Hyväntekeväisyydestä
| Hyväntekeväisyydestä | |
|---|---|
| De beneficiis | |
Teoksen alku vuoden 1643 painoksesta. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Seneca nuorempi |
| Kieli | latina |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | noin 56–64 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hyväntekeväisyydestä (lat. De beneficiis) on Seneca nuoremman kirjoittama filosofinen teos, joka on nimensä mukaisesti tutkielma oikeanlaisesta tavasta antaa, vastaanottaa ja palauttaa lahjoituksia ja palveluksia, sekä tähän liittyvästä kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seneca kirjoitti teoksen joskus vuosien 56–64 välillä. Se on osa hänen dialogeiksi kutsuttuja moraalisia tutkielmiaan. Teoksen aihe, erilaisten lahjoitusten ja palvelusten (beneficia) vaihtaminen, oli oleellinen osa kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan toimintaa. Nykyisin tätä kutsutaan lahjataloudeksi.[2][3] Senecan voi nähdä esittävän teoksessa filosofisen oikeutuksen käytännölle, joka muuten voidaan nähdä itsekkäänä.[4]
Seneca piti aihetta selvästikin merkittävänä, koska hän sanoi eräässä kirjeessään Luciliukselle[5] filosofian opettavan meille ennen kaikkea, kuinka aiheen suhteen tulee toimia. Samasta aiheesta kirjoittivat tutkielmia myös useat muut filosofit, kuten Theofrastos, Epikuros, Khrysippos ja Cicero. Senecan tutkielma on kuitenkin ainoa kokonaisena säilynyt aihetta käsittelevä antiikin aikainen teos. Se on myös Senecan pisin yhteen aiheeseen keskittynyt tutkielma. Seneca yhdisteli teoksessaan erilaisia ajatuksia, koska hänen oma roomalainen kulttuuripiirinsä oli erilainen kuin se kreikkalainen kulttuuri, jossa hänen edustamansa stoalaisuus kehittyi. Samalla teos on roomalaisen yhteiskunnan käytäntöjen lähde.[2][3]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyväntekeväisyydestä käsittää seitsemän kirjaa. Senecan lähestymistapa teoksen aiheeseen oli stoalainen; hän pyrki kehottamaan ihmisiä toimimaan sen mukaan, mikä on inhimillisen luonnon mukaista. Dialogi on suunnattu lukijoiden sielun parantamiseksi. Seneca itse jakoi teoksen kahteen osaan: kirjat I-IV käsittelevät itse lahjoitusten ja palvelusten vaihtoa, kun taas kirjat V-VII muodostavat eräänlaisen täydentävän lisäosan.[3]
Seneca käsittelee muun muassa sielun luontoa suhteessa kiitollisuuteen lahjoitusta vastaanotettaessa. Hän kannattaa anteliaisuutta ja antamista antamisen itsensä vuoksi. Senecan mukaan anteliaisuus on sopiva tapa suhtautua ympäristöön, kun otetaan huomioon yhteiskunnan realiteetit ja luonne. Hän halusi kenties myös opastaa viisaita elämään yhteisössä, jossa rikkaiden on sekä huolehdittava omaisuudestaan, mikä vaatii tiettyjä sosiaalisia suhteita, että toisaalta pidettävä myös köyhät tyytyväisinä ja koko yhteiskunta yhtenäisenä. Seneca tuo esille, että juuri lahjoitusten ja palvelusten vaihtaminen on yhteiskuntaa koossa pitävä voima.[2]
Teoksen alkupuolella Seneca antaa aiheesta jyrkkiä ohjeita, mutta siirtyy myöhemmissä kirjoissa käsittelemään erilaisia myönteisiä ja kielteisiä esimerkkitapauksia.[2] Seneca hyödyntää dialogissa kuvitteellista keskustelukumppania ja vastaväittäjää (adversarius), retorista keinoa, jonka kautta hän pääsee esittämään omia mielipiteitään. Hän käyttää samaa menetelmää useissa muissakin teoksissaan. Menetelmä on kehittynyt hellenistisestä diatribē-menetelmästä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lavery, Gerard B.: The Adversarius in Seneca's ”De Beneficiis”. Mnemosyne, 1987, Fourth Series, 40. vsk, nro 1/2, s. 97–106. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Griffin, Miriam: De Beneficiis and Roman Society. The Journal of Roman Studies, 2003, 93. vsk, s. 92-113. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Griffin, Miriam: Translators Introduction. Teoksessa Seneca, Lucius Annaeus: On Benefits, s. 1–4. (Complete Works of Lucius Annaeus Seneca) University of Chicago Press, 2011. ISBN 0226748405 Google Books. (englanniksi)
- ↑ Fear, Trevor: Of Aristocrats and Courtesans: Seneca, De Beneficiis 1.14. Hermes: Zeitschrift für klassische philologie, 2007, 135. vsk, nro 4, s. 460–468. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Seneca: Kirjeet Luciliukselle 73.9.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seneca: De Beneficiis. Teoksessa Seneca: Volume III. Moral Essays. (Loeb Classical Library 310) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1935. ISBN 0674993438 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seneca: De Beneficiis. Perseus. (latinaksi)
- Seneca: On Benefits. Stoics. (englanniksi)