Taistelu kevättä vastaan

Jep jep - luit otsikon oikein. Täällä lumen ja jään keskellä kelit meni sellaisiksi, että on kiireesti alettava suojaamaan kasveja paahteelta. Minun kokemuksen ja siitä muotoutuneen teorian mukaan kevät tappaa talvea tehokkaammin arkoja puuvartisia kasveja täällä V-vyöhykkeen rannikolla.

Kevät boostaa leikattujakin kissoja. Ulkoilu maistuu talven tauon jälkeen. Nipsu
on ainoa lyhytkarvainen kissamme. Loput viisi ovat nyt takkukarvoja.

Täällä on mahdoton auringon paiste, lämpötila pakkasella ja navakka tuulikin on kiusana. Täydellisen pakastekuivaavat kelit. Valkoinen hanki tuplaa auringon tehon, jolloin juuri hangen pinnan yläpuoliset rungon ja versojen osat ovat alttiita kuivamiselle.

Vähän maisemakuvaa tulotieltä kuvattuna. Vappusimat kylmätään kinoksissa.
Tuossa tien vieruksen aidanteessa on paljon pensasruusuja.

Varjostamalla saa suojattua havujen lisäksi myös herkempiä lehtipuita ja -pensaita. Olen vuosien varrrella kokeillut monenlaisia suojia. Käyttökokemuksen mukaan mikä tahansa rätti toimii.

Vanha juuttisäkki ja sivistyneemmän näköinen verkkopussi toimivat molemmat.
Suojattuina on 'Norrbacka' pilarikatajia, jotka kestävät ahavaa kohtuullisesti.

Meillä ei ole ohikulkuliikennettä tai naapureita näkösällä, joten tyylikysymyksistä ei tarvitse välittää. Kunhan suojaa herkimmät. Ennusteen mukaan ainakin viikko on kovin aurinkoista ja kylmää. Maa on jäässä ainakin pinnasta. Kasvien vesitalous ei taida vielä toimia, joten kuivumisen vaara on ilmeinen.

Vanhat lakanat uusiokäytössä. Sisällä on 'Norrbacka'

Ruusumaalla köynnös- ja pilariruusut kurkottavat reilusti yli 60 sentin lumikerroksen. Kahlasin laittamaan vanhoja lakanoita sinnekin varjostukseksi. Verrokkina jätin jotain varjostamattakin. Nämä isoimmat on pärjänneet muutoinkin parhaiten, joten jos vaurioita tulee, niin aloittavatpahan sitten alempaa kasvunsa. Olen vain utelias siitä, kuinka kanadalaiset kestää kevättalven tuulista paahdetta.

Lakanoita ja pakkaspeittoa ruusumaassa. Pakkaspeitto on ollut läpi
talven kahdella lajikkeella.

Viime vuonna aurinko teki mittavasti tuhojaan kasvustossa vasta toukokuussa. Eli ruusuilla pidän varjostuksen hyvinkin pitkään. Vanha viisaus kertoo ruusujen talvisuojan poistoajaksi sen, kun onnenpensas kukkii. Olikohan tuo ohje peräisin englantilaisilta ruusukasvattajilta, nyt en tarkkaan muista. Mutta tänä vuonna varjostan suuremmalla huolella ja hyvinkin pitkään. Sitä  mukaa kun ruusuja tulee esiin lumen alta, lisään lakanoita päälle.

Viime vuonna lumen ja suojausten alta paljastui hyvin vihreät versot, joissa oli elinvoimaiset silmut. Malttamattomana poistin tyvimultauksen ja odottelin silmujen aukeamista. Mikähän lie UV-säteilyn huippu tuli 15. - 16.5, kun monet kasvit yksinkertaisesti kuivahtivat. Iso kanadanhemlokki ruskettui hetkessä ja tiputti neulasensa. Ruusut kuivahtivat, vaikka maa oli sula ja kevätkostea ihan selvästi. Juuristo oli kuitenkin elinvoimainen, sillä maan alta tuli uudet, vahvat versot. Minua silti harmitti, joten tämä kevät on revanssin paikka.

Toisaalla edistetään kevättä levittämällä tuhkaa hangille.

Eilen huiskin pussillisen tuhkaa varjopaikkoihin edistämään sulamista. Samalla tulee kevätkalkitus ja hivenlannoituskin. Auringon voima on niin huikea, että jo samana päivänä tumat tuhkahippuset porautuivat syvemmälle hankeen.

Puhtaat hanget peilaavat auringon säteilyä, mutta tällä konstilla
saadaan sulamista vauhtiin.

Meillä on niin vitivalkoiset hanget, että ihan itse pitää mennä niitä sotkemaan. Kaupunkipaikoilla hanget sulavat hurjan paljon nopeammin, kun siellä on omasta takaa pölyä ja likaa. Toisaalta olen kiitollinen puhtaasta elinympäristöstä, mutta lumet täältä kyllä sulaa hitaammin kuin muualta.

Pieni rahtunen toivoa - kasvari jo raottelee luukkujaan ihan itse!

Kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo päivällä mukavasti. Viiniköynnös pullistaa silmujaan. Sekin mokoma jäi syksyllä leikkaamatta. Keväällä sitä ei voi leikata, joten ensi kesänä kasvari on viidakkoa. Vähän huono ajatus oli istuttaa noin tilaa valtaava kasvi pieneen kasvariin.

Suojaatko sinä kasveja kevään paahteelta? Onko sinulla omia vinkkejä tai kikkakolmosia?

Ahavalta suojaa ja hauska persoonallisuustesti

Kelit kääntyy kovasti keväisiksi ihan etuajassa. Keväälle käännyttäessä havahdun aina tiettyjen havujen suojaamiseen kevätauringon ja tuulen ahavalta. Kokemus on osoittanut, etteivät havut ja muut ikivihreät ole ainoita ahavasta kärsiviä, vaan lehtipuut ja pensaatkin voivat ottaa siitä siipeensä.

Tyylejä ja materiaaleja on monia - ulkonäköpisteitä ei jaeta, vaan tehokkuus on ainoa mittari.

Tämä on se tyypillisin versio. Pakkaspeitto tukikeppien varassa ja narulla kiinni.
Nämä asennan jo syksyllä arimpien päälle. Tuossa käärössä talvehtii Magnolia kobus.

Tuolle suojaukselle pitää muistaa syksyllä sulan maan aikana tuupata tukikepit maahan. Peiton ehtii kietoa myöhemminkin. Kaikkein arimmilla on tuon peiton sisälle sullottu sammalia suojaamaan juuristoa.

Havuista saa ihan hyvää suojaa. Kartiovalkokuusi on tuolla alla.

Havuja en väheksy yhtään ahavasuojana. Ehkä siksikin, että  niitä on ihan omasta takaa saatavilla loputon määrä. Tarvittaessa kaadan jonkun pikku kuusen metän laidasta ja karsin sen. Runko viskataan polttopuiden kasaan ja havut suojaksi kasveille. Keväällä jätökset voi vielä hakettaa ja hyötykäyttää nekin. Yleensä iso kasa jää vielä juhannuskokkotarpeisiinkin.

Vanha juuttisäkki ja kaupan verkkosäkkejä katajien suojina.

Kaikki havut eivät tarvitse suojaa. Yllä olevassa kuvassa etualan pensassembrat ja tavissembra eivät koskaan ole saaneet suojaa osakseen ja hyvin pärjäävät. Katajat on herkempiä, mutta niissäkin on lajikekohtaisia eroja.  Takana on kaksi pahaa ahavakevättä, joten lykkäsin vain suojia, koska niitä oli.

Lakanoita ja mitä tahansa rättejä voi käyttää. Tuon purjeen alla
on Tsuga heterophylla, eli lännenhemlokki. Kuva on viime vuodelta.

Tyynyliinatkin käy :)

Monenkirjavaa suojausta siis tontilta löytyy, mutta meillä ei olekaan naapureita jotka arvostelisivat prinsessakuosisia pussilakanoita kasvien ympärille kiedottuna. No lapset ohittivat jo aikaa sitten prinsessavaiheen, joten joutavat uusiokäyttöön!

Ruusumaata huolsin lapioimalla sinne pölynkeveää uutta lunta. Sitä hyvää kun satoi 10 sentin verran eilen. Kaikki ruusut on huolella tyvimultauksen, pienen katteen, havujen ja lumen suojissa. On luvattu kiristyvää pakkasta, mutta ruusuni ovat hyvässä tallessa. Lisälumi suojaa myös ahavalta, sillä se iskee vain lumen päällisiin osiin. Jos lumet sulavat ja tulee aurinkoista ja tuulista, niin levitän maanerotuskankaan penkkien päälle suojaamaan. Aina löytyy konsteja!

Lopulta perjantai-illan kevennyksenä persoonallisuustesti. Tekaisepa ja kato osuuko kohilleen. Terveisin introvertti Loogikko. Jotain itsestäni tunnistan kyllä. Ei tässä muuten askaroitaisi tutkimassa kanadan- ja ryhmäruusujen menestymistä vitosvyöhykkeellä :D Kerro mitä löysit itsestäsi testin mukaan!

Mukavaa viikonloppua! Minä pääsen taas töihin, mistä nautin suuresti!

Ahavan aika

Suorastaan runollinen otsikko, vaikka vaivana onkin viheliäinen. Jorma laittoi sähköpostiringissä ansiokkaan kirjoituksen ahavan tuhoista ruusuissa. Nyökkään innokkaasti jatkaen samaa teemaa laitellen tänne omia konsteja muilla puuvartisilla.  Niitä kanadanruusuja kun minulla vielä ei ole.

Olin ajatellut ahavan kuivattavan vain havuja ja muita ikivehreitä, vaan huomasin olevani väärässä tässä jokunen vuosi sitten. Varsinkin häävimmät vaahterat näyttivät ottavan siipeeen kevättalven pakastekuivaavista keleistä.

Tänä talvena olen kokeillut erilaisilla suojauksilla, vaikka hirveän paha ahavakevät ei ole ollutkaan. Vielä. Tässsä rivitestissä 'Norrbacka' katajilla säkki ja kaupan verkkosuojus, verrokit ilman suojausta:

Tämän verran lunta täällä tänään.
Suomi on pitkä maa ja pohjoinen kirotun kylmä!

Aroilla puuvartisilla kiepautan pakkaspeiton syksyllä paikalle tökittyjen keppien varaan jättäen päältä auki, ettei kasvihuone-efekti yllätä :

Käärön sisällä Magnolia kobus 'Vanha Rouva', joka voi kyllä olla juuristoltaan vainaa.
-30 asteen pakkaset ilman lumisuojaa saattoi tehdä aralle magnolianjuuristolle ikävät yllärit.

 

 Helppo ja halpa kuusenhavusuojaus toimii jos ei kovin korkeita tarvitse suojata:

Kartiovalkokuusi ottaa varmasti siipeensä, jos ei jotain heitä suojaksi.
On se siellä, kun tarkasti kahtoo...

Jos olis naapureita tai ohikulkijoita, niin tälle purjeviritykselle vois jo nauraa:

 Lännenhemlokki, joka on oikeasti liian iso suojattavaksi,
mutta yritinpäs kuitenkin kahdella lakanalla paahteen puolelta.

Toinen konsti ahavan nitistämiseen on lämpimällä vedellä kastelu. Se ehkä toimii paremmin etelässä, koska täällä vahingot yleensä ehtivät tulla ennen kuin edes pintamaa on vähänkään sula. Jäiseen maahan kaadettu vesi valuu fysiikan lakien voimalla jonnekin muualle, eikä jää sulattamaan routaa. Testattu on.

Valitettavasti tämän postauksen kuvat ovat ankeita. Sain kuuman vinkin, että ruusuihmisille pitää olla värikkäitä ja hienoja kuvia. Esteetikkoja ovat. Pinnistänkin siis viimeiseksi verkkokalvoille vähän väriä meren rannasta:

Näihin fiiliksiin ja kuviin - rattoisaa viikon jatkoa ja kevään saapumusta! Kerro kommenttikenttään vaikka terveiset tai kuinka itse suojaat/suojaatko ahavalta ruusut.