Tilinpäätös 2017

Vuosi 2017 viettää viimeisiä päiviään. Silloin on aina tarve käydä läpi entistä vuotta, ja samalla kuutioida seuraavaakin. Vuodenvaihde on aina tilinpäätöksen aikaa.

Iloa ja valoa osalleni - ja ruusu kuluneelle vuodelle.

Minulla on takana monta raskasta vuotta, joten tämmöinen myötäkäymisten vuosi kirkastaa entisestääkin kulunutta vuotta. Vuosi 2017 katkaisi vuosia kestäneen pitkän ja synkeän ajanjakson. Pitkästä aikaa elämäni räsymattoon tuli kirkkaampi raita.

Ensimmäinen yllätys oli päästä mukaan perustulon kokeiluun. Samalla Maestro pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle ihan ensimmmäisellä hakemisella. Pidin sitäkin ihmeenä, sillä tunnen pahuksen monta täysin työkyvytöntä ihmistä, jotka roikkuvat työkyvyttömän työttömän työnhankijan statuksella kortistossa kyykytettävänä, koska vakuutusyhtiön lääkärit ovat vain niin paljon viisaampia kuin muut.

Kunnostettu Ouluntien liikenneympyrä, jonka istutukset ovat kuin meren saaresta.

Sitten hain ja pääsin Raahen kaupungille puistoja puutarhuroimaan. Voi mahoton, kun oli innostava ja kiva pesti asiassa, joka on vuosia vaivannut esteettistä silmää. Pitkään laiminlyötyjen julkisten viheralueiden kunnossapidossa oli kosolti tekemätöntä työtä. Ja käden jälki näkyi! Oli tosi mukava kesä, vaikka oma puutarha siinä samalla jäikin vähän hungingolle.

Kun elämä on edessä.

Vähän seesteisempi aika lastenkin kanssa oli kuin taivaan lahja. Iloitsin suuresti Esikoisen ylioppilaaksi pääsystä ja jatko-opiskelupaikan saamisesta Oulun Yliopistolta. Juuri sieltä, mihin hän niin toivoikin. Eka lähti siis pesästä.

Lisää vauhtia elämään. Todella :)

Perhekin lisääntyi juhannusviikonloppuna, kun Rieko the Riesa tuli kotiimme. Aivan liian monta koiratonta vuotta olimmekin viettäneet. Pentu täytti kaikki odotukset. Rotuhan minulle oli uusi, mutta toiveena oli jotain-vähän-vähemmän-kuin-bordercollie. Silti käyttökoira.

Tantaun hyvin pakatut ja hyvälaatuiset ruusun taimet tulivat toukokuussa.

Kesän puutarhuroinneissa oli paljon iloa, siis sen mitä ehti ja jaksoi tehdä. Tantaun ja Kordesin taimista sommittelin Ruusukummin avustuksella uusia unelmia ruusuista. Samoin sain kärhöseinän uusittua. Jokunen kärhö sujahti ruusumaahankin. Ne sopivat sinne oivallisesti. Muuta järisyttävää en sitten tehnytkään, mutta näissä olosuhteissa tuo olikin jo sangen paljon. Siis seinällinen kärhöjä ja 18 neliötä ruusuja.

Westphalin kärhötoimitus - hyvin kesti pitkän matkan!

Loppuvuosikin meni ilman suuria vastoinkäymisiä. Aloitin opiskelun eli viheralan ammatitutkinnon saanen suoritettua tässä lähikuukausina. Tavoite on olla puistopuutarhuri ennen töiden alkua 16.4.2018. Eli saan vielä yhden uuden ammattipätevyyden. Monasti olenkin vaihtanut ammattia, ehkä tämä saa jäädä viimeiseksi. Never say never... Muiden pätevyyksien lisäksi minulla on ennestään jo kolme suoritettua ammattitutkintoa. Ei ne suotta puhu elinikäisestä opiskelusta :)

Muuta hyvää on tietenkin oma ja läheisten terveys. Siinä mitassa, mikä on mahdollista. Menneiden vuosien vaikeuksien keskellä rinnalla kulki ihania Arjen Enkeleitä, jotka ehkä tietämättäänkin auttoivat karikkojen kohdalla. Tai muuten vain toivat jonkin toivonkipinän elämään. Tämä vuosi palautti kyvyn nähdä taas eteensä, tehdä suunnitelmia ja uskoa tulevaisuuteen. Tämän vuoden paras lahja oli saada tulevaisuus takaisin.

Kirjoitapa sinäkin, mitä vuosi 2017 on tuonut elämääsi. Lukisin mielelläni muidenkin tilinpäätöksiä! Vuosi 2017 on numerologisesti Uusi Alku. Minulle se oli konkreettisesti sitä!

Kulje kohti valoa!

Heti kun talvipäivän seisaus on selätetty, niin jopa huomaa päivien pitenevän 😄 Tänäänkin aurinko paistoi niiiiin hurjan kultaisena hetken aikaa. Tekstissä ON ripaus sarkasmia.

To the Light!

Monenlaista askarointia on tehtynä. Leivinuuni on lämmitetty ja se saa siintyä kinkulle sopivampiin lukemiin. Voipi mennä aamuun asti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kuusi on kannettu sisälle ja koristeltu. Kissat käyttäytyvät epäilyttävän rauhallisesti. Ne ihan saletisti odottavat aamuyön hiljaisia hetkiä. Se on niin verenkiertoa seisauttava kokemus herätä kuusen rysähtäessä nurin ja kaiken bling-blingin kolistessa pitkin lattioita. Maestro kieltäytyi sitomasta kuusta kiinni - miehellä on suuri usko kissojen moraaliin. Ei välttämättä kannattais.

Aurinko laskee rysähtäen parissa minuutissa.

Joulu on kansakunnallemme aikaa, jolloin muistetaan kaikkia niitä joita ei ole ajateltu koko vuonna. Siinä on pitkä liuta sukulaisia ja tuttavia - niitä etäisempiä. Vaihdetaan joulukortteja tai peräti konvehtirasioita. Minä vien Fazerin sinistä ja saan Geishoja. Kiitos ja heippa taas ensi jouluun. Ja joo - pitäisi pitää yhteyttä vähän paremmin. Jälleen.

Heijastuksia virtaavassa vedessä.

Minulla on ollut harvinaista onnea, josta on taas Arjen Enkeleitä kiittäminen. Tuntuu kuulkaa uskomattomalle, kun Enkelin siipi pyyhkäisee lempeästi. Kotrasti normaaliin Kohtalon Vasempaan Koukkuun on suuri.  Tämä Joulu onkin keveä kulkea ja ilo kuplii sisuksissa. Tästä on todella mukavaa jatkaa uuteen vuoteen - sekin lupailee monenlaista toivoa.

Huominen on leppoisaa yhteiseloa ihan oman perheen kesken, Joulupäivänä sitten syödään isossa pöydässä yhdessä kolme sukupolvea noin 11 lautasen kattauksella. Yksi elpymispäivä ja taas ollaan arjen laidassa. Joulu on siinä ja katseet kohdistuvat pikaisen uudenvuoden viettämisen jälkeen ensi kevääseen. SIINÄ onkin paljon enemmän täpinöitävää, pohdittavaa ja kirjoitettavaa!

Leppoisia pyhiä ja vehreetä Uutta Vuotta 2017. Yhtään joulukorttia en lähettänyt, mutta ilahdutti ilman tunnontuskia ne saadut kortit!

Seisahdu päivä

Upeaa, loistavaa - taputan itseäni olalle. Pitkä syksy, loskakelit, marraskuun pimeys ja iso siivu joulukuuta on selätetty! Talvipäivän seisaus ja pimeys on syvimmillään. Sitä kohti on kuljettu  leuka rinnassa ja saappaat sohjossa. Nyt se on kohdattu ja ohitettu!

Hetkisen yllättävä valoilmiö raskaiden pilvien roikkuessa taivalla.

Tuollaisen valoilmiön olen saanut omaan elämäänikin, vietettyäni kaksi vuotta melkoisen rajoittunutta aikaa. Voi kuinka sarastuskin voi tehdä ihmisen iloiseksi! Ehkä aikakausi muuttaa henkeään ja pahimmat kuopat olisivat jo takana. Välillä on menty rämpien - näkemättä juuri mitään eteensä. Ehkä sitkeys palkitaan ja edessä on helpommat ajat. Siihen en toki luota, mutta näen sentäs mahdollisuuksia!

Maailman voi  nähdä hyvin eri tavoilla.

Enkelien siipien lempeät pyyhkäisyt ovat koskettaneet lämpimästi. Kiitos kaikille! Rauhaisaa ja lämmintä Joulunaikaa jokaiselle!

Olisikin noin paljon lunta, kuva on viime vuodelta.

Enkeleitä - on heitä!

Olen viettänyt päiväni tosi pirullisessa puuhassa jynssäten harjan ja luutun kanssa raakalaudasta tehtyä tallin välikattoa. Se on aikoinaan maalattu valkeaksi, mutta vuodet hevosten ja nyt kanojen residenssinä on jättänyt jälkensä. Kattolaudat on hitokseen röpöläisiä ja niitä kärpäsenpaskoja on yli 15 vuoden kertymä. Siinä saa jynssätä! Samalla aivot on täysin vapaalla, joten ajatushan juoksee ihan omia latujaan. Tänään ajatukseni leijaili enkeleihin - niihin oikeisiin Arjen Enkeleihin™ siis.

Enkeleiden siiveniskuja taivaalla

Erittelemättä sen syvemmin elämän virran vaikeuksia totean että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet erittäin raskaita. Vastoinkäymisiä, sairauksia, surua ja kuolemaa on kohdattu jatkuvalla syötöllä. Monasti olen toivonut, että josko jo riittäisi ja hetken olisi rauhallisempaa. Ei ole riittänyt. Otsikot toki vaihtelevat mutta vastoinkäymisten määrä pysyy jokseenkin vakiona. Toveri Hirnakkaa lainatakseni: "Leuka rintaan ja kohti seuraavia vastoinkäymisiä."

Se kaunein luonto - on sielläkin enkeleitä!

Kaiken tämän keskellä arkeen on leijaillut mitä erilaisempia Arjen Enkeleitä™. Teitä tavallisia, ihania ihmisiä! Jokaisella on ollut jokin voimaannuttava lahja mukanaan. Joskus se on jotain hyvin konkreettista - ruokakassi, kahvipaketti, ruusuja ja muita taimia - joskus taas mukava saunailta, yhteinen reissu jonnekin tai vain olkapää, oikeat sanat hetkeen ja kuuntelevat korvat. Yksi enkeleistä erikoistui kanoihin lennättäen niitä tänne pariinkin otteeseen. Moni enkeli on auttanut tekemällä jotain mitä osaa - ja mitä on kipeästi tarvittu. Toinen on enkelöinyt tietämättään tarjoamalla itselleen käyttökelvotonta jämää pois haettavaksi. Ja siinä on ollut meille aarre!

Mullakin on siivet - ja ääni. Ei ihan kuin enkeleillä tosin...

Voisin nimetä tänne pitkän listan Arjen Enkeleitä™. Mutta uskoisin teidän tietävän itsekin - viimeistään tämän kirjoituksen myötä. Kiitos! Raskas taival on avullanne ollut kevyempi taivaltaa ja yötaivaalla loistatte kirkkaina tähtinä. Oleellista ei ole pohtia niitä asioita, joille ei vain voi mitään.  Todella tärkeää on tarttua elävään hetkeen ja kiitollisuudella ajatella ihania, välittäviä kanssaihmisiä!

Elämää eletään välillä ihan usvassa kulkien, mutta takana paistaa aurinko!

Toivottavasti tämä teksti koskettaa Sinuakin, joka tarpoo ongelmien suossa. Meille kaikille on Enkeleitä. Älä murehdi asioita, joille et mitään mahda. Ota ne vastaan ja päästä ajallaan virtaamaan poiskin. Useimmat ongelmat ovat ajallisia. Ne tulevat - ja ratkeavat jollain tavalla aikanaan. Voimia ja jaksamista poluillesi!

Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, 

niin päivistäni tänään taas päivä katoaa. 

Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: 

en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.

Omar Khaijam: Teltantekijä

Jos sinulla on vaikeaa ja maailma kaatuu päälle

Tämä teksti lähtee yhdelle hyvälle ystävälle, mutta julkaisen sen tässä. Me emme voi tietää, kenellä kulloinkin on vaikeita aikoja elämässä. Jokaisella niitä on joskus. Toisilla useastikin. Tiedän kaksi taloutta, jossa vaikeuksia on katkerana jatkumona. Blogissa jokainen pui asioita haluamallaan tavalla ja varmasti paljon jätetään (viisaasti) kertomattakin. Tämäkin ON ruusu- ja puutarhablogi. Mutta ehkäpä puran mieltäni kirjoittamalla tänne. Ehkä julkaisen - ehkä en...

Ihan rikki vaiko vain säröillä?

Elämä tuo väistämättä eteen kamaliakin asioita - sairautta, kuolemaa, surua, ahdistusta, luopumista ja paljon muutakin mustaa. Meistä jokainen on varmasti kriisiytynyt tavalla tai toisella ehkä useampaankin otteeseen. Silti olemme edelleen hengissä - mitä teimme?

Se on enemmän kuin kippo nurin...

Ensiksikin rauhoitu. Hengitä. Rentouta kehosi - erityisesti vatsa ja rintakehä. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Hätäpaniikki ei auta asioita mitenkään, mutta saa sinut todella huonoon jamaan. Siis hengitä ja rauhoitu. Siitä se alkaa.

Elämässä myrskyää ajoittain.

Pahimman paniikin helpottaessa pystyt ajattelemaan asiaa vähän rauhallisemmin. Koita päästä olosuhteisiin, jossa voit selvitellä ajatuksiasi. Liiku luonnossa tai puhu ystäville, rakkaille - älä pidä kaikkea sisälläsi. Ota vastaan tukea, lohdutusta ja rakkautta. Liiku ja laula ääneen. Molemmat konstit auttavat, jos vain suinkin jaksat niin kokeile!

Vertaistukea ja välittämistä ei ole koskaa liikaa!

Jos sinusta tuntuu että romahdat, niin maailma ei kaadu siihen. Aurinko nousee taas aamulla. Sinä et koskaan yksin kanna tätä maailmaa harteillasi. Sinä voit kaatua ja nousta siitä jälleen. Maailma on jatkanut sillä välin vakaata kulkuaan. Pääset kyllä kompuroimaan taas eteenpäin. Muista vain hengittää. Syödäkin kannattaisi ainakin kerran päivässä ja nukkuminenkin on tarpeellista.

Luonnosta sielunrauhaa katastrofin keskelle. Kuuletko aaltojen äänen?

Tielleni on aina lentänyt enkeleitä ihmisen hahmossa, kun heitä on eniten tarvinnut. Kiitos jokaiselle teistä! Otitte ja kannoitte, kannustitte tai lohdutitte. Tai vain olitte läsnä olkapäänä - kukin omalla tavallaan. Ettekä välttämättä tänä päivänäkään tiedä kuinka paljon hyvää tulitte tehneeksi.

Karvaterapeutti, näidenkin merkitys on suuri!

Olen selvinnyt valtavan monesta neulansilmästä rauhoittumalla ensin, toimimalla sitten asian vaatimalla tavalla ja suremisen jälkeen olen alkanut paranemaan. Huonojen uutisten äärellä etukäteen ei kannata mitään surra. Kukaan ei voi ennustaa miten asioissa lopulta käy. Monasti olen huomannut lahjakkaan etukäteen murehtimisen menneen ihan hukkaan. Asiat kuitenkin järjestyivät jotenkin.

Valoa tunnelin päässä. Pieniä enkeleitä kans.

Otetaan hetki kerrallaan. Yksi askel, yksi henkäys ja yksi asia. Älä katso kauas miettien mitä kaikkea voi tapahtua. Se yksi, tämä hetki on tärkeä ja se riittää. Eiliset on menneitä, eikä niille enää mitään voi. Tulevasta ei tiedä. Siis tämä hetki.

Sateenkaari sateen jälkeen.

Ollaan enkeleitä toisillemme ja voimia ystäväni! Syystä täällä usein lopuksi toivotan iloa ja valoa sekä keveitä askelia kaikille. Tiedän  mitä se on, kun nuo kolme puuttuvat elämästä.