pöhkö
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]pöhkö (1) (komparatiivi pöhkömpi, superlatiivi pöhköin) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpøhkø/
- tavutus: pöh‧kö
Substantiivi
[muokkaa]pöhkö (1)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pöhkö | pöhköt |
| genetiivi | pöhkön | pöhköjen |
| partitiivi | pöhköä | pöhköjä |
| akkusatiivi | pöhkö; pöhkön |
pöhköt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pöhkössä | pöhköissä |
| elatiivi | pöhköstä | pöhköistä |
| illatiivi | pöhköön | pöhköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pöhköllä | pöhköillä |
| ablatiivi | pöhköltä | pöhköiltä |
| allatiivi | pöhkölle | pöhköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pöhkönä | pöhköinä |
| translatiivi | pöhköksi | pöhköiksi |
| abessiivi | pöhköttä | pöhköittä |
| instruktiivi | – | pöhköin |
| komitatiivi | – | pöhköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pöhkö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pöhkö Kielitoimiston sanakirjassa