Kotiuduimme Unkarista torstaina, ja viimepäivät on menneet pääosin kissojen silittelyyn, pyykinpesuun ja toipumiseen lomailusta ja olipa meillä mahtavat ystävän synttärijuhlatkin viikonloppuna. Mutta aivan ihanaa on olla kotona, niin kivaa kuin Unkarissakin oli! Unkarinkuvapostauksia on vielä tulossa muutama; häät, eteläinen Unkari ja piipahdus Kroatian jalkapallohumussa, sekä tuliaiset.
Puutarhasta oli kissojen hoitajat pitäneet myös hyvää huolta. Etukäteen, ennen lähtöä kahtena iltana, teimme perusteellisen kasteluoperaation ja keräsimme vettä isoihin saaveihin ja vesikannuihin, jotta hoitajilla olisi helpompi homma.
Sammarit kukkivat upeesti, nämä tumman syvän oranssit on suosikeitani aina vaan. Ja mosaiikkiruukut olen tehnyt nimenomaan näille, tuo ikivanha mummuni kattila sopii värisarjaan hyvin.
Lilja Buff Pixie kukii komeasti.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.
Vanhat varikset siellä vaan jaksavat vartioida, samalla kun suukottelevat toisiaan <3
Pientä sälää, joka niin ilahduttaa sekin. Allaolevan kuvan vasemman reunan maksaruoho on menettänyt tumman komean värinsä, samoin puolisonsa kaksivärinen tekee enenevässä määrin yksiväristä lehteä nykyisin. Harmi.
Viimekesän virontuliainen Postman´s Pride on hienon tummana.
Kärhöportti toiseen suuntaan. Keväällä kaikki kärhöt olivat syöty pupunkorkeudelle ja tarkoituksena oli silloin vaihtaa tämä kaari puiseen, vähän tukevamampaan. Ei heti aloitettu hommaa ja nyt tilanne on tämä, ihan uutena vihreänä ja vehreänä kärhöt taas kasvavat, joten eihän niitä raski enää häiritä...
Kasvua on tapahtunut, tykkään kun nuo polut vähän piilottuvat kangasajuruohojen syliin.
Meidän oma laventelipelto ;) ja kasvarissa appelsiinisamettikukkia vauhdissa.
Matkan vuoksi kasvariin ei paljon mitään ole laitettu, kuinpakolliset yrtit, yllä kuitenkin kesäkurpitsat jotka voivat hyvin, mutta kärsivät vähän kasvupaikalleen pääsemisen viivästymisestä...
Tätä hommaa on harrastettu viimepäivinä. Sohvalla makoilua oman kissan alla.
Kissojen katselua, hellittelyä ja höpöttelyä.
Ennen matkalle lähtöä Nipsu suhisi joskus Jesselle ja Gebsu suhisi Jesselle tosi usein, päivittäin, ja selvästi lähti pikkuveljeä välillä karkuun. Nyt on jotakin ihmeellistä ja ihanaa tapahtunut, suhunoita ei ole kuultu kertaan sitten paluumme.
Anteeksi edellisen postauksen kommenttien vastaamattomuuteen.
Henna kyseli kissojemme hoidosta matkan aikana ja meillä se hoituu ainan kotiin tulevilla hoitajilla. Tälle reilun kahden viikon reissulle ei naapurin nuorimies ekalle viikolle saanut hoitoja sopimaan, mutta onneksi ystäväni joka muutti lähistölle, tämän ekan viikon pelasti. Neljän kissan vieminen johonkin hoitolaan ei ole vaihtoehto, vaan kotona on kissojen saatava olla turvallisesti ja tutusti. Myös ulkoilut omassa catiossa on päästävä välillä tekemään. Tähän asti hoitaja on aina löytynyt, koitamme pestiä pehmentää hyvällä korvauksella.