ilkkua

Finnish

Etymology

Possibly from the same root as ilkeä +‎ -ua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilkːuɑˣ/, [ˈilkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ilkːuɑ
• Hyphenation^(key): ilk‧kua

Verb

ilkkua

1. To jeer, scoff.

Conjugation

Inflection of ilkkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkun	en ilku	1st sing.	olen ilkkunut	en ole ilkkunut
2nd sing.		ilkut	et ilku	2nd sing.	olet ilkkunut	et ole ilkkunut
3rd sing.		ilkkuu	ei ilku	3rd sing.	on ilkkunut	ei ole ilkkunut
1st plur.		ilkumme	emme ilku	1st plur.	olemme ilkkuneet	emme ole ilkkuneet
2nd plur.		ilkutte	ette ilku	2nd plur.	olette ilkkuneet	ette ole ilkkuneet
3rd plur.		ilkkuvat	eivät ilku	3rd plur.	ovat ilkkuneet	eivät ole ilkkuneet
passive		ilkutaan	ei ilkuta	passive	on ilkuttu	ei ole ilkuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkuin	en ilkkunut	1st sing.	olin ilkkunut	en ollut ilkkunut
2nd sing.		ilkuit	et ilkkunut	2nd sing.	olit ilkkunut	et ollut ilkkunut
3rd sing.		ilkkui	ei ilkkunut	3rd sing.	oli ilkkunut	ei ollut ilkkunut
1st plur.		ilkuimme	emme ilkkuneet	1st plur.	olimme ilkkuneet	emme olleet ilkkuneet
2nd plur.		ilkuitte	ette ilkkuneet	2nd plur.	olitte ilkkuneet	ette olleet ilkkuneet
3rd plur.		ilkkuivat	eivät ilkkuneet	3rd plur.	olivat ilkkuneet	eivät olleet ilkkuneet
passive		ilkuttiin	ei ilkuttu	passive	oli ilkuttu	ei ollut ilkuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkkuisin	en ilkkuisi	1st sing.	olisin ilkkunut	en olisi ilkkunut
2nd sing.		ilkkuisit	et ilkkuisi	2nd sing.	olisit ilkkunut	et olisi ilkkunut
3rd sing.		ilkkuisi	ei ilkkuisi	3rd sing.	olisi ilkkunut	ei olisi ilkkunut
1st plur.		ilkkuisimme	emme ilkkuisi	1st plur.	olisimme ilkkuneet	emme olisi ilkkuneet
2nd plur.		ilkkuisitte	ette ilkkuisi	2nd plur.	olisitte ilkkuneet	ette olisi ilkkuneet
3rd plur.		ilkkuisivat	eivät ilkkuisi	3rd plur.	olisivat ilkkuneet	eivät olisi ilkkuneet
passive		ilkuttaisiin	ei ilkuttaisi	passive	olisi ilkuttu	ei olisi ilkuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ilku	älä ilku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ilkkukoon	älköön ilkkuko	3rd sing.	olkoon ilkkunut	älköön olko ilkkunut
1st plur.		ilkkukaamme	älkäämme ilkkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ilkkukaa	älkää ilkkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ilkkukoot	älkööt ilkkuko	3rd plur.	olkoot ilkkuneet	älkööt olko ilkkuneet
passive		ilkuttakoon	älköön ilkuttako	passive	olkoon ilkuttu	älköön olko ilkuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkkunen	en ilkkune	1st sing.	lienen ilkkunut	en liene ilkkunut
2nd sing.		ilkkunet	et ilkkune	2nd sing.	lienet ilkkunut	et liene ilkkunut
3rd sing.		ilkkunee	ei ilkkune	3rd sing.	lienee ilkkunut	ei liene ilkkunut
1st plur.		ilkkunemme	emme ilkkune	1st plur.	lienemme ilkkuneet	emme liene ilkkuneet
2nd plur.		ilkkunette	ette ilkkune	2nd plur.	lienette ilkkuneet	ette liene ilkkuneet
3rd plur.		ilkkunevat	eivät ilkkune	3rd plur.	lienevät ilkkuneet	eivät liene ilkkuneet
passive		ilkuttaneen	ei ilkuttane	passive	lienee ilkuttu	ei liene ilkuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ilkkua		present	ilkkuva	ilkuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkkuakseni ilkkuaksemme 2nd ilkkuaksesi ilkkuaksenne 3rd ilkkuakseen ilkkuaksensa		past	ilkkunut	ilkuttu
2nd	inessive2	ilkkuessa	ilkuttaessa	agent4	ilkkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkkuessani ilkkuessamme 2nd ilkkuessasi ilkkuessanne 3rd ilkkuessaan ilkkuessansa		negative	ilkkumaton
	instructive	ilkkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ilkkumassa	—
	elative	ilkkumasta	—
	illative	ilkkumaan	—
	adessive	ilkkumalla	—
	abessive	ilkkumatta	—
	instructive	ilkkuman	ilkuttaman
4th3	verbal noun	ilkkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkkumaisillani ilkkumaisillamme 2nd ilkkumaisillasi ilkkumaisillanne 3rd ilkkumaisillaan ilkkumaisillansa

Derived terms

• ilkkuja
• ilkkuminen

 

Further reading

• “ilkkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Liukka, laikku, laukki, luikka