Jump to content

kide

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *kidek. Originally referring to a snowflake or crystal of ice; related to dialectal kiteä, Estonian kidu (light snow that wind blows around), Karelian kitie (cold (sub-zero) weather), Veps kidegi (very cold weather). The modern meaning "crystal" was coined by Finnish clergyman and philologist Gustaf Renvall.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkideˣ/, [ˈk̟ide̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ide
  • Hyphenation(key): ki‧de

Noun

[edit]

kide

  1. crystal (a grain or piece of a crystalline substance, an array of atoms)

Declension

[edit]
Inflection of kide (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative kide kiteet
genitive kiteen kiteiden
kiteitten
partitive kidettä kiteitä
illative kiteeseen kiteisiin
kiteihin
singular plural
nominative kide kiteet
accusative nom. kide kiteet
gen. kiteen
genitive kiteen kiteiden
kiteitten
partitive kidettä kiteitä
inessive kiteessä kiteissä
elative kiteestä kiteistä
illative kiteeseen kiteisiin
kiteihin
adessive kiteellä kiteillä
ablative kiteeltä kiteiltä
allative kiteelle kiteille
essive kiteenä kiteinä
translative kiteeksi kiteiksi
abessive kiteettä kiteittä
instructive kitein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kide (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiteeni kiteeni
accusative nom. kiteeni kiteeni
gen. kiteeni
genitive kiteeni kiteideni
kiteitteni
partitive kidettäni kiteitäni
inessive kiteessäni kiteissäni
elative kiteestäni kiteistäni
illative kiteeseeni kiteisiini
kiteihini
adessive kiteelläni kiteilläni
ablative kiteeltäni kiteiltäni
allative kiteelleni kiteilleni
essive kiteenäni kiteinäni
translative kiteekseni kiteikseni
abessive kiteettäni kiteittäni
instructive
comitative kiteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiteesi kiteesi
accusative nom. kiteesi kiteesi
gen. kiteesi
genitive kiteesi kiteidesi
kiteittesi
partitive kidettäsi kiteitäsi
inessive kiteessäsi kiteissäsi
elative kiteestäsi kiteistäsi
illative kiteeseesi kiteisiisi
kiteihisi
adessive kiteelläsi kiteilläsi
ablative kiteeltäsi kiteiltäsi
allative kiteellesi kiteillesi
essive kiteenäsi kiteinäsi
translative kiteeksesi kiteiksesi
abessive kiteettäsi kiteittäsi
instructive
comitative kiteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiteemme kiteemme
accusative nom. kiteemme kiteemme
gen. kiteemme
genitive kiteemme kiteidemme
kiteittemme
partitive kidettämme kiteitämme
inessive kiteessämme kiteissämme
elative kiteestämme kiteistämme
illative kiteeseemme kiteisiimme
kiteihimme
adessive kiteellämme kiteillämme
ablative kiteeltämme kiteiltämme
allative kiteellemme kiteillemme
essive kiteenämme kiteinämme
translative kiteeksemme kiteiksemme
abessive kiteettämme kiteittämme
instructive
comitative kiteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiteenne kiteenne
accusative nom. kiteenne kiteenne
gen. kiteenne
genitive kiteenne kiteidenne
kiteittenne
partitive kidettänne kiteitänne
inessive kiteessänne kiteissänne
elative kiteestänne kiteistänne
illative kiteeseenne kiteisiinne
kiteihinne
adessive kiteellänne kiteillänne
ablative kiteeltänne kiteiltänne
allative kiteellenne kiteillenne
essive kiteenänne kiteinänne
translative kiteeksenne kiteiksenne
abessive kiteettänne kiteittänne
instructive
comitative kiteinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Middle English

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

From Old Norse kið, from Proto-Germanic *kidją.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kide (plural kides or kide)

  1. kid, young goat
  2. kid meat, the meat of a young goat

Descendants

[edit]
  • English: kid
  • Scots: kid

References

[edit]