Potilas

 Koiruus koki kovia, kun sen keskiviikkona hurautin pieneläinklinikalle. Nopean terveystarkastuksen jälkeen tuli piikki niskavilloihin, ja johan alkoi uni voittaa. Toista tunnin leikkauksen jälkeen oli sterilisaatio tehty, ja koira sai heräillä.

Tokkurainen toipilas

Rieko on nyt reilut kolme vuotias, eikä sitä tulla käyttämään jalostukseen. Juoksut sillä on harvakseltaan noin 8 kuukauden välein, mutta nyt nekin jäävät pois. Kohtutulehduksen riski poistuu, eikä nisäkasvaimiakaan pitäisi tulla.

Ei pönttöpää, vaan sukkapuku suojana.

Nyt pitää pukeutua Riekon mielestä tosi ahdistavaan sukkaan, joka estää koiraa nuolemasta leikkaushaavaa. Pari viikkoa pitää hissutella taluttimessa ilman spurtteja ja hyppyjä. Näyttäisi sekin käyvän hermoille. Koko homma ja elämän vauhdikkuuden muutos hissutteluksi näkyy nostavan stressitasoja, kun se ärhentelee kissoille hyvin ikävään tapaan. Soitin jo eläinlääkärille, että mahtaakohan koira olla kipeä kipulääkkeistä huolimatta. Koska kaikki elintoiminnot ovat normaalit, niin ongelma taitaa olla korvien välissä. Sitä vaan ahdistaa.

Näihin leikkeihin joutuu ensin toipumaan.

Niinpä toipuilemme rauhassa, ja eiköhän stressikin laske sitä mukaa kun päästään normaaliin elämään taas käsiksi reilun viikon päästä. Tulipahan homma nyt hoidettua kumminkin. Pitkään tätä jo suunnittelinkin.

Kaunis ilta meren rannalla.

Ensilumi käväisi nopeasti 22.10.2020, mutta suli nopeasti pois. Ihan märkää loskaa se kyllä oli, mutta vaadittava yksi senttiä aamulla klo 8 täyttyi. Positiivista oli myös talviaikaan siirtyminen, jolloin saa nukkua tavallaan tuntia pitempään. Aamusta on siis valoisampaa, mutta illasta nopeammin pimeää. Kunhan saan loput valkosipulit istutettua ja ruusut talvisuojatttua, niin kausi saa olla sitten osaltani valmis.

Iloa ja valoa viikkoosi!

On se uskottava

Onhan talvi toki kalenteriin kirjoitettuna. Lokakuu on loskaa ja lokaa. Marras on kuoleman kuukausi, jolloin luonto lopettaa kesäilynsä ja vetäytyy talven lepoon. Nyt lusitaan mielestäni ikävintä kuukautta koko kalenterissa. Laskussa on 4/30 selvitettyä päivää. Lasken oikeasti marraskuun päiviä nurinpäin, eli montako vielä jäljellä.

Lokakuun kolmas päivä näin...

Marraskuun toinen päivä lumihunnun alla.

Taisi virallinen ensilumi ennättää muutamia päiviä aiemmin, mutta en ottanut virallista sentin lukemaa ylös, kun aika nopsaa ehti sulaa pois. Ainakin 2.11.19 tuli kymmenisen senttiä lunta, joka kyllä painui kasaan lämpötilan noustessa ja sateen muututtua vedeksi.

Sinipallo-ohdakkeiden hattumuotia lumipyryssä.

Lumi sentään valaisee maisemaa. Päivän pituushan lyhenee nyt ihan hirveää vauhtia. Se pimeys marraskuussa onkin viheliäisin. Eihän joulukuu paranna tilannetta, mutta jostain syystä se on keveämpi kulkea. En ole edes jouluihmisiä, joten joulukaan ei tuo niitä positiivisia viboja. Mutta joulukuu on kuitenkin käännös kevääseen päin. Ehkä SE on se piristävä juttu.

Kuutamohortensia pitää kiinni kukistaan.

No ihan valitukseksihan tämä meni, joten kevennetään vähän kuvilla. Yksi hönö hullaantuu mistä tahansa. Vaikka lumesta.

Elämäniloa kelissä kuin kelissä. Lumi on tästä niin huippuhauskaa....

Rieko repi hillitöntä hauskuutta lumesta. No minä tietenkin tykkään, kun se pirullinen kuran tassuissa kantautuminen sisälle loppui ainakin vähäksi aikaa. Toisaalta naurattaa tämän karvatoverin vilpitön riemu:

Taimpurkki kalisee kivasti hampaissa kun sitä viskelee...

Hulluilla on halvat huvit, mutta Riekolla yleensä ilmaiset. No toki sitä katsoessa hymyilyttää väkisinkin, ja lumpallojen perässä sopii juosta ja hyppiä.

Rikkinäiseksi purtu taimipurkki on tosi kiva lelu. Ja näitähän riittäää!

Näyttäisi lumet pysyvän pakkasen turvin ainakin jonkin aikaa. Ruusuilla on hyvät olot talvisuojausten alla. Tyvimultaus ja viitisen senttiä lehtikatetta päällä turvaa niiden tulevaisuuden. Varsinkin jos lunta on edes tuo viiden sentin kerros lisänä ennen ikävämpiä pakkasia.

Sillä välin sisätiloissa - kissat taantuivat talvimoodiin. Lämmintä ja pehmeää on hyvä.

Jokainen askel marraskuuta on kohti voittoa! Tuleva kesä väijyy jo mielessä. Joulun tietämillä pidän pari viikkoa lomaa. Nukun siinä talviunet.

Kaamosta ja voimia sen kaatamiseen!

Pikkasta jännempi iltalenkki

Töiden jälkeen lähdin koiran kanssa iltalenkille. Lenkkipolkuja vaihdellaan, koska täällä maalla on paljon tilaa ja kulkuväyliä syviin metsiin, meren rannoille tai kylän raitille. Koiralle pitää olla tuoreita uutisia haisteltavaksi, eikä itseäkään viihdytä jonkin yhden lenkin pyöriminen.

Her Royal Personal Trainer

Piehinkijoen kanavan rannalla törmättiin pelastulaitoksen paloautoon. Kysäisin (komeilta) palomiehiltä, että onko heillä jotain hukassa. Juu oli - joutsen. Pelastuslaitos oli hälytystehtävässä pelastanut joutsenen, joka oli jäätynyt kiinni kanavan virtaamattomaan veteen. Potilas oli irroitettu jäästä, jolloin ilman lupaa potilas oli poistunut ennen kuntokartoitusta.

Vainukoiran aineksia.

Kävellessämme paloauton luo Rieko oli saanut selvästi vainun jostain, ja oli kiskonut metsään tieltä. Vedin sen väkisin mukaani, koska totta hitossa olin utelias siitä, miksi pelastulaitos on perin hiljaisella kylätiellämme. Kerroin palomiehelle, että koira oli merkannut pienen matkan päässä jonkin eläimen jäljet. Palasimme paikkaan, ja annoin Riekolle luvan etsiä. Ja sitten mentiin vitikkoon hurjaa vauhtia  - koira flexiin kytkettynä. Päädyimme meren rantaan, jossa parvi joutsenia lepäili. Onnettomasti jäihin kiinni jäänyt joutsen oli löytänyt omaa heimoaan ja oli turvassa koettelemuksestaan.  Pelastuslaitos kuittasi tehtävän suoritetuksi.

Hyvää matkaa - keväällä nähdään!

Koiran vainu on todella ihmeellisen tarkka. Rieko the Aussie on paimenkoira, eikä mikään metsästysrotu. Koira kun koira haistaa ja jäljittää - näköjään ihan luotaisesti ilman koulutustakin. Mulla oli jännää, mutta koiralla tosi innostavaa. Kotona se nukkuikin sitten makoisat iltaunet - väsähti sekin hektiseen jäljitykseen.

Joutsen on upea lintu!

Parasta kaikessa on se, että poloinen joutsen selvisi tukalasta tilanteestaan ehjänä ja lentokykyisenä. Ja kaikkiin kummallisiin tilanteisiin pelastuslaitoksen henkilökunta päätyykin :D Olen iloinen joutsenen selviämisestä!

Syystöitä

Syksy etenee kalenterin mukaan kohti talvea. Tänä aamuna oli ihan hentoinen räntäkuorrutus aamuisessa maisemassa. Ei kuitenkaan täyttänyt ensilumen mittaa, mutta ennakkovaroitus tulevastahan se oli.

Maa-artisokka koittaa vielä kukkia.

Olen saanut kaikki 900 valkosipulin kynttä maahan. Läppään itselleni yläfemman. Well done! Penkit on katettu odottamaan talvea ja tulevaa kasvukautta. Viime viikolla vierailu Särkän perennataimistolla poiki yllättäviä istutettavia. Mukaan tuli hopeapoppeli, nukkakirsikka ja jokin orapihlajan lajike. Nyt ne on suurimmaksi osaksi istutettu kera muidekin jo keväällä hankittujen taimien kanssa.

Polttopuut on elinehto maaseudulla puulämmitteisessä talossa.

Seuraava urakka olikin polttopuun teko. Ensi talven puut on kuivina katon alla, mutta seuraavan talven puut pilkkoontuvat nyt liiteriin. Tämäkin homma olisi pitänyt tehdä jo keväällä, mutta niin vain rankakasa on saanut odottaa pressun alla hetkeään. Onneksi rangat olivat ylivuotisia, joten olivat valmiiksi aika kuivia.

Työjuhta ja sen korjaaja. Vehkeet levis kesken töiden, mutta korjaus oli nopea.

Kyllä on helppoa hommaa puun teko näillä nykyisillä klapikoneilla! Toisesta päästä syötetään rankaa koneeseen, joka katkoo, pilkkoo ja kuljettaa hihnalla suoraa liiteriin! Silti kaksi päivää ei ihan vielä riittänyt rankakuorman sijoittamiseen liiteriin. Ja olo on ihan hakattu kaikesta huolimatta.

Syyskatkerot (Gentiana sino-ornata) on viimeisiä kukkijoita. Ihanat pyjamaraidat!

Onneksi pääsee maanantaina töihin lepäämään, sillä nämä aktiivilomat käyvät voimille. Töissä on sentään kahden tunnin välein tauot, mutta kotona ensimmäinen paussi tulee vasta kolmen aikaan kahvien juomisella, ja syödään vasta illalla kuuden jälkeen.  Kun on jo pimeää.

Kotona jälleen!

Sain koirankin lainaksi kotiin, kun kuopukselle iski mahoton lentsu. Kuumekin oli jo 39 pahimmillaan, jolloin neito itsekin totesi viisaimmaksi antaa koiruus vähäksi aikaa kotiin hoidettavaksi.

Miten niin happamia?

Koira on oppinut uusia tapoja. Meillä koira ei nouse sänkyyn tai sohvalle, mutta niin vain illalla nukkumaan mennessäni sänkyyn pujahti kokonainen koira myös. Lähti se siitä! Toisenkin kerran se yritti vielä, mutta ymmärsi poistua kuultuuan litanian ärräpäitä. Minulla on tarpeeksi tukalaa jakaa parisänky Maestron ja  yleensä vähintään kahden kissan kanssa. Sinne ei tosiaankaan sovi enää 22 kiloinen aussi.

Ei sänkyyn eikä sohvalle - minnuu sorretaan!

Sohvalle tuo rontti pujahtaa näköjään kun ei ole vahtivaa silmää. Puita tehdessä koira pidettiin sisällä, kuten yleensäkin erilaisia koneita käyttäessä. Sisälle tullessani koira suurin piirtein mateli vastaan jostain olohuoneen suunnalta. Jokainen koiranomistaja tietää sen ilme- ja elerepertuaarin, jossa koira kertoo tehneensä jotain ihan väärin. Ja katuu nyt sitten ihan hirveesti. Selvisi, että koira on vetänyt lokoisia unosia sohvalla sen aikaa, kun me Maestron kanssa oltiin puusavotassa. Kysyn vain, että KUKA tuon on opettanut sohvalle ja sänkyyn?!?

Berberis amurense

Huomenna on sanotaankos vaikka lepopäivä. Ehkä tunniksi on ensin puusavottaa, sitten pitää käydä tekemässä yksi avustustehtävä ja päivän kruunaa kaverin 60-vee kahvit. Ja normaalit rutiinit siihen päälle.

Iloa ja valoa, vaikka vähenevääkin!

Välipäivitys - ristus mikä krapula!

Ei tiennyt pieni koira, mitä päivä mukanaan tuokaan. Emäntä oli varannut ajan eläinlääkärille luustokuvia varten. Piti ottaa läpivalaisu lonkista, kyynärpäistä ja koko selästä. Ja sitä varten piti rauhoittaa koirapieni pysymään paikallaan röntgenissä.

Ai tän nimi on Dagen Efter? Karsea krapula ja sijainti penkin alla.

Miksi moinen vaiva ja raha? Koirahan on täysin terve, energinen ja nuori. No Rieko sattuu olemaan sellainen sporttimalli, joka liikkuu ja liikuttaa emäntäänsä melko kyytiä. Rotuna australianpaimenkoira on oikeastaan hyvinkin terve, mutta perinnöllisiä luustovikojakin löytyy jossain määrin. Siispä tarkastetaan ennen isompia rasituksia. Jos jotain luustollista heikkoutta löytyy, niin pystyy rasitusmäärän pitämään sopivalla tasolla. Jos taas ei löydy, niin sitten voi antaa palaa menemään vain.

 Ilme kertoo kyllä oleellisen. Viltti on lämmikkeeksi, kun rauhoitus
saattaa vaikuttaa lämmönsäätelyynkin.

Kuvaus on tavallaan myös kiitos kasvattajalle, joka haluaa kasvattaa terveitä sekä rodunomaisia ausseja. Ilman tietoa ja palautetta sekin olisi vaikeampaa. Toki koirien jalostus on haasteellinen laji kaikin tavoin, mutta jos edes muutaman röntgenkuvan verran saa taas faktaa tuossa monimutkaisessa lajissa. Koira itsessäänhän on ihan huippu tyyppi, mutta kasvattajalla on enemmänkin pitkäaikaisia tavoitteita. Tämä oli minun korteni siihen kekoon.

On vähän väsähtänyt olo..

Ilta on mennytkin toipuessa rauhoittamisen jälkivaikutuksista. Huomenna tuo hurtta on taas oma energinen itsensä. Ja varmasti nälkäinen! Aamuruoan ehti antaa, kun paastovaatimus on vähintään 8 tuntia ennnen toimenpiteitä. Iltaruokaa Rieko ei ole ollut vaillakaan, eikä ruokaa saa antaa ennen kuin koira on kokonaan herännyt.

Vielä pienet tirsat....

Jos ketä tahansa meistä röntgenillä tutkitaan, niin tuskin kovin montaa priimaa seasta löytyy. Oli kuvien anti mitä tahansa, niin Rieko on ehdottomasti ihan huippu koira. Kahden vuoden merkkipaalun kohdalla se rauhoittui enempi aikuisuuteen. Kumppanina se on mahdottoman erinomainen. Personal Trainer ja Ystävä.

Seuraavassa postauksessa palataan taas tutuille jutuille ruusuista ja muista syyskesän kukkijoista! Täällä nautitaan krapula loppuun hyvän asian puolesta.

Sataa kissoja ja koiria

Otsikon teksti on suora käännös englantilaisesta sanonnasta "I'ts raining cats and dogs". Se tarkoittaa kaatosadetta, mutta myös tässä potauksessa aasinsiltaa. Ensin se sade - tuo odotettu luonnonilmiö on pidättänyt esiintymistään oikeastaan Juhannuksesta lähtien. Vaan eilen aukeni taivaat ihan kirjaimellisesti. Sataa lotuutti melkoista kyytiä 25 mm ja lisäksi tihkua päälle.

Kauan odotettu ja niin tervetullut sade tuli viimein tännekin! Mikä ihana näky!
Sateen tasainen rummutus peltikatolla kuulosti upealle musiikille.

Ilma raikastui hurjasti ja maa kastui edes jotenkin. Rutikuiva maa ei pysty imemään rankkasateita, mutta vesi vieriin aina alaspäin. Tänään on tihkusateillut hiljoksiin taukoja pidellen. Töissä hyödynsin odotetun sateen levittelemällä säkkitolkulla syyslannotetta valittuihin kohteisiin. Työ jäi kesken, mutta onhan se päivä huomennakin.

Vesilammikotkin voivat olla ihania pitkän kuivuuden jälkeen!

Koirallakin sataa omalla tavallaan - tässäpä tämä aasinsilta sitten. Riekolla alkoi juoksu, jota odotin jo kuukausi sitten. Näkyy juoksujen väli olevan kuitenkin semmoiset 8 kuukautta. Mitäpä tuota turhan tiheään moista vaivaa....
'

Poseeraus.

Vähän säälien katson energistä kumppaniani, joka on nyt aika vetämätön tapaus. Pohdinkin voiko koira olla kipeä juoksun alkuviikolla? Ruoka maistuu ja vatsa toimii, mutta muuten tuo tättähäärä enimmäkseen huilailee. Lenkille lähtee kyllä mielellään, mutta pitkästi sitä ei huvita. Aivan kuin olisi väsynyt ja kipeä. Kissoillekin tulee ärhenneltyä ihan suotta.

Ei tämä sairas ole, mutta ei kyllä ihan oma itsensäkään. 

Tietenkin nyt kun itsellä on reissu edessä, niin Maestro saa huoltaa koiran rättisulkeisineen. Ja koira on syytä pitää vain flexin jatkona. Kaikkeen aviomiehen pitääkin taipua :D Tää on pakko hyvittää vielä jollain...

Iloa ja sateen ropinaa viikkoosi!

Kukkapuita ja meren riemuja

Pohjola tulee hitaasti kaiken kesän kohinan perästä. Meillä omenapuut lopettelevat ja syreenit kukoistavat. Blogi kulkee pari päivää jälkijättöisesti, joten otetaan omenat ensin. Kukinta oli huikean runsasta!

Marjaomenapuu (Malus baccata) on meidän kihlajaispuu, joka on istutettu 1998.
leveyttä on yli 10 metriä, ja kukkia joka vuosi ihan hurjasti!

Joka ikinen vuosi tämä peittyy valkoisiin kukkiinsa upeasti. Ihana puu!

Meillä on tavallisia omenapuita jonkin verran, ja nekin kukoistavat ihanasti. Koristeomenoista löytyy ihana vaaleanpunainen unelma neuvoksenomenapuu (Malus 'Echtermeyer')

Riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu. Ja Rieko.

Aika makeet kukat! Ja niitähän on ihan hurjan paljon. Syksyllä puuta
koristaa kirkuvan punaiset, minipienet omenat.

Syreenien aika alkaa täällä justpian. Maisemassa nousee esiin kussakin hetkessä loistavat lajit. Vauhti on hurjaa näillä lämmöillä! Viilennystä löytyy meren rannasta, jonne vien koiruuden joka päivä nauttimaan vesipedon elämästä. Lämpimillä keleillä vesileikit on Riekon mielestä ihan parasta!

Tämä koira rakastaa vedessä lorkkimista!

 Pyörälenkeillä on kivaa käydä ja tiheän mustan turkin omaavalle Riekolle juokseminen on ihanaa - mutta helteellä liian kuumaa. Kuusimetsien viileys tarjoaa toisen vaihtoehdon, mutta siellä on sikapaljon sääskiä. Mieluusti mennään merenrantaan uimasilleen, kun lämpöä on muihin hommiin turhan paljon.

Vesi on tämän koiran lempielementti.

Meillä on paljon vapaita ja autioita rantoja, joissa voi vapaasti kulkea koiran kanssa. Merta rakastan minäkin, joten on ihanaa vaellella rannoilla kesäiltaisin. Lokkien ja tiirojen kirkuminen käy musiikista. Ja iltarusko aaltojen toisintamana on ihan parasta taidetta.

Hupi, liikunta ja viilennys.

Riekon elämänilo on tarttuvaa sorttia, mutta itse en ole varpaitani meriveteen
vielä kastanut. Oikeasti se ei hurjan lämmintä vielä ole...

Juhannusviikko alkaa tuota pian, joten pikkukesä alkaa olla vietettynä. Äkkiähän se aina menee, mutta isokesä onkin edessä. Pionien nuppujen määrän huikeutta huokailen päivittäin. Meillä on paljon makeaa ihanaa tiedossa!

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!