L. Ron Hubbard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
L. Ron Hubbard
L. Ron Hubbard. Kuva julkaistu vuonna 1950.
L. Ron Hubbard. Kuva julkaistu vuonna 1950.
Henkilötiedot
Koko nimi Lafayette Ronald Hubbard
SyntynytTilden, Nebraska, Yhdysvallat
13. maaliskuuta 1911
Kuollut24. tammikuuta 1986 (74 vuotta)
Creston, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti Science fiction -kirjailija ja uskonnon perustaja
Kirjailija
SalanimiBarry Randolph [1]
Esikoisteos Dianetiikka: nykyajan tiede mielen terveydestä (1950)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.lronhubbard.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lafayette Ronald Hubbard (13. maaliskuuta 1911 – 24. tammikuuta 1986), yleensä tunnettu nimellä L. Ron Hubbard, oli yhdysvaltalainen kirjailija sekä dianetiikan ja skientologian perustaja. Hän kirjoitti mystis-filosofista kirjallisuutta, fiktiota, itsehoitokirjoja, runoja ja muita tekstejä. Guinnessin ennätysten kirja julisti lokakuussa 2005 hänet maailman käännetyimmäksi kirjailijaksi. Vuoteen 2006 mennessä Hubbardin teoksia oli käännetty 71 kielelle.[2]

Elämäkerta

Hubbard huhtikuussa 1943 Albina Engine and Machine Worksissa Portlandissa, Oregonissa.

Hubbard syntyi vuonna 1911 Nebraskan osavaltiossa. Hän vietti suuren osan nuoruuttaan Montanan osavaltiossa.[3]

Hubbardin elämästä on hankala löytää varmaa tietoa, mutta skientologit väittävät hänen olleen varhaiskypsä ja matkustaneen laajasti. Hubbard opiskeli George Washingtonin yliopistossa matematiikkaa ja tekniikkaa. Lisäksi Hubbard on väittänyt opiskelleensa psykologiaa Freudin oppilaan johdolla. Skientologien mukaan Hubbard oli monilahjakkuus, joka hallitsi peräti 29 tieteenalaa filosofiasta kasvatustieteisiin.[4]

Ammatiltaan Hubbard oli kioskikirjailija. Hän oli hyvin tuottelias jännitys-, fantasia- ja science fiction -aiheisten jatkokertomusten kirjoittaja.[3] Hubbard väitti myöhemmin tarinoiden tehneen hänestä miljonäärin, mutta toiset väittävät hänen sanoneen, että kirjoittamista parempi tapa tehdä miljoona dollaria on perustaa uskonto.[5]

»Kirjoittaminen pennillä sanaa kohti on naurettavaa. Jos oikeasti haluaa tienata miljoona dollaria, niin paras tapa on perustaa oma uskonto.»
(L. Ron Hubbardin sitaatti 1940-luvun lopulta Valittujen palojen mukaan.[5])

Toisen maailmansodan aikana Hubbard palveli Yhdysvaltain laivastossa.[3] Hänen palvelusaikansa tapahtumat ja hänen saavuttamansa sotilasarvo ovat olleet kiistojen aiheena, mutta Yhdysvaltain laivasto on ilmoittanut hänen saavuttaneen luutnantin arvon 19. heinäkuuta 1941 ja yliluutnantin arvon 15. kesäkuuta 1942.[6] Palvelusaikanaan hän toimi aseistetun troolarin USS YP-422 ja sukellusveneentorjunta-aluksen USS PC-815 päällikkönä, ennen kuin päätyi upseeriksi kuljetusalus USS Algolille. Hänet siirrettiin pois aktiivipalveluksesta sairastapauksen jälkeen joulukuussa 1945.[7]

Hubbardin läpimurto oli joka tapauksessa itsehoitokirja Dianetiikka: nykyajan tiede mielen terveydestä (Dianetics: The Modern Science of Mental Health, 1950[3]), jota Hubbard tarjosi vaihtoehdoksi perinteisille mielenterveyden käsityksille ja hoidoille, kuten psykiatrialle ja psykologialle. Hubbard johtaa monet mielensairauksien ja -järkytysten syyt ihmismielessä piileviin muistijälkiin, ”engrammeihin”. Kahdenkeskisten istuntojen, ”auditointien”, on tarkoitus pyyhkiä muistijäljet ja auttaa kohdetta saavuttamaan ”selkeä” tila. Auditointi parantaisi myös fyysiset vammat ja sairaudet, joita Hubbard piti psykosomaattisina.

Kirja sai tyrmäävän vastaanoton tiedeyhteisöltä, joka piti Hubbardin yrityksiä korvata terveydenhuollon vakiintuneet käsitykset perusteettomina ja menetelmiä epätieteellisinä. Dianetics oli kuitenkin myyntimenestys, ja moni haki dianetiikasta itselleen apua. Ennen kaikkea kirjan oppien ympärille alkoi syntyä kannattajakuntia, jotka Skientologian oman historian mukaan yhdistyivät muutaman vuoden kuluttua skientologiakirkoksi.[8] New Jerseyn lääketieteellinen lautakunta nosti syytteen Hubbardia vastaan tämän yhteisön antaman lääketieteen opetuksen vuoksi, jolloin säätiö ajautui konkurssiin. Hubbard syytti säätiön konkurssista sinne ”soluttautuneiden kommunistien salaliittoa” ja teki näistä monta ”ilmiantoa” FBI:lle konkurssin jälkeen. Näiksi ”salaliittolaisiksi” hän syytti mm. entistä vaimoaan Sara Hollisteria sekä Dianetiikka-kirjan kustantajaa, Arthur Cepposia.[9] Syytökset eivät johtaneet jatkotoimiin. Sen jälkeen Hubbard perusti Skientologia-kirkon. Ensimmäinen toimipiste perustettiin New Jerseyyn 1953. Keskeiset toiminnot siirtyivät pian Britanniaan, josta käsin Hubbard johti niitä Lontoon toimistostaan. Vuonna 1959 skientologian kansainväliseksi päämajaksi tuli Saint Hillin kartano Englannin Sussexissa.[10]

1960-lukuun mennessä skientologia oli osoittautunut vetovoimaiseksi, mutta kiistanalaiseksi liikkeeksi. Vaientaakseen kohua Hubbard jätti asemansa skientologien johtajana vuonna 1966 ja perusti Sea Organizationin eli Sea Orgin, joka nimensä mukaisesti oli skientologian edustusto maailman merillä. Vuoteen 1975 mennessä Sea Org oli kasvanut niin suureksi, että sitä ei voitu enää pitää yllä pelkästään sen aluksilla, joten toiminta siirtyi maalle Floridan Clearwateriin.[3] Sea Org jatkaa vielä nykyäänkin skientologiakirkon johtavana elimenä ja sen jäsenten ydinryhmänä.

Elämä skientologian jälkeen

Muodollisesta vetäytymisestä huolimatta Hubbardin vaikutusvalta skientologiassa säilyi, ja kulissien takana hän pysyi sen ylimpänä auktoriteettina. Hänen kirjallinen tuotantonsa koostui noihin aikoihin lähinnä skientologian oppimateriaalista, jolla hän loi perustan Xenu-mytologialle ja ”Operating Thetan” -kehitystasoille.

Operating Thetan eli OT laajentaa teorian ihmismielen muistijäljistä kattamaan kaikkeuden koko historian. Ihmisen perimmäisestä olemuksesta käytetään nimitystä ”thetan”, ja skientologian päämäärä näiden Hubbardin ”tutkimusten” valossa on vapauttaa ihmisruumiiseen kahlittu thetan.

Vuosikymmenien tauon jälkeen Hubbard palasi kaunokirjallisuuden ja science fictionin pariin kirjalla Battlefield Earth (1982). Tarina kertoo vihamielisen psychlos-nimisen muukalaisrodun valtaamasta Maa-planeetasta. Sen on helppo nähdä heijastavan Hubbardin kielteistä käsitystä psykiatrian alasta. Muukalaisista ilkeimpiä ovatkin puoskareiksi kuvatut ”katristit”, jotka kohtelevat ihmisiä tavalla, josta Hubbard syytti psykiatreja: eläiminä. Vuonna 2000 Battlefield Earthistä ilmestyi elokuvasovitus Taistelukenttä Maa.

Hubbard jatkoi suurellisella, kymmenessä osassa julkaistulla Mission Earth -romaanilla. Sen ensimmäinen kirja ilmestyi 1985, viimeiset osat kirjailijan jo kuoltua. Kaikkiaan 1,2 miljoonaa sanaa sisältävä teos on pisimpiä koskaan kirjoitettuja kirjasarjoja. Mission Earth on lajityypiltään satiirista science fictionia, joka kommentoi ja arvostelee vallitsevaa yhteiskuntaa paljolti Jonathan Swiftin Gulliverin retkien hengessä.

Maine kuoleman jälkeen

Hubbard vietti viimeiset vuotensa vältellen julkisuutta ja veroviranomaisia, jotka epäilivät, että osa skientologiakirkon taloudellisesta tuotosta virtasi sen perustajalle. Hubbard kuoli 24. tammikuuta 1986. Skientologiakirkko tiedotti pian, että olemassaolo ruumiillisena olentona oli käynyt Hubbardille hyödyttömäksi ja tämä oli siirtynyt jatkamaan skientologisia tutkimuksiaan vapaana sen rajoituksista.

Virallinen kuolinsyy oli aivohalvaus. Vainajan ruumiinavaus kiellettiin uskonnollisiin syihin vedoten, mutta verinäytteestä ilmennyt psyykelääke[11] on antanut pontta Hubbardin vastaiselle arvostelulle. Hubbardin opetukset kieltävät jyrkästi psyykelääkkeet. Tämä on arvostelijoiden mukaan vain yksi esimerkki ristiriidoista Hubbardin tekojen ja opetusten välillä.

Yksi Hubbardin kärkkäimmistä arvostelijoista oli hänen oma poikansa, Ron DeWolf (1934–1991, syntyjään Lafayette Ronald Hubbard, Jr.). DeWolf kuvasi isäänsä huijariksi, satanistiksi, huumeiden käyttäjäksi ja salakuljettajaksi.[12] DeWolf, joka oli mukana skientologialiikkeessä vuoteen 1959 asti, sanoi myös: ”99 prosenttia kaikesta, mitä isäni on ikinä sanonut tai kirjoittanut itsestään on täyttä valhetta.”[13]

Hubbardin seuraajille, skientologeille, Hubbardin kirjoitukset ja luennot, joiden lasketaan sisältävän kaikkiaan 40 miljoonaa sanaa, ovat tärkeitä, pyhiä kirjoituksia. Hubbardin kirjallisen perinnön vaalimiseksi on jopa perustettu aseistettujen vartijoiden valvoma maanalainen arkisto Uuden Meksikon erämaahan.[14] Jotkut skientologit näkevät Hubbardin yleisnerona, joka toimi kirjailijuuden ohella yhtä lailla muun muassa muusikkona, tutkimusmatkailijana, tiedemiehenä, hyväntekijänä ja sotasankarina. Kuten monet Hubbardin ja hänen kannattajiensa ylläpitämät tarinat, on hänen väitetyt mainetekonsa toisessa maailmansodassa, jossa hän osallistui sukellusveneiden torjuntaan, laajalti kyseenalaistettu.[15]

Hubbardille myönnettiin kirjallisuuden Ig Nobel -palkinto vuonna 1994.

Bibliografia

Kaunokirjallisuus

Masters of Sleep -teoksen kansi
  • Under the Black Ensign (1935)
  • Buckskin Brigades (1937), ISBN 0-88404-280-4
  • Slaves of Sleep (1939)
  • The Ultimate Adventure (1939)
  • Final Blackout (1940), ISBN 0-88404-340-1
  • The End is Not Yet (1947)
  • Death’s Deputy (1948)
  • The Kingslayer (1949)
  • Triton (1949)
  • The Masters of Sleep (1950)
  • Fear (1951), ISBN 0-88404-599-4
  • Typewriter in the Sky (1951), ISBN 0-88404-933-7
  • Ole Doc Methuselah (1953), ISBN 0-88404-653-2
  • Return to Tomorrow (1954)
  • Battlefield Earth (1982)
  • Mission Earth 1 (1985)
  • Mission Earth 2 (1986)
  • Mission Earth 3 (1986)
  • Mission Earth 4 (1986)
  • Mission Earth 5 (1986)
  • Mission Earth 6 (1986)
  • Mission Earth 7 (1987)
  • Mission Earth 8 (1987)
  • Mission Earth 9 (1987)
  • Mission Earth 10 (1987)
  • The Automagic Horse (1994)

Skientologia ja dianetiikka

  • Dianetics: The Original Thesis (1948)
  • Dianetics: The Evolution of a Science (1948)
  • Dianetics: The Modern Science of Mental Health (1950)
  • Science of Survival (1951)
  • Self Analysis (1951)
  • Advanced Procedures and Axioms (1951)
  • Handbook for Preclears (1951)
  • A History of Man (1952)
  • Scientology 8-80 (1952)
  • Scientology 8-8008 (1952)
  • The Creation of Human Ability (1954)
  • Dianetics 55! (1954)
  • Scientology: The Fundamentals of Thought (1956)
  • All About Radiation (1957)
  • Have You Lived Before this Life? (1958)
  • Introduction to Scientology Ethics (1968)
  • The Way to Happiness (1981)

Muut kirjoitukset

Lukuisten kirjojensa lisäksi Hubbard kirjoitti suuren määrän lehdissä julkaistuja lyhyitä tarinoita 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla.

Filmografia

  • The Case He Couldn’t Crack (1981): Hubbardin ohjaama 70 minuutin elokuva

Lähteet

  • Lewis, James R.: Cults: A Reference and Guide. Routledge, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja, s. 385. Kirjapaja, 2006.

Viitteet

  1. ↑ Czech National Authority DatabaseView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Sean Ludwig: Guinness gracious - Read records of literary proportions 7.12.2006. VOX. Arkistoitu 22.4.2009. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Lewis, s. 158
  4. ↑ Partridge 2006, s. 385
  5. ↑ a b Methvin, Eugene H.: Anatomy of a Frightening Cult 5.1980. The Skeptic Tank. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Lake, Margaret: L. Ron Hubbard, the Navy & World War II: Revisited scientologymyths.com. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Rothschild, Mike: L. Ron Hubbard's Military Service Skeptoid. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Scientology Church of Scientology International. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Russell Miller: ”Chapter 10: Commies, Kidnaps and Chaos”, Bare-faced Messiah: The True Story of L. Ron Hubbard. Iso-Britannia. Määritä julkaisija! (englanti)
  10. ↑ Paulette Cooper The Scandal of Scientology
  11. ↑ The death of L Ron Hubbard Operation Clambake. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Inside The Church of Scientology: An Exclusive Interview with L. Ron Hubbard, Jr. 6.1983. Lermanet.com. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  13. ↑ PBS Late Night with Ron DeWolf (L. Ron Hubbard, Jr.) and Vaughn Young members.cox.net. 24.5.1983. Arkistoitu 10.9.2006. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  14. ↑ Mountain of mystery holysmoke.org. 23.1.1994. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  15. ↑ Ron the War Hero 1999. Chris Owen. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta L. Ron Hubbard.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=L._Ron_Hubbard&oldid=22540286”