Georg Malmstén

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Georg Malmsten)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georg Malmstén
Henkilötiedot
Syntynyt27. kesäkuuta 1902
Helsinki
Kuollut25. toukokuuta 1981 (78 vuotta)
Helsinki
Ammatti muusikko, elokuvanäyttelijä
Muusikko
Laulukielet suomi,
ruotsi,
viro[1]
Aktiivisena 1927–1980
Tyylilajit iskelmä
ooppera
Soittimet laulu
kornetti
trumpetti
viulu
kitara[2]
Levy-yhtiöt Warner Music
Aiheesta muualla
malmsten.lasipalatsi.fi

Georg "Jori" Malmstén (27. kesäkuuta 1902 Helsinki – 25. toukokuuta 1981 Helsinki)[3] oli suomalainen laulaja, muusikko ja säveltäjä.

Molli-Jorinakin tunnetun Malmsténin suosittuja levytyksiä ovat esimerkiksi "Äänisen aallot", "Heili Karjalasta", "Suurin onni, lyhyin onni", "Muistelo" ja "Särkynyt onni". Erityisen suosittuja ovat lisäksi lastenlaulut Mikki-Hiirestä. Levytyksiä kertyi yhteensä 842, joka on toiseksi eniten Suomessa. Malmsténia enemmän artistilevytyksiä on tehnyt ainoastaan Kari Peitsamo. Malmstén onkin tärkeimpiä suomalaisen kevyen musiikin vaikuttajia. Hän laajensi alusta asti ohjelmistoaan perinteisen iskelmämusiikin ulkopuolelle ja sai ehkä siksi arvostusta jo elinaikanaan, toisin kuin monet pelkästään iskelmässä pitäytyneet artistit. Hän sävelsi musiikkia myös elokuviin, näytteli monessa elokuvassa, sekä myös ohjasi yhden elokuvan, Pikku myyjätär.[4] Myös hänen veljensä Eugen Malmstén, sisarensa Greta Pitkänen ja tyttärensä Ragni Malmstén sekä Ragnin puoliso Erkki Karjalainen olivat tunnettuja viihdetaiteilijoita.

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Stadin kundi” Georg Malmstén syntyi rikosetsivä Karl Jarl Malmsténin ja tämän venäläissyntyisen vaimon Eugenie Petroffin kolmesta lapsesta ensimmäisenä 27. kesäkuuta 1902 Helsingissä.[5][6] Georgin omat musiikilliset lahjat tulivat esille kansakoulussa, ja hän aloitti trumpetinsoiton opiskelun Helsingin musiikkiopistossa (nykyisin Sibelius-akatemia). Edistyttyään Georg pääsi oppilaaksi silloiseen Helsingin Torvisoittokuntaan ja 17-vuotiaana kornetistiksi Laivaston soittokuntaan. Suomen armeijan nuorimmaksi musiikkivääpeliksi hän pääsi jo 19-vuotiaana.[4]

Vuonna 1925 Georg Malmstén solmi avioliiton Ragnhild Törnströmin (k.1981) kanssa.[6] Liitosta syntyi kaksi lasta, teollisuusneuvos Ole Malmstén (1925–1981) ja Ragni (1933–2002). Samoihin aikoihin hän soitti Laivaston soittokunnan kanssa menestyksellisesti viihdemusiikkia Esplanadin puistossa, tietysti palveluksen ulkopuolella. Malmstén siirtyi vuosikymmenen loppupuoliskolla Helsingin konservatorioon (nykyinen Sibelius-Akatemia) opiskelemaan laulua Väinö Lehtisen johdolla ja myöhemmin oopperaluokalle Aino Acktén johdolla. Hän esiintyi oppilaskonserteissa hyvin lehtiarvosteluin ja sai näin Parlophon-yhtiön kiinnostumaan itsestään.

Läpimurto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmstén pääsi vuonna 1929 levytysmatkalle Berliiniin, missä hän levytti muun muassa joitakin omia sävellyksiään,[4] kuten kappaleen "Särkynyt onni", jota myytiin noin 17 000 kappaletta ja joka nosti hänet viihdemusiikin tähdeksi. Alkuun Malmstén teki omiin sävellyksiinsä ruotsinkieliset sanat (hänen äidinkielensä oli ruotsi) ja suomennokset teki hänen ystävänsä Roine Richard Ryynänen.[4] Useimmat kappaleet Malmstén levytti sekä suomeksi että ruotsiksi. Malmstén ja Ryynänen myös käyttivät ensimmäisinä schlager-musiikista suomenkielistä sanaa iskusävelmä, joka sittemmin muuntui käsitteeksi iskelmä.[7]

Tuolloin Malmsténin ura kuitenkin vaikutti taipuvan taidemusiikin suuntaan. Hän esiintyi vuonna 1929 Händelin oopperan Julius Caesar nimiosassa, ja seuraavana vuonna hän esitti Savonlinnan oopperajuhlilla Jussin osan oopperassa Pohjalaisia. Puolisen vuotta myöhemmin hän antoi Helsingin yliopiston juhlasalissa ensikonserttinsa. Malmsténille tarjottiin kiinnitystä Suomalaiseen oopperaan, mutta taloudellisista syistä hän ei voinut ottaa tarjousta vastaan, sillä se olisi edellyttänyt luopumista iskelmämusiikista, eikä hän olisi kyennyt elättämään perhettään pelkällä oopperan palkalla.[4]

Hän oli samana vuonna hakenut Laivaston soittokunnan kapellimestarin paikkaa mutta ei saanut sitä. Hän jätti laivaston, alkoi keskittyä Parlophon-levy-yhtiön myyntipäällikön tehtäviin, ja suuntautui näin lopullisesti viihdemusiikkiin. Malmstén jättäytyi vuonna 1931 vapaaksi taiteilijaksi. Hän aloitti saman vuosikymmenen aikana yhteistyön Dallapé-orkesterin kanssa laulusolistin ja kapellimestarin ominaisuudessa. Samaan aikaan hän sävelsi musiikkia revyihin ja myös näytteli niissä. Hän oli Toivo Kärjen tärkeä esikuva säveltäjänä [8]. Vuonna 1937 hän levytti Dallapén säestämänä Odeon-merkille Kärjen-Martti Jäppilän menevän foxtrotin "Neiti Hymysuu", joka oli Kärjen ensimmäinen levytetty sovitus [9].

Sota-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan sytyttyä Malmstén määrättiin Helsingin laivastoasemalle musiikkimestarin tehtäviin. Sota-aikana levy-yhtiöillä ei ollut aikaa etsiä uusia kykyjä, joten levyjä tekivät lähinnä jo ennen sotaa tähdiksi nousseet laulajat. Malmstén oli sotavuosina eniten levyttäneitä suomalaisia laulajia. Sota-ajan Malmstén-klassikkoja olivat "Liisa pien'", "Tumma yö", "Kaunis valhe", "Kaarina", "Pienet kukkivat kummut" ja monet muut. Levytysmatkoja hän teki ensin Tukholmaan ja myöhemmin Berliiniin.[10]

Malmstén palveli jatkosodan aikana laivastossa ja kiersi ahkerasti esiintymässä eri puolille Suomen merialueita sijoitetuille laivaston joukoille sekä asemiesilloissa, ja hän esiintyi paljon myös radiossa.[10] Kiertueet tehtiin Malmsténin mukaan "välillä vihollisen pommisateessa".[11] Malmstén vapautui palveluksesta vuonna 1944 ja teki seuraavan levynsä 1945. Sodanjälkeisinä vuosina Malmstén vaihteli levy-yhtiöitä eikä juuri tehnyt erityisen merkittäviä levytyksiä. Vuonna 1947 levytettiin kuitenkin tunnetumpi kappale "Pennitön uneksija".[12]

Ura pääsee uuteen vauhtiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Georg Malmstén jäämässä eläkkeelle Poliisisoittokunnasta vuonna 1965. Oikealla poliisikomentaja Veikko Hietalahti.

Malmstén pääsi vuonna 1948 Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestariksi ja päätti näin vapaan taiteilijan kautensa.[10] 1950-luvun alussa hän levytti monia sittemmin klassikoiksi muodostuneita kappaleita kuten "Stadin kundi".[12] Hän teki myös laulun "Kohtalokas samba", josta tuli hänen veljensä Eugen Malmsténin konserttien bravuurinumero, vaikka Eugen lauloikin sen levylle vasta 1970-luvulla. Georg levytti samban 1950-luvulla, mutta hänen oma versionsa on jäänyt Eugenin ja Vesa-Matti Loirin versioiden varjoon.

Tässä vaiheessa Malmstén oli jo oppinut suomen kielen niin hyvin, että riimitteli laulujensa sanat suoraan suomeksi. Muita tunnetuksi tulleita Malmstenin suomenkielisiä sanoituksia 1940-luvulta ovat "Totisen pojan jenkka", "Erokirje heilille" ja aiemmin mainittu "Pennitön uneksija".[12] Poliisisoittokunnassa toimiessaan hän levytti myös Lasten liikennelaulun.

Hän kuitenkin keskittyi esiintymisen sijaan enemmänkin Poliisisoittokunnan johtamiseen. Tuona aikana sen sijaan syntyi monia uusia sävellyksiä. Poliisisoittokunnan kapellimestarin tehtävästä hän luopui vuonna 1965.[13]

Viimeisen kerran pinnalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmstén alkoi 1960-luvulla vetää yhteislauluiltoja, joiden ansiosta hänen monia kappaleitaan löydettiin uudelleen. Hän levytti vielä 1970-luvun alkupuolella uusia versioita aiemmista klassikoistaan. Viimeisen kerran Malmsténin ääni tallentui levylle vuonna 1975 kappaleilla "Ilta skanssissa" ja "Kirje sinulle". Kyseessä oli Dallapé-orkesterin 50-vuotisjuhlalevy.

Malmstén kuoli Helsingissä 25. toukokuuta 1981 pitkäaikaiseen sairauteen. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle (kortteli H36).

Seuraavana vuonna eli 1982 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry perusti Malmstén-säätiön, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea luovaa suomalaista kevyttä musiikkia. Säätiö on jakanut vuodesta 1999 Georg Malmstén -palkintoa, joka ensimmäisellä kerralla myönnettiin Paul "Nacke" Johanssonille.[14]

Vuonna 1992 Malmsténin kuoleman jälkeen hänen 90. juhlavuotena vanhan kotinsa edustalle Helsingin Fredrikinkatu 73:een pystytettiin Raimo Heinon veistämä muistomerkki. Malmsténin 100-vuotispäivänä Fredrikinkadun ja Arkadiankadun kulma sai viralliseksi nimekseen Malmsténinkulma.

Salanimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georg Malmsten käytti salanimiä:

  • Jori-Setä
  • Jorkka
  • Kiljunen Kille
  • Malmsten Jori
  • Reima Matti

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Georg Malmstenin lastenlaulut 1930–1951
  • Georg Malmsten på svenska vol 1
  • Georg Malmsten på svenska vol 2
  • Georg Malmstén, Jaakko Salon yhtye ja Kullervo Linnan Humppa-Veikot (1968)
  • Georg Malmstén merellä (1971)
  • Georg Malmsten − Duurissa ja mollissa (1981)
  • Georg Malmstenin parhaimmat lastenlaulut (1981)
  • Georg Malmsten − Unohtumattomat 1 (1992)
  • Georg Malmsten − Unohtumattomat 2 (1993)
  • Stadin kundi − Georg Malmsténin 100-vuotisjuhlakokoelma (2002)
  • Kahden venheessä, (2012)

Ääninäytteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elokuvassa Auringon lapset.
  2. ↑ Georg Malmstén. Pomus.net.
  3. ↑ Persoona 2002. Lasipalatsin Mediakeskus Oy. Viitattu 22.12.2011.
  4. ↑ a b c d e Yle Vintti: Georg Malmstén Yleisradio. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 7.3.2013.
  5. ↑ Jalkanen 2001.
  6. ↑ a b Oppivuodet 2002. Lasipalatsin Mediakeskus Oy. Viitattu 22.12.2011.
  7. ↑ Leinonen, Juhani: Georg Malmstén, stadin kundi 100 vuotta SELVIS. 2002. Arkistoitu 14.10.2007. Viitattu 16. tammikuuta 2008.
  8. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 44. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  9. ↑ Kärki 2015, s. 52
  10. ↑ a b c Partanen, Pekka: Radiosta esiintymislavoille: Georg Malmsténin toiminta vuosina 1941–1948. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.3.2013).
  11. ↑ Malmstén, Georg & Rahikainen, Esa: Duurissa ja mollissa. Kirjayhtymä, 1964.
  12. ↑ a b c Pälli, Erkki: Georg Malmstén Pomus. Viitattu 9.3.2013.
  13. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 566. Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2013).
  14. ↑ Georg Malmstén -säätiö Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Arkistoitu 1.10.2014. Viitattu 30.10.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Warsell, Sakari: Georg Malmsten: Suomen iskelmäkuningas. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27300-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Georg_Malmstén&oldid=22795000”