Ero sivun ”Banū Hāshim” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
luokka |
kuva |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Maurycy Apfelbaum - Beduin na wielbłądzie.jpg|thumb|Maurycy Apfelbaum: Beduiini kamelin selässä]] |
|||
{{Korjattava/nimi| Hašemiitit|}} |
|||
'''Banū Hāshim''' ({{k-ar|بنو هاشم}}) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabialaisen [[Quraiš]]-heimon klaani. Profeetta [[Muhammad]] oli tämän klaanin jäsen; hänen isoisoisänsä oli [[Hashim ibn 'Abd Manaf]], jonka mukaan klaani on nimetty.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)|Vuosi=1999|Sivu=|Julkaisija=Basam Books}}</ref> Tämän klaanin jäseniin viitataan ''[[hašemiitti|hašemiitteinä]]'' ja he käyttävät sukunimeä Hašhemi. Quraiš-heimon muita klaaneja olivat Banū Abd Shams, Banū Al-Muttalib ja Banū Nawfali. |
'''Banū Hāshim''' ({{k-ar|بنو هاشم}}) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabialaisen [[Quraiš]]-heimon klaani. Profeetta [[Muhammad]] oli tämän klaanin jäsen; hänen isoisoisänsä oli [[Hashim ibn 'Abd Manaf]], jonka mukaan klaani on nimetty.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)|Vuosi=1999|Sivu=|Julkaisija=Basam Books}}</ref> Tämän klaanin jäseniin viitataan ''[[hašemiitti|hašemiitteinä]]'' ja he käyttävät sukunimeä Hašhemi. Quraiš-heimon muita klaaneja olivat Banū Abd Shams, Banū Al-Muttalib ja Banū Nawfali. |
||
Versio 19. elokuuta 2020 kello 11.35
Banū Hāshim (arab. بنو هاشم) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabialaisen Quraiš-heimon klaani. Profeetta Muhammad oli tämän klaanin jäsen; hänen isoisoisänsä oli Hashim ibn 'Abd Manaf, jonka mukaan klaani on nimetty.[1] Tämän klaanin jäseniin viitataan hašemiitteinä ja he käyttävät sukunimeä Hašhemi. Quraiš-heimon muita klaaneja olivat Banū Abd Shams, Banū Al-Muttalib ja Banū Nawfali.
Muhammedin sedän Abbas ibn Abd-al-Muttalibin jälkeläisten sukunimi on Abbasi, mistä tulee dynastian nimi abbasidit. Muhammadin jälkeläiset käyttävät yleensä nimeä Abbasi al-Hashmi, El Abbasy tai Hussaini tai titteleitä Sayyid tai Sharif.
Jordanian[2] ja Marokon[3] kuningassuvut katsovat kuuluvansa Banū Hāshimiin, koska pitävät itseään Fatiman ja Alin jälkeläisinä. Myös Syyriassa (1920), Irakissa (1921–1958) ja Libyassa[4] (1951–1969) 1900-luvulla vaikuttaneet hallitsijat ovat pitäneet itseään hašemiitteina, samoin Hijazin kuninkaat (1916–1925) sekä kaikki Mekan šarifit eli kuvernöörit aina vuoteen 1925 saakka. [2] Myös Irakin presidentti Saddam Hussein katsoi lukeutuvansa Muhammedin sukulaisiin.
Sukulaisuus tai läheisyys profeetta Muhammediin muuttui kunnia-asiaksi arabimaailmassa heti islamin syntyessä. Kun Ibn Ishaq kirjoitti Bagdadissa 760-luvulla Muhammedin ensimmäisen elämäkerran, hän asetti arabisuvut arvojärjestykseen kertomalla kuka oli "ensimmäisenä" kääntynyt islamiin tai missä järjestyksessä oli puristettu Muhammedin kättä.[5]
Historiatieteen näkemyksiä
Patricia Cronen mukaan historiankirjoitus ei tunne Quraiš -heimoa ennen 700-lukua.[6] Sitä koskevat tiedot alkavat vasta 800-luvulta Ibn Hishamin kirjoittaman Muhammed- elämäkerran myötä.[1] Kertomukset quraiš -heimosta klaaneineen voivat siten olla arabien kansanperinteen pohjalta syntynyttä pseudohistoriaa.
Sana "quraiš" esiintyy Koraanissa vain kerran: "Quraišin yhteenliittymisen tähden, talvi- ja kesäkaravaaninsa tähden palvelkoot ihmiset tämän temppelin Herraa" (Koraani 106:1-3).[7] Christoph Luxenberg pitää mahdollisena, että ajatus Quraish -heimosta olisi syntynyt käännösvirheen tuloksena (quraysh - qarish) siten, että alkuperäinen Koraanin sana olisikin tarkoittanut yhden heimon sijaan niiden liittoa (qarish, lat. foederati). Liittolaiset eli foederati palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[8] Kyseessä olisi siten käännösvirheen pohjalta syntynyt fiktiivinen tarina eikä mitään Quraish -heimoa olisi ollut olemassa. Koraanin suuraa 106 pidetään usein suuran 105 jatkeena.[9] Siinä kerrotaan sotaretkestä, jonka yhteyteen maininta liittolaisjoukoista hyvin sopii.
Ensimmäinen Muhammedista kertovan elämäkerran mukaan Muhammedin isoisän isä oli nimeltään Hašim.[10] Volker Poppin mukaan abbasidit tunnettiin aluksi nimellä Banū Hāshim, joka tarkoitti "Hašimin seuraajia". Koska "Hishām" on sanan "Masih" eli "Messias" anagrammi, Popp olettaa, että nimi viittasi messiaaniseen iranilais-kristilliseen liikkeeseen, joka halusi palauttaa valtaan oikean uskonnon.[11] Ibn Ishaqin (ja Ibn Hishamin) Muhammed-elämäkerta kirjoitettiin abbasidien valtaannousun jälkeen, ja siinä uusi hallitsijasuku tällaisten viittausten avulla osoitettiin Muhammedin perillisiksi.
Aiheesta muualla
Lähteet
Christoph Luxenberg: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
- ↑ a b Why Britain created monarchies in the Middle East New Statesman. 15.8.2014. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Baker Institute report examines Morocco and Islamist politics post-Arab Spring Rice University. 5.6.2018. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Man in the News; Desert Monarch; Sayid Mohammed Idris el-Mahdi es-Senussi The New York Times. 23.3.1964. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 204. Verlag C.H. Beck, 2008.
- ↑ Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
- ↑ Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
- ↑ Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran. s. 236-237. Hans Schiler, 2007.
- ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 228. Basam Books, 2008.
- ↑ Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 183. Oxford University Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Popp, V.: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14-175), s. 141–145. Prometheus, 2013.