arme

Katso myös: Arme, armé, armë

Espanja

Verbi

arme

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rmar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rmar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rmar

Ranska

Substantiivi

arme f. (monikko armes[luo])

1. ase

   l'~ nucléaire ydinase

Verbi

arme

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armer

Saksa

Adjektiivi

arme

1. Malline:de-a-taivm1