Porvoon valtiopäivät

Porvoon valtiopäivät 1809
Kesto	22. maaliskuuta – 19. heinäkuuta 1809
Aatelissääty	Robert Wilhelm De Geer, Porvoon raatihuone
Pappissääty	Jakob Tengström, Porvoon kymnaasin talo
Porvarissääty	Kristian Trapp, Porvoon raatihuone
Talonpoikaissääty	Pehr Klockars, Orrhjelmin talo
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö	Suomen itsehallinnon perustaminen
Infobox OK

Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa annettuaan hallitsijanvakuutuksensa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812).

Suomen vaakuna Porvoon valtiopäivillä käytetystä keisari Aleksanteri I:n valtaistuimen katoksesta.

Aleksanteri I:n pronssinen muotokuvapatsas Porvoon tuomiokirkossa.

Porvoon valtiopäivät tai maapäivät tai herrainpäivät (ruots. Borgå lantdag, ven. Боргоский сейм) olivat Porvoossa Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä maaliskuussa 1809 järjestetty Suomen säätyjen edustajien kokoontuminen. Suomen sota oli tuolloin vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu. Suomalaiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja siitä, oliko Porvoossa kyseessä Suomen historian ensimmäiset säätyvaltiopäivät vai perinteiset maapäivät, joiden kautta Ruotsin kahdeksan itäistä maakuntaa siirrettiin Venäjän keisarin vallan alle. Myöhemmin 1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio.

Porvoon valtiopäivät avattiin 22. maaliskuuta (J: 10. maaliskuuta) ja päätetiin 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1809.

Valtiopäivien valmistelu

Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten laati suunnitelman Suomen hallinnosta, jonka keisari vahvisti 1. joulukuuta 1808. Suomen säätyjen lähetystö kävi jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa. Sille kerrottiin, että keisari aikoi kutsua valtiopäivät koolle. Sprengtporten sai tehtäväkseen valtiopäivien valmistelut. Suomen säädyt saivat 1. helmikuuta 1809 kutsun kokoontua valtiopäiville Porvooseen.

Valtiopäivien paikan valintaan vaikutti se, että Suomen sota oli käynnissä ja Turku ja Hämeenlinna sijaitsivat kaukana Venäjän rajalta. Helsingissä oli ollut paha tulipalo edellisvuonna, eikä siellä ollut sopivia tiloja valtiopäiville, kuin ei myöskään Loviisassa. Niinpä valtiopäivät kutsuttiin Porvooseen, jonka tuomiokirkossa pidettiin avajaiset. Valtiopäivien valtiosalina käytettiin Porvoon kymnaasin eli lukion lukusalia. Pappissääty työskenteli myös kymnaasissa. Aatelis- ja porvarissääty kokoontuivat raatihuoneessa ja talonpoikaissääty laamanni Anders Fabian Orraeuksen talossa.

Valtiopäivien tapahtumat

Keisari määräsi säädyt kokoontumaan maaliskuussa 1809 Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti ”Suomen kansakuntien joukkoon”. Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.

Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää Ruotsin vallan aikaiset lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Suomen perustuslaeiksi jäivät Kustaa III:n aikainen lainsäädäntö, joissa hallitsijalla on suuret valtaoikeudet. Nyt Suomelle luotiin kuitenkin oma erillishallinto.

Valtiopäivät vahvistivat keisarin esitykset Suomen hallinnosta. Suomen sotalaitos pysyi entisellään, rahaksi tuli venäläinen hopearupla, Suomesta kerätyt verotulot käytettäisiin ”maan parhaaksi”. Säädyt asettivat ehdokkaansa ensimmäiseen Suomen hallituskonseljiin. Konseljin nimeksi muutettiin myöhemmin Suomen senaatti.

Säädyt tekivät myös omia esityksiä ja anomuksia, jotka koskivat esimerkiksi sodan aiheuttamien vahinkojen korjaamista, hallinnon tehostamista, ruotsin kielen asemaa, pappispulan ratkaisemista, koululaitoksen kehittämistä ja lääkintätoimen parantamista.

Valtiopäiviä käytiin heinäkuuhun asti, jolloin keisari palasi päättämään ne. Seuraavan kerran valtiopäivät kokoontuivat vasta Aleksanteri II:n kutsuttua Suomen säädyt Helsingin valtiopäiville vuonna 1863. Pitkää valtiopäivien välistä aikaa nimitetään nimillä ”valtioyö” ja ”virkavaltaisuuden aika”. Suomen suuriruhtinaskunnan juoksevat asiat hoidettiin virkamiesten voimin senaatin johdolla.

Tapahtumien kulku

Lähteet:

• keskiviikko 22. maaliskuuta. säätyjen oli valtiopäiväkutsun mukaan määrä kokoontua Porvooseen.
• lauantai 25. maaliskuuta. keisarilliset airuet kuuluttivat valtiopäivät alkaneeksi (utblåsning) ja säädyt aloittivat toimintansa.
• maanantai 27. maaliskuuta. keisari Aleksanteri I saapui Porvooseen, jossa allekirjoitti hallitsijanvakuutuksena tunnetun asiakirjan.
• tiistai 28. maaliskuuta. avajaisjumalanpalvelus Porvoon tuomiokirkossa ja avajaiset Porvoon kymnaasin yläsalissa, jossa valtiopäivätanssiaiset.
• keskiviikko 29. maaliskuuta. hyllning-tilaisuus Porvoon tuomiokirkossa (säätyjen uskollisuudenvalat ja keisarin hallitsijanvakuutus).
• torstai 30. maaliskuuta. alkoi varsinainen valtiopäivätyö.
• tiistai 18. heinäkuuta. keisari saapui Porvooseen, valtiopäivätanssiaiset kymnaasin yläsalissa.
• keskiviikko 19. heinäkuuta. valtiopäivien päättäjäisjumalanpalvelus tuomiokirkossa ja päättäjäiset kymnaasin yläsalissa.

Keisarin vakuutus

Lähteet:

Painettu suomenkielinen versio keisari Aleksanteri I:n antamasta vakuutuksesta.

»Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809.»

(ME ALEXANDER I., Jumalan Armosta, Kejsari ja Itsewaldias yli koko Ryssänmaan. Suuri Ruhtinas Suomen maasa Teemme tiettäwäxi: Että sitte kuin ME Sen Korkeimman edeskatsomisesta olem-

ma ottanet Suuren Ruhtinan maan Suomen hallituxemme ala, olemma ME tämän kautta tahtoneet wahvistaa ja kiinittää Maasa olevan Christillisen Opin ja perustus- lait niin myös niitä wapauxia ja oikeuxia, kuin kukin Sääty nimitetysä Suuresa Ruh- tinan maasa erinomattain, ja kaikki sen Asuwaiset yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka Constitutionin eli säättämisen jälkeen owat nautinneet: Lupaamme myös pitää kaikkia niitä etuja ja asetuxia wahwana ja järkähtämättämänä heidän täydellisä woimasansa. Suuremmaxi wisseydexi olemma ME tämän Wakutus-Kirjan MEIDÄN omalla kädellämme ala kirjoittaneet. Annettu Borgåsa sinä 15/27* päiwänä Maalis- Kuusa 1809.

Pääkirja on korkiammasti omalla kädellä alakirjoitetu

ALEXANDER.)

Osallistujat

Pääartikkelit: Luettelo Porvoon valtiopäivien talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehistä, Luettelo Porvoon valtiopäivien pappissäädyn valtiopäivämiehistä, Luettelo Porvoon valtiopäivien porvarissäädyn valtiopäivämiehistä ja Luettelo Porvoon valtiopäivien aatelissäädyn valtiopäivämiehistä

Valtiopäiville osallistui eri säädyistä edustajia seuraavasti:

• Aateli 75 edustajaa, puhemiehenä maamarsalkka, kreivi Robert Wilhelm De Geer
• Papisto 8 edustajaa, puhemiehenä Turun piispa Jakob Tengström
• Porvaristo 19 edustajaa, puhemiehenä kauppias Kristian Trapp Turusta
• Talonpojat 30 edustajaa, puhemiehenä herastuomari Pehr Klockars Uudenkaarlepyyn pitäjästä

Suomalaisen aatelin 205 suvusta 130 jäi pois kustannusten tai varovaisuuden takia. 60 aateliston edustajaa ei osallistunut avajaisiin, mutta tuli myöhemmin paikalle. Porvariston edustajista suurin osa oli kauppiaita.

Seuraelämä

Avajaispäivän iltana järjestettiin suurelliset tanssiaiset, joihin keisari saapui kuuden hevosen vetämillä vaunuilla juhlavalaistun kaupungin läpi. Tanssiaisiin osallistui myös maaherran 18-vuotias tytär Ulrika Möllersvärd, joka herätti 32-vuotiaan keisarin huomion. Kohtaamisesta tehtiin pilkkalauluja. Mika Waltari on kuvannut Möllersvärdin ja Aleksanteri I:n oletettua suhdetta romaanissaan Tanssi yli hautojen, josta tehtiin elokuva vuonna 1950.

Myöhempiä tulkintoja

R. W. Ekmanin historiamaalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset (1858).

Suomalaiset tulkitsivat keisarin hallitsijanvakuutuksen ja säätyjen uskollisuudenvalan kaksipuoliseksi valtioteoksi, jonkinlaiseksi valtiosopimukseksi, jota kumpikaan osapuoli, Suomen kansa ja keisari, ei voinut yksipuolisesti sanoa irti. Venäläisetkään eivät kiistäneet Suomen valtiollista statusta ennen 1800-luvun loppua. Heidän tulkintansa lähti siitä, ettei keisari ollut voinut luvata suomalaisille sellaista asemaa, joka olisi ollut vastoin hänen itsevaltiuttaan.

Paljon on kiistelty siitä, miksi Suomelle annettiin Porvoossa autonominen asema. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset tekijät olivat selvästi taustalla Suomen aseman muuttuessa. Suomi valloitettiin, jotta siitä tulisi Venäjän etuvartio ja Pietarin läntinen suoja-alue. Autonomian avulla suomalaiset saataisiin varmimmin suosiollisiksi uudelle hallitsijalle. Venäjän kehittymättömästä hallinnosta myös puuttuivat hallintorakenteet, joihin Suomen vastaavat elimet olisi voitu yhdistää.

Professori Osmo Jussilan mukaan on selvää, että keisarin hallitsijanvakuutuksen ja säätyjen uskollisuudenvalan avulla ei perustettu mitään valtiota. Vala ja sitä seurannut vakuutus yhdessä muodostivat niin sanotun ”herruussopimuksen”, joka oli vanha, jo keskiajalta peräisin oleva hallitsijanvaihtoihin liittyvä traditio, eikä moderni valtiosopimus, jollaiseksi myöhemmät suomalaiset oikeustaistelijat sen tulkitsivat. Siinä hallitsija ja säädyt sitoutuivat ylläpitämään olemassa olevaa oikeusstatusta. Tämän statuksen perusteita tarkoittivat keisarin vakuutuksen kiistellyt sanat ”perustuslait” ja ”konstitutioiden mukaiset oikeudet”. Jussila on myös huomauttanut, että ranskankielisessä Porvoon valtiopäivien julistuksessa todettiin, että ”tästä lähtien Suomi on sijoitettu kansakuntien joukkoon” (désormais la Finlande est placée au rang des nations). Jostain syystä ilmaisu käännettiin suomalaisissa historiallisissa teoksissa sanoilla ”koroitettu kansakuntien joukkoon”.

Porvoon 1809 säätyjen kokous on ollut kiistakysymys aina 1800-luvun lopulta lähtien sekä politiikassa että historiatieteessä. Esimerkiksi Leo Mechelinin mukaan Suomen ja Venäjän yhteys oli vain suvereenien valtioiden personaaliunioni, mutta useat muut suomalaiset ja etenkin venäläiset tutkijat ovat katsoneet Suomen erityisaseman perustuneen keisarin tahtoon ja olleen kumottavissa.

Nimitys ”valtiopäivät” on vakiintunut, mutta jotkut historiantutkijat puhuvat ”maapäivistä”, joka on suora käännös ruotsinkielisestä nimestä ”Borgå lantdag”. On myös huomautettu, ettei ruotsinkielistä parlamenttia tavallisesti tarkoittavaa sanaa ”riksdag”, valtiopäivät tai valtakunnanpäivät, voitu käyttää, koska ei ollut valtakuntaakaan.

Aki Rasilainen katsoo teoksessaan Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia (Warelia, 2024), että perinteinen käsitys autonomiasta pätee. Erityisesti Osmo Jussila edusti kantaa, että kyseessä oli maapäivät, ja Rasilainen osoittaa Jussilan argumenteissa puutteita. Jussila on hänen mukaansa vääristellyt yhtä sitaattia ja irrottanut sitaatteja kontekstistaan ja siis Rasilaisen mukaan siten syyllistynyt tiedevilppiin.

Valtiopäivät taiteessa ja merkkipäiväteoksissa

Muistomitalissa

• Porvoon valtiopäivien muistomitali on hopeinen muistomitali, jonka Aleksanteri I luovutti Porvoon valtiopäiville osallistuneille talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajille.

Maalauksissa ja veistoksissa

Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809, Emil Wikströmin veistos (1903) Säätytalon päätykolmiossa.

• Porvoon valtiopäivien avajaiset, Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1858
• Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809, Emil Wikströmin veistos vuodelta 1903.

Maalaustaiteen luonnoskuvissa

• R. W. Ekmanin luonnos; Porvoon maapäivät, hallitsijavakuutus tuomiokirkossa 29. maaliskuuta 1809.

Postimerkkitaiteessa

• Vuonna 2009 Suomen posti julkaisi Porvoon valtiopäivien 200-vuotismuistoksi Tapani Aartomaan suunnitteleman neljän postimerkin pienoisarkin 1809 – Kansakuntaa rakentamaan. Postimerkkien hahmot ovat keisari Aleksanteri I sekä kreivit G. M. Sprengtporten, C. E. Mannerheim ja G. M. Armfelt.

Myöhemmissä muisto- ja erikoisrahoissa

• Vuonna 2009 Suomen Rahapaja laski liikkeelle Suomen autonomian alun 200-vuotismuistoksi 2 euron erikoisrahan, joka kuvaa Porvoon tuomiokirkon julkisivua.

Porvoon valtiopäivien 150-vuotispostimerkki vuodelta 1959.

Galleria

Porvoon valtiopäivien juhla- ja kokouspaikat

• 
  Yleiskuva Porvoon kaupungista.
• 
  Aleksanteri I:n Porvoossa käyttämä valtaistuin kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Istuimen teetti vuonna 1797 keisari Paavali I. Valtaistuin on valmistettu lehmuksesta.
• 
  Porvoon tuomiokirkko, jossa valtiopäivien avajaiset pidettiin.
• 
  Porvoon kymnaasi, jossa pappissääty kokoontui ja jonka lukusalia käytettiin valtiosalina.
• 
  Porvoon raatihuonessa pidettiin aatelis- ja porvarissäätyjen kokoukset.
• 
  Porvoon tuomiokapitulin talo.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Osmo Jussila, (2004): Suomen Suuriruhtinaskunta 1809–1917. ISBN 951-0-29500-0.
• Jutikkala, Eino – Pirinen, Kauko (2002): Suomen historia. ISBN 951-0-27217-5.
• Klinge, Matti (1997): Keisarin Suomi. ISBN 951-50-0682-1.
• Pernaa, Ville & Niemi, Mari K. (toim.): ”Taistelu autonomiasta”, Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia, s. 45–94. (Timo Soikkasen artikkeli aiheesta) Edita, 2005. ISBN 951-37-4283-0
• Tandefelt, Henrika: Porvoo 1809: juhlamenoja ja tanssiaisia. (suomennos Jussi T. Lappalainen) SKS, 2009. ISBN 978-952-222-077-6
• Zetterberg, Seppo (2003): Suomen sota. Teoksessa Zetterberg, S. (toim.), Suomen historian pikkujättiläinen, s. 361–372. ISBN 951-0-27365-1.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porvoon valtiopäivät Wikimedia Commonsissa

• Tietoa Porvoon valtiopäiviin liittyvästä lähdekokoelmasta arkistolaitoksessa
• Porvoon valtiopäivät 25.3.–19.7.1809, Eduskunnan kirjaston sivut ^{[vanhentunut linkki]}
• Demokratian polku 2 – Porvoon valtiopäivät 1809 (Arkistoitu – Internet Archive) Nuorten eduskunta
• Porvoon valtiopäivärakennukset 200 vuotta sitten ja nykyään Porvoon kaupunki.
• Autonomian jäljillä, Yle Areena
• Ylen Elävä arkisto: Porvoon valtiopäivät 1809
• Merkkivuosi 1809 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Finna-palvelussa olevia kuvia