Aitotumaiset
Aitotumaiset[1][2][3] (Eucarya) eli tumalliset[4], eukaryootit tai aitotumalliset ovat yksi eliöiden kolmesta domeenista. Ne koostuvat solusta tai soluista, joissa on tuma ja monenlaisia erikoistuneita soluelimiä eli soluorganelleja. Ne ovat rakenteeltaan huomattavasti mutkikkaampia ja suurempia kuin esitumalliset bakteerit ja arkeonit.
| Aitotumaiset | |
|---|---|
|
Rhyax - Nykyaika (Holoseeni) 2 100–0 Ma |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| domeeni: |
Aitotumaiset, Eucarya Whittaker & Margulis, 1978 |
| Kunnat | |
|
Perinteinen luokittelu:
Fylogeneettinen luokitus:
|
|
| Katso myös | |
Koko eliökunta voidaan jakaa esi- ja aitotumaisiin, joista ensimmäiseen kuuluvat bakteerit sekä arkeonit ja jälkimmäiseen kaikki muut. Ongelmana tällaisessa jaossa on kuitenkin se, että arkeonit ja aitotumaiset ovat toisilleen läheisempää sukua kuin bakteereille.
Monisoluiset kasvit, sienet ja eläimet kuuluvat aitotumaisiin. Yksisoluisia eukaryootteja on perinteisesti kutsuttu alkueläimiksi.
Aito- ja esitumaisten eroja
muokkaaAitotumaisten solujen selvin tunnusmerkki on se, että niillä on selvä tumakalvo, jonka sisällä solun perintöaines on. Tumakalvon vuoksi aitotumaiset solut kuljettavat lähetti-RNA:n eli mRNA:n ulos tumasta ribosomeille, jotta nämä voisivat aloittaa solulimassa tapahtuvan proteiinisynteesin.
Aitotumaisilla on tuman lisäksi muita erilaistuneita, kalvon ympäröimiä soluelimiä. Niiden uintisiimat ovat paljon monimutkaisempia kuin esitumallisilla tavattavat. Aitotumaisilla nämä siimat muodostuvat tosiinsa limittyvistä mikrotubuluksista.
Aitotumaisten synty
muokkaaBakteerit, arkit ja aitotumaiset ovat ilmeisesti polveutuneet samasta kantamuodosta. Nämä ryhmät ovat kuitenkin eronneet toisistaan erittäin varhaisessa vaiheessa. Ensin bakteerit eriytyivät omaksi kehityslinjakseen. Arkit ja aitotumaiset erosivat toisistaan myöhemmin.
Aitotumaisten syntyä on väitetty jopa elämän syntyä merkittävämmäksi harppaukseksi elämän historiassa. Aitotumaisia väitetään jopa 2,7 miljardia vuotta vanhoiksi, mutta väite on kiistanalainen ja perustuu kemiallisiin jäämiin eli ns. biomarkkereihin ja kivimuodostelmiin, akritarkkeihin, joita on vaikeaa tulkita. Ensimmäiset nykyisenkaltaisiin aitotumaisiin viittaavat fossiilit on tavattu 1,2 miljardin vuoden takaa. Aitotumaisia oli olemassa kuitenkin viimeistään 800 miljoonaa vuotta sitten.
Aitotumaisten eliöiden tuma ja kromosomisto kehittyivät, kun eliöiden genomit olivat kasvaneet liian suuriksi, jotta yksittäisen rengasmaiseen kromosomiin perustuva rakenne olisi toiminut tehokkaasti. Kromosomisto puolestaan edellytti mitoosin kehittymistä.
Tumakalvo, uintisiimat ja mitokondriot ovat ilmeisesti kehittyneet jo ennen kromosomiston syntymistä. Aitotumaisen solun uskotaan syntyneen, kun aitotumaisten kantamuoto otti soluihinsa endosymbiontiksi ilmeisesti purppurabakteerien kehityslinjaan kuuluneet esitumallisen mikrobin. Tällä tavoin isäntäsolu sai kyvyn soluhengitykseen. Mitokondriot ovat tämän käsityksen mukaan näitä taantuneita bakteereja. Kasvien ja viherlevien viherhiukkaset ovat vastaavasti taantuneita endosymbionttisia sinileviä. On todettu, että nykyäänkin on yksisoluisia, jotka elävät bakteerien ja sinilevien tai toisten yhteyttävien aitotumaisten kanssa symbioosissa.
Lähteet
muokkaa- Campbell, N. A.; Reece, J. B.: Biology. Addison-Wesley, 2007. ISBN 9780805368444
Viitteet
muokkaa- ↑ aitotumaiset – Eucarya Lajitietokeskuksen lajiluettelo. Viitattu 30.12.2019.
- ↑ Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi.
Aiheesta muualla
muokkaa- Opetus.tv: Biologian etäopiskeluympäristö, Eukaryootti (aitotumallinen solu)
- CIMP Subcommission on Acritarchs (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Commission Internationale de la Microflore du Paléozoique (CIMP) (Arkistoitu – Internet Archive), international commission for Palaeozoic palynology. (englanniksi)
- The Micropalaeontological Society (englanniksi)
- The American Association of Stratigraphic Palynologists (AASP) (englanniksi)