Yhden haaveen toteutuminen

Muistatko vielä kun kerroin niistä sammaleen seassa olevista havunneulaista? Eilen ilmestyi uusin Terassi-lehti ja sieltä löytyy juttu, johon tuo neulasasia liittyi. Kokeilimme nimittäin Kotilaiturin Katin kanssa siipiämme yhteisprojektissa, josta syntyi lehtiartikkeli Terassipiknik ja paljuttelua.

Stailasimme terassipiknikin Katin perheen upouudelle, ihanalle terassille. Ideana oli, että terassin käyttöaikaa voi hyvin jatkaa kesänajan jälkeenkin ja mikä olisikaan mukavampi tapa kuin istua siellä iltaa ystävien kanssa illan hämärtyessä.

Järjestelyissä ei aina tarvitse nähdä niin paljon vaivaa, vaan helpoilla, nopeasti toteutettavilla resepteillä saa valmistettua tarjottavat ja kodin siivoamisenkin pystyy jättämään välistä, ulkona kun istutaan.

Lämmintä vaatetta päälle, terassille kynttilöitä, taljoja ja pehmeitä filttejä ja siinä se sitten onkin hyvän seuran lisäksi.

Kattausidea lähti vanhoista, vihreistä sinappilaseista, jotka löysimme Ekotilasta. Laseihin laitettiin sammalta, jäkälää, puolukanvarpuja ja lämpökynttilöitä. Lasien väliin aseteltiin kuiva oksankappale.

Olemme molemmat menettäneet sydämemme Tarja Ritari Designin pellavatuotteille ja ne sopivatkin tähän kattaukseen aivan täydellisesti. Tarjan uutuudet, Mokkapuun kahvisäkeistä tehdyt tyynyt ja kovetetut pussukat olivat piste iin päälle.

Itseäni jännitti reseptipuoli. Olin suunnitellut jo kesällä kokeilevani piirasta, johon täytteeksi tulisi punaisia viinimarjoja tai puolukoita ja karamellisoitua kondensoitua maitoa - pohjassa voisi olla vehnäjauhojen lisäksi myös ruisjauhoja. Loppukesällä resepti syntyikin ja se löytyy nyt lehdestä.

Pyysimme menulle vielä viinisuositukset, joten nyt on valmis illanistujaiskokonaisuus toteutuksia vailla. Olepa hyvä. Ihan huippuidea muuten tuo puolikkaan kokoinen samppanja, jota meille suositeltiin. Se on juuri sopivan kokoinen juhlistamaan muutaman henkilön illan ja sopii joko tuolle jälkkäripiirakalle tai vaikka illan alkuun.

Tällainen haave toteutui. Terassi-lehdessä (nro 8/2016) on lisää kuvia useamman aukeaman verran ja Katin Kotilaituri-blogista löydät myös postauksen projektistamme jos haluat nähdä tarkemmin miltä terassimme näytti.

Kiitos Katille projektikumppanuudesta ja kiitos yhteistyökumppaneillemme ♥

Yhteistyössä Tarja Ritari Design: korit, kaita- ja leipäliinat, tyynyt
Cisa Drinks: juomasuositukset
Rintalan Tila: taljat

Mukavaa keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa

Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.

Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.

Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;)

Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.

Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.

Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.

Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?

Hyvää mieltä viikkoon!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Elämä kuin oravalla

Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun välillä tuntuu, että elän oravan elämää. Talven varalle pitää kerätä tammenterhoja, käpyjä, hevoskastanjan siemeniä, jäkäläisiä oksia ja ties mitä. Tutun metsänomistajan mailta myös ehkä hieman sammalta ja jäkälääkin.

Erona oravaan toki se, ettei näitä käytetä meillä talven ravintona, onneksi.

Toistaiseksi olen vielä keräilyvaiheessa. Lähemmäs joulua ja talvea kun mennään, muuttuvat asetelmat uudenlaiseksi ja niihin kuuluvat nämä luonnon aarteet. Onko linjoilla muita oravia? Mitä sinun aarteesi ovat? Etten vain unohda jotain tuiki tarpeellista, joka on loppusyksyllä tai talvella ehdoton hittijuttu :)

Toinen kysymys vielä. Olen kiinnostuneena etsinyt aina välillä vakiokaupastamme nyhtökauraa, mutta toistaiseksi meidän kaupassaoloaikamme eivät ole kohdanneet. Olemme siellä selvästikin eri aikoina. Nyt olin onnettaren suosiossa ja voitin samaisen ruokakaupan Facebook-arvonnasta laatikollisen tuota mielenkiintoista raaka-ainetta. Oletko testannut nyhtökauraa?

Nuo kaikki pakkaukset olivat maustamatonta versiota ja maustaminen on ilmeisesti tässä Se Juttu. Olen ikionnellinen jos vinkkaat tai linkkaat oman lempinyhtökaurareseptisi kommentteihin. Sormia kutittelee jo päästä testailemaan.

Kauniita syyspäiviä!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesämuistoja sisälle

Syyskuu on ollut aivan uskomattoman kaunis, lämminkin. Silti kirpsakat aamut ja nopeasti pimenevät illat kertovat, että syksyssä ollaan. Olen tuonut muutamia kesän muistoja sisälle ja niillä vaalin kesää vielä hetken ennen pimeämpää ja ehkä sateistakin syksyä - jota toki toivon, ettei tänä vuonna tule.

Siirsin vihreät pulloni keittiön ikkunalle ja toiseen kävin hakemassa kukkakaupasta muutaman eukalyptuksen oksan. Toiseen pulloon taitoin pihalta hortensian oksan. Sen kukat alkavat jo hieman ruskettua, mutta minusta se ei haittaa. Hortensia on kaunis vaikka kuivanakin.

Toiselle tasolle nostin suuren lasivaasin, jonka olin hankkinut kukkamaljakoksi. Sain kuitenkin idean laittaa vaasin pohjalle kerroksen pikkukiviä, muutaman rannalta muistoksi taskuun sujautetun isomman kiven ja pari puun palaa. Keskelle vielä kynttilä.

Olen polttanut tätä kynttilää nyt useampana iltana ja jotenkin näky rauhoittaa.  Johtuuko se tuosta harmaanvihreästä värimaailmasta, joka on tällä hetkellä kovasti mieleeni vai tekeekö tuli sen. En tiedä, mutta joka tapauksessa toimii ja hyvä niin, sillä viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa.

Ajattelin tällä postauksellani osallistua vihdoin myös ihanan Mansikkatilan mailla -blogin kukkailoitteluun. Taina on tehnyt tuota kaunista postaussarjaa jo pitkään, mutta omat kukkapostaukseni eivät ole osuneet hyvään saumaan tätä ennen. Meillä menevät Tainan kanssa postaukset aina välillä jännästi yksiin ja huomasin, että tälläkin kerralla näissä kesämuistokukissa meillä on hiukan samaa henkeä.

Mutta niin on tämäkin arkiviikko lopuillaan. Viikonlopun ohjelmassa taitaa olla pihapuuhia jos säät vain sallivat. Kovasti huomiota saa myös uusi perheenjäsenemme, kääpiöhamsteri Bella, jonka toivotaan jo pian tottuvan meihin ihmisiin.

Kesämuistojen lämmittämää viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Sesonkiherkku | Kinuskinen kaura-omenapaistos

Ihana omena-aika on täydessä käynnissä ja tänä vuonna sato taitaa olla runsas vähän joka puolella. Perinteinen kaura-omenapaistos on suurta herkkua, mutta se menee vielä uusiin sfääreihin, kun paistoksen maustaa kinuskiseksi.

Viime syksynä maistoin ensimmäistä kertaa tuollaista kinuskiversiota ja kotiin päästyäni piti välittömästi googlailla ohjeita. Puistolan Bistron ohjeella lähdin tekemään ensimmäisen oman paistokseni ja tuo samainen ohje on ollut tänä syksynä kovassa käytössä. Ehkäpä paras omenaherkku minun mielestäni.

* * * * *

KINUSKINEN KAURA-OMENAPAISTOS

1 prk kondensoitua maitoa, valmiiksi karamellisoituna

omenoita lohkoina (alkuperäisen ohjeen mukaan 3-6 omenaa, itse en ole laskenut, vaan lohkonut vain reilun määrän omenoita)

puolikkaan sitruunan mehu

150 g voita (olen käyttänyt tähän ihan juoksevaa margariiniakin)

5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

Lohko omenat suunmukaisen kokoisiksi lohkoiksi ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Pirskota päälle sitruunamehu. Lusikoi päälle haluamasi määrä karamellisoitua kondensoitua maitoa. Itse olen laittanut melko suureen omenamäärään noin 2/3 purkillista.

Valmista kauraseos sulattamalla rasva ja sekoittamalla sen joukkoon kaurahiutaleet ja fariinisokeri. Levitä seos omenoiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Halutessasi voit lämmittää lopun kinuskin ja valutella sen vielä annoksen päälle.

* * * * *

Alkuperäinen ohje löytyy Puistolan Bistro -blogista täältä klik.

 
 

Meillä oli tässä välissä pari vuotta melko surullinen omenasato, mutta tänä vuonna omenoita on taas riittänyt niin, että pääsin mehuasemallekin omenakuormani kanssa. Naisvoimin kerätyt reilut 100 kg omenoita jalostuivat 75 litraksi hyvää omenamehua.

Sillä pärjätään hetken aikaa ja mehua on ilo nautiskella kun tietää ettei sen valmistuksessa ole käytetty yhtään mitään ylimääräistä, ei sokeria, ei lisäaineita. Pastöroinnilla mehu saadaan säilymään ja näissä määrissä se onkin ehdoton juttu, sillä pastöroitu mehu säilyy huoneenlämmössäkin. Ainakaan meillä ei jääkaappitilaa ole kuin näyttää tuolle mehumäärälle.

Aurinkoista viikon jatkoa! Taas on viikko hujahtanut niin, että huomenna on jo perjantai...

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

 

Terassin syysilme

Terassimme sai viikonloppuna vihdoin pientä syysilmettä. Maanantain inspiraatiopostauksessakin näkynyt City blommor -kukkakaupan ihana sipulivati ei jättänyt minua rauhaan, vaan kävin kotiinpaluun jälkeen nappaamassa lähipuutarhalta kukkasipuleita hyvään poistohintaan. Etsinnässä on myös saman tyyppinen vati kuin mitä postauksen kuvassa oli, mutta sen puutteessa sipulit pääsivät tuohon ruukkuun ja osittain pöydällekin.

Toisen terassipöydän astelman keräsin puutarjottimelle. Kerran tai kaksi nokkaistut ja matosen maiskuttelemat omenat pääsivät hyötykäyttöön ja sopivat hyvin tähän asetelmaan kun käänsi kauniin puolen ylöspäin. Ja kyllä, punasaviruukut on otettu meillä taas hovikelpoisiksi ruukuiksi muuallekin kuin kasvihuoneeseen.

Ajatus oli kääriytyä vielä illalla filttiin ja nauttia kauniista syysillasta ulkona, mutta kohtalo päätti toisin ja sain kovan kuumeen. Olen harvemmin sairaana, mutta nyt makasin koko loppu viikonlopun, enkä jaksanut pitää edes kunnolla silmiäni auki. Flaatiksi veti. Kuume on onneksi nyt selätetty ja vaikka kylmä hiki tahtookin pukata jo pienestä touhuamisesta, niin voiton puolella ollaan. Lepo teki hyvää, olkoonkin, että harmittikin kun ulkona oli niin upeat ulkoilusäät. Onneksi nuo ilmat tuntuvat jatkuvan ainakin vielä tänään.

Kaunista syksyisen kirpsakkaa keskiviikkoa sinulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Hejdå banaanikärpäset!

Voi rakkaat banaanikärpäset. Ei teidän olisi tarvinut tulla meille koko suvun voimin. Ei todellakaan. Omena-aika on ihanaa, mutta tämä banaanikärpästen määrä. Huokaus.

Vaan eilenpä löytyi konsti, jolla ainakin näyttäisi, että kärpsyjen määrää saa vähennettyä enemmän kuin radikaalisti. Taas kerran tuli todistettua, että Facebook ei ole turha juttu. Sieltä eräästä ryhmästä löytyi tämäkin vinkki. Kiitos Leena ja tässä tämä tehokeino teillekin käyttöön.

Illalla lasketaan keittiön lavuaariin vettä, jonka joukkoon lurautetaan jonkin verran astianpesuainetta ja annetaan olla noin aamuun asti. Siinä se. Meillä aamulla ei näkynyt ensin yhtään kärpästä. Myöhemmin päivän aikana on ilmestynyt pari (ja oikeasti todellakin vain pari), mikä on paljon vähemmän kuin mikä eilisen saldo oli. Ensi yöksi taas tiskiainevesi lavuaariin - jospa pikkukärpäset pysyisivätkin poissa.

Tähän asti olen tehnyt lasiin seosta, jossa on etikkaa, astianpesuainetta ja tilkka hunajaa. Tuo tököttikin on toiminut hyvin, mutta tämä uusi tapa on vielä tehokkaampi. Suosittelen testaamaan - jos et ole jo testannut - ennen kuin menetät hermosi joka paikkaan löytävien banaanikärpästen kanssa.

Mukavaa torstai-iltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Halloween ja pyhäinpäivä

Meillä on parina viime vuotena juhlittu Halloweenia lasten kekkereiden merkeissä. Tänä vuonna toivetta ei tullut, joten juhlat jäivät järjestämättä, mutta jotain pientä oli kiva kuitenkin keksiä.

Olin yllättynyt kun kuopus toivoi aikaisemmin viikolla, että menisimme hautausmaalle viemään kynttilät ja kävelemään sinne. Viime vuonna esikoinen oli tähän aikaan sairaana ja kävimme kuopuksen kanssa kaksin tekemässä tuollaisen kävelyn ja se taisi olla meille molemmille melko vaikuttava käynti.

Tällä kertaa koko perhe oli mukana ja veimme kynttilämme muualle haudattujen paasille sekä isoäijän haudalle. Lisäksi kävimme sytyttämässä sammuneen kynttilän läheisen haudalla ja lähdimme hiljakselleen kiertämään kirkkomaata. En tiedä olenko tullut vanhaksi, mutta kotikaupunkimme hautausmaa on todella kaunis. Se on sitä muutenkin polveilevine maastoineen ja kauniine istutuksineen, mutta etenkin näin pyhäinpäivän kynttilämeressä se saa hiljentymään.

Kotiin palattuamme vaihdoimme tunnelmaa ja katoimme kotikatsomoomme halloween-evästä. Facebook-ystäväni tytär oli tehnyt karmivan näköistä käsipizzaa. Ideasta inspiroituneena (kiitos Marjo!) tein myös meille tuota ällöttävän näköistä pizzaa, jonka ristimme kylmäkäsikallen pizzaksi. Sormien katkominen oli aika inhaa ja käden sisältä paljastuneet madot (katkaravut) saivat aikaan puistatuksia. Taas kerran tuli todistettua, että ruuan ulkonäöllä ON väliä... Pienenä makeapalana meillä oli vielä haamumarenkeja, jotka valmistin Bella Baie -blogista löytyneellä ohjeella.

Onko teillä vietetty pyhäinpäivää tai halloweenia? Karmivaa tai rauhallista lauantai-illan jatkoa sinulle, miten tätä iltaa sitten vietätkin!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.