Hau hau pus pussissa!

Viime viikonloppuna Nupulla ja Jujulla oli todelliset kissanpäivät, joiden rinnalla mammuttimarkkinat, hintahulinat ja kaikenlaiset Black Fridayt ovat pientä lientä. Lanttiakaan emme tuhlanneet, mutta silti Hupsujen kaapit täyttyivät ihanista yllätyksistä ja herkuista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kissat saivat myös hurjasti huomiota ja emokissi mukavaa seuraa.
 

Ja kaikki tämä ihanuushan sai alkunsa hartaista marraskuvauksista...

Jälleen kerran sain huomata yesman-filosofiani iloiset puolet: kun lupautuu yhteen hauskaan juttuun, siitä saattaa seurata toinenkin mukava juttu. Niin kävi myös kissablogikalenterin kanssa. Tilausta tehdessäni nimittäin selvisi, että asumme melko lähellä tempauksen organisaattoreita, Pikkukissaa ja piipittäjää. Olisin mielelläni kutsunut pikkukisut meille tekemään kokovertailua räggärimötkäleiden kanssa, mutta koska kissaemot ovat liikkuvaisempaa sorttia kuin heidän pienokaisensa, meille piipahtikin lauantaina kylään Amen ja Tuiken kirjuri Tiuke.

 

”Katsokaa, mitä kaikkea Amen ja Tuiken äiskä meille toi!
Meidän emokin sai levyn lempparisuklaatiaan!”

Kuten arvata saattaa, kissaihmisiltä ei juttu lopu kesken, ja Nuppu ja Juju käyttäytyivät oikein reippaasti eivätkä menneet aneemiseen lapamatomoodiin. Juju varsinkin esitti innokkaasti temppujaan ja nuuskutteli niin kuin kunnon vihikoiran kuuluukin. Hauvamaisuus huipentui, kun puudelimme pääsi maistelemaan Tiuken tuomia nameja:

  

Jujua nauratti, kun se huomasi pussissa Hau Hau Champion -logon!

Sitten se pyysi, että mama sanoisi taas
”Se on hau hau” ja avaisi pussin näppärillä sormillaan.

Kis kis löysi pus pussista jotakin, joka on niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Autuas ilme puhukoon siis puolestaan!

Juju jäi heti koukkuun kanakierteisiin, mutta Nuppu-reppana
on jo niin tottunut omiin ruokarajoitteisiinsa,
ettei edes tajunnut kerjätä uutuusherkkuja.

Voisi kuvitella, että meillä oli jo joulua riittämiin, mutta sunnuntaina luoksemme saapui vielä kaksi serkuntyttöä, jotka olivat päättäneet niin ikään hemmotella Nuppua ja Jujua:

 

Herkkukokoelmamme kasvoi lohinameilla, jotka nekin saivat
Jujun huulet lopsuttamaan ja suun maiskahtelemaan!

Juju esitti taas vieraille parhaat shownumeronsa, ja koska meillä on nyt niin paljon oppimisintoa buustaavia palkintonekkusia, päätin istuttaa Jujun pitkästä aikaa koulunpenkille uusia taitoja harjoittelemaan.

 

Mallorcalta hankittu kilikello teki paluun.
Mitähän haluaisin sun tekevän, Huitsi?

Ihanaa bachataa, mutta keksitkö jotain muuta?
Voisiko se liittyä jotenkin tuohon kelloon?

Niin musikaalinen kuin Juju onkin, se vierastaa kellon kilahdusta.

 

Se yritti soittaa kelloa ihan hiljaa ajatuksen voimalla mutta päätti lopulta ottaa tassut käyttöönsä.

Hieno poika! Tuollainen hellä hipaisu riittää! Maistuisiko Hau Hau?

 

Vai riittääkö palkinnoksi eskimopusu porkkanahiiren kanssa?

  

Tämä herkku sopii Nupunkin ruokavalioon!

Suurkiitos Tiukelle kivasta visiitistä (josta voi lukea lisää täältä) ja upean kissablogikalenterin järjestämisestä! Tämä kissaemo aikookin tehdä lähiaikoina kävelyretken, joka suuntautuu kohti Pikkukissaa ja Piipittäjää. Paluumatkalla kainalossa onkin sitten se kaikkien aikojen paras kalenteri!

Heinätuppoturinoita

Heinäkuu on kuukausista ehdottomasti lölleröin. Koiranputket ja hiirenvirnat kasvavat kaksimetrisiksi liehukkeiksi ja peittävät alleen kaiken älyllisen toiminnan. Vaikka elämme oikeasti vasta virkeintä kesäkuuta, blogikalenterimme on kiepsahtanut ilmeisesti kuukautta edelle aikaansa. Postaukset eivät rullaa, vaan jäkälä on tukkinut tämän kissaemon aivorattaat eivätkä Nuppu ja Jujukaan ole keksineet karvanlähtöä tai aurinkoläikissä makoilua jännempiä tempauksia.

 

”Zzzz zzz zzz zzzz....”

”Ai moi... Tuota noin... Joo, on ilmoja pidelly.”

”Ja mitä sä mama huijaat, ettei ois muka tapahtunut mitään?
Kun kävihän meillä esim. vieraita Hollannista asti!”

”Ne käytti musta sanaa 'schatje' eli kirjaimellisesti suomennettuna mussuhanipallukka.”

”Ja muistatko, mama, mitä se tuulimyllymaan miekkonen sanoi, kun mä pönkkäilin
päätäni sen naamaa vasten ja nuuskutin sen ulkomaista hiuspehkoa niin, että sua vähän nolotti?”

 

”Se sanoi, että voisi ottaa mut mukaan sinne Alankomaihin.
Muistaakseni 'mee nemen' tai jotain sinnepäin.”

”Ois ehkä pitänyt lähteä messiin, kun vähän holtsujen jälkeen sä, mama, lähdit
sinne Itäisen Mummulan tietämille pukkihyppelemään vanhojen koulukaverien
kanssa ja roikkumaan liikkasalin renkaissa kuin mikäkin mamakatti.
Ja me vaan jäätiin Nupun kanssa kotiin iskää vahtimaan. Tosi kivaa.”

”Mutta älä nyt hermostu, äiskä. En mä oikeesti sua hylkää,
kun meillä on se yksi temppukin vielä ihan kesken...”

”Niin, just se temppu, mihin liittyy se tuliainen, jonka toit Mallorcalta.”

”Niin kauan kuin namuja tippuu, niin voidaan molemmat nukkua
huoletta aurinkoläiskissä ja vähän hurinapöristäkin silloin tällöin.”

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänään jotain ihan muuta, mutta Juju näemmä vei karvat suustani (toiveajattelua). Yritämme virittäytyä linjoille vielä viikonlopun aikana mansikkaisissa merkeissä, ja kamera aikoo seurata myös kissabic-treenejämme, mutta mahtaisiko teiltä lukijoilta irrota hauskoja ideoita Hupsujen kesän kuivattamaan blogiin? Kuka keksisi seuraavan blogihaasteen ja nakkaisi sillä meitäkin?

 

Nuppua ei tosin saa nakata kuin lentopusuilla! Mutta niitä toivotaan PALJON!

Hauskaa viikonloppua kaikille! Onko kellään

 muulla aivot jo kesäisesti tyhjäkäynnillä?

Ken vois kellot seisauttaa?

Tai osaisiko joku edes säätää viisarit vähän hitaampaan liikkeeseen? Sitä olen miettinyt viime aikoina sen verran usein, että Juju päätti kokeilla kissamaista ajanhallintaa jo viikko ennen kesäaikaan siirtymistä. Tulos oli tämä:
 

Sekuntiviisari vääntyi hienosti mutkalle! Hyvä, Pikkukissi!

 

Mutta kuin ihmeen kaupalla kello raksutti yhä eteenpäin. Seuraavaksi
Juju väänteli minuuttiviisarin solmuun, mutta ei auttanut sekään!

Aikapulaamme ei niin ikään paranna, että tänään vuorokaudesta nielaistiin yksi tuiki tarpeellinen tunti ties mihin madonreikään. Eikä mistään plopsahtele lisää luppohetkiä tai kiireettömiä kirjoitustuokioita. Jotta tämä kissaemo pysyisi silti iskussa, on Hupsujen hiukan hellitettävä tahtiaan.

Nuppu järkyttyi edellisestä kappaleesta sen verran, että se vain lisäsi kierroksia.
Letkeän pääsiäissamban sijaan se veti pirteän poloneesin.

Emme ole missään nimessä pakkaamassa naksutinta pussiin tai läppäriä yöpöydän laatikkoon, mutta pieni kevätkevennys on pakollinen toimenpide, jotta bloggaaminen pysyisi oikeassa mittakaavassa. Mitä enemmän olen kirjoittanut Hupsujen höpsötyksistä, sitä enemmän olen kehitellyt uusia aikasyöppöjä. Siinä missä alkuaikoina näpsin huolettomasti kännykkäkuvia ja kirjoittelin kepeässä hengessä rivin tai pari, otan nykyisin kameralla kymmeniä(tuhansia) kuvia, käsittelen niitä pitkään ja hartaasti, askartelen videoita ja lörpötän yhä laveammin. Se on hauskaa ja inspiroivaa, mutta samalla kuluttavaa, sillä kirjoitan myös työkseni eikä Juju tosiaan ole vielä oikeasti keksinyt, mistä vuorokauteen saataisiin lisätunteja lepäämiseen.
 

Juju ei ihan ymmärrä maman kohkaamista. Lepääminenhän on maailman helpoin juttu!

Ei tarvitse muuta kuin kellahtaa kyljelleen ja ottaa häntä kainaloon.

Ja joskus Nukkukatti tulee, vaikka ei ole vielä ehtinyt edes ottaa uniasentoa.

Aion nyt siis opetella rentoutumista (Jujun ohjeilla) ja palata blogiin vasta, kun tunnen, että uusi postaus kutkuttaa ja koputtaa päänupissa niin hurjasti, että se on pakko päästää maailmaan. Se voi tapahtua jo huomenna tai vasta viikkojen päästä, mutta tiedän, että hetki kyllä tulee.

Me Hupsut emme ole luonnostamme mitään tuppisuita.
Yksi tupposuu meidän joukostamme kuitenkin löytyy.

Luen kyllä teidän muiden ihania blogeja, vaikken aina ehtisi kommentoida. Puhelimella naputtelu kun on hieman hankalaa, ja yritän vähentää läppärin käyttöä. Toivottavasti paluutamme odottaa vielä lukija tai pari. Eniten nimittäin harmittaa, että blogihiljentymisen myötä joudumme eroon myös vilkkaista kommenttikenttäkeskusteluista, jotka ovat tämän harrastuksen suola. Meihin saa silti ottaa aina yhteyttä sähköpostitse tai blogikommentein - ja Facebookiin aiomme silloin tällöin sujauttaa pikkukuulumisia. Kiitos kaikille teille lukijoille kivoista höpöttelyistä ja anteeksi hetkellinen vetäytymisemme Hupsujen retriittiin. Teemme sieltä comebackin virkumpina kuin koskaan! Mutta toistaiseksi:

Nuppu has left the building!

Ei vaiskaan! Täällä tipu yhä nököttää orrellaan ja toivottaa kaikille iloista pääsiäistä!