Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Heinätuppoturinoita


Heinäkuu on kuukausista ehdottomasti lölleröin. Koiranputket ja hiirenvirnat kasvavat kaksimetrisiksi liehukkeiksi ja peittävät alleen kaiken älyllisen toiminnan. Vaikka elämme oikeasti vasta virkeintä kesäkuuta, blogikalenterimme on kiepsahtanut ilmeisesti kuukautta edelle aikaansa. Postaukset eivät rullaa, vaan jäkälä on tukkinut tämän kissaemon aivorattaat eivätkä Nuppu ja Jujukaan ole keksineet karvanlähtöä tai aurinkoläikissä makoilua jännempiä tempauksia.
 
”Zzzz zzz zzz zzzz....”
”Ai moi... Tuota noin... Joo, on ilmoja pidelly.”
”Ja mitä sä mama huijaat, ettei ois muka tapahtunut mitään?
Kun kävihän meillä esim. vieraita Hollannista asti!”
”Ne käytti musta sanaa 'schatje' eli kirjaimellisesti suomennettuna mussuhanipallukka.”
”Ja muistatko, mama, mitä se tuulimyllymaan miekkonen sanoi, kun mä pönkkäilin
päätäni sen naamaa vasten ja nuuskutin sen ulkomaista hiuspehkoa niin, että sua vähän nolotti?”
 
”Se sanoi, että voisi ottaa mut mukaan sinne Alankomaihin.
Muistaakseni 'mee nemen' tai jotain sinnepäin.”
”Ois ehkä pitänyt lähteä messiin, kun vähän holtsujen jälkeen sä, mama, lähdit
sinne Itäisen Mummulan tietämille pukkihyppelemään vanhojen koulukaverien
kanssa ja roikkumaan liikkasalin renkaissa kuin mikäkin mamakatti.
Ja me vaan jäätiin Nupun kanssa kotiin iskää vahtimaan. Tosi kivaa.”
”Mutta älä nyt hermostu, äiskä. En mä oikeesti sua hylkää,
kun meillä on se yksi temppukin vielä ihan kesken...”
”Niin, just se temppu, mihin liittyy se tuliainen, jonka toit Mallorcalta.”

”Niin kauan kuin namuja tippuu, niin voidaan molemmat nukkua
huoletta aurinkoläiskissä ja vähän hurinapöristäkin silloin tällöin.”

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänään jotain ihan muuta, mutta Juju näemmä vei karvat suustani (toiveajattelua). Yritämme virittäytyä linjoille vielä viikonlopun aikana mansikkaisissa merkeissä, ja kamera aikoo seurata myös kissabic-treenejämme, mutta mahtaisiko teiltä lukijoilta irrota hauskoja ideoita Hupsujen kesän kuivattamaan blogiin? Kuka keksisi seuraavan blogihaasteen ja nakkaisi sillä meitäkin?
 
Nuppua ei tosin saa nakata kuin lentopusuilla! Mutta niitä toivotaan PALJON!
Hauskaa viikonloppua kaikille! Onko kellään
 muulla aivot jo kesäisesti tyhjäkäynnillä?

torstai 20. elokuuta 2015

Itseään grillaava pallero

Koska elokuun säät ovat jatkuneet niin ihanina, olen pitänyt yllä uutta pyöräilyharrastustani. Se sujuukin jo paremmin, vaikka joudun päivittäin pohtimaan, milloin ensimmäinen turisti tai valkoposkihanhi kiilaa pinnojeni väliin. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin, mutta koska matkaan mahtuu tuollaisia jännitysmomentteja, en voi millään suostua Jujun suusta livenneisiin pyyntöihin:

 
”Mama... Mauuu... Ihan hyvin sopisin asusteeksi tämän mekon kanssa. Ota mut sinne
töihin mukaan, niin olen ihan vain tällaisena söpönä pikku rintanappina sun koltussa.”
Eikä irtokarvoistakaan tarvitse huolehtia, jos otetaan Sini messiin.

”Ja kyllähän tämmöinen pieni kissanpentu
mahtuu reppuun, vaikkei Rexonaa käytäkään.”

Nuppua taas ei toimistoelämä kiinnosta, sillä siitä on kuoriutunut loppukesän hellekeleissä melkoinen biitsimisu:

 
”Hej då, emo! Hauskaa työpäivää! Mä jään tänne solariumiin,
koska solen skiner kanske bara i dag.”

Kun on nuori, kaunis ja rypytön, auringossa kärtsäily saattaa tuntua hyvältä idealta.
 
Saahan auringosta D-vitamiinia, ja lämpöäkin on hyvä jemmata
siltä varalta, että talvella keskuslämmitys sattuisi prakaamaan.

Tänään yllätin grillailijani tuomalla kotiin hauskaa rantsulukemista: sarjislehden, jossa seikkailee prinsessa Auroran kissa Nuppu. Minusta sekin Nuppu on iki-ihana, ja on hilpeä sattuma, että tämä kaimakin tykkää vedellä nokosia auringonpaisteessa!

Nuppu ei ollut ihan vakuuttunut vaaleanpunaisesta nimikaksosestaan.
Pinkki kissa? Aika epätodennäköistä.
Esittelin Nupulle aukeaman, jolla toinen Nuppu nukkui söpösti tyynyllä.
Kysyin, haluaisiko Nuppu, että askartelisin lehden ohjeiden avulla
myös sille oman uinailutyynyn, jonka voisi pöyhiä ja asettaa somasti
aurinkoläikkään. Vastaus ei ollut ihan sitä, mitä odotin!

Pyysin Nuppua harkitsemaan uudestaan suhtautumistaan kilpailevaan
Nuppuun ja kerroin sille salaisuuden: sarjiskissa Beauty on nimetty
suomeksi meidän Nupun mukaan. Nuppu on siis melkein sukua julkkikselle!
 
Nuppu ei tiennyt, mihhatako vai minkuttaako. Niinpä se vetäytyi taas
ilta-aurinkoon käristämään itseään ja toivoi välttävänsä ikävät rusketusraidat.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Myrskyn jälkeen

Nuppu ja Juju ovat saaneet selvästi kevätintoa, kun kerroin niille, miten Kanarian kukkaset loistivat jo terälehdet pinkkeinä, sinisinä ja keltaisina. Kukkaispoikamme vakuutti, että sekin uskaltautuu kevään saapuessa ulos leskenlehtiä nuuskuttelemaan, eivätkä valjaatkaan kuulemma enää vie jalkoja alta.

 
Jujun kaulassa koreilevat jo orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
 
Nuppu ei malta odottaa, että se pääsee froteepyyhkeensä kera hiekkarannalle.
 
Se voisi myös kuvitella istuskelevansa tällä kukkulalla peppu auringon paahtamalla kalliolla.

Jostain syystä kevät ei kuitenkaan tunnu saapuvan tänne Suomeen, joten kissoja rohkaistakseni kerroin niille hieman toisenlaisen matkatarinan. Se alkoi Ressua siteeratakseni sanoilla ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”

Sade piiskasi aavemaisesti Las Palmasin kalseita kivikatuja, ja palmut
riutuivat  myrskytuulen lujassa otteessa. Emo ja iskä nököttivät hulppean
 katedraalin suojissa, sillä heillä ei ollut mukanaan sateenvarjoa.
Olivathan he tulleet etelään ihanasti aurinkoa ottamaan.

Lämpimikseen pariskunta kipitti katedraalin portaat ylös autioon torniin.
Lopputulos oli tämä kuva ja hiljakseen kipeytyvät pohkeet.


Koskaan ei silti kannata antaa masennukselle valtaa, sillä jos tarpeeksi kauan jaksaa odottaa, jotain arvaamatonta saattaa mönkiä esiin pilviryppään takaa:

Aurinko alkoi taas paistaa lomalaisten niskaan, ja he tarkenivat puljata altaassa uikkareisillaan.
Nuppu ehdotti, että sekin voisi kevään tullessa vaihtaa valjaat biksuihin. Asia on vielä harkinnassa.

Tarinani opetti siis kissoille positiivisuutta, mutta onnistui se hieman järkyttämäänkin. Kerroin nimittäin myös sen, että Kanarialla kissat ottavat aurinkoa paitsi ylä- myös alaosattomissa!

¡No mutta vamos!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Aamuauringon virkut ja torkut

Luulisi, että lisääntynyt valon määrä vaikuttaisi ihmiseen piristävästi. Minusta ei silti edelleenkään ole tullut auringon noustessa Anttilaa, joka ampaisisi ylös vuoteeltaan. Kun herätyskello alkaa plinkuttaa, sukellan vain syvemmälle peiton alle. Mieheni onneksi on sen verran valppaampi, että tajuaa päästää herätysmestari Nuppusen makuuhuoneeseemme. Siitä on perheen ainoana aamuvirkkuna tullut varsinainen vastuunkantaja, jonka kontolla on, ettemme myöhästy tärkeistä palavereista.

Nuppu on pesunkestävä partiolainen. Aina valmiina!

Herätysmestari Nuppunen toimii viiden minuutin sykleillä, joiden välissä uinun kuin prinsessa Ruusunen. Sata vuotta menisi hujahtamalla, ellei viiksekäs herätysmestari suikkaisi nenälleni kutittavia suukkoja. Kun havahdun hieromaan vimmatusti nenääni, se suuntaa jo seuraavaa kohdettaan kohti. Niinpä voin jatkaa uniani, kunnes viiden minuutin päästä vuorossa on uusi kierros. Näin aamumme jatkuvat, kunnes vihdoin ja viimein meidän on pakko antaa periksi sinnikkäälle torkkuajastimellemme ja lähteä työmatkalle ihastelemaan hiirenkorvia ja hiukan aivastelemaankin niiden kunniaksi...

Aurinko lämmittää myös kissankorvia. Niille en onneksi ole allerginen!
Yltiötaiteellinen aurinkopotretti Jujusta.
Nupun aurinkoiselle taivaalle leijaili pilvi: Lammas, joka varasti sen majan!
Hei! Se onkin susi! Onneksi Nuppu huomasi valeasun ajoissa ja ajoi tunkeilijan tiehensä.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kissat kuin Barbados

Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä useammin huomaan haaveilevani lämmöstä. Haluaisin upottaa jalat auringon paahtamaan hiekkaan, syödä aamiaista parvekkeella kakadujen livertäessä ja kellua silmät kiinni meren lempeissä aalloissa. Mutta ei, kaamosta kohti mennään. Tuuli ulvoo, syyssade piiskaa, eikä aamulla näe nenäänsä pidemmälle.


Toisaalta aamut ovat kuitenkin kissatalouksissa juuri niitä parhaita hetkiä syysahdistuksen päihittämiseen. Meillä ainakin alkaa kaksi aurinkoa paistaa heti kello seitsemältä, kun makuuhuoneemme ovet avataan. Nuppu asettuu kehräten pääni päälle ja lämmittää paremmin kuin Saharan autiomaa. Se nuolee poskeani ja on niin onnellinen, että pakosti tulee itsellekin hyvä mieli. Juju huolehtii nykyisin varpaiden lämmittämisestä, joten kuka tarvitsisi poreammetta tai edes villasukkia? Niinpä olemme päättäneet viettää syyslomamme ihan vain kotona omalla, henkilökohtaisella Barbadoksellamme.

Tämän kuvan taustalla voisi soida Griegin
"Aamutunnelma" näytelmästä Peer Gynt.

Tai miten olisi "Vuorenkuninkaan luolassa"? Niin hyväntuulinen kuin
Nuppu aamuisin onkin, se talsii usein päällämme kuin vuorenpeikko.

Unisen Jujun taustamusiikiksi sopisi Debussyn haahuileva "Faunin
iltapäivä". Onkohan tämän kissan isoisoisoisä ollut huopatöppönen?