Ku halavalla saa...

Iski Sulo Vilen - syndrooma ja hamsteroin viimeiset alesipulit paikallisesta sittarista. Hinta ei puristanut enää yhtään, joten ostin kaikki pois. Mukaan tarttui siis 240 kerrottua narsissia ja 40 kappaleen kerrottujen tulppaanien pussukka.

Oh shit, taas noita sipuleita - tuumaa Vegara

Kivaan juuttipussiin pakatut sipulit olivat edelleen ihan napakan tuntuisia. Alkuperäinen pyyntihinta oli 9,95€, sitten ilmaantui -50% alelaput mutta tarjosin euron pussilta.  Tarjoukseni hyväksyttiin. Tunsin itseni kukkasipuleiden pelastajaksi * sädekehä kimaltaa *, mutta oikeasti olin vain opportunisti.

Kerrottuja hörselöitä kevääksi, jos talvi suo.

Koska annostelu lähti vähän lapasesta, niin piti pohtia hartaasti mihin saan istutettua 280 sipulia. Maan pitää olla katettuna, että se ei olisi jäässä. Alueella ei saa olla aiempia sipuli-istutuksia, sillä ne tulisi teurastettua "oho-siinäkö-oli-sipuli" menetelmällä. Vastaus oli ruusumaa. Sen kevättuunaus jäi tekemättä, kun sipulitarjonta oli niin anhitonta.

Sielu hunajoi hassuista asioista :)

Siispä tuumasta toimeen heti aamun valjettua. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan ruusumaan jyrsijäaidan kohdalla. 120 senttiä korkeasti verkkoaitaa eikä porttia. Näppäränä keksin hakea a-tikkaat. Olivat liian lyhyet. Vein pois ja toin pitemmät tikkaaat. Tikkailla keikkuessa hallittu laskeutuminen aidan toiselle puolelle näytti epätoivoiselle. Hain matalammat tikkaat uudestaan ja sijoitin ne aidan sisäpuolelle. Pääsin vänkimään tikkailta toisille aidan sisäpuolelle.

Noin 8 kiloa narsisseja pakattuna helpommin purettaviin pakkauksiin.

Lunta oli noin 15 senttiä, mutta eihän se istutusta haittaa. Ruusuilla on niin reilut välit toisiinsa, että narsisseille on hyvin tilaa kukoistaa alkukesästä. Silloin ei ruusut ole vielä vauhdissa. Jätin huolella kajoamatta ruusuja peittävään lumipeiteeseen. Siinä sai ottaa akrobaattista koreografiaa käyttöön, mutta niin vain sain tuupittua sormet vähintääkin kohmeisina sipulit maahan. Istutussyvyys voi olla vähän väljällä mittarilla tehty. Jätin joitakin sipuleita istutettavisi purkkeihin ja säilöttäväksi kellariin. Hyödän ne sitten keväämmällä.

Well Done, taputtelin itseäni olkapäälle kehuen että olen sentäs hyvästi hullu. Onneksi ei ole naapureita näkösällä. Lisäksi sain idean jatkojalostaa noita juuttipusseja - ne tarvitsevat pienen joulutuunauksen ja sisälle voi laittaa vaikka viini- tai glögipullon. Tai pitkänomainen konvehtirasia menis kans. Semmoset mummoille 😎

Iloa ja valoa taas taipalleellesi, pysy lämpimänä ja muista hymyillä kaamoksesta huolimatta!

Hankintareissu maalikylille

Päivä sujahti pohjoisen maalikylän turneella. Paljon asioita piti hoidella, mutta ilokseni olin sirotellut mukavia rasteja matkan varrelle. Tarkoitus oli löytää edullisia kevään kukkasipuleita. Tarjonnan totaalinen kehnous yllätti, vaikka kävin Multasormessa ja Byyhyyssykässä. Niissä yleensä on ollut tarjontaa laajalla skaalalla. Nyt oli tosi vaatimattoman pienet ständit jämäpusseja.

Koko saalis. Vajaalla kympillä köyhdyin.

Kummassakaan paikassa ei ollut ensimmäistäkään narsissipussukkaa. Äh. Kierrän alkuviikosta oman paikkakunnan pienen tarjonnan äkkiä läpi. Todennäköisesti laihoin tuloksin. No näillä mennään. Viime talvi oli katastrofaalinen mm. runsaille sipulikukkaistutuksille, jotka isolta osin vastaavat kevään kukkaloistosta.

Parempi onni minulla oli ruusumaan verkkomateriaalin kanssa. Meillä on ollut vuosia rusakko-ongelma. Niillä on kallis maku. Viime talvena kaksi jättisuurta rusjänestä (rusakon ja metsäjäniksen risteymä) teurasti melkein sen mikä oli verkottamatta ja minkä talvi jätti tappamatta. Kaksikko lienee moninkertaistunut, tuskin niihin edes tularemia iskee. Vaan ruusuihin eivät koske! Hipelöin jänis ja jyrsijäverkon välillä. Jänisverkko on puolta halvempaa, mutta isosilmäisempää. Ei meillä myyrättömiäkään olla, joten komensin itseni päätymään sekä-että versioon. Läpi ei mene rusakot eikä myyrät.

Loppusumma hirvitti, mutta nerokkaasti perustelin itselleni, että noin 60 ruusua ja ainakin 10 vuotta suojaa. Tekee 10 senttiä/ruusu/vuosi. Laitan kuvia, kunhan viritän verkon. Ensin pitää odottaa maan jäähtymistä ja mullata tyvet. Loppukruunaus tulee verkotuksesta. Sitten kausi on paketissa ja alkaa koko talven kestävä jännitys talvehtimisesta. Vannon ja vakuutan, että asian eteen on tehty ihan kaikki voitava. Hyvällä sykkeellä, ilolla ja voimakkaalla toivolla.

Käväisin loppuhuipennuksena toveri Horsman luona noutamassa vielä muutamat pioninjuurakot ja onnekkaasti osuin paikalle kun talon isäntä sitoi kaatopaikkakuormaa kiinni. Purettiin muutamat betoniverkon palaset (hah - kärhötukia!), harjaterästä (jotain näistäkin) ja pari ehtaa betonisäkkiä kuormasta suoraa minun autooni. Taas toisen jäte on toisen aarre!

Lopulta pieni muistutus, mitä on tulossa:

Lokakuun ensilumi

 Hyvin usein meillä käy ensilumi lokakuussa. Sen jälkeen on tarjolla pimeää, märkää, kylmää ja kaljamia (= jäisen liukkaita kelejä). Näillä meriveden lämpötiloilla ei vain talvi tule vielä pitkään aikaan. Sekin on ihan vissi. Meri hökii vielä pitkään lämmintä ilmaa tähän rantakaistaleeseen.

Lepoa sunnuntaillesi!

Kauniin syyspäivän saldoa

Olipa niin kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, että ilokseen ahkeroi puutarhassa. Muuttolinnut toivat äänimaailmaan uusia tirskutuksia. Ainakin tilhet ja pyrstötiaiset helisivät innokkaina puissa.

Punarinnan hahmo syksyisessä maisemassa

Joutsenten huuto on jotenkin niin lohdutonta syksyisin. Lokakuussa on päämuutto, mutta harmajien poikastensa kanssa muuttaminen sujuu paljon hitaammin kuin kevään kiireessä. Isolahdella ne lepäävät ja evästävät isoin porukoin. Yksittäisiä muuttajia jo kulkee, mutta pääjoukot ovat vielä matkalla.

Kansallislintuja lennossa - sinivalkoista kauneutta

Sain eilen Eurobulbsin sipulitilauksen. Painava laatikko, vaikka sen sisältönä oli vain 160 narskua, tulppua ja laukkaa. Ne iloisin mielin kuoppasin penkkeihin. Moninkertaisesti olisi ollut tarvista, mutta budjetti asetti reunaehtonsa. No ainakin paraatipenkki kukoistaa toivottavasti keväällä. Vähän riitti kivipuutarhaan ja 50 tulppua vielä uusien pionien sekaan. Lokakuu on hyvää aikaa metsästää oransseja hintalappuja sipulipussukoiden päällä.

Tulevan kevään toivot odottamassa istutuslapion kuopaisua.

Syksyinen sipuleiden istutus on hyödykästä siinäkin mielessä, että tulee kitkettyä rikat ja möyhittyä taas perennamaatkin. Perennat hiljalleen luovuttavat syksyn edessä, mutta rikat eivät ole syksystä moksiskaan. Ne epelit jatkaa kasvamista ja viihtymistä kelissä kuin kelissä. Varmaan lisääntyvät lumen allakin. Tänä syksynä ei tarvinnut pelätä osuvansa entisiin sipuleihin uusia istuttaessa. Kaikki kun kuoli viime talveen, jopa liki 20 vuotta kukoistaneet Carlton narsissit! Luulin niitä tuhoutumattomiksi. Kestää taas vuosia paikata menetyksiä.

Sipuleiden istutuksen jälkeen välikahvit nautittuani istuttelin kahdeksan viimeistä puuvartisten taimea. Nyt on istuttamattomat loputkin maassa. Ei yhden yhtään istuttamatonta purkkia! Koska virtaa ja valoa vielä jäi, niin kärräsin kivipuutarhan alangon uuteen penkkiin lisää multaa. Istutin sinne Vakka-Taimen perenna-aarteeni. Ihan täystehoinen päivä tänään puutarhassa.

Syksy kirjoo värit loistoon ennen talvilepoa

Ruska tänä vuonna on ollut upea. Jopa perennat ovat ruskaantuneet hyvin. Luonto pukee parhaimpiinsa juuri ennen luovuttamista. Tänä aurinkoisena päivän nautin muuttolinnuista, väreistä ja puuhaamisesta. Pian otetaan kuurakuvia, sillä pakkasöitä on luvassa.

Mukdenia rossii 'Karasuba' saa viehkon ruskan

Ensilumi tulee meille hyvin usein lokakuun 16. - 24. päivän tietämillä. Ei toki joka vuosi, mutta yleisesti voi odottaaa ensilumen ainakin käväisevän niillä tietämillä. Vielä ei ole First Killing Frost käynyt, mutta keskiviikon ja torstain välisenä yönä näyttäisi osuvan kohdille ennusteen mukaan. Tosi lempeä syksy on kyllä ollut. Kanat muuttavat pian talvikanalan puolelle lämpimään.