Betsey Quist

Betsey Quist
Selma Elisabeth Qvist
Betsey Quist kuvattuna 1800-luvun lopussa.
Henkilötiedot
Syntynyt	28. syyskuuta 1861 Kangasniemi
Kuollut	16. huhtikuuta 1934 (72 vuotta) Viipuri
Ammatti	Opettaja ja koulunjohtaja
Vanhemmat	August Nathanel Quist Selma Ignatius
Sukulaiset	Karl Ignatius (äidinisä) Anna Olsoni (käly) August Kuistio (veljenpoika) Carl Immanuel Qvist (setä) Ernst Edvard Qvist (setä) Arvid von Fieandt (serkku) Gerda Qvist (serkku) Walter Qvist (serkku) Ernst Krogius (serkku) Lars Karl Krogius (serkku)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Selma Elisabeth "Betsey" Quist (tai Qvist) (28. syyskuuta 1861 Kangasniemi – 16. huhtikuuta 1934 Viipuri) oli suomalainen opettaja, koulunjohtaja, matemaatikko ja yksi Suomen ensimmäisistä maisteriksi opiskelleista naisista. Hän toimi aktiivisesti myös eri yhdistyksissä ja naisliikkeessä. Hän oli yksi Marttaliiton perustajajäsenistä ja järjestön virallisen perustamisen jälkeen sen ensimmäinen rahastonhoitaja.

Lapsuus ja nuoruus

Quistin isä oli Haminassa syntynyt insinööri August Nathanel Quist (1829–1875), joka oli opiskellut tekniikkaa Wienin teknillisessä yliopistossa. Quistin äiti Selma Ignatius (1843–1902) oli Viipurissa syntynyt saksanopettaja. Betsey oli perheensä vanhin lapsi ja hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä: lapsena kuollut Carl August (1862–1867) ja perheen kuopus Anton Aloys (1864–1945). Anton Aloys Quistista tuli myöhemmin kamreeri ja hän oli naimisissa Anna Olsonin kanssa, joka oli ensimmäinen suomalainen kotitalousopettaja.

Lapsuudessaan Quist asui perheineen muutamalla eri paikkakunnalla. Isä August Quist oli perustanut yhdessä veljensä Ernst Edvard Qvistin kanssa kemiantehtaan Kangasniemelle, joka siirrettiin Helsinki-Hämeenlinna rautatien valmistumisen jälkeen 1860-luvun alussa Janakkalaan. Janakkalassa Quistin perhettä koettelivat Suuret nälkävuodet. Quist muisteli myöhemmin nälkäisten väkijoukkojen ohittaneen Janakkalan samoihin aikoihin, kun Carl-veli kuoli vain viisivuotiaana lavantautiin. Perheen lapset söivät nälänhädän aikana lähinnä velliä ja leseitä, joita keitettiin suurissa ruukuissa myös kerjäläisten ruoaksi. Quist arveli vanhempiensa kärsineen nälästä vielä lapsiakin enemmän.

Opinnot ja työ opettajana

Helsingin yliopiston ensimmäisten naisylioppilaiden ryhmä, "De kvinnliga" kuvattuna noin vuonna 1890. Vasemmalta oikealle Naima Maria Jakobson, Sanny Ekström, Betsey Quist, Alfhild Elisabeth Heidemann, Tekla Hultin, Ellen Ahlqvist, Edith Amanda Relander ja Hedvig Silén. Jokaisella on päässään naisille suunniteltu ylioppilaslakki.

Koulunkäynti olisi ollut hankalaa maaseudulla, mutta Betseyn äiti Selma Quist oli perustanut paikkakunnalle oman koulun paikallisille lapsille. Opettajana äiti oli hyvin vaativa. Äitinsä koulun käytyään Quist hakeutui jo 12-vuotiaana Helsingin Sahlbergskan kouluun vaikeiden pääsykokeiden kautta. Pääsykokeisiin lukemisen aikana Quistilla alkoivat päänsäryt, jotka vaivasivat häntä koko hänen loppuikänsä. Näiden Helsingin kouluvuosien ajan Quist asui äidinäitinsä, pastorin rouva Selma Kalista Ignatiuksen (1821–1895) luona. Äidinisä pastori Karl Henrik Jakob Ignatius oli kuollut jo ennen Betseyn syntymää vuonna 1856.

Quist valmistui Helsingin Sahlbergin koulusta 15-vuotiaana vuonna 1876. Hän otti valmistuttuaan ensin vastaan vuoden kestäneen työn kotiopettajana Tohmajärven piirilääkärin Matti Caloniuksen (1835–1911) kotoa ja muutti sitten Viipuriin. Muu Quistin perhe oli asunut isä August Quistin kuolemaan vuoteen 1875 asti Janakkalassa, mutta muuttanut tämän jälkeen Viipuriin, missä äiti Selma Quist oli nimitetty saksan kielen opettajaksi Fruntimmersskolan i Viborgiin. Myös Betsey puhui sujuvasti saksaa, ja saksa oli hänen ja Selma-äidin yhteinen kotikieli.

Viipurissa Quist opetti matematiikkaa Behmska institutet i Viborgissa, joka oli saksankielinen tyttöjen oppilaitos. Hän opetti myös nuorempia lapsia valmistavassa koulussa. Työnsä ohessa hän opiskeli Viipurin ruotsalaisessa normaalilyseossa, josta hän valmistui ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1888.

Quist läpäisi myöhemmin myös pääsykokeet ja sai ajan lainsäädännön mukaan naisilta vaaditun erityisluvan, vapautuksen sukupuolesta, opiskella Helsingin yliopistossa. Quist kuului pieneen joukkoon naisia, jotka opiskelivat tällöin Helsingin eli silloisen Aleksanterin yliopistossa. Pieneen ja tiiviiseen naisopiskelijoiden De Kvinnliga studenter -yhdistykseen kuuluivat Betsey Quistin lisäksi muun muassa Sanny Ekström, Karolina Eskelin, Hedvig Gebhard, Alfhild Heideman, Tekla Hultin, Agathe Antoinette Ingman, Naima Jakobson, Aino Malmberg, Ina Rosqvist sekä sisarukset Sanny ja Alma Söderhjelm. Ryhmän jäsenet pitivät tiiviisti yhteyttä koko loppuelämänsä ajan.

Quistin mukaan ruotsalainen matemaatikko Gösta Mittag-Leffler innosti ja opasti häntä opiskelemaan yliopistossa erityisesti matematiikka ja kasvitieteitä. Hän valmistui kiitettävin arvosanoin filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1891 ja maisteriksi vuonna 1894, jolloin hänestä tuli matematiikan ja luonnonopin opettaja.

Jo ennen maisteriksi valmistumistaan Quist oli päättänyt tehdä työuransa äitinsä tavoin opettajana. Hän työskenteli opintojensa aikana Helsingissä matematiikan opettajana ja myöhemmin koulunjohtajana Helsingin yksityisessä ruotsinkielisessä tyttökoulussa (Privata svenska flickskolan i Helsingfors), jossa rehtorina oli valtiopäivämies Ernst Lagus.

Yhdistystoiminta

Quist oli jo mukana ensimmäisessä Lucina Hagmanin ja Alli Nissisen koolle kutsumassa kokouksessa 23. maaliskuuta 1899, jossa esitettiin ajatus uuden Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustamisesta. Myöhemmin nimeksi tuli Martta-yhdistys, ja Quist kuului yhdistyksen valmistelevaan komiteaan. Yhdistyksen perustamisen jälkeen hän toimi lähettiläänä Viipurissa, jonne perustettiin Martta-yhdistyksen haaraosasto jo samana keväänä 1899.

Quist toimi Martta-yhdistyksen rahastonhoitajana aina vuoteen 1912 asti, jolloin hän muutti takaisin kotikaupunkiinsa Viipuriin ruotsalaisen lyseon lehtoriksi. Hän toimi tämän jälkeen vielä pitkään luottamustoimijana paikallisessa Viipurin Marttojen haaraosastossa opettajan töidensä ohessa. Myös hänen kälynsä kotitalousopettaja Anna Olsoni oli aktiivinen Marttajärjestön jäsen.

Paluu Viipuriin ja myöhempi elämä

Anton, Selma ja Betsey Quist noin vuonna 1870 otetussa kuvassa.

Quist oli asunut lähes koko Helsingissä vietetyn ajanjakson isänsä sisaren Elisabet Amalia Krogiuksen (1834–1911) ja tämän puolison Lars Thiodolf Krogiuksen perheessä. Vaikka työ Helsingissä sujui hyvin, Quist halusi tätinsä kuoleman jälkeen asua lähempänä veljeään ja tämän perhettä, ja muutti takaisin Viipuriin. Muuttonsa jälkeen Quist vieraili edelleen usein pääkaupungissa entisten opiskelijatovereidensa sekä muiden ystävien ja sukulaisten luona.

Viipurissa Quist aloitti työt vuonna 1912 matematiikan opettajana Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa. Jo vuotta myöhemmin vapautui matematiikan opettajan virka Viipurin ruotsinkielisessä lyseossa, ja Quist haki ja sai tämän viran. Tässä työssä hän pysyi aina vuoteen 1926 saakka, jolloin hänen oli lain mukaan, mutta oman tahtonsa vastaisesti, pakko jäädä ikänsä vuoksi pois työstä. Töiden loputtua hän tarjosi vielä epävirallisesti yksityisopetusta matematiikassa, usein ilman korvausta.

Quist asui omassa asunnossaan Viipurissa, mutta oli hyvin läheinen veljensä perheen kanssa ja asui heitä myös niin lähellä, että hän ruokaili heidän luonaan lähes päivittäin. Quist vietti paljon aikaa myös Kallioniemen kesähuvilassa, joka sijaitsi Lihaniemessä lähellä Viipuria. Quistin perhe oli asunut jonkin aikaa Lihaniemessä jo vuosina 1878–1879, mutta oma Kallioniemen huvila oli valmistunut vuonna 1900. Huvila oli Quistin perheen yhteinen, mutta Betsey Quistilla oli huvilassa oma puoli, jossa hän viihdytti ystäviään ja sukulaisiaan. Quist oli ystäviensä mukaan erinomainen tarinankertoja, joka kertoi ystävilleen opiskeluajastaan Helsingissä, ulkomaan ja kotimaan matkoistaan sekä esimerkiksi Marttajärjestön perustamisesta. Quist oli taitava käsitöissä ja ruoanlaitossa ja hoiti innostuneesti puutarhaansa Kallioniemen kesähuvilalla.

Quistin veljellä Antonilla ja tämän vaimolla Anna Olsonilla oli yhteensä kuusi lasta, jotka olivat hyvin läheisiä tätinsä Betseyn kanssa. Perheellä oli paljon yhteisiä perinteitä. Esimerkiksi runeberginpäivänä kaikki lapset kokoontuivat tätinsä luokse valmistamaan itse tehtyjä makeisia. Quist itse pysyi koko elämänsä ajan naimattomana. Hän kertoi olleensa nuorena rakastunut teologiaa opiskelleeseen miespuoliseen sukulaiseensa Viipurissa ja pari oli suunnitellut yhteistä tulevaisuutta, joka ei kuitenkaan Quistin pettymykseksi lopulta toteutunut. Ystävyys ja ajoittainen yhteydenpito oman perheen perustaneen miehen kanssa kuitenkin säilyi koko Quistin elinajan, ja Quist osallistui myös miehen hautajaisiin Helsingissä vuonna 1931.

Erityisen läheinen Betsey oli veljensä perheen toiseksi vanhimman pojan Carlin kanssa, joka myös asui tätinsä luona. Carl Quist oli suorittanut ylioppilastutkinnon ja hän oli valmistumassa ekonomiksi, kun hän asepalveluksensa aikana sai vakavan angiinan, jonka seurauksena hän kuoli verenmyrkytykseen. Betsey Quist ei koskaan toipunut veljenpoikansa kuolemasta. Hän osallistui vanhemmalla iällään aktiivisemmin mm. Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen toimintaan ja kävi myös Keswick-liikkeen hengellisissä syventämispäivissä Porvoossa 1920-luvulla. Ystäviensä mukaan hän vietti viimeiset vuotensa hyvin yksinkertaista elämää ennen kuolemaansa Viipurissa vuonna 1934. Quistin hautajaiset pidettiin Viipurin saksalaisessa Pietari–Paavalin kirkossa. Hänet on haudattu Viipuriin.

Lähteet

• Esther Höckert: Betsey Quist: Spridda drag ur ett rikt liv Astra. 1.8.1934. Viitattu 20.6.2021. (ruotsiksi)
• Onnittelukirjoitus 60 vuotta täyttäneelle Quistille Hufvudstadsbladet. 1.10.1921. Viitattu 20.6.2021. (ruotsiksi)
• Betsey Quistin muistokirjoitus, Emäntälehti numero 5/1934