Ferrimagnetismi
| Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Ferrimagnetismi on fysiikassa tunnettujen magneettisten tilojen, ferromagnetismin ja antiferromagnetismin, välimuoto. Ferrimagneettisissa aineissa magneettiset momentit ovat järjestäytyneet säännolliseen hilaan siten, että vierekkäiset magneettiset momentit osoittavat vastakkaisiin suuntiin, samaan tapaan kuin antiferromagneettisissa aineissa. Toisin kuin antiferromagneettisissa aineissa, ferrimagneettisissa aineissa vastakkaisiin suuntiin osoittavat magneettiset momentit eivät kuitenkaan täysin kumoa toisiaan ja aine on osittain magnetisoituva. Tärkeä ferrimagneettisten aineiden ryhmä ovat ferriitit, joiden yleinen kemiallinen kaava on MO, jossa O on happi ja M on jokin metalleista Ni, Mn tai Fe.
Ferrimagneettisten aineiden magneettiset momentit järjestäytyvät spontaanisti Curien lämpötilan alapuolella, jolloin aine käyttäytyy ferromagneetin tavoin. Curien lämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa ferrimagneettiset aineet käyttäytyvät paramagneettisten aineiden tavoin.
Todennäköisesti vanhin tunnettu ulkoisesti magneettinen materiaali, magnetiitti (Fe3O4), on ferrimagneettinen aine. Ferrimagnetismi magnetiitissa syntyy sen hilarakenteen eri kohdissa sijaitsevista rautaioneista Fe2+ ja Fe3+, joilla on erilaiset magneettiset momentit.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. R. Hook & H. E. Hall: Solid State Physics, s. 241–242. (2. painos) Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0471928046 (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2