Pauliine Koskelo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pauliine Koskelo
Pauliine Koskelo vuonna 2015.
Pauliine Koskelo vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt22. kesäkuuta 1956 (ikä 68)
Salo
Ammatti tuomari

Pauliine Koskelo (o.s. Järvelä; s. 22. kesäkuuta 1956 Salo) on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalainen tuomari (2016–). Koskelo toimi korkeimman oikeuden presidenttinä vuosina 2006–2015.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus ja virkamiesura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskelo valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1979 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1985. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi toukokuussa 2010.[1]

Koskelo toimi oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla lainsäädäntöneuvoksena 1985–1995 ja osallistui muun muassa yrityssaneerauslain ja yksityishenkilöiden velkajärjestelystä annetun lain valmisteluun sekä kuluttajasuojalain ja osakeyhtiölain uudistustyöhön. Vuodet 1995–2000 Koskelo työskenteli Euroopan investointipankissa Luxemburgissa oikeudellisen pääyksikön yksikönjohtajana, apulaisjohtajana ja viimeksi johtajana.

Tuomarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskelo nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. heinäkuuta 2000 alkaen. Joulukuussa 2005 tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti hänet korkeimman oikeuden presidentiksi ensimmäisenä naisena.[2] Koskelo aloitti tehtävässä vuoden 2006 alussa. Koskelo oli tehtävään nimitettäessä KKO:n jäsenistä iältään nuorin.[3] Koskelo toimi vuoden 2013 alkuun saakka tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana.[4] Vuoden 2016 alusta Koskelo siirtyi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.[5] Hän seurasi tehtävässä Päivi Hirvelää, joka puolestaan siirtyi korkeimman oikeuden jäseneksi.

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidenttiaikanaan Koskelo osallistui aktiivisesti Suomen oikeuslaitoksesta käytävään julkiseen keskusteluun.[6] Marraskuussa 2013 hän kuvaili poliitikkoja heikoiksi ja neuvottomiksi oikeuslaitoksen uudistajiksi.[7] Vuonna 2011 Koskelo arvosteli eduskunnan perustuslakivaliokuntaa sen vastustaessa korkeimman oikeuden päätöstä yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta.[8]

Huhtikuussa 2014 Yle kertoi Koskelon lähestyneen kansanedustajia useilla sähköpostiviesteillä, jotka koskivat myös vireillä olevia lainsäädäntöasioita.[9] Tilanne oli ongelmallinen, sillä tuomiovallan edustajien ei tulisi puuttua lakia säätävän tahon eli eduskunnan toimintaan. Koskelo itse kommentoi kyseen olleen vain yleisen materiaalin ja lisätietojen välittämisestä.[10] Koskelon toiminnasta tehtiin kaksi kantelua oikeuskanslerille, jonka mukaan Koskelo ei kuitenkaan pyrkinyt viesteillään painostamaan kansanedustajia.[11]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskelon ensimmäinen puoliso vuosina 1976–1983 oli Jyrki Koskelo ja toinen puoliso vuodesta 1987 on entinen kuluttaja-asiamies Gerhard af Schultén.[12]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Oikeustieteen kunniatohtorit (doctores honoris causa) promootiossa 2010
  2. ↑ Koskelo nimitettiin KKO:n presidentiksi Yle Uutiset. 22.12.2005. Viitattu 4.11.2014.
  3. ↑ Kunnanjohtaja, lentokapteeni, korkeimman oikeuden presidentti - Iltalehti esittelee kolme naista, jotka mursivat lasikaton www.iltalehti.fi. Viitattu 1.4.2023.
  4. ↑ Tuomarinvalintalautakunnan toimintakertomus 2013 (pdf) Oikeus.fi. 2014. Tuomarinvalintalautakunta. Viitattu 26.4.2014.
  5. ↑ Jaana Hevonoja: Pauliine Koskelo tuomariksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Ylen uutiset. 21.4.2015. Viitattu 21.4.2015.
  6. ↑ Sajari, Petri: KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo: Oikeusvaltio on Suomessa uhattuna Helsingin Sanomat. 10.1.2016. Viitattu 10.1.2016.
  7. ↑ KKO:n presidentti Pauliine Koskelo: Poliitikkojen heikkous uhkaa koko oikeusjärjestelmää Savonsanomat.fi. 26.11.2013. Arkistoitu 26.4.2014. Viitattu 26.4.2014.
  8. ↑ KKO:n presidentti haluaa selkeän lain yksityiselle pysäköinninvalvonnalle Yle Uutiset. 4.3.2011. Viitattu 26.4.2014.
  9. ↑ Mölsä, Ari & Niilola, Merja: KKO:n presidentti Koskelon sähköpostit hämmentävät eduskuntaa Yle Uutiset. 25.4.2014. Viitattu 26.4.2014.
  10. ↑ Koskelo: Sähköposteilla ei ollut tarkoitus ohjailla kansanedustajia Yle Uutiset. 26.4.2014. Viitattu 26.4.2014.
  11. ↑ Reinboth, Susanna: KKO:n presidentti sai puhtaat paperit kansanedustajia kummastuttaneista sähköposteistaan HS.fi. 4.11.2014. Viitattu 4.11.2014.
  12. ↑ Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 444. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530 ISBN 951-640-395-6
Edeltäjä:
Leif Sevón 		Korkeimman oikeuden presidentti
2006–2015 		Seuraaja:
Timo Esko
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pauliine_Koskelo&oldid=22163074”