Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Balttilainen muinaisusko tarkoittaa muinaisessa Latviassa, Liettuassa ja Itä-Preussissa asuneiden balttilaisia kieliä puhuneiden heimojen kristinuskoa edeltäviä uskontoja. Tunnetuimpia balttilaisia jumalia on ehkä ukkosenjumalaPerkūnas (slaavilaisten muinaisuskossaPerun), jonka palvontaan Liettuassa liittyvät pyhät tammilehdot. Perkūnakseen liittyvä kansanperinne on balteilla erittäin runsas. 1600-luvulta peräisin olevan kuvauksen mukaan latvialaiset uhrasivat kuivana aikana Perkūnakselle mustan kotieläimen ja olutta pyytäen sadetta. Toinen liettualainen jumala on seppä Teliavelis, auringontakoja. Kristinusko levisi Baltiaan vasta 1100-luvulta lähtien, ja sen omaksuminen jäi usein pinnalliseksi. Tästä syystä balttilaiseen muinaisuskoon liittyvät tavat ja uskomukset säilyivät pitkään. Jesuiittojen Latvian alueella 1600-luvulla organisoima lähetystyö törmäsi pakanallisiin uhrimenoihin, joissa kunnioitettiin pyhiä puita ja lehtoja. Tammi oli miesten uhripuu, ja lehmus naisten. Tammen alla laitettiin munia, lehmuksen alle voita, maitoa, juustoa ja rasvaa.[1]
Balttilaisessa muinaisukossa on monia yhtäläisyyksiä skandinaavien ja suomalaisten muinaisiin uskomuksiin. Esimerkiksi ukkosenjumala on mies, ja hänellä on vasara, jolla hallitsee taivasta ja iskee salamoita.
↑Harvilahti, Lauri: Jumalat, tammet ja laulut, s. 59–71. Teoksessa Dainojen henki. Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8