villitä

Finnish

Etymology

villi (“wild”) +‎ -itä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilːitæˣ/, [ˈʋilːit̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -ilːitæ
• Hyphenation^(key): vil‧li‧tä

Verb

villitä

1. (transitive) To drive wild; to agitate, incite, stir up, foment.

Conjugation

Inflection of villitä (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		villitsen	en villitse	1st sing.	olen villinnyt	en ole villinnyt
2nd sing.		villitset	et villitse	2nd sing.	olet villinnyt	et ole villinnyt
3rd sing.		villitsee	ei villitse	3rd sing.	on villinnyt	ei ole villinnyt
1st plur.		villitsemme	emme villitse	1st plur.	olemme villinneet	emme ole villinneet
2nd plur.		villitsette	ette villitse	2nd plur.	olette villinneet	ette ole villinneet
3rd plur.		villitsevät	eivät villitse	3rd plur.	ovat villinneet	eivät ole villinneet
passive		villitään	ei villitä	passive	on villitty	ei ole villitty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		villitsin	en villinnyt	1st sing.	olin villinnyt	en ollut villinnyt
2nd sing.		villitsit	et villinnyt	2nd sing.	olit villinnyt	et ollut villinnyt
3rd sing.		villitsi	ei villinnyt	3rd sing.	oli villinnyt	ei ollut villinnyt
1st plur.		villitsimme	emme villinneet	1st plur.	olimme villinneet	emme olleet villinneet
2nd plur.		villitsitte	ette villinneet	2nd plur.	olitte villinneet	ette olleet villinneet
3rd plur.		villitsivät	eivät villinneet	3rd plur.	olivat villinneet	eivät olleet villinneet
passive		villittiin	ei villitty	passive	oli villitty	ei ollut villitty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		villitsisin	en villitsisi	1st sing.	olisin villinnyt	en olisi villinnyt
2nd sing.		villitsisit	et villitsisi	2nd sing.	olisit villinnyt	et olisi villinnyt
3rd sing.		villitsisi	ei villitsisi	3rd sing.	olisi villinnyt	ei olisi villinnyt
1st plur.		villitsisimme	emme villitsisi	1st plur.	olisimme villinneet	emme olisi villinneet
2nd plur.		villitsisitte	ette villitsisi	2nd plur.	olisitte villinneet	ette olisi villinneet
3rd plur.		villitsisivät	eivät villitsisi	3rd plur.	olisivat villinneet	eivät olisi villinneet
passive		villittäisiin	ei villittäisi	passive	olisi villitty	ei olisi villitty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		villitse	älä villitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		villitköön	älköön villitkö	3rd sing.	olkoon villinnyt	älköön olko villinnyt
1st plur.		villitkäämme	älkäämme villitkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		villitkää	älkää villitkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		villitkööt	älkööt villitkö	3rd plur.	olkoot villinneet	älkööt olko villinneet
passive		villittäköön	älköön villittäkö	passive	olkoon villitty	älköön olko villitty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		villinnen	en villinne	1st sing.	lienen villinnyt	en liene villinnyt
2nd sing.		villinnet	et villinne	2nd sing.	lienet villinnyt	et liene villinnyt
3rd sing.		villinnee	ei villinne	3rd sing.	lienee villinnyt	ei liene villinnyt
1st plur.		villinnemme	emme villinne	1st plur.	lienemme villinneet	emme liene villinneet
2nd plur.		villinnette	ette villinne	2nd plur.	lienette villinneet	ette liene villinneet
3rd plur.		villinnevät	eivät villinne	3rd plur.	lienevät villinneet	eivät liene villinneet
passive		villittäneen	ei villittäne	passive	lienee villitty	ei liene villitty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		villitä		present	villitsevä	villittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st villitäkseni villitäksemme 2nd villitäksesi villitäksenne 3rd villitäkseen villitäksensä		past	villinnyt	villitty
2nd	inessive2	villitessä	villittäessä	agent4	villitsemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st villitessäni villitessämme 2nd villitessäsi villitessänne 3rd villitessään villitessänsä		negative	villitsemätön
	instructive	villiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	villitsemässä	—
	elative	villitsemästä	—
	illative	villitsemään	—
	adessive	villitsemällä	—
	abessive	villitsemättä	—
	instructive	villitsemän	villittämän
4th3	verbal noun	villitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st villitsemäisilläni villitsemäisillämme 2nd villitsemäisilläsi villitsemäisillänne 3rd villitsemäisillään villitsemäisillänsä

Synonyms

• (to agitate, incite, stir up, foment): agitoida

Derived terms

nouns

• villitseminen
• villitsijä
• villitys

 

Further reading

• “villitä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04