uskollinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

usko +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈuskolːinen/, [ˈus̠ko̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): us‧kol‧li‧nen

Adjective

[edit]

uskollinen (comparative uskollisempi, superlative uskollisin)

  1. faithful [with allative ‘to’]

Declension

[edit]
Inflection of uskollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uskollinen uskolliset
genitive uskollisen uskollisten
uskollisien
partitive uskollista uskollisia
illative uskolliseen uskollisiin
singular plural
nominative uskollinen uskolliset
accusative nom. uskollinen uskolliset
gen. uskollisen
genitive uskollisen uskollisten
uskollisien
partitive uskollista uskollisia
inessive uskollisessa uskollisissa
elative uskollisesta uskollisista
illative uskolliseen uskollisiin
adessive uskollisella uskollisilla
ablative uskolliselta uskollisilta
allative uskolliselle uskollisille
essive uskollisena uskollisina
translative uskolliseksi uskollisiksi
abessive uskollisetta uskollisitta
instructive uskollisin
comitative uskollisine
Possessive forms of uskollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Synonyms

[edit]

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]