Toharistan
Toharistan on historiallinen alue Keski-Aasiassa. Se käsitti nykyisen Uzbekistanin ja Tadžikistanin eteläosan sekä Afganistanin pohjoisosan. Nimitystä käyttivät persialaiset ja arabialaiset kirjailijat 800–1200-luvuilla.[1]
Toharistan rajoittui pohjoisessa Hisorvuoriin, idässä Pamiriin, etelässä Hindukušiin ja lännessä Murgab- ja Harijokiin. Alue on saanut nimensä tohaareista, jotka hävittivät Kreikkalais-baktrialaisen kuningaskunnan 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Iranilaista kieltä puhuneilla tohaareilla, joita kutsuttiin kiinalaisilla lähteissä nimellä yuezhit, ei ole yhteyttä Itä-Turkestanin tokaarilaisten kielten puhujiin.[1]
Toharistan muodosti ajanlaskun alusta 300-luvulle saakka Kušan-valtakunnan alkuperäisen ydinalueen ja hajosi sen jälkeen pieniksi ruhtinaskunnniksi. 400–500-luvulla se oli hefthaliittien ja 600-luvulta lähtien turkkilaisten alainen. Myöhemmin alue kuului Persiaan. Mongolit valtasivat sen 1200-luvun alussa.[1]
Toharistan oli kaupan ja kulttuurin keskus, jolla oli tiiviit suhteet muualle Keski-Aasiaan, Intiaan ja Lähi-Itään. Sillä oli suuri merkitys budhalaisuuden ja manikealaisuuden leviämisessä Keski-Aasiaan.[1]