Sidney Rigdon
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Mormonismi |
|---|
Sidney Rigdon (19. helmikuuta 1793 – 14. heinäkuuta 1876) oli eräs myöhempien aikojen pyhien liikkeen varhaisia vaikuttajia.[1] Usein hänen merkityksensä liikkeen historiaan ja teologiaan arvioidaan lähes yhtä merkittäväksi kuin sen perustajan Joseph Smithinkin.
Baptistinen tausta
Sidney Rigdon syntyi Alleghenyn piirikunnassa Pennsylvaniassa, noin 10 mailia Pittsburghistä etelään. Hän oli nuorin William ja Nancy Rigdonin neljästä lapsesta. Rigdonin isä toimi maanviljelijänä, ja Sidney asui ja työskenteli isänsä tilalla, kunnes hänet maaliskuussa 1819 kutsuttiin paikallisen baptistiseurakunnan pastoriksi. Kesäkuussa 1820 hän meni naimisiin toisen baptistisaarnaajan, Adamson Bentleyn, sisaren Phoebe Brookin kanssa. Hän muutti Pittsburghiin paikallisen baptistiseurakunnan pastoriksi.
Kesällä 1821 Rigdon matkusti yhdessä appensa kanssa tapaamaan Alexander Campbellia, entistä baptistisaarnaajaa, joka oli ajautunut ristiriitoihin baptistien pääosan kanssa oppikysymyksissä. Pitkällisten keskustelujen jälkeen molemmat miehet tulivat vakuuttuneiksi Campbellin julistuksen oikeellisuudesta, ja he liittyivät tämän seuraajiin. Rigdonista tuli campbellilaissaarnaaja, joka elätti itsensä ja perheensä puuseppänä.lähde? 1826 Rigdon kutsuttiin opillisesti vapaamielisen baptistiseurakunnan pastoriksi Mentoriin, Ohioon. Usean profeetta Joseph Smithin ensimmäisistä seuraajista olivat Rigdonin johtaman seurakunnan jäseniä ennen liittymistään Smithin johtamaan liikkeeseen. Tätä kautta myös Rigdon tuli kosketuksiin uuden uskonnollisen liikkeen kanssa.[2]
Rigdon ja varhainen mormonikirkko
Matkallaan New Yorkin osavaltioon Parley P. Pratt, eräs Rigdonin seurakunnan jäsenistä, pysähtyi Palmyran kaupungissa ja sai siellä käsiinsä kaupungin oman pojan Joseph Smithin julkaiseman Mormonin kirjan. Hän tuli vakuuttuneeksi kirjan jumalallisesta alkuperästä, ja syyskuussa 1830 hänet kastettiin noin puoli vuotta aiemmin perustetun Kristuksen kirkon, (Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon alkuperäinen nimi) jäseneksi. Lokakuussa hän vieraili Rigdonin luona Ohiossa ja toi tälle oman kappaleen Mormonin kirjaa.
Rigdon luki saamansa Mormonin kirjan, tuli myös vakuuttuneeksi kirjan oikeaperäisyydestä ja otti kasteen Kristuksen kirkon jäseneksi. Hänen intomielisen julistuksensa johdosta sadat hänen entisen seurakuntansa jäsenet kääntyivät samaan kirkkoon. Joulukuussa 1830 Rigdon tapasi ensi kertaa profeetta Joseph Smithin. Smith, johon Rigdonin puhelahjat tekivät vaikutuksen, kutsui tämän kirkon puhemieheksi. Hän toimi myös Smithin kirjurina.
Kirtland, Ohio, 1830-37
Joulukuussa 1830 Smith sai ilmoituksen, joka kehotti Kristuksen kirkon jäseniä kerääntymään Kirtlandin kaupunkiin Ohioon. Siellä niiden tuli yhdistyä Rigdonin johtamien seurakuntien kanssa. Useat varhaisten myöhempien aikojen pyhien opeista, kuten uskovien välinen omaisuuden yhteys, otettiin ensin käyttöön Rigdonin johtamissa seurakunnissa.
Smithin järjestäessä ensimmäisen presidenttikunnan hän kutsui Rigdonin neuvonantajakseen yhdessä Jesse Gausen kanssa. Smithistä ja Rigdonista tuli läheiset työtoverit, ja Rigdon tavallaan syrjäytti Oliver Cowderyn, joka oli alun alkaen ollut Smithin ensimmäinen neuvonantaja. Rigdon osallistui voimaperäisesti Kirtlandin temppelin rakennustyöhön. Kun pyhät perustivat Kirtlandissa oman pankin, Kirtland Safety Society Anti-Banking Companyn, tuli Rigdonista sen johtaja ja Smithistä sen rahastonhoitaja. Kun pankki ajautui konkurssiin 1837, Rigdon ja Smith joutuivat pakenemaan kaupungista pettyneiden pyhien väkivaltaa.
Far West, Missouri, 1838
Rigdon and Smith muuttivat Far Westiin, Missouriin, ja pysyttivät sinne kirkon väliaikaisen johtopaikan. Rigdon piti useita huomiota herättäneitä puheita, joissa hän tuomitsi ankarasti kirkon jäsenten kokeman väkivallan ja vainon. Kirkon vastustajat pitivät puheita provokaatioina, ja vaino kirkon jäseniä kohtaan kiihtyi. Väkivaltaisuuksien puhjetessa avoimen sodan asteellen 1838 pyhät karkotettiin Illinoisista. Smith ja Rigdon vangittiin kapinan lietsonnasta syytettynä Libertyn vankilaan. Rigdon kuitenkin vapautettiin laittoman vangitsemisen perusteella. Hän pakeni mormonien pääjoukon luo Nauvoohon, Illinoisiin 1839.
Nauvoo, Illinois, 1839-1844
Smith onnistui pakenemaan vangitsijoiltaan ja liittymään kannattajiinsa Nauvoossa. Rigdon toimi edelleen kirkon virallisena puhemiehenä, mutta hänen ja Smithin väliset suhteen alkoivat viiletä.[1] Rigdon vähensi osallistumistaan kirkon hallinnossa minimiin, ja hän muutti jopa Nauvoon kaupungin ulkopuolelle. Hän muutti takaisin Pittsburghiin ja ryhtyi siellä paikallisen seurakunnan johtajaksi. Vuonna 1843 Smith aikoi korvata Rigdonin Amasa M. Lymanilla ensimmäisessä presidenttikunnassa. Lokakuun 1843 yleiskonferenssissa Rigdon kuitenkin asettui suunnitelmaa vastaan ja ilmaisi halunsa pysyä kirkon ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä. Vastoin profeetta Smithin nimenomaista toivetta yleiskonferenssi valitsikin tämän edelleen Smithin ensimmäiseksi neuvonantajaksi.
Kun Smith 1844 ilmoitti pyrkivänsä Yhdysvaltain presidentiksi. hän kutsui Rigdonin varapresidenttiehdokkaakseen.[2] Samalla kuitenkin kiista Smithin opettaman ja harjoittaman moniavioisuuden ympärillä kasvoi. Huhtikuussa 1844 Smith erotti ensimmäisestä presidenttikunnasta toisen neuvonantajansa William Law'n, joka oli asettunut julkisesti vastustamaan Smithin opettamaa moniavioisuutta tämän kosittua hänen vaimoaan. Kun kiihtynyt väkijoukko lynkkasi Smithin kesäkuussa 1844, Rigdon jäi ensimmäisen presidenttikunnan ainoaksi elossa olevaksi jäseneksi.
Smithin kuoleman jälkeen hänen johtamansa kirkko ajautui kriisiin. Useat henkilöt väittivät olevansa Smithin laillisia seuraajia. Kahdentoista apostolin koorumin johtaja Brigham Young taas selitti, ettei Smithillä tämän kuoleman jälkeen ollut laillista seuraajaa, vaan kirkon johto oli siirtynyt kahdentoista apostolin käsiin kollektiivisesti. Myös Rigdon ilmaisi halunsa nousta kirkon johtoon ensimmäisen presidenttikunnan ainoana elossa olevana jäsenenä, ja hän sai myös tukijoita Smithin seuraajien joukosta.
Kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä viisi oli paikalla Illinoisissa. Elokuun 8. päivänä 1844 kirkon yleiskonferenssi torjui Rigdonin vaatimuksen päästä kirkon johtoon edes väliaikaisesti. Kirkon myöhempi presidentti Brigham Young oli saapunut paikalle edellisenä iltana, ja hänen esiintymisensä vakuutti kokouksen enemmistön siitä, että hän eikä Rigdon oli kirkon oikeutettu johtaja. Kuukautta myöhemmin, 8. syyskuuta 1844, Kirkon yleisneuvosto erotti Rigdonin kirkosta. Tämä kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tehtyjä päätöksiä.
Pennsylvania ja New York, 1845-1876
Sidney Rigdon alkoi koota ympärilleen kannattajia, ja esimerkiksi entinen apostoli William E. M'Lellin ilmoitti kannattavansa häntä kirkon johtoon. Rigdonin kannattajat alkoivat järjestäytyä joulukuussa 1844, ja 6. huhtikuuta 1845 hänet valittiin virallisesti Siionin lasten Jeesuksen Kristuksen kirkon johtoon. Rigdon järjesti kirkon Smithin ajan mallin mukaan, valiten sille ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin neuvoston, seitsenkymmenten neuvoston ja johtavan piispakunnan. Rigdon teki useita puhujamatkoja niiden Smithin seuraajien luokse, jotka eivät olleet seuranneet Youngia tämän vaellukselle länteen, kohti Suuren suolajärven laaksoa, nykyistä Utahia. Rigdonin kirkon keskuspaikka oli Pittsburghissa, Pennsylvaniassa. Rigdon vastusti ennen muuta Smithin käyttöön ottamaa ja Youngin jatkamaa moniavioisuuden periaatetta.
Keväällä 1846 Rigdon ilmoitti kirkkonsa ottavan käyttöön Smithin jonkin aikaa kokeileman "pyhityksen lain" eli omaisuuden yhteyden. Hän kehotti seuraajiaan muuttamaan "Adventure Farm" -nimiselle maatilalle lähelle Greencastlea Pennsylvaniassa ja perustamaan siellä omaisuuden yhteyteen perustuvan kommuunin. Kuten monet muutkin vastaavanlaiset yritykset, Rigdonin yritys epäonnistui. Vain pieni osa hänen seuraajistaan suostui muuttamaan maatilalle. William E. M'Lellin erosi Rigdonista ja perusti yhdessä David Whitmerin kanssa uuden kirkon, Kristuksen kirkon (whitmeriläiset). Eräs toinen hänen seuraajistaan, William Bickerton, perusti hänkin oman kirkon, Jeesuksen Kristuksen kirkon.
Keväällä 1847 Adventure Farm oli ajautunut hajaannukseen, eikä kevättöitä enää saatu alkuun. Sidney Rigdon hylkäsi laumansa ja muutti sukulaistensa elätettäväksi New Yorkin osavaltioon. Hänen johtamansa kirkko kuitenkin jatkuu Bickertonin Jeesuksen Kristuksen kirkossa.
Lähteet
- ↑ a b Sidney Rigdon Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.10.2024.
- ↑ a b Sidney Rigdon Church of Jesus Christ. Viitattu 28.10.2024.
Aiheesta muualla
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |