsä pitkän kepin, jota he käyttivät silloin isän kanssa kävelykeppinä. Tuo sauva piti ottaa luonnollisesti nytkin matkaan ja se kulkikin mukana koko matkan palaten takaisin säilytyspaikkaansa retkemme päätteeksi.

Evästaukoon tuli todellista erämeininkiä, sillä laavulla ei ollutkaan kuivia puita. Pari kosteaa klapia oli ja kirves, sekä repussamme sanomalehti sytykkeeksi. Saimme niillä onneksi kuitenkin tulen aikaiseksi ja makkarat lämpimiksi.

Huipulta on upeat maisemat.

Vaikka täällä paikoitellen alkavatkin jo ruskan värit tummua, olivat syksyisen metsän värit hurjan kauniit. Kuviin ne tallentuivat kuitenkin merkillisinä ja huomasin, että ulkokuvaus on vielä uusi luku tässä opintielläni manuaalikuvauksessa. Väreihin en saanut tolkkua edes kuvankäsittelyn avulla, mutta toivon, että fiilis tulee näistä kuvista kuitenkin läpi.

Metsäretki oli taas maineensa veroinen. Ilta oli rauhallinen ja koko sakki ihan puhki, onnellisesti puhki. Taina K:lle vinkki: tällainen retki päivässä saa näköjään menemään nukkumaan ihmisten aikaan ;) Ei tarvinut paljon unta odotella iltakympiltä. Illalla tytöiltä tuli vielä innostuneesti: ja huomenna haravoidaan! Oikeasti? Mistä tämä nyt tuli? Mutta todellakin, tänään sillä välin kun olin maitokaupassa, olivat tytöt tarttuneet haravanvarteen ja iso kasa pudonneita lehtiä oli kasattu kahteen kekoon. Pientä luovuuttakin oli haravoidessa käytetty. Osaavat ihanat välillä yllättää ♥

Kauniita unia teille, jotka olette vielä yökukkujina hereillä ja kaikille rentoa alkavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Neitsytmatka Kirjamessuille

Mitä kirjamessuilla oikein niinkuin ihan konkreettisesti on? Tätä mietimme eilen Kotilaiturin Katin kanssa Turun Messukeskuksen aulassa. Me molemmat pidämme lukemisesta, mutta kirjamessuilla meistä kumpikaan ei ollut käynyt aikaisemmin.

Ja olihan siellä, vaikka mitä. Kuin jättiläismäinen kirjakauppa täynnä asiantuntevia ihmisiä valmiina auttamaan. Pienien kustantajien osastoilla oli mielenkiintoista tutkia kirjavalikoimaa. Ohjelmalavoja oli myös yllättävän paljon ja niissä paljon erilaisia haastatteluja. Bon-kirjojen hauskannäköinen osasto sai meidät pysähtymään pidemmäksi aikaa. En muista enää mistä juttu edes lähti osastolla työskennelleen Kaisa Tenhusen kanssa, mutta lopputuloksena hän auttoi meitä molempia valitsemaan isosta pokkarivalikoimasta kolme erilaista kirjaa mukaamme. Olo oli kuin aikoinaan laivan hajuvesiosastolla, jossa kerrottiin minkälaisia hajuvesiä on käyttänyt aikaisemmin ja myyjä suositteli sen jälkeen uusia vaihtoehtoja. Samalla taktiikalla mentiin nytkin. Aivan mahtavaa kun valitsemisessa on apuna ammattitaitoinen ihminen, joka tuntee tuotteensa!

Kirjamessuilta siirryimme seuraaviin halleihin Ruoka- ja Viinimessuille. Heti ensimmäisenä meitä oli vastassa houkutteleva Fazerin Pure dark -tummien suklaiden osasto. Olen enemmän perinteisemmän maitosuklaan ystävä, mutta erityisesti minttusuklaa ja popparisuklaaksi ristimämme Roasted corn -uutuussuklaa olivat hyvinkin oman maun mukaisia, yllättävän pehmeän makuisia tummia suklaita. Käännytys tummien suklaiden ystäväksi tuli tehtyä hyvin nopeasti. Näitä täytyy vielä hakea kotiin.

Mielenkiintoinen oli myös osasto, jossa sai maistaa erilaisia hampputuotteita. Olin aikaisemmin päivällä huomannut omassa maitokaupassa kuorellisia hampunsiemeniä ja nyt pääsin maistamaan niitä. Osastolla oli paahdettu noita siemeniä kuivalla pannulla, ja vitsit, miten ne olivat hyviä. Salaatin päälle, myslin joukkoon, jugurtin päälle, smoothien sekaan - käyttökohteita on paljon ja juuri äsken otin uunista siemennäkkärin, johon testasin noita siemeniä ensimmäisenä.

Ihanalla Italia-osastolla vierähti myös tovi maistellen herkullisia juustoja ja muita herkkuja. Mukaan tarttui iso pullo oliiviöljyä ja paketti speckiä, joka oli minulle uusi tuttavuus. Kolatun juustolan osastolta piti käydä hakemassa palkittua cheddar-juustoa, sekä aikaisempaa tuttavuutta yrttistä Wilhelmina-salaattijuustoa. Italia-osaston vierellä houkuttivat hyvä näköiset pizzapalat ja niiden paistumista odotellessamme huomasimme, että kello oli jo kymmentä vaille kuusi. Kaksi ja puoli tuntia messuaikaa ei ollutkaan riittänyt, vaan messut jäivät kesken. Ensi vuonna tiedämme varata enemmän aikaa. Tänne mennään uudelleen!

Tuliaiset kotiin olivat kuitenkin mieleisiä ja messuista hyvässä seurassa jäi hyvä ja piristynyt mieli. Kiitos Katille seurasta!

Viikonlopusta on muutenkin tulossa ihan mahtava. Tänään meille kokoontuu ihania ystäviä Zelected by Houze -sisustuskutsujen ja illanistujaisten merkeissä. Mies lähtee ystävänsä kanssa vaeltamaan ja me perheen naiset päätimme heti aloittaa humputtelut. Huomenna vuorossa on odotettu valokuvauskurssi hyvässä seurassa ja kauniissa ympäristössä. Tavoitteena itselläni on, että huomisen jälkeen osaan vihdoin kuvata manuaaliasetuksilla. Katsotaan miten käy.

Mahtavaa viikonloppua sinullekin!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesän retkiä

Ensimmäinen blogikesä menossa ja niin vain tuntuu postausten väli pitenevän samassa suhteessa ilmojen lämpenemisten kanssa. Sisällä ei malttaisi olla sitten yhtään. Sää on varmasti ollut yksi tämän kesän puhutuimpia asioita, mutta en voi olla hehkuttamatta tätä nyt tullutta lämpöä ja aurinkoa. Ihan mahtavaa.

Meillä viimeiseen viikkoon on mahtunut pari retkipäivää. Viime perjantaina vietimme päivän Kustavissa. Kustavin savipajan pihapiirissä on kesän ajan käsityökylä. Keramiikkapajan ja -myymälän lisäksi alueella on hopeapaja, sepänpaja, Paratiisipajan suuri kynttilä- ja sisustusmyymälä, tekstiilitupa sekä kahvio, josta löytyi muuten hurjan hyviä munkkeja. Pihapiirissä on lisäksi pieni leikkipaikka lapsille sekä lampaita ja pupuja.

Pajoissa näkee käsityöläisiä työssään ja puodeissa on vaikka mitä ihanuuksia ostettavana tuliaisiksi kotiin tai lahjaksi. Alueella riitti nähtävää ja saimmekin melko pienellä alueella kulumaan monta tuntia ihan huomaamatta. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos olet liikkeellä tuolla suunnalla tai kurvata auto ihan vartavasten Kustaviin.

Vink, vink kaikille nikkareille. Lastauslavoista voi nikkaroida vaikka tällaiset pihakalusteet.

Kauniista maalaismaisemasta siirryimme vielä Peterzénsin vierasvenesatamaan. Satama-alueen talot ovat aivan huikean kauniita ruokokattoineen (vai ovatko nuo kaislakattoja?). Loviisan aitan pop-up myymälän ihanuudet ja Laura Peterzenin myymälän aarteet tulivat katsastettua ja vierasvenesataman isot trampat testattua. Niin kaunista - siis nuo maisemat ja kaikki aarteet, eivät niinkään ne trampoliinit.

Eilisen päivän vietimme ystävien mökillä. Lapsilla päivä oli täynnä kaikenlaisia touhuja. Meillä aikuisilla taas höpöttelyä. Kerrankin oikein kaikessa rauhassa. Kaunis ilma ja herkullinen ruoka kruunasivat vielä päivän. Kaunis kiitos isäntäväelle! Näihin kuvan tunnelmiin päättyi eilinen päivämme. Onko kauniimpaa kuin katsoa auringonlaskua meren äärellä...

Blogin oikeaan reunaan on taas ilmestynyt uusi kuva, Åblogit. Kerron siitä lisää lähipäivinä.
Hyvää yötä, kauniita unia, auringonlaskun kuvia!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.