Jump to content

opiskelija

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

opiskella (to study) +‎ -ja. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1874.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈopiskelijɑ/, [ˈo̞pis̠ˌk̟e̞lijɑ̝]
  • Audio:(file)
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -elijɑ
  • Hyphenation(key): opis‧ke‧li‧ja

Noun

[edit]

opiskelija

  1. student

Declension

[edit]
Inflection of opiskelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative opiskelija opiskelijat
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
partitive opiskelijaa opiskelijoita
illative opiskelijaan opiskelijoihin
singular plural
nominative opiskelija opiskelijat
accusative nom. opiskelija opiskelijat
gen. opiskelijan
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
opiskelijain rare
partitive opiskelijaa opiskelijoita
inessive opiskelijassa opiskelijoissa
elative opiskelijasta opiskelijoista
illative opiskelijaan opiskelijoihin
adessive opiskelijalla opiskelijoilla
ablative opiskelijalta opiskelijoilta
allative opiskelijalle opiskelijoille
essive opiskelijana opiskelijoina
translative opiskelijaksi opiskelijoiksi
abessive opiskelijatta opiskelijoitta
instructive opiskelijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of opiskelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]