Näytetään tekstit, joissa on tunniste mango. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mango. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vierailevien tähtien virrassa

Kotonamme on ollut aikamoista vilskettä viime aikoina. Vieraita on piipahdellut pitkin kevättalvea, eikä tämäkään viikko ole ollut poikkeus. Ensimmäinen vieraileva tähti astui matalaan majataloomme keskiviikon tietämillä, ja kauhun väreet kiirivät selkäpiissäni. Mies väitti tuoneensa maisteltavaksemme valmiiksi kypsyneen herkkumangon, mutta minusta tyypissä oli jotakin karmivaa.
 
Nuppu tykkäsi vieraasta, koska sillä oli terve väri naamallaan.

Parasta kuitenkin oli, että pompula oli fiksusti pukeutunut.

”Katsokaa nyt, miten soma hattu! Paljon tyylikkäämpi kuin emon kissapipo,
jota se pitää sinnikkäästi, vaikka mittari on jo pitkälti plussan puolella.”
Jujun mielestä vieraassa oli jotain vähän creepyä.

Mutta ehkä se oli vain kuvitelmaa.

Olin ihan varma, että yksinäinen nukenpää lähtisi rullailemaan yön pimeinä tunteina asuntoamme ympäri. En halunnut, että Jujua tai minua peloteltaisiin, joten ainoa keino pitää tilanne hallinnassa oli riisua mangopäältä pitsimyssy pois ja pilkkoa tyyppi myslin sekaan. Uskokaa tai älkää, mutta mössöttyneet palat maistuivat oikein hyviltä, ja Hupsuttamo oli pian vitaminoitu ja valmis seuraavaan vierailuun. Tällä kertaa minä raahasin tulijoita majataloomme, jotta kenenkään ei tarvitsisi saada sätkyä.

 
Kyllä vain! Lisää vehreyttä! Saanko esitellä Hupsuttamon kolmannen kodinonnen!
Ensimmäiset kaksi  ovat nimeltään Nuppu ja Juju. Tätä ei haluttu nimetä.
Koska olisihan se kurjaa, jos ”Marjukka” siirtyisi vehreämmille
viherrysmaille jo muutaman päivän sisällä.

Hupsuttamossa rehuja uhkaa nimittäin... kuivumisvaara.
Tämän kiltin kissatytön mami on vähän hajamielinen,
eikä sillä ole kokemusta viherpeukaloinnista.
Toinen vierailijaksi laskettava rehuviritelmämme on muorinkukka,
jota Ruffekin voi kokeilla narskuttaa Nupun hääkimpusta.

Se on myrkytön, mutta sivuvaikutuksena nuorekaskin katti
mummottuu: ”Kun minä olin pieni terävähampainen kissanpentu,
niin ei mami vaan mitään kukkia kasvatellut...”

Uudet kasvikyhäelmät viihtyvät Hupsuttamossa kohtuullisesti, joskin kodinonni oli jo kolmen päivän jälkeen kuihtumassa käsiin. Tilanteesta selvittiin kastelemalla sitä kieli keskellä suuta, mutta viidakkoelementteihin on turha kiintyä, sillä kokemuksen varjolla nämä vierailijat tuskin näkevät kesää. Mutta iloitkaamme heistä vielä, kun voimme. Niin, eivätkä tässä vielä olleet läheskään kaikki Hupsuttamon tämän viikon vieraat! Lisää jengiä saapui eilen...

 
Ei voi olla totta! Meille tuotiin kolmas karvakerä. Nuppu sanoi Kisulle ensimmäisenä nenäpäivää.
 
Kisu on erään päiväkotiryhmän maskotti ja vietti viikonloppua kummityttöni kanssa.
Reviirikränää ei syntynyt, vaan Nuppu kutsui Kisun heti kiipeilypuuhun.

Kisu-parka ei ole tottunut kiipeilemään puissa, ja se oli
vähällä livetä reunan yli. Onneksi Nuppu oli valppaana!

Mutta hupsista! Kisu halusikin nukkua vähän alemmalla tasanteella.

Sillä välin kun Kisu veti sikeitä ja Juju värjötteli sängyn alla, Nuppu otti kaiken ilon irti perhekissuudesta. Se oli taas elementissään ja touhusi innoissaan lasten kanssa tuntikaupalla.


Nupusta oli kivaa lueskella kaveriporukassa.

Kun kamut lähtivät toisaalle leikkimään,
Nupulle tuli kiire perään! Miu-iu-iu-ih!

Ja voi sitä riemua, kun bestikset taas löytyivät!

Ihaninta Nupusta oli eräs kuninkaallinen leikki. Se sai olla prinsessa, jolle rakennettiin ihka oikea linna sisäänkäynteineen ja vartijoineen:

 
Nupun linnassa oli tyynymuurit ja niiden päällä vartijat. Tunnelimainen
sisäänkäynti oli varsin loistelias, mutta parasta Nupusta oli
juhlasalin riemukas trafiikki, joka piti mielen virkeänä.

Pystytettiinkö tässä kuninkaallista viiriä vai jahdattiinko rottia?
En osaa sanoa, mutta kivaa tuntui olevan.

Linnassa pystyi myös rauhoittumaan. Tässä vierailevan rapsuttelijan tyylinäyte.

Unihan siinä tuli väkisin prinsessan simmuun. Ja kisu valvoi,
että Nukkumatti vei Nupun kaikkein ihanimmille Höyhensaarille.

Vaikka Nuppu varasti jälleen kerran show'n, ei ole syytä unohtaa Juitsi-suikulan pikku askelia kohti uskaliaampaa perhekissuutta. Herran nyykötyskiintiö tuli täyteen siinä vaiheessa, kun asuntoomme tuotiin jännän tuoksuista take away -ruokaa lähinepalilaisesta.

 
Juju hiippaili laatikkoonsa istumaan, siristi silmänsä nuuskutusasentoon
ja antoi pienen pinkin söpönöpönenänsä väpättää ihan täpöillä.

Jujusta tulikin yhtäkkiä rohkea kuin nepalilaisesta vuoristotiikeristä.

Se taputti Kisua päälaelle ja toivotti sen kylään uudemmankin kerran.
 
Nuppu ei olisi halunnut sanoa vieraille heippoja
vaan yritti kiskoa ylleen suojapuvun ja lähteä
lapsosten ja Kisun maskotiksi.

En taaskaan suostunut päästämään Nuppua mihinkään, sillä typsyhän on emon oma rakas kullannuppu. Ja voi miten mussukkaa nukuttikaan päivän touhuilun päätteeksi:

 
Tältä näyttää perhekissan totaalinen simahdus!

Kun katselin Jujun kanssa Skamin toisen tuotantokauden loppuun,
vierestämme kuului tasainen pikku vihellys. Se oli Nupun nenä. <3