Maarahva Liit

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Maaliit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eesti Maarahva Liit eli Maaliit (”Viron talonpoikaisliitto”) oli Virossa vuosina 1917–1920 toiminut, maaseutuväestön asiaa ajanut puolue. Se oli toiminta-aikanaan Viron johtavia porvarillisia puolueita.

Puolue perustettiin keväällä 1917, ja sen alkuperäinen johtaja oli Jaan Hünerson.[1] Puolueen perustajat olivat samoihin aikoihin perustetun Viron demokraattisen puolueen maatalousohjelmaan tyytymättömiä viljelijäväestön edustajia, mutta mukana oli myös aiempaan radikaaliryhmään kuuluneita, kuten Jaan Teemant. Myöhemmin puolueeseen liittyi myös Konstantin Päts.[2] Maarahva Liitistä tuli vuonna 1917 valittujen Viron maapäivien suurin puolue sen saatua 13 edustajaa 62:sta. Päts ja hänen puolueensa olivat johtavassa asemassa Viron itsenäistymisen jälkeen asetetussa väliaikaisessa hallituksessa, joka joutui toimimaan maan alla vuoden 1918 saksalaismiehityksen aikana.[1] Osa puolueesta kannatti yhteistyötä saksalaisten kanssa, joten miehitysviranomaiset suosivat puoluetta ja sallivat sen järjestää puoluekokouksensa. Puolue alkoi saksalaismiehityksen aikana julkaista Maaliit-lehteä, jonka päätoimittaja Oskar Rütli kuului yhteistoimintalinjan kannattajiin.[2][1]

Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maarahva Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Põllumeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia puolueita 1920- ja 1930-luvulla.[1]

Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansanliitto.

  1. a b c d Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 493–494, 502, 521, 525. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
  2. a b Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 120, 132, 145–146, 161. Tammi, Helsinki 2010.