Oiva Tuominen
| Oiva Tuominen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Oippa |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1908 Iitti |
| Kuollut | 28. tammikuuta 1976 (67 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
|
| Palvelusvuodet | 1926–1945 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Lentomestari |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Oiva Emil Kalervo "Oippa" Tuominen (5. maaliskuuta 1908, Iitti – 28. tammikuuta 1976, Helsinki) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari numero 6.[1] Hän lensi noin 400 sotalentoa ja ampui alas 47 vastustajan konetta.[2]
Oiva Tuominen syntyi Iitissä, Kymenlaakson maakunnassa, ja kävi koulunsa Kouvolassa. Asepalveluksensa hän suoritti vuonna 1926 Utissa Maalentoeskaaderissa saaden koulutuksen reservimekaanikoksi.[3] Usean vuoden pyrkimisen jälkeen hän pääsi vuonna 1930 Ilmavoimien mekaanikkokouluun Santahaminassa. Koulun suoritettuaan hän haki ja pääsi Ilmavoimien aliupseeriohjaajakurssille (AOK 3) vuonna 1933, jonka jälkeen hänet komennettiin kersantiksi ylennettynä Lentoasema 5:een.[4] 1. tammikuuta 1938 seurasi ylennys ylikersantiksi ja siirto Lentolaivue 26:een.[3]
Talvisodassa Tuominen saavutti 8 ilmavoittoa, lentäen Fokker D.XXI ja Gloster Gladiator-koneilla, ollen pudotustilaston toisella sijalla.[5] Talvisodan jälkeen Tuominen ylennettiin vääpeliksi 25. huhtikuuta 1940, ja jatkosodan alettua lentomestariksi 23. heinäkuuta 1941. LeLv 26 käytti nyt Fiat G.50-hävittäjää, jolla Tuominen ampui heinäkuussa 1941 alas kahdeksan SB-2-pommittajaa.[2] Näiden ja talvisodassa saavutettujen ilmavoittojen perusteella Tuomiselle ehdotettiin 13. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristiä.[6] Ylipäällikkö myönsi Tuomiselle 18. elokuuta 1941 nimeään kantavan ristin numerolla 6, ja Tuomisesta tuli näin ilmavoimien ensimmäinen Mannerheim-ristin ritari.[7]
Fiat-koneiden vaikea varaosatilanne piti LeLv 26:n koneet usein maassa, tästä huolimatta Tuomisen onnistui kasvattaa voittotiliään menestyksekkäästi, ja hänet siirrettiin 8. helmikuuta 1943 uudelleenperustettuun Lentolaivue 34:ään, jonka kalustoksi saatiin 13. maaliskuuta 1943 Messerschmitt Bf 109 G -koneet. Tuominen kuului LeLv 34:n 2. lentueeseen, joka siirrettiin osaksi Hävittäjälentolaivue 30:tä 6. maaliskuuta 1944.[9] Lentue siirrettiin takaisin HLeLv 34:n yhteyteen 9. heinäkuuta 1944. Tuominen saavutti sodan loppuun mennessä 14 ilmavoittoa Messerschmitt-koneella.[2]
Tuominen erosi Ilmavoimien palveluksesta 6. tammikuuta 1945. Sodan jälkeen hän toimi muun muassa ansiolentäjänä Imatran Voima -yhtiön palveluksessa sekä taksinkuljettajana.[1][9]
Tuomisella oli cameorooli elokuvassa Radio tekee murron vuodelta 1951 jossa hän esitti lentomestari Tuomista.[10] Päiväntasaajan Guinea julkaisi vuonna 1974 postimerkin Oiva Tuomisesta, jossa koneena esiintyy Fiat-G.50 merkin vasemmalla puolella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 27 – Ilmavoitot, osa 2. Kustannusliike Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99432-9-6
- Stenman, Kari: Oiva Tuominen, Mannerheim-ristin ritari 6. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 2000, nro 3. Helsinki: InScale 72 production. ISSN 1237-2315
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 402
- ↑ a b c Keskinen; Stenman 2006 s. 69
- ↑ a b Keskinen; Stenman 2003 s. 18
- ↑ Keskinen; Stenman 2006 s. 68
- ↑ Keskinen; Stenman 2003 s. 19
- ↑ Keskinen; Stenman 2003 s. 20
- ↑ SIH 3/2000 s. 12
- ↑ Hugo Valpas: Lentomestari Tuomisen koneeseen maalataan 7:s ja 8:s voittoviiru. www.finna.fi. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ a b Keskinen; Stenman 2003 s. 22
- ↑ Oiva Tuominen Elonet. Viitattu 9.1.2010.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|