Kääpiölinnassa ollaan aika apeissa fiiliksissä. Hetken pohdin, että pidän kunnolla blogitaukoa, mutta surun keskellä taitaa olla paras yrittää pitää normaaleista rutiineista kiinni. Syy suruun on miehen hyvän ystävän ja loistavan naapurin menetys. Koko perhe, pikkumiestä lukuunottamatta, on aikalailla murheen murtama. Pikkumies kyllä tietää asiasta, mutta suhtautuu asiaan paremmin ja luonnollisemmin kuin muut. Ihmeissään ollaan, miksi niin avuliaan ja kiltin ihmisen piti täältä lähteä. En…