Vankkahirvenjuuret

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vankkahirvenjuuret
Isohirvenjuuri (Inula helenium)
Isohirvenjuuri (Inula helenium)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Inuleae
Suku: Vankkahirvenjuuret Inula
L.
Katso myös

  Vankkahirvenjuuret Wikispeciesissä
  Vankkahirvenjuuret Commonsissa

Vankkahirvenjuuret eli hirvenjuuret (Inula) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Siihen on kuulunut aiemmin noin sata lajia,[1] joista Pohjoismaissa kasvaa viisi.[2]

Hirvenjuurilajeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisessä luokituksessa aiemmasta hirvenjuurten suvusta on siirretty monia lajeja hoikkahirvenjuuriin (Pentanema) sen jälkeen, kun Pentanema-suku on uudelleen rajattu vuonna 2018. Suomessa luonnonvaraisista lajeista hoikkahirvenjuuriin kuuluvat nyt muun muassa vanukehirvenjuuri ja rantahirvenjuuri.[3]

Vankkahirvenjuurilajeja:

Hoikkahirvenjuuriin siirrettyjä lajeja:

Isohirvenjuuri on hyvin kookkaaksi, jopa kaksi metriä korkeaksi kasvava vanha rohdos- ja koristekasvi. Rantahirvenjuuri on niittykasvi, jota tavataan luonnonkasvina myös Suomessa.[2]

Isohirvenjuuren tieteellinen nimi Inula helenium tulee kreikkalaisesta tarusta. Sen mukaan kaunis Helena piti sitä käsissään Troijan kuninkaan Priamoksen pojan Parisin ryöstäessä hänet. Tämä johti Troijan sotaan. Kristillisessä symboliikassa hirvenjuuresta tuli sen lääkitsevän vaikutuksen vuoksi vertauskuva lunastuksesta, joka parantaa synnistä.[4]

  1. Den virtuella floran: Krisslor (Inula L.) (ruotsiksi)
  2. a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 600–601. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  3. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 111.)
  4. Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]