Heinäkuun karvaturrit, osa 2

Jos Juju olisi töissä sirkuksessa, se tuskin olisi mikään suurissa kengissä klompsotteleva klovni. En myöskään osaisi kuvitella sitä leijonia kesyttämään, koska pienellä poitsullamme on erittäin herkästi ilmaan pomppaava säikkypeppu. Koko kissa on oikeastaan sen verran kevyt ja ilmava, että siitä voisi helposti leipoa ketterän pikku akrobaatin!

 

Yleisö haukkoisi henkeään, kun Hui-Mikä-Huizi leijailisi palavan renkaan läpi!

Ei ole oikeastaan ihme, että Juju on niin taitava temppukissa, sillä sen suvussa on paljon muitakin sirkustaiteilijoita. Se tuli jälleen mieleeni kesälomamatkalla, kun pääsimme moikkaamaan Nupun ja Jujun vuohiserkkuja

 

Tässä on Vilkkaiden sorkkien uusin tähtioppilas Nelson! 

Pikku Nelson on iki-ihana temppukili, joka ei vielä puhu mutta pussaa sitäkin suloisemmin! Olin tuupertua onnesta, kun se kävi suikkaamassa poskelleni heinäntuoksuisen suukon, ja ihailin, miten hienosti se jo osasi nousta pyynnöstä takajaloilleen.

 

Hallitsipa Nelson myös Jujun lempitempun eli jalkapujottelun!

Jos sukulaisuutta ei aiemmin huomannut, niin nämä kuvat paljastavat sen!

Paikalla olivat toki myös muut vuohet, jotka verryttelivät jo seuraavalla viikolla alkavaa leiriä varten. Ne avasivat ääntään sanomalla do-re-min sijaan mä-ä-ää ja spurttasivat aitaukseensa tuhatta ja sataa.

 

Ne kertasivat tanssiaskelia...

...ja löivät viisaat päänsä yhteen pohtiessaan kivaa iltaohjelmaa leiriläisille.

Kuulin, että Vili ja kumppanit ovat hypänneet renkaankin läpi...

...joten mahtuisikohan vilkkaiden sorkkien seuraan parit lennokkaat tassutkin?

Entä minkälainen karvaturri seuraavaksi esitellään? Juju ei malta odottaa...

Kissakahvia ja kivaa kesäkukkoilua

Lomalla on ihana ajelehtia päivästä toiseen kuin heinäkuisessa auringonpaisteessa leijaileva karvatuppo. Täydellisen lomamoodin tietää saavuttaneensa silloin, kun ei enää muista, miltä herätyskellon ääni kuulostaa, puhumattakaan että erottaisi tiistain sunnuntaista tai keskiviikon lauantaista. Näin kiireetöntä ei elomme kuitenkaan ole ollut ihan koko loman ajan, vaan esimerkiksi heinäkuun ensimmäiset päivät olivat kovin virkeitä. Kelatkaamme siis kalenteria kolmisen viikkoa taaksepäin. Plärrr, plärrr, plärrr! 

Kukkuu! Muistatteko, kenellä oli synttärit? 

Nupun viisivuotishulabaloota juhlittiin paitsi Hupsuttamon syövereissä myös Helsingin vilkkaassa ydinkeskustassa. Nieboriebo ei tietenkään osallistunut itse citybileisiin, vaan veteli synttäriunia sillä välin, kun minä ja Tallin tarinoita -blogin Henna menimme herkuttelemaan kissakahvila Helkattiin.

 

Onneksi meille heltisi pöytä, vaikka olin hieman möhlätassuillut varaussysteemin kanssa.

Aina kun kysyin kissan nimeä, paikalla oli Nestori. Aloin jo jossain
vaiheessa kutsua kaikkia kahvilan asukkaita varalta Nestoreiksi.
Niin myös tätä unista hymyilijää.

Tässä köllöttelee Pete.

  

Elegantin Tyylilyylin halusin tallentaa mustavalkoisena.

Tuli taas ansaitsee täysväriesittelyn.

 

Herkuleksesta näimme valitettavasti vain tämän verran,
mutta karvatupot hurmasivat pehmoisuudellaan.

 

En voinut olla ihailematta kissojen kiipeilymahdollisuuksia, mutta samalla
mietin, ettei meidän synttärityttöämme voisi päästää tälle seikkailuradalle
ilman kypärää, valjaita ja koko systeemin alle viritettyä turvaverkkoa.

 

Tällainen meno sopisi paremmin Nupun pirtaan.

Kahvilassa oli mukavan leppoisa tunnelma, mistä todistaa se, että huomasin jossain vaiheessa esitteleväni Nupun ja Jujun kuvia naapuripöydän väelle. Kissaihmiset onneksi ymmärtävät pieniä kissahulluuspuuskia!

 

Lopulta oli aika jatkaa matkaa, ja tämä kisu jäi ikkunaan vilkuttamaan meille iloisesti.

Nuppu ja Juju olivat innoissaan, kun Henna vietti yön kissamotelli Hupsula & Höpsölässä. Nuppu etenkin oli niin mielissään, että se oli raahannut aamuyön pimeinä tunteina koko hurinalaitteistonsa juhlavieraan korvan juureen ja suikannut parit suukotkin. Nuppu suostui sunnuntaina myös demonstroimaan, miltä tuntuu pitää sylissä ihan löllösti lerppuvaa ragdollia.

 

Asento on jotakuinkin sama, oli Nuppu sängyllä tai sylissä.

Kun Henna oli lähtenyt, kissat saivat pian uutta ihanaa lomaseuraa: Mummi Poppanen saapui Hupsuttamoon siksi aikaa, kun me teimme pienen kotimaan lomamatkan, jolla kohtasimme yhteensä 19 eläinystävää. Tietenkin myös Tallin tarinoiden jengin, joka oli saanut uusia, sympaattisia jäseniä.

 

Pihamaalla tepasteli komea kukkonuorukainen nimeltä Elmeri.
Sillä oli suojeltavanaan kanarouvat Elma, Alma, Helmi ja Tipitii,
mutta Elmeri hurmasi minut niin perusteellisesti, että lähes
kaikki kuvani ovat vain ja ainoastaan siitä.

 

Elmeri oli niin komea ja kohtelias...

...eikä tätä suloisempaa kukkopeflettiä voi olla olemassa! <3
Jos Elmeri olisi kissa, se olisi ehdottomasti ragdoll!

 

Paikalla oli silkkikanojen lisäksi myös silkkiturpia.
Tässä ruohotuppoja hamuaa suomenheppa Eemeli.

Inkkarihapsujensa takaa kurkisteli islanninheppa Sónata.

Misu hengaili seurassamme hyväntuulisena mutta suostui
näyttämään Nuppua ja Jujua varten hurjan saalistusilmeensä...

”Rrräyh!” Ja kylläpä nössöillä kaupunkilaiskissoilla oli taas ihasteltavaa! 

Agilityvuohi Vili moikkaili meitä suu täynnä meheviä lehtiä.

Vuohille kelpaavat näköjään melkein mitkä tahansa korret ja varret. Njam!

 

Maalaisidyllin jälkeen lomailimme kaupungissa, mutta sieltäkin löytyi eräs suloinen otus, joka oli tainnut odottaa paparazzeja ja oman mallikansionsa päivittämistä kesäkauteen:

 

Siiri on pieni mutta suuri hauva, joka rakastaa halimista ja sylikoirailua.

 

Se nauttii korvia hellästi lerputtavasta kesätuulesta ja
voikukan tuoksusta, joka kantautuu sen söpöön pikku kuonoon.

 

Hieno pikku koila! Joo, olet! <3

Itäisen kesäturneen jälkeen palasimme höpsön ja tosi pöpsön luo, ja olemme viettäneet yhdessä laiskaakin laiskempaa laatuaikaa. Sain luettua pahamaineisen Tikli-möhkäleen loppuun (fakta numero 9 oli siis valheellinen. Sori siitä!), ja sen jälkeen olen ahminut vetävämpiä kirjoja kuin viimeistä päivää ja nakutellut omaa romaania lukukaupalla eteenpäin. Pyörä on kuljettanut minua seikkailusta toiseen, ja teimmepä yhden luontoretken myös paatilla Vallisaareen.

 

Vallisaaren luonto on Helsingin monimuotoisin, ja kaikkialta kuului historian havinaa.
Oma kummituskin löytyy: eversti, joka haahuilee saarella ilman päätä!

Vallisaaressa asuu myös harvinaisia eläimiä, joista
bongasimme tällä kertaa vain Spider-Manin...

Hupsujen synttäriputkea on niin ikään jatkettu, sillä miespalvelija meni täyttämään eilen vuosia. Nuppu sai hänen merkkipäivänään lahjaksi superpaljon paijausta:

 

Vähältä piti, ettei neitokaista varastettu Läntiseen Mummolaan!

Puippikin on yhä täällä eikä malta odottaa,
ketä seuraavaksi juhlitaan. Justuksen juhliin on onneksi
aikaa vielä yli yhden lomaviikon verran!

Ihanaa ja rentoa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille!

Tuhinaa ja hymyjä

Viimeksi meuhkasin itseni ihan sipiksi täällä blogin puolella, mutta maailmanloppua ei tullutkaan. Tellus jatkoi pyörimistään, joten oli parasta vain jatkaa eteenpäin löysemmin rantein ja viettää kattien kanssa laiskanpulskea juhannus. Yritimme kyllä käydä viiksimaakarien päiväunien aikaan pyörälenkillä, mutta sadepilvet ajoivat meidät kiireesti takaisin neljän seinän sisälle herkkuja napostelemaan ja elokuvia töllöttämään.

 

”Huraaaaa! Mama tuli takaisin!”

”Hola hola! Puhuiko joku juhannusherkuista?”

Kun pikku masu oli pullollaan, oli ihanaa käpertyä tuhisevaksi unimytyksi.

Illalla Nuppu ei malttanut olla tekemättä juhannustaikoja. Kun nukkui
kukat tyynyn alla, niin Rufus kurkisti seuraavana aamuna vesikupista.

Laittaisin mielelläni tähän postauksen lopuksi riemukkaat kesäpotretit Nupusta ja Jujusta omenapuun juurella, mutta koska asumme niin kaupungissa, että pihallamme on vain ankea parkkialue, keksin kaivaa kesäkuvia eräästä toisesta kansiosta. Kävin toukokuun lopulla kotikonnuillani, ja samalla reissulla pääsin tapaamaan Tallin tarinoita -blogin jengiä. Kaikki olivat hurjan aurinkoisella tuulella, ja sain hymyjä niin paljon, että ne lämmittävät sydäntä vieläkin. Lähetämme kiitokset vielä koko tallipoppoolle ja toivomme, että heidän hymynsä levittävät iloa myös meidän blogimme lukijakuntaan!

Tämä vekkuli hymypoika on suomenhevonen nimeltä Eemeli.

Ja tässä vehreän kesäisesti nauraa islanninheppa Sónata.
Huomatkaa hellyttävän taipuisa (ja pehmoinen) ylähuuli!

Tältä näyttää ”joulupukki” Vilin kesähymy.

Aikansa hihiteltyään Sónttu nautti kesäpiehtaroinnista pikku kaviot ilmassa sätkien.

Iiihahaa, miten ihanaa se olikaan!

Yritän muistaa tämän rennon pudistusliikkeen, jos omat huolet
yrittävät joskus kasautua liian suureksi taakaksi. Ravistus vain...

...ja sitten taas hymyilyttää! :) 

Loppuun vielä hymynäyte pupunpallerolta! <3

Tuhannen tuliaista!

Nuppu ja Juju ovat pitäneet emoa ja iskää henkeen ja vereen kissaihmisinä. Tunne on ollut niin vahva, etteivät silloin tällöin sukista tököttävät koirankarvat tai hiuksista lemahtavat heppahöyryt ole käsitystä horjuttaneet, vaan aina on menty eteenpäin luottavaisin mielin. Mutta millaisia ajatuksia kissoissa heräsi, kun ne saivat kuulla, että isäntäväki oli lähdössä lomailemaan maailmaan, joka pyörii pallokorvaisen hiiren ympärillä?

Ai tällaisen vai?

Nuppu muistutti, miten hiirten kanssa ollaan. Ensin pitää mulkoilla,
sitten heiluttaa vähän peppua ja lopuksi täpätä niitä tassulla päähän.

Koska kissat eivät esittäneet suurempia vastalauseita, ylitimme Atlantin ja menimme mulkoilemaan Mikkiä ja Minniä Floridan Disney Worldiin.

 

Pompöösi hiiripariskunta ei tuimasta Nuppu-tuijotuksestamme piitannut,
eikä kukaan tainnut huomata pepunheilutuksiamme väenpaljoudessa.

 

En päässyt kuitenkaan täppäämään Mikkiä tassulla päähän,
koska se mokoma roikkui koko ajan Waltin käsipuolessa.

Orlandon Walt Disney World oli ihana mutta kovin Mikki-vetoinen paikka. Hupsuttamo pysyi silti koko loman oikeana Aristokatti-paratiisina. Mummi palveli, huolsi ja hemmotteli kaksikkoa kuin Tuhkimon linnan kuninkaallisia, eivätkä katit varmaan tulleet ajatelleeksi emoa ja iskää kovin usein. WhatsApp kuitenkin lauloi, ja sain jopa videomateriaalia pikku höpsyläisten puuhista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, olimmeko vihdoin löytäneet Animal Kingdomista Pikkukissin kuuluisan puun.

 

Mummi näytti kuvaa Jujulle, ja joo-o, tämä on kuulemma juuri se puu,
josta hampupesun aikaan aina puhutaan.

Nupulla oli emolle ihan toisenlaista asiaa. Se muisti, miten emo leveili
ennen lähtöä dollareillaan, ja uteli, joko tuliaiset oli ostettu.

Sydäntäni alkoi puristaa, sillä vaikka Disney Worldissa oli myynnissä vaikka mitä houkuttelevaa, mikään ei tuntunut oikealta valinnalta kahdelle räggärinrötkäleelle.

 

Vaikka hiiret ovat kissojen ruokaa, minulle tuli hytinä,
että näistä Mikki-nekuista saattaisi aiheutua pupusilleni
vain itkupotkuripuli. Niinpä jätin ne ostamatta.

Oma vuohi olisi niin Jujun, Nupun kuin emonkin unelmien täyttymys,
mutta emme olleet varmoja, viihtyisikö tämä kaveri yhdeksää tuntia jumbojetissä.

Tällainenkin olisi ollut vekkuli leikkikaveri tylsäksi muuttuneen Feeniksin tilalle,
mutta emoa kiljutti ajatus, että lisko mönkisi aamulla Hupsujen kanssa peiton alle.

Lelupuolella valikoima ei ollut juurikaan laajempi. Pingispallot ovat
aina jees, mutta tämän yksilön rahtaaminen olisi saattanut käydä selän päälle.

Lopulta hihkaisin ilosta, sillä löysimme kuin löysimmekin vihdoin kaupan, jossa myytiin jotain myös eläimille. Toivoin, että olisimme voineet ostaa kotona odottaville nöpönenille Irvikissa-teemaisen astiaston tai Aristokatti-huiskan, mutta tarjolla oli vain itämaisia asuja:

 

Okei, sieluni silmin näin jo Nupun naukaisemassa ”ni hao” kimono yllään, mutta
onneksi mies muistutti, mitä mieltä olen eläinten pukemisesta söpöilytarkoituksiin.

Niinpä jouduimme räpiköimään rapakon yli tyhjin tassuin. Onneksi kuitenkin kävi niin onnellisesti, että kissat unohtivat materialistiset seikat, kun ovesta putkahti tuttu parivaljakko. Molemmat mussukat tunkivat meitä halimaan ja puskemaan, ja suukkojakin vaihdettiin ainakin ziljoona. Kun heräsimme keskellä yötä aikaeroa ihmettelemään, Nuppu ja Juju halusivat auttaa. Kutsuimme Teddynallepalvelun sänkyymme, ja pian kaksi lämmintä tuhisijaa nukutti meidät jatkounille. Sopu olisi antanut toki sijaa vuohellekin, mutta ehkä on silti parempi, että se ilahduttaa yhä lapsia ja lapsenmielisiä Disney Worldissa.

 

Mutta mama, kerrotaan nyt se kiva tuliaisjuttu!

Hyvä on, Juitsi, kerrotaan, kerrotaan. Vaikka kissoille ei Disney Worldista tuliaisia irronnut, laukkuuni eksyi silti pienet blogituliaiset, jotka aiomme nyt arpoa teidän lukijoiden kesken. Kyseessä on Hupsujen ihka ensimmäiset arpajaiset, joita ei ole tarkoitus mainostaa, sillä toivoisimme, että lahjan saisi joku, joka on oikeasti seurannut taipalettamme ja ilahtuu lapsenmielisestä mutta toki kissamaisesta yllätyksestä.

Toinen syy mainostamattomuudelle on, että Hupsujen virallisesta
arvontakuvasta tuli hiukan toivottua apaattisempi.

Arvontaan voi osallistua, vaikka ei Bloggeria tai muuta seurantasysteemiä käyttäisikään, mutta laitathan siinä tapauksessa mukaan sähköpostiosoitteen (sen voi laittaa minulle sähköpostillakin, jos ei halua tähän näkyville nakuttaa! Osoite on sandranypnyp (at) gmail.com), jotta tiedän, että lahja menee varmasti oikealle henkilölle, jos arpaonni suosii. Arvontaan voit ilmoittautua kertomalla kommenttiosiossa, mikä Hupsujen hassutus on jäänyt parhaiten mieleesi. Meitä tämä tieto kiinnostaa, jotta saisimme vähän näkemystä siitä, millaisista jutuista pidätte eniten ja minkä sorttista hömpötystä tulitamme aalloille aina, kun suinkin ehdimme. 

 

Nuppu tsekkasi, että pussissa ei ole sisiliskoa tai kimonoa, joten ei syytä huoleen!

Arvontaan voi ilmoittautua lauantaihin 14.5.2016 klo 23:59 asti (Nuppu tuijottaa sekuntikelloa ja painaa tuossa kohden stoppia), ja arvontatulos paljastetaan jo seuraavana päivänä, koska olemme niin malttamattomia, ettemme kykenisi panttaamaan moista jymyuutista päivää kauemmin.

 

Jujukin tietää, mitä Disney-pussi on syönyt, vaan eipäs kerro,
jotta voittaja saisi yllättyä. Toivottavasti iloisesti!

Toivotamme kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan, ja itseänikin vähän jännittää, 

ketä Hupsuttamon Onnetar tai Onnenpekka suosii!