мерин

Venäjä

Substantiivi

ме́рин m.

1. ruuna, valakka

Taivutus

elollinen	yksikkö	monikko
nominatiivi	ме́рин	ме́рины
genetiivi	ме́рина	ме́ринов
datiivi	ме́рину	ме́ринам
akkusatiivi	ме́рина	ме́ринов
instrumentaali	ме́рином	ме́ринами
prepositionaali	ме́рине	ме́ринах

Liittyvät sanat

• (ori) жеребец
• (tamma) кобыла
• (varsa) жеребёнок
• (hevonen) лошадь
• (ratsu, hevonen) конь

Idiomit

• врёт как сивый мерин – valehdella kuin päistärikkö ruuna, valehdella häikäilemättömästi ja julkeasti[1]