Elite

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee avaruustaistelu- ja kaupankäyntipeliä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Elite
Kehittäjä David Braben, Ian Bell
Julkaisija Acornsoft, Imagineer (käännä suomeksi) ja Firebird Software
Käsikirjoittaja Robert Holdstock
Pelisarja Elite
Julkaistu
  • 20. syyskuuta 1984
Lajityyppi avaruussimulaatiopeli
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Acorn Archimedes, Amiga, Amstrad CPC, Apple II, Atari ST, BBC Micro, Commodore 64, DOS, MSX, NES, Tatung Einstein, ZX Spectrum
Jakelumuoto C-kasetti, levyke, pelimoduuli ja digitaalinen jakelu
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Elite on David Brabenin ja Ian Bellin kehittämä avaruussimulaatiopeli, joka julkaistiin 20. syyskuuta 1984[1] BBC Micro- ja Acorn Electron -mikrotietokoneille.[2] Elite käännettiin myöhemmin useille muille alustoille, ja siitä tehtiin versio 17 alustalle.[3]

Eliten alkuperäinen versio BBC Micro -tietokoneella. 16-bittisiä versioita lukuun ottamatta kappaleiden pinnat olivat läpinäkyviä ja tähdet näkyvät kappaleiden läpi. Kuvassa pyörivä Coriolis-avaruusasema.

Elite oli yksi ensimmäisiä reaaliaikaista 3D-grafiikkaa (rautalankamallista wireframe-grafiikkaa) käyttäneistä kotitietokonepeleistä, jossa oli piiloviivojen poisto.[4][5][6] Yleisemmin videopeleihin ehti ensin Atarin kolikkopeli Battlezone.[3][5] Sublogicin FS1 Flight Simulator piirsi maastoa.[7][8]

Braben teki pelille kaksi jatko-osaa (Frontier: Elite II, 1993, ja Frontier: First Encounters, 1995). Sarjan uusin peli on vuonna 2015 julkaistu Elite Dangerous.

Pelaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elite on avoimen pelimaailman peli, jossa ei ole varsinaista juonta, vaan pelaaja on vapaa etenemään haluamallaan tavalla.[9] Pelissä voi käydä kauppaa, tuhota piraatteja ja ryöstää rahtialuksia sekä käydä kauppaa laillisilla ja laittomilla rahdeilla.[10] Siinä on myös muutamia erikoistehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihtelee eri versioiden mukaan.[11] Pelin vaarallisimmat viholliset ovat ihmisten ja liittolaisten kanssa sodassa olevat hyönteismäiset Thargoid-olennot.[12]

Pelaajan lentämän avaruusaluksen tyyppi on Cobra Mk III, jota pelaaja pystyy muokkaamaan ja parantelemaan erilaisilla varustuksilla.[12] Pelaaja voi pelin aikana hankkia alukseensa uusia ominaisuuksia,[12] kuten suuremman lastiruuman sekä telakointitietokoneen, joka helpottaa pelin mieleenpainuvaa ja turhauttavaa telakointia avaruusasemille.[12]

Peli noudattaa realistista fysiikkaa: pelaajan on ensin käännettävä alus ja sen jälkeen käytettävä moottoreita haluttuun suuntaan matkaamiseen.[12] Myös planeettojen painovoimaa voi käyttää hyödyksi.[12] Planeetoilla on oma yhteiskunnallinen ja biologinen luokituksensa sekä hallitus ja talous.[13][14] Planeetoille ei voi laskeutua vaan ainoastaan vierailla kiertoradalla ja avaruusasemilla.[11]

Pelin kehittänyt David Braben on kertonut, etteivät halunneet perinteistä kolikkopelien käyttämää pistelaskujärjestelmää ja päätyivät kaupankäyntiin soveltuvaan valuuttaan.[3] Edistymisen osoittamisena pelissä käytetään arvonimiä, joista korkein oli ”elite”.[3][12] Lisäksi pelaajalla on maine, joka voi olla ”clean”, ”offender” tai ”fugitive”.[12] Maine vaikutti ”galaktisen poliisin” toimintaan.[12] Historiallisesti merkittävänä pidetään kaupankäynnin ja avaruuslentosimulaatioon yhdistämistä yhdeksi peliksi.[15]

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliten on saanut inspiraatiota Traveller- ja Space Opera -nimisistä roolipeleistä.[16][11][13] Lisäksi inspiraatiota on saatu Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin tieteiskirjallisuudesta.[11]

Peli käyttää proseduraalista generointia tähtijärjestelmien ja planeettojen luomiseen.[2] Braben tutki aluksi tietojen kompressointia mutta siirtyi generoimiseen, joka mahdollisti suuret tähtijärjestelmät pelissä.[17] Generointi yleistyi muissa peleissä vasta vuosikymmenen päästä.[17] Tallentamalla alkuarvo kuuteen tavuun oli mahdollista tuottaa suuria määriä tähtijärjestelmiä ja planeettoja.[3][17] Siemenarvosta voitiin johtaa planeettaa kuvaavat tiedot.[18] Menetelmä mahdollisti suuren pelimaailman, mutta maailma päädyttiin rajaamaan kahdeksaan galaksiin ja 256 planeettaan.[9][18] Kokonaisia galakseja karsittiin sopimattomien sanojen vuoksi.[19] Tietokoneen muistimäärän vähyyden vuoksi pelin tekstit tallennettiin kirjainpareina tokenointimenetelmällä muistin säästämiseksi.[3] Myös käytettyjä sanoja muutettiin toisiksi, jotta muistia saataisiin vielä vapaaksi.[3]

Koska BBC Microssa käytetty suoritin ei tukenut kerto- ja jakolaskua, ohjelmassa piti käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä.[3] Pelissä tarvittiin useita matemaattisia temppuja jotta se oli mahdollista tehdä: esimerkiksi logaritmeja käytettiin nopeuttamaan kerto- ja jakolaskuja.[20] Tavanomaiset rautankagrafiikat olivat sotkuisia ja johtivat monimutkaisten muotojen sotkuihin.[20] Pelin grafiikkaan kehitettiin algoritmi piiloviivojen poistoon. Tämä helpotti alusten tunnistamista sekä paransi pelin suoritusnopeutta.[20] Avaruusalusten piirtämisen nopeuttamiseksi pelissä on vaihtoehtoisia toteutuksia; viivoja voi piirtää muun muassa pituuden mukaanselvennä.[3] Pelissä käytetty tutkanäkymä päätettiin muuttaa lopulliseen muotoonsa vielä juuri ennen julkaisua, kun peli oli jo ollut valmis ja testattuna sekä ohjekirja tehtynä.[3]

Braben ja Bell halusivat välttää perinteisen pistelaskujärjestelmän ja pohtivat vaihtoehtoisia tapoja pelaajan motivoimiseen.[21] Lähtökohdaksi muodostui päivityksien hankkiminen pelaajan avaruusalukseen. Pisteiden sijaan pelaaja saa rahaa, jota pystyy käyttämään useaan eri tarkoitukseen.[21][3] Mielivaltaisien tavoitteiden sijaan valinta motivaatiosta jäi pelaajalle.[18]

Julkaiseminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorn EMI hylkäsi Eliten tekniikkademona, jossa olisi julkaisijan mielestä pitänyt olla kolikkopelien kaltaisesti kolme elämää, pistelaskuri ja noin 10 minuutin pelierät.[10] Tuohon aikaan lähes kaikki pelit suunniteltiin pelihalleja varten ja myös koteihin myytävät pelit noudattivat samoja suunnittelurajoitteita ilman selkeää syytä.[20]

Sopiessaan julkaisusta Acornsoftin kanssa Bell ja Braben vaativat elokuvaoikeuksia itselleen ja saivat samalla oikeudet muille alustoille tehtäviin käännöksiin.[10] Thorpe Parkin huvipuisto Surreyssä varattiin julkaisutapahtumaa varten, joka ei ollut vielä tavallista pelijulkaisuiden yhteydessä.[18]

Pelipakkauksessa oli runsaasti oheismateriaalia, kuten ohjekirja, novelli ja tarroja.[18] Peli julkaistiin uudessa hintaluokassa, jota useat jakelijat ja jälleenmyyjät eivät halunneet hyväksyä.[3] Pelin myyntimenestyksen myötä tilanne muuttui,[3] Firebird Software osti itselleen oikeudet julkaista peli muille alustoille huutokaupassa.[3][4]

Pelistä julkaistiin useille suosituille alustoille: siitä tehtiin käännökset 17 eri alustalle.[3][22][20] Mega-lehden mukaan peli oli tulossa myös Sega Mega Drivelle, mutta käännöstä ei ole koskaan julkaistu.[23] Vain osassa pelin versioista on musiikkia: Tonava kaunoinen soi avaruusasemalle telakoinnin aikana Amiga-, Atari ST-, Commodore 64- ja Nintendo Entertainment System -versioissa.[24] Eräissä versioissa on täytettyä värigrafiikkaa rautalankamallien sijaan ja lisänä on kiinteää 2D-grafiikkaa.[25][26]

Myynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten 18 kuukauden aikana Eliten BBC Micro -versiota myytiin 150 000 kappaletta, lähes saman määrän kuin BBC Micro -tietokoneita oli maailmassa.[4][18] Brabenin mukaan peliä on myyty miljoona kappaletta.[3][4][10][27] Peli oli vuonna 20 Atari ST:n parhaiten myyneiden pelien luettelossa neljäntenä.[28]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elite 2 - Frontier (Amiga). Asutuskeskuksia kupujen alla, ilmakehältään hapettoman kuun pinnalla. Taustalla kaasuplaneetta, jota kyseinen kuu kiertää.

Eliten sanotaan vapauttaneen pelisuunnittelun: pelin julkaisun jälkeen markkinoille tuli hyvin erilaisia pelejä ja uusia lajityyppejä varsinaisten avaruuspelien lisäksi.[1][10] Peliä pidetään 1980-luvun tärkeimpänä videopelinä.[29] Se oli ensimmäinen merkittävä ”avaruussimulaatio”.[11] Toistuva teema tällaisissa peleissä on avoin pelimaailma.[11] Elite on yhdistelmä kahta lajityyppiä: avaruuskaupankäyntiä sekä lentosimulaatiopeliä.[11] Lajityypissä juonella ei ole paljoa vaikutusta, jos sellaista on lainkaan.[11] Aiemmin kolmiulotteista grafiikkaa käyttäviä pelejä ei ollut paljon ja grafiikka oli yksi tapa jolla se erottui pelkistä kaupankäyntipeleistä.[11][20]

Monet pelitalot ja harrastajat pyrkivät luomaan vastaavanlaisia pelejä. Tällainen kilpailija oli muun muassa FOFT: Federation of Free Traders.[30] MikroBitti-lehden vuoden 1989 aprillipilassa esiteltiin niin sanottu ”elitentappaja”.[31] Jukka Tapanimäen viimeiseksi jäänyt peli Moonfall sai myös inspiraatiota Elitestä.[32] Muita inspiraatiota saaneita pelejä ovat Echelon, Space Rogue ja Freelancer.[29][13] Eliten jälkeen ilmestyneitä avaruussimulaatioita ovat Warhead, Starglider ja Damocles.[33][34][35] Myös Egosoftin X-pelisarja ja CCP Gamesin EVE Online ovat saaneet kehittäjiensä mukaan insipiraatiota muun muassa Elitestä.[36][37]

Elite popularisoi pelisuunnitteluelementtejä, joita on käytössä esimerkiksi peleissä Wing Commander: Privateer ja World of Warcraft.[29] Myös Grand Theft Auton tehtävärakenne on saanut vaikutteita Elitestä.[38][29]

Guinness World Recordsin mukaan peli oli ensimmäinen, jossa oli proseduraalisesti generoitu maailma.[39]

Seuraajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Elite Plus on myyty samaa peliä uudelleenjulkaistuna budjettiversiona Amigalle sekä VGA-päivitettynä versiona DOS-koneille.[40][41][22]

Pelille on julkaistu seuraajat Frontier: Elite II (1993, Amiga, Atari ST) ja Frontier: First Encounters (1995, IBM PC) sekä Elite: Dangerous (2015). Frontier-pelit käyttivät täytettyä vektorigrafiikkaa rautalankamallien sijaan. Lisäksi planeetoille pystyi laskeutumaan ja fysiikkamallinnusta oli parannettu.[22]

Frontier: Elite II oli julkaisuvuonna Euroopan parhaiten myynyt peli ja myi noin 500 000 kappaletta.[4] Gametek julkaisi Frontier: First Encountersin talouspaineiden vuoksi ennenaikaisesti ilman riittävää testaamista ja oli julkaisuhetkellä huomattavan buginen, jota useat päivitykset pyrkivät korjaamaan.[22][4] Braben haastoi Gametekin oikeuteen ja voitti.[4]

Oikeusjutut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Bellin ja David Brabenin välillä on vuosien varrella ollut useita oikeudellisia välienselvittelyjä. Vuonna 2005 Braben vaati, että Bell poistaa kotisivuiltaan Elite-tiedostot, joita hänellä ei ole lupa levittää.[42][4]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zzap!64-lehti antoi vuonna 1989 pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 98/100 ja[43] Zzap! vuonna 1985 Commodore 64 -versiolle arvosanaksi 95 %.[44] The One -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 85/100 pistettä[45] ja Atari ST -versiolle arvosanaksi 86/100 pistettä.[46] CU Amiga -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 83/100 pistettä[25] ja ST Amiga Format Atari ST -versiolle arvosanaksi 75 % vuonna 1988.[26] ACE-lehti antoi MSX-versiolle arvosanaksi 80/100 ja samassa yhteydessä Atari ST -versiolle 84/100.[47]

Eliteä pidetään yhtenä parhaimmista videopeleistä ja se esiintyy useissa parhaimpien pelien luetteloissa.[22]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Golden Joystick Awards
Best Original Game of the Year (1984)[48]

Kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustatarinaksi pelille julkaisija tilasi Robert Holdstockilta kirjan The Dark Wheel.[11][49]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mark Walton: Elite: Remembering the Original Open-World 2.6.2014. GameSpot. Viitattu 22.2.2019.
  2. ↑ a b Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p David Braben: Classic Game Postmortem - ELITE gdcvault.com. 2011. Viitattu 20.2.2019.
  4. ↑ a b c d e f g h IP Profile: Elite 1.8.2008. MCV. Viitattu 20.2.2019.
  5. ↑ a b Alison Gazzard: The Platform and the Player: exploring the (hi)stories of Elite Game Studies. Viitattu 22.2.2019.
  6. ↑ Back-face culling bbcelite.com. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Elite (or, The Universe on 32 K Per Day) filfre.net. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  8. ↑ (mainos sivun laidassa) Byte, tammikuu 1980, 5. vsk, nro 1, s. 94. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ a b Richard Moss: Roam free: A history of open-world gaming 25.3.2017. Ars Technica. Viitattu 27.5.2017.
  10. ↑ a b c d e Adam Lusher: Elite: the game that changed the world 24.8.2014. Telegraph. Viitattu 20.2.2019.
  11. ↑ a b c d e f g h i j Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 3) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  12. ↑ a b c d e f g h i Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 4) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  13. ↑ a b c Elite 19.1.2017. Encyclopedia of Science Fiction. Viitattu 20.2.2019.
  14. ↑ Lee Hutchinson: Growing up gaming: The five space sims that defined my youth 30.4.2015. Ars Technica. Viitattu 20.2.2019.
  15. ↑ Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 2) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  16. ↑ Konrad Lischka: How old-school role-playing influenced Elite konradlischka.info. 14.7.2013. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 20.2.2019.
  17. ↑ a b c Dean Takahashi: How computing legend David Braben schemed to create Elite: Dangerous and Raspberry Pi 7.7.2016. Venturebeat. Viitattu 20.2.2019.
  18. ↑ a b c d e f Francis Spufford: Masters of their universe 18.10.2003. The Guardian. Viitattu 3.3.2019.
  19. ↑ Emma Boyes: Q&A: David Braben--from Elite to today 22.11.2006. GameSpot. Viitattu 23.2.2019.
  20. ↑ a b c d e f Brendan Sinclair: How Elite took flight gamespot.com. 3.3.2011. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  21. ↑ a b Brandon Boyer: Next-Gen Narrative: The David Braben Interview 9.1.2008. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  22. ↑ a b c d e Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 5) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  23. ↑ Mega, heinäkuu 1994, s. 6. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Elite (series) vgmpf.com. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  25. ↑ a b Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  26. ↑ a b Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  27. ↑ THE LEGACY OF THE BBC MICRO: effecting change in the UK’s cultures of computing (PDF) (sivu 51) media.nesta.org.uk. toukokuu 2012. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  28. ↑ The top-selling Atari ST games (all figures in millions of units sold-through since launch). vgchartz.com. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d Remembering 'Elite', the Most Important Game of the Early 80s 27.5.2015. Vice. Viitattu 22.2.2019.
  30. ↑ The Federation of Free Traders Gremlinarchive. Viitattu 18.2.2019.
  31. ↑ ILLUMINATUS - Ei enää peli, vaan elämäntapa. MikroBitti. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 20.2.2019.
  32. ↑ Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja, s. 14, 46. Fobos, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9
  33. ↑ Warhead everygamegoing.com. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  34. ↑ The Making Of Starglider retrogamer.net. 27.5.2014. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Tony Coles: Mercenary retrospective eurogamer.net. 15.6.2014. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  36. ↑ DEV INTERVIEW WITH EGOSOFT 24.1.2016. Alpha Orbital. Viitattu 20.2.2019.
  37. ↑ Jim Rossignol: Interview: Evolution and Risk: CCP on the Freedoms of EVE Online 23.9.2005. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  38. ↑ Tristan Donovan: The Replay Interviews: Gary Penn 31.1.2011. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  39. ↑ First use of procedural generation in a videogame guinnessworldrecords.com. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  40. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  41. ↑ Elite Plus Classic Reload. Viitattu 20.2.2019.
  42. ↑ David Braben's Legal Threat to the Elite Home Page iancgbell.clara.net.
  43. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  44. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  45. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  48. ↑ C&VG's Golden Joystick Awards. Computer and Video Games, June 1985, nro 44. Future Publishing. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13 January 2012.
  49. ↑ Elite: The Dark Wheel Goodreads. Viitattu 20.2.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elite&oldid=22419345”