kannella
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kannella (67-J) (taivutus[luo])
- kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
- (oikeustiede) tehdä kantelu
- (frekventatiivinen) kantaa (=kanniskella)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnːelːɑˣ/
- tavutus: kan‧nel‧la
Etymologia
[muokkaa]johdos verbistä kantaa (johdin -el:ele-)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kanteleminen, kantelu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kannella Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]kannella
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kansi
Verbi
[muokkaa]kannella
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
Malta
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kannella f.
Adjektiivi
[muokkaa]kannella
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 67. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen oikeustieteen sanasto
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen kielen verbikantaiset ele-verbit
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit
- Maltan sanat
- Maltan kielen substantiivit
- Maltan kielen adjektiivit