Iljušin Il-76
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Runsaasti lähteetöntä tietoa |
| Iljušin Il-76 | |
|---|---|
| Tyyppi | kuljetuskone |
| Alkuperämaa |
|
| Valmistaja | Iljušin |
| Ensilento | 25. maaliskuuta 1971 |
| Esitelty | 1974 |
Iljušin Il-76 (Nato-raportointinimi Candid) on neuvostoliittolainen kuljetuslentokone. Konetyyppi on laajassa käytössä eri maissa. Venäjällä se on liittovaltiotasoisesta palo- ja pelastustoiminnasta vastaavan hätätilaministeriön sekä puolustusministeriön käyttämä konetyyppi.
Sitä käytetään myös leasing-pohjalta Yhdistyneiden kansakuntien avustustoiminnan kuljetusoperaatioissa. Koneesta on olemassa erilaisia sotilasversioita ja myös ilmasammutukseen käytettävä tyyppi, jota on kokeiltu muun muassa Yhdysvalloissa metsäpalojen sammutukseen. Lentokoneesta on olemassa myös tutkavalvontatyyppi Berijev A-50.
Kaakkois-Euroopan puolustusministeriöt käyttävät sitä myös Afganistanin kuljetuksiin, kuten myös Neuvostoliiton armeijan 1979–1991.
Siviili-ilmailussa konetyyppiä käyttävät muun muassa Aeroflot, Iraqi Airways, Libyan Arab Airlines, Syrian Arab Airlines, Reem Air, Volga-Dnepr, Silk Way ja UNHAS. Sotilaskäytössä Il-76 on muun muassa Algerialla, Azerbaidžanilla, Valko-Venäjällä, Tšekillä, Intialla, Iranilla, Irakilla, Libyalla, Korean demokraattisella kansantasavallalla, Venäjällä, Syyrialla ja Ukrainalla.
Konetyypin kehitys ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Il-76 suunniteltiin korvaamaan Antonov An-12. Vuonna 1967 määriteltiin vaatimukset mitkä koneen tulisi täyttää. Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi katsottiin 40 tonnin hyötykuorma ja yli 5 000 kilometrin toimintamatka. Toiminta huonoilta kentiltä ja haastavissa ilmasto-olosuhteissa oli myös tärkeä suunnitteluperuste. Ensilentonsa Il-76 lensi maaliskuussa 1971.[1][2]
Koneiden valmistus aloitettiin 1971 Taškentin ilmailutuotantoyhtymässä Uzbekistanin neuvostotasavallan pääkaupungissa Taškentissa. Myöhemmin tuotanto siirrettiin Venäjälle Uljanovskiin. Noin 860 perusversiota valmistettiin vuoteen 1990 mennessä. Myöhemmin kehitettyä modernisoituja versioita (MF ja TF) ei valmistettu kovinkaan paljoa johtuen lähinnä Venäjän Ilmavoimien huonosta rahoituksesta 1990-luvulla. Il-76MF-prototyyppi lensi ensimmäisen kerran 1. elokuuta 1995. Koko tuotanto lopetettiin ennen 1990-luvun loppua.
Jatkokehitelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 2004 eteenpäin on siviilikäytössä olevia yksilöitä modernisoitu Il-76TD-90VD-versioiksi. Merkittävin uudistus on uudemmat PS-90-moottorit. Uudet moottorit mahdollistavat koneiden operoinnin, vaikka Euroopan melusäädökset ovat huomattavasti kiristyneet.
Vuonna 2010 julkistettiin uuden modernisoidun version kehittämisestä ja uuden tuotantolinjan avaamisesta Ulyanovskiin Venäjälle. 2013 Venäjän sotilasmateriaalin vientitoimisto ilmoitti, että Kiina on tilannut 12 kappaletta uusia Il-76MD-koneita. 29. huhtikuuta 2015 kerrottiin, että Venäjän ilmavoimat ovat vastaanottaneet ensimmäisen uuden Il-76MD-90A-mallisen koneen Ulyanoskin Aviastar-SP-tuotantolaitokselta. Luovutettu kone on ensimmäinen 2012 tilatusta 39 koneen sarjasta.
Koneesta on kehitetty lukuisia erilaisia erikoisversioita: Ilmatankkaukseen, vesipommittajaksi, Mainstay AEW&C (vrt. AWACS), arktisten alueiden tukikone ja monia yksittäisiä kapean sektorin erikoistehtäväkoneita.
Onnettomuuksia ja vaaratilanteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 12. marraskuuta 1996 Kazakhstan Airlinesin Il-76 (KZK-1907) törmäsi Saudi Arabian Airlinesin Boeing 747:ään (SVA-763) ilmassa matkalla New Delhiin. Kummankaan koneen matkustajista yksikään ei selvinnyt.[3]
- 1. marraskuuta 2009 Venäjän sisäministeriön kuljetuskone Il-76-MD (tunnus RA-76801) syöksyi maahan pian Mirnyin kentältä nousunsa jälkeen Jakutiassa. Kaikki koneessa olleet 11 ihmistä saivat surmansa.[4]
- 11. huhtikuuta 2018 Algerian ilmavoimien Il-76TD putosi pian nousun jälkeen. Kaikki koneessa olleet 257 ihmistä menehtyivät.[5]
- 24. kesäkuuta 2022 Venäjän armeijan kuljetuskone putosi harjoituslennolla Rjazanin kaupungissa. Neljä ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui.[6]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 5−7
- Pituus: 46,59 m
- Kärkiväli: 50,50 m
- Korkeus: 14,76 m
- Siipipinta-ala: 300 m²
- Tyhjäpaino: 72 000 kg
- Lentopaino: 157 000 kg
- Voimalaite: 4 × Soloviev D-30KP
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 850 km/h
- Lentomatka: 4 200 km
- Lakikorkeus: 15 500 m
Aseistus
- 2 × 23 mm tykkiä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 535. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ilyushin Il-76 Britannica. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Iljuschin / Ilyushin Il-76 Flugzeug. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Mark Finlay, Omar Memon: 28 Years Ago: The World's Deadliest Mid-Air Collision Simple Flying. 23.3.2024. Viitattu 2.4.2024.
- ↑ BBC News: Russia cargo jet crash kills 11 (1.11.2009) viitattu 1.11.2009
- ↑ Algeria state TV: 257 killed in Boufarik military plane crash Al Jazeera. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Venäläinen sotilaskone putosi Rjazanissa Ilta-Sanomat. Viitattu 12.11.2022.
- ↑ Ilyushin Il-76 Skybryary. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aviaport, teknistä tietoa (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Airliners.netin kuvia eri maiden Il-76:sta eri maiden lentokentillä
- Jetphotosin kuvatietokanta
- Moscow News, Iljušin Il-76 metsäpalon sammutuskoneena (Arkistoitu – Internet Archive)