aureo m., aurea[luo] f. (monikko aurei[luo] m., auree[luo] f.)
- (vanhahtava, relationaalinen) kultainen
- kiteytynyt vartalo aur- sanasta oro (’kulta’) + adjektiivijohdin -eo < latinan sanasta aureus
aureo m. (monikko aurei[luo])
- kultaraha
aureō
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta aureus
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta aureus
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta aureus
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta aureus